Elokuva-arvosteluja

[Doctor Lecter]

Kyseinen näyttelijä ei em. syystä ollut hyvä valinta esittämään Sibeliustakaan.

Se on näiden ohjaajiemme heikkous. Omat suosikit, joita väännetään sitten joka rooliin.

Matti Ijäksen Räpsy ja Dolly. En ole katsonut sitä aikoihin, mutta muistan sen hyvin ja kävin EuroJR:ltä lainaamassa laskurin ja sain arvosanaksi 3,5/5. Raija Paalasmaa tekee hyvän rooliin nuoruutensa muistoihin jääneenä ja niissä elävänä ex-tanssijana ja ties minä.

[EuroJR]

Suomalaiselokuvien kavalkadi takkahuoneessa jatkuu...
Tänään tässä ja nyt:

ONNEN VARJOT

Karkeasti arvioituna härmäläiset elokuvat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan.

a) Ne joiden tarkoitus on tehdä massia. Ei taiteellista kunnianhimoa, mutta näyttelijät sentään ovat yleisesti sanottuna "mahdollisia" olla tästä elämästä, ts. uskottavia rooleissaan, joskin aina samat pallinaamat näyttelemässä (lue: ohjaajan kaverit)

b) Taadepaakut, jotka elokuvasäätiö rahoittaa. Ei katsojia näillä. Samat pallinaamat täälläkin näyttelevät (ohjaajan kamut), mutta tällä kertaa roolihahmo on jostain "toisesta ulottuvuudesta" vailla vertailupohjaa todellisesta elämästä.

Nyt olen katsonut puolet tästä elokuvasta, joka kuuluu kategoriaan a. Mikäs siinä. Suomalaiset miehet ovat nykyään niin feminiinisiä, että ulkomaille perheen matkustaessa, luovuttavat passinsa kiltisti emännälle, perheen päälle huolehdittavaksi. Sama härmän jätkä menee treffeillä elokuvaan, jonka valitsee nainen. Näinollen kannattaa siis tehdä elokuvia, joitten kohdeyleisö on nuori/nuorehko nainen. Näin helppoa se on rahanteko.

Käsikirjoitus mahdollisimman yksi yhteen naistenlehtien maailmankuvan kanssa. Taustalle soimaan "uhmaava" Maija Vilkkumaa tai vastaava naisenerginen solisti. Juonenkäänteet ovat täysin ennalta arvattavia. Pippelit ja tissit vilahtelevat harkitusti, se tuo lisää katsojia! Nykyään on muuten myös muotia (tuleekohan kirkolta tukieuroja) roolihahmo, joka on nuorekas kirkon työntekijä.

Noh, takaisin elokuvaan. Kirkon avioliittoneuvoja ja peruskouluopettajavaimonsa yrittävät lasta, eivätkä oikein tahdo siinä onnistua. Kaveripiirissä näyttää olevan "levottomat"-tyylistä meininkiä. Eipä tässä paljon enempää tarvitse paljastella, itse arvaan jo nyt koko juonen kuviot.

Tässä arvosana: (jonka editoin, jos aihetta siihen on elokuvan loputtua)

edit1: eipä vielä mitään aihetta. Kaikki menee piirustusten mukaan. Voi herranjestas.

2/5

[EuroJR]

Tähän perään toinen shuomalainen.

Eila

Eila on kertomus keski-ikäisestä siivoojasta, joka nousee harmaasta hiirulaisesta eräänlaiseksi arjen sankariksi. Venkulapoika, muusikonrenttumies ja ay-riidat työpaikalla. Näistä vaikeuksista nousee uusi uljaampi Eila.

Hmmm... tällä kertaa ihan uskottavaa näyttelyä ja dialogia. Mitään suurempaa draamaa ei elokuvasta sitten löytynytkään, tämä olikin yllätys. Olisikohan tämä tehty pelkästään televisiolle? Elokuvan dramaattinen huipennus on luokkaa "koira parani vatsataudista"...

Ihan ok katsottava teen ja leipien kera, koko perheen leffa. Hajuton, mauton ja väritön tosin.

2.5/5

[EuroJR]

Nyt on vapaa-aikaa jonkin verran. Pyhitän sen elokuville takan räiskyessä taustalla. Myös täytyy muutama isompi juttu kirjoittaa palstalle. Noh, aiheeseen.... Suomalaisleffojen jälkeen on pakko haukata happea. Varastossa löytyy jonkin verran näitä FILM NOIR -klassikkoja. Ensimmäiseksi laitoin nähtäväksi

Sunset Boulevard -50 (Wilder)

Mikä virkistävä kokemus oli saada tällainen 60 vuotta sitten filmattu klassikko. Tunnelma aivan omaa luokkaansa, jota musiikki ansiokkaasti tukee. Hirtheinen huumori ja suuret tunteet korostuvat mustavalkoisessa maailmassa. Tapahtumat ovat niin toisesta maailmasta, ettei häiritsevää uskottavuusongelmaa esiinny, vaan sitä uppoutuu täysin eri aikaan ja maailmaan.

