Äiti surmasi kaksi lastaan, Kuopio 22.11.2014

[Spekultantti]

Se on vaan sillä viisiin pikkupalleroiset, että kundaliinienergia on sellainen energia mikä voi herätä ihan issekseenkin ja ilman joogailua. Ja yleensähän tästä ei mitään haittaa ole. Päinvastoin. Henkisesti heränneet kun ovat yleensä suht harmitonta sakkia. Mutta kukaan ei siis ole "turvassa". Kundaliini kun päättää herätä, niin silloin se on menoa...

Tässä yksi kopsattu kirjoitelma aiheesta...

Kundaliinienergia herää itsestään, kun ihminen on henkisesti riittävän kypsä olemaan yhteydessä korkeampiin ulottuvuuksiin ja niiden energioihin. Omat oppaat ja enkelit ovat aina läsnä tällaisessa tilanteessa, joten mitään pelättävää ei silloin ole. Kundaliinienergiaa ei ole syytä itse pyrkiä herättelemään, vaikka tiedän myönteisiäkin kokemuksia "itseherättelystä" olleen.

Henkisesti kypsä ihminen on mieleltään tasapainoinen eikä enää pelkää mitään. Hän ymmärtää, että olemme täällä maan piirissä oppimassa, opettamassa ja palvelemassa - kokonaisuutta, epäitsekkäästi. Hän ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa. Halu toimia yhteistyössä henkimaailman kanssa on hänelle luontaista. Palvelulla hän pyrkii aina ns hyvään eivätkä negatiiviset energiat ole silloin läsnä. Hän tietää, että palveluun tarvitaan korkeampia yhteistyökumppaneita; oppaita, mestareita ja enkeleitä. Palveluhalukkuus antaa suojaa, mutta suojausta voi ja on hyvä pyytääkin silloin tällöin. Rukous antaa suojaa, mutta voi myös visualisoida suojan auralleen.

Kundaliinienergia (käärmetuli) avaa sydänkeskusta, kolmatta silmää eli 6. charaa sekä kruunuchakraa. Yhteydet jumalallisiin voimiin kundaliinin avulla näin avatuvat. Rakkaus ja viisaus yhdistyneenä meissä toteutuu. Parantajat ja näkijät ovat kundaliinienergian heräämisen jo kokeneet. Tätähän me kaikki muutkin tavoittelemme.

Kundaliinienergiasta löytyy muuten paljon tietoa googlettamalla.

No vähemmästäkin hörhöilystä sitä ihminen niksahtaa... Tai juuri niksahtamaisillaan oleva juuri kiinnostuukin tällaisista älyttömyyksistä, ja seuraukset ovat tiedossa.

edit. kirjoitusvirhe

[observer]

Jos samassa taloudessa asuva ei näe toisen henkilön tuskaa ja josta hän on myös muille läheisilleen ja viraonomaisille kertonut, niin eipä tuo ao. henkilö paljon vaimostaan välitä.
Miten siis ulkopuoliset olisivat voineet auttaa, jos ei oma mies, lasten isä.

Kaikkia taustoja tietämättä ei voi enempää johtopäätöksiä tehdä.

Kaikki selvinnee aikanaa tutkinnan ja tuomion jälkeen (todennäköisesti julistetaan salaiseksi), mutta silloin on jo liian myöhäistä.
Tuo selviäminen olisi pitänyt kuitenkin tapahtua ennen 22.11.2014 klo 16

Mitäköhän sinä todella tiedät siitä, kuinka paljon isä on välittänyt vaimostaan? Minä en ainakaan näiden tietojen perusteella tiedä mitään. Kannataisikohan näissä keskusteluissa pitäytyä kuitenkin faktoissa, ennen kuin lähtee syyttelemään tästä isää, joka on juuri menettänyt kaksi lastaan ja vaimonsa? Ainoa varmuudella tiedetty fakta tässä on, että äiti on myöntänyt murhanneensa kaksi lastaan. Koita nyt vaan kestää se tosiasia.

