Äiti surmasi kaksi lastaan, Kuopio 22.11.2014

[SciDi]

Itse työskentelen hoitoalalla.Kokemusta ihmisten mielenterveyshoidosta löytyy lastenpsykiatriasta aikuisiin,suljetusta avopuoleen, yhteistyöstä lastensuojelun kanssa sekä uskomattomien ihmiskohtaloiden kohtaamisesta.Se, miten ihmiset tänä päivänä oikeasti voi ei varmasti monelle aukea täysin tai uskotaan valitettavasti että kun ihminen vaan päättää parantua ja ryhdistäytyä niin kyllä hän selviää.Se, mikä dg äidillä on ei ole käsittääkseni kellekään 100 % varmaa tietoa mutta lähdetään siitä että hän sairastaa bibolääristä.Sairauden molemmat vaiheet ovat vaaralliset.Yhtä suuri riski kuolla oman käden kautta on varmasti yhtä suuri, Riski että tapahtuu jotain pahaa kuten nyt kävi on suuri.Kun ollaan maanisessa vaiheessa on olo niin euforinen,kaikkivoipa,mikään ei voi pysäyttää,ne bussitkin pysähtyy kun vaan kävelen sen eteen.Vaihdetaan työpaikkaa,ostetaan mitä halutaan,millään ei mitään väliä koska olotila on iin vauhdikas että ei pää ehdi siinä miettimään seurauksia.Masentuneena...mikään ei huvita,millään ei ole mitään väliä.Kun ensin ollaan oltu siellä korkealla ja tultu nopeasti alas niin mitä mieltä missään olisi? Mitä väliä?

Tämä äiti sitten.Ensin tehty töitä koko eleämä.Hienot tittelit ja elämä ollut varmasti hyvin itsenäistä.Haluttu jostain systä muutosta elämään. Todettu ehkä että "uraohjuksena" olokaan ei aina ollut niin kivaa.Saattoiko olla niin että sairaus herätti ehkä kollegat ja työnantajan ja päätös perhe elämän perustamisesta ei ollutkaan ihan täysin oma valinta?Lapset kuitenkin syntyi ja arkea piti jaksaa pyörittää.Kuvat ja postaukset ihanasta perhe elämästä oli varmastikin totta jollain tasolla.Yhteiskunnassa kun on paljon äitejä ketkä luovat uraa mutta silti pystyvät huolehtimaan perhe elämästään.Ei tarvitse kuin lukea lehtiä tai käydä kahvilassa missä saa kuulla miten paljon ohjelmaa perheiden päivissä on ja lapset vaativia mutta silti siitä selvitään. Mitäs sitten äidit ketkä eivät oikeasti jaksa mutta ei kai sellaista voi sanoa ääneen? Mitä ajattelee neuvolatäti? naapuri?muut äidit? sukulaiset?Älkää ymmärtäkö väärin.itse kannatan ehdottomasti sitä että kulisseja ei tarvitsisiajatella ja ihminen saa olla heikko ja saa sen sanoa mutta valitettavasti viikottain näen sen miten äidit syyllistävät itseään kun ei tahdo jaksaa." kun muutkin pärjää"! Kynnys myöntää heikkoutensa kun kyseessä on äitinä olo on uskomattoman vaikeaa.

Lastensuojelu mitä ilmeisemmin ollut mukana.Kukaan ei meistä tiedä millainen on ollut raskaus ja vauva aika ensimmäisen lapsen kohdalla.Ehkä äiti oireillut ja silloin jo neuvolassa puututtu ja lastensuojeilmoitus tehty- Ehkä nyt aktivoitu tilanne uudelleen kun ollut uusi raskaus kyseessä. Se, missä mielentilassa äiti ollut tekohetkellä tai sitä edeltävä aikana...sen tietää äiti vain itse.Kun kyseessä psykoottinen masennus niin mielestäni sen huomaa.Läheiset ei mielestäni voi olla huomaamatta eikä ainakaan hoitohenkilökunta.Isää en millään tasolla syytä tai ketään muutakaan läheistä koska elämä mielenterveysongelmaisen kanssa herättää läheisissä vahvaa väsymystä ja välinpitämättömyyttäkin ja se on ymmärrettävää.Itse en usko hetkelliseen päähänpistoon kuten lehdessäkin lukenut että äiti suunnitellut tekoaan viikkoja?Itse uskon enemmän siihen että äiti syvästi masentunut, psykoottinenkin ja miettinyt ehkä sitä mitä voi antaa itse lapsilleen. Todennut ettei hänestä äidiksi ole mutta ei voi antaa kenekään muunkaan olla se joka voisi lapsia hoitaa.Sekin olisi luovuttamista ja heikkoutta.Onko ymmärtänyt tekojensa seuraukset tai sen mitä siitä itselle seuraa?Ehkä millään ei ole ollut mitään väliä ja ajatus vankilatuomiosta ollut jollain tasolla helpotus kun ei tarvitse enää suorittaa tai välittää mistään.