Itse elokuvahan kertoo persaukisesta käsikirjoittajasta, joka sattuman kautta eksyy erakoituneen miljonäärirouvan, entisen näyttelijän, huomiin. Pala palalta hän jää häkkiin, kultaiseen sellaiseen tosin.

Taidan lähitulevaisuudessa keskittyä elokuvissa tähän gentreen. Sen verran upea oli. Arvosana 5/5

Ylihuomenna kuitenkin tulee vielä Suomifinlantia-elokuvien arvosteluja, halusitte tai ette. Listalla on mm. "Tyttö sinä olet tähti". Tämän elokuvan lainaaja kertoi pätkän olevan KAIKKIEN AIKOJEN PASKOIN SUOMALAINEN ELOKUVA. Odotan kokemusta innolla, sillä vaikeata lienee lyödä elokuvan "Niin lähellä, niin kaukana" kyseenalaista titteliä...

[Ailar]

Olen katsonut ton Eilan kaksi kertaa. Pääosan esittäjä oli mielestäni uskottava, miksei muutkin. Tuota poikaa teki mieli ottaa niskasta kiinni ja vähän opettaa!
Mitä muuten JR pidät näistä "ikivanhoista" Niskavuorista? Tuli vaan mieleeni kun joku päivä sitten täällä Suomessa Teemalla tuli aikaisin aamulla "Niskavuoren Heta". Oli ihan pakko nousta katsomaan (n. 5. kertaa). Naureskelin yksikseen Hetan kommenteille (uloshakuun!!). Jotain uskomattoman nostalgista noissa elokuvissa joutuu johonkin arkistoon, jota kukaan tuskin enää montaa kertaa avaa.

[Tampereen Tyttö]

Noissa vanhoissa Niskavuorissa on sellaista "vanhan ajan uskottavuutta", jota itsekin olen kuullut kerrottuina tarinoina. Niissä on erittäin vahvana sellainen "maalaisuuteen" liittyvä elämäntapa", ikään kuin Tällämpohjantähden alla-trilogiassa, joka myöskin vaikuttaa jollakin tapaa Suomalaista henkeä nostattavasti!

[EuroJR]

Mä en muista mitään noista sikaniskavuorista. Tekisi mieli katsoa ne alusta lähtien, kuten Suomisen perheenkin tarinat. Puhumattakaan noista vanhoista rillumarei-leffoista. Uskoakseni osasta on jo julkaistu dvd-boxeja. Kyllä nämä kaikki ansaitsisivat tulla ikuistetuksi. Voipi mennä muuten ihan kivasti tällaiset joulunaikaan tai isänpäivän aikaan kaupaksi.

Joo ja vanhat Pekka ja Pätkä-leffat myös boxiin kaikki. Etenkin "Pekka ja Pätkä neekereinä"

[EuroJR]

Törhösen ohjaama

Hylätyt talot autiot pihat

jatkaa kuvauksia sodasta. En ymmärrä Törhösen parjausta, hän on mielestäni tehnyt laatutyötä aina. Kenties hän ei kumarrellut tarpeeksi Kosmoksen kuppikuntaan... Pidän tätä elokuvaa samanlaisena positiivisena yllätyksenä, kuin tuota "Lupausta".

Naisista ei kyllä anneta kovin einsteinimaista kuvaa, tästä tulisi feministien nostaa älläkkä!

Voi kun olisi aikakone ja pääsisi tuon ajan Suomeen. Eipä tulisi ikävä McDonaldeseja, juottoloita, citysitä ja citytätä, tekstiviestisitä ja tekstiviestitätä, skeidaa televisiota jne. Tämä siis ilman sotaa kiitos

Tietysti muutama klishee näissä aina on.

a) se joka juoksee rinta rottingilla saa aina luodin selkäänsä
b) musiikki on Sibeliusta tai sitä luotaavaa jousipainotteista. Miltäköhän tuntuisi katsoa joskus suomalaista sotaleffaa Carpenter-tyylisin taustoin?
c) suomenhevonen symbolisoi viattomuutta

Kuitenkin, hyvin tuotettu elokuva vailla "huoraamista" kumpaankaan suuntaan. Ei tyhmälle massalle, eikä punaviinibaskeripäille. Kannatan.

3.5/5

[EuroJR]

Seuraava FN elokuva olikin sitten filmatisointi meidän kaikkien tuntemasta Philip Marlowesta, vuodelta 1944.