[tutkistelija]

Se on vaan sillä viisiin pikkupalleroiset, että kundaliinienergia on sellainen energia mikä voi herätä ihan issekseenkin ja ilman joogailua. Ja yleensähän tästä ei mitään haittaa ole. Päinvastoin. Henkisesti heränneet kun ovat yleensä suht harmitonta sakkia. Mutta kukaan ei siis ole "turvassa". Kundaliini kun päättää herätä, niin silloin se on menoa...

Tässä yksi kopsattu kirjoitelma aiheesta...

Kundaliinienergia herää itsestään, kun ihminen on henkisesti riittävän kypsä olemaan yhteydessä korkeampiin ulottuvuuksiin ja niiden energioihin. Omat oppaat ja enkelit ovat aina läsnä tällaisessa tilanteessa, joten mitään pelättävää ei silloin ole. Kundaliinienergiaa ei ole syytä itse pyrkiä herättelemään, vaikka tiedän myönteisiäkin kokemuksia "itseherättelystä" olleen.

Henkisesti kypsä ihminen on mieleltään tasapainoinen eikä enää pelkää mitään. Hän ymmärtää, että olemme täällä maan piirissä oppimassa, opettamassa ja palvelemassa - kokonaisuutta, epäitsekkäästi. Hän ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa. Halu toimia yhteistyössä henkimaailman kanssa on hänelle luontaista. Palvelulla hän pyrkii aina ns hyvään eivätkä negatiiviset energiat ole silloin läsnä. Hän tietää, että palveluun tarvitaan korkeampia yhteistyökumppaneita; oppaita, mestareita ja enkeleitä. Palveluhalukkuus antaa suojaa, mutta suojausta voi ja on hyvä pyytääkin silloin tällöin. Rukous antaa suojaa, mutta voi myös visualisoida suojan auralleen.

Kundaliinienergia (käärmetuli) avaa sydänkeskusta, kolmatta silmää eli 6. charaa sekä kruunuchakraa. Yhteydet jumalallisiin voimiin kundaliinin avulla näin avatuvat. Rakkaus ja viisaus yhdistyneenä meissä toteutuu. Parantajat ja näkijät ovat kundaliinienergian heräämisen jo kokeneet. Tätähän me kaikki muutkin tavoittelemme.

Kundaliinienergiasta löytyy muuten paljon tietoa googlettamalla.

Hyvä pointti tuokin ja on totta, että hengellisesti heränneet ovat pääosin onnellisempaa porukkaa. Mutta huomionarvoista on myöskin se vaara, joka näihin heränneisiin liittyy. Onnellisuuden aiheuttama "takaisinpotku" esim. masennuksen tms. kautta voi tuntua vielä rankemmalta kuin niin sanottujen vähemmän onnellisten t. heränneiden. Olosuhteet tällaisen heränneen osalta voi olla paljon pahemmat, koska ei välttämättä löydy ymmärtäjiä ammattiauttajienkaan keskuudesta. Psykologien ja psykiatrien maailmankatsomus saattaa olla tässä esteenä, jos ei päästä autettavan kanssa samalle tasolle, mistä puhutaan. Toivottavasti joku saa kiinni, mitä tässä yritän tarkoittaa.

[observer]

Ainakin tuon ystävän blogin mukaan isä tiesi äidin masentuneisuudesta ja ahdistuksesta. Huolestunut ystävä oli keskustellut tilanteesta isän kanssa. Isän mielestä kaikki "kuului taudinkuvaan" ja heillä oli asiat kuitenkin ihan hyvin. Lainaus blogista löytyy mm. sivulta 29. Vaikka itsekäs äiti on itse vastuussa teoistaan, niin voisivat siittäjätkin pikkuhiljaa alkaa kantaa vastuutaan ja jos jonnekin on päästävä, niin hommatkaa niille lapsille edes täyspäinen hoitaja. Myös isien tehtävä on suojella lapsiaan.