Nämä oli tällaisia omia ajatuksia tästä traagisesta tapahtumasta.Tuntuu pahalta tämä sanoa mutta tämä ei ollut viimeinen kerta....valitettavasti.Mielenterveysongelmat lisääntyy edelleen koko ajan,yhä nuoremmat oireilee,perheet sairastaa useassa sukupolvessa ja samaan aikaan laitospaikkoja vähenetään,päiväkodit suurentaa ryhmiä kuten koulutkin,opettajia ja muuta henkilökuntaa vähennetään ja psyk hoito on omalla vastuulla.Pyritään niin täydelliseen elämään missä halutaan saavuttaa kaikki mutta loppuviimein aina jonkun kustannuksella.

En puolusta äitiä, en syytä isää. En millään lailla hyväksy äidin tekoa oli sitten kyse mistä sairaudesta tahansa.Kaikella tavalla niin surullista....

[Chartteri2]

Nämä oli tällaisia omia ajatuksia tästä traagisesta tapahtumasta.Tuntuu pahalta tämä sanoa mutta tämä ei ollut viimeinen kerta....valitettavasti.Mielenterveysongelmat lisääntyy edelleen koko ajan,yhä nuoremmat oireilee,perheet sairastaa useassa sukupolvessa ja samaan aikaan laitospaikkoja vähenetään,päiväkodit suurentaa ryhmiä kuten koulutkin,opettajia ja muuta henkilökuntaa vähennetään ja psyk hoito on omalla vastuulla.Pyritään niin täydelliseen elämään missä halutaan saavuttaa kaikki mutta loppuviimein aina jonkun kustannuksella.

Miksi hyväksymme tämän

Kun tämä kaikki kirjoittamasi on myös päättäjien tiedossa, niin onko raha niin suuri vaikutin, ettei ihmisten todellista tilaa/hätää huomata, vaan kaikki realisoidaan rahassa.

Itse olen kasvattanut aikanaan lapseni vaatimattomissa, mutta rakkautta sisältävissä olosuhteissa ja nyt saan kaiken takaisin korkojen kera.
Pidin lapsistani ja tapaamisoikeuksistani huolta. Tosin niistä (tapaamisoikeuksistani) jouduin taistelemaan.
Elämässämme oli säännöt ja rajat, joita meistä kaikki toteutti, myöskin lasten äiti, kun asuimme yhdessä.
Meille lasten hyvinvointi oli numero 1 ja vasta sitten tuli hyvin kaukana kaikki muu maallinen.
Kaikki lapseni ovat selvinneet elämästä + tyydyttävä ja ovat tyytyväisiä mitä tällä hetkellä on.
Vanhin lapseni on luokkaa E.H ja kahden lapsen äiti, mutta ei hänellä tuollaisia ongelmia ole ollut ikinä, mutta ei hän myöskään ole täydellisyyden tavoittelija.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että kaikki vaikeudet ja ongelmat kumpuavat kotikasvatuksesta ja siitä mitä vanhemmat ovat lapsilleen antaneet, ehkäpä epähuomiossa sen "kultaisen häkin".