Murder She Wrote

Jahas. Tämä on juuri sitä ihteään. On etsivätoimistoa, pimeitä iltoja, whiskygrogeja, tupakkaa, naamaa peruslukemilla, kohtalokkaita ja kieroja naisia...

Äijä varmaan vähintään kolmasti kolkataan, kuten asiaan kuuluu.

Hmmm... tämä oli taattua kamaa, mutta samalla yllätyksetöntä. Ei pettymys, muttei suuri iloinen yllätyskään.

3/5

Nyt sitten on vuorossa vihdoin tuo "Tyttö sinä olet tähti". Piti ottaa yksi punaviinipullo pohjiksi vaan ensin. Sen verti kovia "suositteluja" on rainasta tullut...

[Yökiitäjä]

Kun nyt päästiin tänne vanhan kotimaisen filmin osastoon, niin katsoin vihdoin elokuvan

BENSAA SUONISSA

Risto Jarvan elokuva vuodelta -70 ja eletään ralliautoilun maailmassa. Päähenkilöinä on perittyä rahaa omaava pariskunta Marja ja Lasse, joilla on varaa autoihin joilla ajetaan silloisen Suomen rallimaailman jet-set piireissä. Mukaan tulee köyhä automekaanikko Tapsa. Leffa kuvaa kiihkeätä ja estotonta elämää, seksuaalisuutta. Avointa kolmiodraamaa päähenkilöiden kesken, joka päättyy dramaattisesti kolariin.

Leffaa on haukuttu groteskiksi ja mauttomaksi. Nyt näin jälkeenpäin katsottuna ne ovat juuri ne elementit miksi se on niin kiinnostava katsoa. Jarva on tuonut tähän vastakkainasettelua ja yhteiskunnallista näkemystä. Autoilla rällääminen on hubaa jos on rahaa, mutta pelkkään autoilun kannattamiseen pohjautuva liikennepolitiikka luo eriarvoisuutta. On paljon ihmisiä joilla ei silloin ollut edes varaa autoon, joten he ovat liikenteessä laitapuolen asemassa. Otetaan kantaa liikenteen päästöihin ja ympäristön saastumiseen. Otoksissa kuvataan autojen tupruttavia pakoputkia ja taustalla kiihkeästi poljetaan kaasua.

Vaikka elokuva on vanha, se on tavallaan yhä ajankohtainen. Se kuvaa pintaliitäjien elämää, missä mennään kovaa ja rahaa säästelemättä. Elämänarvot ovat hedonistisessa nautinnon hakemisessa, tai siinä että pystyy saamaan arvostusta omissa pikku piireissään.

Oman lisänsä elokuvaan tuo se, että siinä on paljon historiallista autenttista kuvamateriaalia sen aikaisista Jyväskylän Suurajoista ja Hankirallista. Vanhan materiaali on leikattu ovelasti siihen mukaan, ikäänkuin nämä elokuvan päähenkilöt oikeasti eläisivät siinä maailmassa 70-luvun kuuluisien rallikuljettajien rinnalla. Yksi osuus on kuvattu Keimolan moottoriradalla, sekin mielenkiintoinen pala historiaa.

On vaikea antaa tälle leffalle pisteitä, koska se on tavallaan hajanainen ja mauton kokonaisuus. Jos haluaa eläytyä hetkeksi 70-luvun high-class maailmaan, niin silloin voin jopa suositella tätä katsottavaksi. Näyttelijäsuoritukset ovat valjuja ja ankeita, kokonaisuus muodostuu kuitenkin muista osista kuin hyvistä näyttelijöistä.

Elokuvan tunnusmelodiana on Rauli Bädding Somerjoen samanniminen kappale joka tuo oman raflaavan elementtinsä:

"Hän on sorateiden virtuoosi hän lentää matalaa, jalka tuuppaa kiinni kaasuun. Nuoteista hän soittelee kuin tieden Rubinstein, sompaa, repii kaiken irti autostaan..."

[EuroJR]

"Heei, hän syntynyt on vauhti k....ssaan...."...

Kai tuokin pitää nyt sitten katsoa pitkän ajan jälkeen uudestaan (Bensaa suolissa). Samoin kuin esim. "Käpy selän alla", aikansa "Levottomat".

Noh siis takaisin asiaan.

Katsoin pitkän harkinta-ajan jälkeen tuon "Tyttö sinä olet tähti". Lähtökohdat eivät olleet mairittelevat. Toinen toistaan tyrmäävämpiä "arvosteluja" ja naureskelua elokuvalle.