Samat sinulle, kannattaa nyt vaan yrittää elää tämän tosiasian kanssa, että äiti on myöntänyt murhanneensa kaksi lastaan. Mitäköhän isä olisi voinut tehdä estääkseen tämän? Vaikka tämä onkin spekulaatioita sisältävä keskustelupalsta, on mielestäni erittäin asiatonta vierittää vastuuta teoista isälle, joka on juuri menettänyt kaksi lasta ja vaimonsa. Varsinkaan, kun sinulla ei ole ilmeisesti heidän elämästään mitään konkreettista tietoa?

[Chartteri2]

Iltamyöhään eilen lähestyin asiaa tältä kannalta:
http://www.bipoinfo.fi/
Katso video.

Oliko E.H.:n sairaus tuo "bipo" vai joku muu
Lääkityksellä ja terapialla tuon videon bipoa sairastava henkilö on saanut asiansa kuntoon.

Mitä on vaikuttanut jooga ja muut E.H:n käyttämät "vapautumismenetelmät" tuohon mahdollisesti taustalla olevaan "bipoon"

[Petu]

Enemmän olen ajatellut sitä vaihtoehtoa, että E ei suinkaan harhoissaan "pelastanut lapsiaan parempaan paikkaan" vaan tietoisesti pyrki pelastamaan oman elämänsä. Hänhän oli ystävän mukaan ahdistunut siitä, ettei pystynyt tarjoamaan lapsilleen kaikkea sitä, mitä lapset tarvitsevat. Ei pystynyt olemaan (täydellinen?) äiti. No, nyt tuli tuo ongelma hoidettua kertarysäyksellä pois alta. Elämän suuntaa oli paremman voinnin toivossa muutettu radikaalisti jo kerran. Nyt sitä muutettiin radikaalisti uudelleen.

Aika vaikea varmaan olla täydellinen äiti, kun käy välillä mielisairaalassa hoitoa saamassa. Ei silloin pysty lapsille tarjoamaan kaikkea sitä, mitä he äidiltään tarvitsevat. Kyllähän tuo käy sekä tämän ystävän kirjoittamasta tekstistä rivien välistä ilmi, sekä myös muutamaan muun tuttavan kertomukset netissä.

Ei sinänsä ole mikään yllätys, ihan oikein että on tarvitsemaansa hoitoa saanut ja tulee myös jatkossa sitä samaan, halusi tai ei.

[Chartteri2]

Ainakin tuon ystävän blogin mukaan isä tiesi äidin masentuneisuudesta ja ahdistuksesta. Huolestunut ystävä oli keskustellut tilanteesta isän kanssa. Isän mielestä kaikki "kuului taudinkuvaan" ja heillä oli asiat kuitenkin ihan hyvin. Lainaus blogista löytyy mm. sivulta 29. Vaikka itsekäs äiti on itse vastuussa teoistaan, niin voisivat siittäjätkin pikkuhiljaa alkaa kantaa vastuutaan ja jos jonnekin on päästävä, niin hommatkaa niille lapsille edes täyspäinen hoitaja. Myös isien tehtävä on suojella lapsiaan.

Samat sinulle, kannattaa nyt vaan yrittää elää tämän tosiasian kanssa, että äiti on myöntänyt murhanneensa kaksi lastaan. Mitäköhän isä olisi voinut tehdä estääkseen tämän? Vaikka tämä onkin spekulaatioita sisältävä keskustelupalsta, on mielestäni erittäin asiatonta vierittää vastuuta teoista isälle, joka on juuri menettänyt kaksi lasta ja vaimonsa. Varsinkaan, kun sinulla ei ole ilmeisesti heidän elämästään mitään konkreettista tietoa?

Oisko ollutkin niin, että ulkopuolisia ei haluttu päästää "kultaisen häkin" sisään, vaan ulkopuolelle annettiin kuva hyvin toimivasta perheidyllistä pl. nuo muutamat viimeaikaiset hätähuudot.

Enempää en ota kantaa E.H:n ja miehensä välisiin suhteisiin ja toistensa mahdollisten vaikeuksien ymmärtämiseen.