Kaikesta voidaan syyttää yhteiskuntaa ja sen mukanaan tuomia haasteita, mutta ei niihin pidä lähteä mukaan, mikäli omat henkiset ja taloudelliset voimavarat eivät riitä.
Ihminen ei tarvitse bemaria, luxus omakotitaloa, kesämökkiä, venettä jne. ollakseen onnellinen.
Ihminen tarvitsee terveen mielen, eikä sitä voi laskea rahassa.
Kannattaa joskus asettaa maallinen - ja henkinen hyvinvointi samalla viivalle ja puntaroida kumpi on tärkeämpää.
E.H pyrki varmaan juurikin tähän, kun tunnisti haasteet, mutta hurahti samalla noihin magioihin Olisi hoitanut silloin itsensä kuntoon ja miettinyt tulevaisuutta.
Olisi hoitanut perhettään, ollut onnellinen hyvin toimivasta parisuhteestaan ja saamistaan lapsista, joita emme omista, vaan ovat ainoastaan lahja.

Ihmistä ei ole luotu koneeksi, eikä kuolinpaidassa ole taskuja

[Scilla]

Nämä oli tällaisia omia ajatuksia tästä traagisesta tapahtumasta.Tuntuu pahalta tämä sanoa mutta tämä ei ollut viimeinen kerta....valitettavasti.Mielenterveysongelmat lisääntyy edelleen koko ajan,yhä nuoremmat oireilee,perheet sairastaa useassa sukupolvessa ja samaan aikaan laitospaikkoja vähenetään,päiväkodit suurentaa ryhmiä kuten koulutkin,opettajia ja muuta henkilökuntaa vähennetään ja psyk hoito on omalla vastuulla.Pyritään niin täydelliseen elämään missä halutaan saavuttaa kaikki mutta loppuviimein aina jonkun kustannuksella.

Miksi hyväksymme tämän

Kun tämä kaikki kirjoittamasi on myös päättäjien tiedossa, niin onko raha niin suuri vaikutin, ettei ihmisten todellista tilaa/hätää huomata, vaan kaikki realisoidaan rahassa.

Eiköhän se raha ole vaikutin? En tiedä. Tiedän sen, että oman kaupunkini sosiaalihuollosta, lastensuojelutyöstä nimenomaan leikataan. Eläköitymisen myötä ei ole varaa palkata uusia työntekijöitä, vaan jäljellä olevien työtaakka kasvaa, joista taas osa palaa loppuun työssään taakan alla. Johtoporras on tietoinen, muttei pysty tilanteelle mitään, koska rahoitus tulee kaupungilta, ja kaupunki säästää.

[Spekultantti]

Pitäisikö näistä lapsisurmista uutisoiminen lopettaa samalla tavalla kuin nuorten itsemurhista?

Vaaralliselle alueelle luisunut ihmismieli saa näistä aina kimmokkeita. Varmasti tässäkin tapauksessa, kun naisen sanotaan suunnitelleen viikkoja tekoaan, tuli hänellä mieleen Rautavaaran tapaus, Tyrnävällä lapsensa polttanut ja Satakunnassa niinikään lapsensa tappanut isä jne.

Jos sen sijaan kukaan ei oikeasti tietäisi enää kenenkään niin toimineen, vain huhuja liikkuisi, niin särkynyt mieli saattaisi perääntyä ajatuksesta, kun eihän niin sentään voi tehdä.

Nämä eivät ole sellaisia asioita, että kansalla on oikeus tietää, vaan kyllä riittää, että viranomaiset ja omaiset hoitavat hommansa vähin äänin.

[Chartteri2]

Aina jostain vuotaa ja tunnetustihan tieto luo tuskaa

Olet tosiaan oikeassa siinä, että pitääkö meidän näistä tietää ja spekuloida.

On myös paljon muita asioita, joista ei ole tarpeellista tietää, mutta tänä some -aikakautena tähän vaan on menty.

Helpomalla pääsisi, kun ei tarvitsisi kaikkia ao. asioita pohtia ja antaisi muiden tehdä se puolestaan.

Tätäkin keskustelua ruokkii kuitenkin raha. Iltapäivälehdet ja muut julkaisut tästä saa katetta.

Toisaalta on kuitenkin hyvä tietää millaisia mielipuolia keskuudessamme liikkuu ja näin ollen olla valmiudessa mikäli omalle kohdalle jotain mahdollista pahaa on tapahtumassa.

[ofoni]

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on iso riski itsemurhalle. Nainen on kuiten kylmäverinen murhaaja, joka on suunnitellut tekoaan viikkoja, lisäksi selvä narsisti, koska ei ole tappanut itseään. Psykoottisessa masennuksessa, ihminen makaa lähes katatoonisessa tilassa sängyssä, ei ole suunnittelemassa lapsiensa murhaamista ja vielä toteuttamassa niitä, tälläiseen ei yksinkertaisesti masennuspsykoosissa olevan henkilön voimavarat riitä.