Itse otan vertailupohjaksi suomalaisen elokuvan nimeltä "Niin lähellä, niin kaukana", joka on tehty samalle kohderyhmälle. Nuorille, alle kaksikymppisille. Tätä digikasaa pidän absoluuttisena nollapisteenä, paskuuden huipentumana. Haaste tällä "tyttötähdelle" oli siis kova.

Mitä samankaltaisuuksia sitten löytyi:

- molemmista tietää tarinan koko juonen jo 10 ensimmäisen minuutin aikana, yllätys on siis vain täysi yllätyksettömyys
- kummassakin peilataan "vanhempien painostusta" opiskelupaikkaan
- paljasta pintaa ei juuri näe, asiat ovat pikemminkin "seukkistasolla"
- nuorisomusiikki kuljettaa juonta eteenpäin, lattein vertauskuvin

Mikä oli "Tyttö sinä olet tähti" -elokuvassa parempaa?
- Musiikki oli mitä oli, mutta siihen oli panostettu. Siinä missä NLNK:ssa joutui kuuntelemaan aina 15 minuutin välein köyhän miehen edukettusta pateettisine sanoituksineen soittamassa äärimmäisen munatonta ja toisesta korvasta ulos painuvaa itkuvirttä, saatiin nyt sentään läpileikkausta suomalaisesta "räpistä", siihen liittyvästä maailmasta. Myös pientä pilkahdusta R&B:puolelta. Kökköähän se oli, mutta sentään siihen oli panostettu. Toinen vaihtoehto siis olisi valita kitaraa soittava hippi itkemään koko leffan taustalle omia "sävellyksiään"...

- Juoni, oli mikä oli, meni järkähtämättömästi eteenpäin. NLNK:ssa tuli "taiteellisia vivahdekohtia" kymmenen minuutin rantaa paikallaan kuvaavine ottoineen, ja ah, akustisen ruikutuksen säestämänä.

- Kirosanoja tuli uskottavasti. Ei liikaa, eikä liian vähän. NLNK:ssa niitä ei tullut normaalin puhetyylin mukaisesti tarpeeksi.

Varsinaisesti elokuvassa ei miltään osin päästy NLNK:n paskuuteen kuin hipaisemalla. Jopa paljon mainostettu puheen jälkiäänityskin näytti toimivan.

Annan tälle elokuvalle ansaitusti yhden pisteen 1/5
Niin Lähellä, Niin Kaukana pitää yhä pohjia 0.0/5

[Tampereen Tyttö]

Edesmennyt pappani oli hamaan hautaan asti kova "ryssävihaaja"...
Sodan käynyt, oli siis henk. koht. syyt..
Seiskyt luvulla tuli sellaisia "taidepläjäyksiä" telkusta, jotakin Puolalaisia tai Unkarilaisia tai Neukkulaisia elokuvia...
Esimerkiksi "poika ja meri"... Pappa kirosi, että ensin näytetään merenrantaa kymmenen minuuttia. Sitten poika saapuu rannalle. Puolituntia merta, rantaa, lokkeja, poika. Sitten poika viskaa kiven mereen ja lähtee pois. Siinä koko leffa...

Mummu kehui piruuttaan, kuinka mukavan taiteellisia ja rauhallisia elokuvia "itämaissa" tehdään.. Ja pappa kirosi sylki roiskuen.

[EuroJR]

1408

Stephen Kingin kirjoitukseen perustuvaa filmatisointia on sanottu yhdeksi vuoden parhaaksi kauhuelokuvaksi. Ei se huono olekaan, hieman ylimainostettu, tai sitten olen vain nähnyt näitä liikaa.

Kummitusoppaita kirjoittava, mutta silti skeptinen kirjailija saa itsensä monen mutkan kautta kirjoitettua sisään huoneeseen 1408, jossa jokainen pitempään viihtynyt on "polkaissut tyhjää". Kuinkas sitten kävikään?

3/5

[Maybrick]

Tuo TT:n pappavainaa kuulostaa superäijältä. Aitoutta ei voine epäillä.

[EuroJR]

Tulipas sitten viimein katsottua tuo kolmas Bourne eli

Bourne Ultimatum


Olinkin jo unohtanut kuinka hyviä nämä Bournet olivatkaan. Ihme ja kumma, kakkonen oli ykkösen tasoa ja olisin odottanut kolmannen edes hieman tinkivän alemmaksi, mutta ei. Elokuva oli yhtä trilleriä alusta loppuun. Melkeinpä jo toivoo, ettei uutta filmatisointia tälle sarjalle tule, koska siinä olisi riski tason laskulle. Bourne-leffojen takaa-ajot ovat täysin vertaansa vailla, jännitys on luotu muulla kuin vauhdilla ja väkivallalla, vaikka näitäkin elementtejä sopivassa suhteessa toki esiintyy.

Täydet 5/5