Pääasiahan tässä kaikessa on se, että kohtuullisen ulkomuodon omaava, kohtuullisesti toimeentuleva, hyvin käyttäytyvä ja nuhteeton äiti tappoi kaksi lastaan ihan tosta vaan
Kyllä yhteiskunta on - ja me sen osana olemme todella sairaita

[tutkistelija]

Iltamyöhään eilen lähestyin asiaa tältä kannalta:
http://www.bipoinfo.fi/
Katso video.

Oliko E.H.:n sairaus tuo "bipo" vai joku muu
Lääkityksellä ja terapialla tuon videon bipoa sairastava henkilö on saanut asiansa kuntoon.

Mitä on vaikuttanut jooga ja muut E.H:n käyttämät "vapautumismenetelmät" tuohon mahdollisesti taustalla olevaan "bipoon"

Chatteri2, hyvän videon linkkasit.
Vaikuttaisi siltä, että sairaus olisi juuri tuo.

[observer]

Spekulaatiota tähän omasta puolestani sen verran, että epäilen äidin hakeutuneen näihin jooga jne. juttuihin juuri sairautensa vuoksi. Niihin liittyy aika paljon uskomuksiin ja mielikuviin kuuluvia asioita, jotka ovat saattaneet olla myös esteenä ja ristiriidassa tarjotun avun ja hoidon kannalta. On ehkä ajateltu ja uskottu, että nämä itse harjoittamat hoitomuodot ovat ne ainoat oikeat, eikä ole pystytty näkemään muita mahdollisuuksia. Sitten kun totuus on osoittautunutkin toiseksi, sitä on ollut mahdotonta kestää.

[jmit]

Olen itse ollut todistajana huoltajuusoikeudenkäynnissä, jossa vastakkain olivat psykoottisesti depressiiviseksi diagnosoitu äiti ja vastuuntuntoinen isä. Lapset määrättiin äidille.

Kuopion tapauksessa ymmärrän hyvin lasten isää. Jos hän olisi halunnut erota tai olisi tuonut huoltaan viranomaisten tietoon, niin lopputulema olisi ollut, että lapset olisivat THL:n tuella ja ohjeistuksen sekä muun rikollisen viranomaiskäytännön mukaan menettäneet sen ainoan turvallisen vanhemman. Ei auttanut kuin vain jaksaa. Kukaan ei kuitenkaan jaksa pelkästään katsoa lapsia ja isän ottaessa hetken hengähdystauon äiti iski välittömästi.

[Hellapoliisi]

Monelle dignosoimattomalle tavisäidillekin tulee välillä syyllisyydentunteita siitä, ettei ole sellainen täydellinen pullantuoksuinen äiti. Aina jokin lastenhoito- ja kasvatusoppaissa neuvottu jää tekemättä ajan puutteen vuoksi. Vanhempi voi yrittää olla sataprosenttisesti koko ajan lapsen kanssa ja tehdä kotityöt lapsen nukkuessa.

Kun taloudessa on uhmaikäinen ja pikkuvauva niin sellaisen täydellisen vanhuuden toteuttaminen käy vaikeaksi. Joko pitää antaa isomman lapsen oppia leikkimään jne itsekseen sillä välin kun vauvaa hoidetaan tai ottaa lapsi mukaan kotitöihin. Minun mielestäni lapset eivät mene rikki vaikkei heitä viihdytä koko ajan. Itse olen huono vanhempi kun laitan lapset auttamaan kotitöissä. Olen toki saanut siitä nuhteitakin välillä.

Mottomme on että tärkeät hommat hoidetaan mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.

[Hellapoliisi]

Tuohon edelliseen viestiini iPad-paholainen korvasi sanan vanhemmuuden sanalla vanhuuden.

Nuo oikeudenkäynnit ovat repiviä prosesseja. Ne jakavat eroparin ystävät ja tuttavat kahteen leiriin. Itsekin olen seurannut tappelua lapsista. Nainen oli järjestänyt kaikenlaista draamaa milloin puukon ja milloin Imovanen kanssa. Hän oli syönyt paketillisen Imovanea ja sanonut lasten kuullen että kuolee kohta. Mies oli vienyt naisen sairaalaan. Oli siis epikriisissäkin varmasti mainintaa äidin itsetuhoisuudesta.