[pikas.so]

Mitä ymmärsin tuosta kultaisesta häkistä, niin se ei tarkoittanut tätä nykyelämää:

Ihmiset elävät kultaisessa häkissä. He saavat paljon palkkaa, mutta eivät uskalla tehdä muutosta. Moni käyttää päihteitä, että selviytyy siitä. Siellä on älyttömän paljon bileitä, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa, nainen kertasi runsas vuosi sitten Savon Sanomille antamassaan haastattelussa


Palasi vielä töihin

Samassa haastattelussa nainen kertoi palanneensa työuupumuksen jälkeen töihin vielä pariksi vuodeksi, mutta lopulta hän lähti hakemaan elämäänsä uutta suuntaa.

- Meni ihan sekaisin, missä raja menee. Vähitellen stressi kuormittui yli. Se alkoi näkyä kehossa; lihoin ja tuli erilaisia selittämättömiä vaivoja, ja lopulta järkyttävä uupumus, nainen kuvaili kokemaansa Savon Sanomissa.


Mun kysymys kuuluu, mitä siellä entisessä elämässä oikein tapahtui.
Gladys jossain viestissä tulkitsi äidin puhuneen tässä ja nyt hetkessä äidin olleen murheissaan, ettei lapset saa syliä ja hoivaa omilta vanhemmiltaan, kun äitikin on sairas. Mielestäni puhuttiin futuurissa.

[Chartteri2]

Mitä ymmärsin tuosta kultaisesta häkistä, niin se ei tarkoittanut tätä nykyelämää

Tarkoitinkin sitä, että onko kotikasvatus E.H:lla ollut sellainen, joka on jo suunnannut häntä "kultaisen häkin" ovelle, eli kilvoittelemaan viisaudesta, kauneudesta ja rikkaudesta

[pikas.so]

Ja mä tarkoitin ura-aikaa ja sen alaista elämää.

[Gladys]

Gladys jossain viestissä tulkitsi äidin puhuneen tässä ja nyt hetkessä äidin olleen murheissaan, ettei lapset saa syliä ja hoivaa omilta vanhemmiltaan, kun äitikin on sairas. Mielestäni puhuttiin futuurissa.

Niin, se ystävä kirjoitti, että äiti oli puhelimessa kokenut ahdistusta tuosta asiasta. Muiden ihmisten terve mieli ajattelee asian automaattisesti niin, että nainen oli murheissaan lastensa puolesta. Entä jos tuo häiriintynyt mieli olikin murheissaan oman itsensä puolesta? Hän ei pystynytkään olemaan riittävän hyvä äiti (kuka tietää kuinka korkealla odotukset olivat), epäonnistumisen kokemus, lapsista tuli taakka, ahdistus lisääntyi, lapsista tuli ongelman ydin. Ja sitten häiriintynyt mieli keksi kuinka ongelma hoidetaan. Poistetaan ongelma. Poistetaan lapset.

En tietenkään tiedä, kunhan pohdiskelen.

[ninacs]

Termistöstä sen verran että kun keskustelussa nyt vilahtelee sitä kaksiuuntaista ja maanisdepressiivisyytä sekä bipolaarista mielialahäiriötä niin haluaisin mainita että nämä kaikki ovat saman sairauden nimityksiä, (maanis-depressiivisyys poistunut virallisesta käytöstä).

Mielialahäiriöön saattaa useinkin sairastua vasta lapsen syntymän yhteydessä tai sen jälkeen (kuten masennukseenkin). Lapsen syntymä voi olla siis laukaiseva tekijä. Myös esim. lapsuudessa koetut kaltoinkohtelut saattavat oman lapsen syntymän myötä palata mieleen ja siten aiheuttaa sairastumisen. Lapsen syntymä on valtava tunnekuohu ja myös kehon kemiassa myrskyisä. Tämä toteamus lähinnä niitä kommentteja ajatellen joissa keskustelija on ihmetellyt "sairaan" ihmisen "hankkiutumista" raskaaksi.