Oikeudenkäynnissä lapsia tutkinut psykologi oli vahvasti sitä mieltä että lähihuoltajuus pitäisi antaa isälle. Sen jälkeen muiden puheenvuorot ja kommentit.

Loppujen lopuksi tulos oli se, että lasten äiti sai lähihuoltajuuden ja lasten isä saa tavata lapsia sosiaaliviranomaisten läsnäollessa tunnin pari kertaa kuukaudessa. Nykyään lapset ovat vieraannutettu isästään. Kerran lapset näkivät vahingossa isänsä ja kova itkuhan siinä pääsi kaikilla.

[Hellapoliisi]

Enemmän olen ajatellut sitä vaihtoehtoa, että E ei suinkaan harhoissaan "pelastanut lapsiaan parempaan paikkaan" vaan tietoisesti pyrki pelastamaan oman elämänsä. Hänhän oli ystävän mukaan ahdistunut siitä, ettei pystynyt tarjoamaan lapsilleen kaikkea sitä, mitä lapset tarvitsevat. Ei pystynyt olemaan (täydellinen?) äiti. No, nyt tuli tuo ongelma hoidettua kertarysäyksellä pois alta. Elämän suuntaa oli paremman voinnin toivossa muutettu radikaalisti jo kerran. Nyt sitä muutettiin radikaalisti uudelleen.

Aika vaikea varmaan olla täydellinen äiti, kun käy välillä mielisairaalassa hoitoa saamassa. Ei silloin pysty lapsille tarjoamaan kaikkea sitä, mitä he äidiltään tarvitsevat. Kyllähän tuo käy sekä tämän ystävän kirjoittamasta tekstistä rivien välistä ilmi, sekä myös muutamaan muun tuttavan kertomukset netissä.

Ei sinänsä ole mikään yllätys, ihan oikein että on tarvitsemaansa hoitoa saanut ja tulee myös jatkossa sitä samaan, halusi tai ei.

Lapsillahan oli isä joka varmasti osasi tarjota syliä, rakkautta ja turvallisuudentunnetta lapsille. Hyvä vanhemmuus ei todellakaan ole kiinni sukupuolielimistä.

Vaikea uskoa että nykyaikana kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ovat sairaalassa kovinkaan pitkiä jaksoja. Kaikki kyseistä tautia sairastavat eivät ole väkivaltaisia tai tunteettomia. Ja onhan niitä muitakin äitejä jotka joutuvat olemaan välillä sairaalassa pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Se ei tee heistä minun mielestäni huonompia äitejä.

[jeejeeskif]

Ei mitään mainintaa eroaikeista ja kah, täällä päästiin taas huoltajuuskiistoihin.

Kovasti kyllä aika ajoin rönsyilee nää jutut noin niiku uuden palstalaisen silmissä ja ihme spekuihin tartutaan ja parin sivun päästä totuutena pidetään (tässä esimerkiksi tuo isän ulkomaalaisuus).

Sekin oli huvittava - miten se nyt tähän oikein vaikuttaa? Tai se, että oliko isä kaljalla, lenkillä vai lätkämatsissa?

[Petu]

Ja onhan niitä muitakin äitejä jotka joutuvat olemaan välillä sairaalassa pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Se ei tee heistä minun mielestäni huonompia äitejä.

Olennaista on se, mitä äiti itse on tuntenut ja mitä on ystävälleen kertonut. Olennaista ei ole se mitä sinä tai muut mammat ajattalette tästä murhamammasta saati sitten jostain muista sairaalassa olleista mammoista, jotka eivät liity asiaan yhtään mitenkään.

Tämä nainen on ystävänsä mukaan mieleltään vakavasti sairas. Olisi kovin erikoista, mikäli tällaista tapausta ei oltaisi hoidettu asiaan kuuluvassa sairaalassa, ainakin pahimpina aikoina. Murhamamma on voinut aivan hyvin tuntea tästä asiasta syyllisyyttä, sillä tuskinpa on päässyt kovin läheisiin tekemisiin lasten kanssa hoitojaksojen aikana, etenkin jos on ollut suljetulla.