Surullista on todeta tässä se että äiti on suunnitellut lastensa hengen riistoa "joitain viikkoja", käytänössä siis koko sen ajan kun hänen nuorempi lapsensa on ollut olemassa. Raskauskin on ollut vaikea. 40-vuotiaan naisen raskaudella on jo paljon enemmän riskitekijöitä ja sikiön kehityshäiriöt ovat moninkertaiset nuorempiin äiteihin verrattuna. Ei ole tietoa onko vastasyntynyt ollut terve.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvat ovat usein "äärimmäisyyksien" ihmisiä. Tavoittelevat täydellisyyttä ja suorittavat paljon. Kun väsyvät, uupuvat totaalisesti. Alkoholismi voi olla heidän yksi äärimmäisyytensä tai sitten jonkinlainen "hurahdus" esim. uskoon. Veikkaisin että tässä tämä hurahdus on tosiaan tapahtunut joogaan ja uskomushoitomuotoihin.

Minulla on ollut läheinen jolla ei ollut kultaista keskitietä. Kun tehtiin töitä, niin niitä tehtiin yötä päivää, rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Kun vedettiin viinaa rahat meni ja otettiin vielä velkaa. Lopulta hän asui sillan alla. Kirjaimellisesti. Sieltä ylös ja sama rumba alusta ja sitten oltiin jo uskossa ja ylistettiin herraa. Täysillä. Jotenkin näen tässä sitä samaa kaavaa. Ylös ja korkealle, annettaan kaikki. Alas ja syvälle, menetetään kaikki.

[pikas.so]

Hyvä, että tarkensit. Gladys. Todellakaan ei ole hyväksi keskustella rippeillä näin monien ihmisten edessä.

[ofoni]

Surullista on todeta tässä se että äiti on suunnitellut lastensa hengen riistoa "joitain viikkoja", käytänössä siis koko sen ajan kun hänen nuorempi lapsensa on ollut olemassa. Raskauskin on ollut vaikea. 40-vuotiaan naisen raskaudella on jo paljon enemmän riskitekijöitä ja sikiön kehityshäiriöt ovat moninkertaiset nuorempiin äiteihin verrattuna. Ei ole tietoa onko vastasyntynyt ollut terve.

Tämä juuri puhuu juurihoitajan teoria puolesta, että tämä nuorin lapsi olisi vammautuneena syntynyt.

[ninacs]

Ann Heberlein (ruotsalainen teologian tohtori, keskustelija, kolumnisti ja yliopistonlehtori)
on kirjoittanut kirjan "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää" jossa kuvaa omaa elämäänsa ja kamppailuaan bipolaarisen mielialahäiriön kera.

Minusta hän on jotenkin ihmistyypiltään samantaipainen kuin Kuopion äiti. Heberlein on perheellinen, tehnyt uraa, tutkimustyötä ja ollut myöskin kovin kiihkeä uskossaan Jumalaan. Luin kirjan sen ilmestyttyä 2009 ja se kyllä jotenkin avasi kaksiuuntaisen kanssa kamppailevan maailmankuvaa mutta myös kertoi karua kieltä avun saamisen vaikeudesta (ruotsissa siis tosin).

Tämä nyt lukuvinkiksi niille joita kiinnostaa se äärimmäisen teon tehneen henkilön pään sisäinen maailma. (Muokkaan tähän nyt että hänhän siis ei ole surmannut lapsiaan tokikaan, itseään on yrittänyt).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ann_Heberlein

[ninacs]

Surullista on todeta tässä se että äiti on suunnitellut lastensa hengen riistoa "joitain viikkoja", käytänössä siis koko sen ajan kun hänen nuorempi lapsensa on ollut olemassa. Raskauskin on ollut vaikea. 40-vuotiaan naisen raskaudella on jo paljon enemmän riskitekijöitä ja sikiön kehityshäiriöt ovat moninkertaiset nuorempiin äiteihin verrattuna. Ei ole tietoa onko vastasyntynyt ollut terve.

Tämä juuri puhuu juurihoitajan teoria puolesta, että tämä nuorin lapsi olisi vammautuneena syntynyt.

No niinpä. Kysymys kuuluu sitten että miksi myös esikoinen jos vammaisuus on jotenkin ollut vaikuttimena vastasyntyneen surmaamiseen?