Nimby.
Sulla vaikuttaa olevan vauhti päällä.
Vai akat ja ämmät, teeveestä tutut, pyörii mielessä.
Älä vaan anna tylsän totuuden noista "toimittajaä..istä" pilata hyviä fiiliksiä, olethan kertonut olleesi onnesi kukkuloilla
. Kahdesti. Voi tätä ilon ja onnen päivää, totesit tuolla ^ aiemmin.
Mulla kun on tunnetusti masentava vaikutus sun libidoon, niin kannattaa varmaan skipata mun viesti.
Pirjo Nuotio
Tosiasiassa Pirjo Nuotio eilisessä teeveelähetyksessä oli tohkeissaan laskettelukäsineeseen johkaantuneesta kännykästä, josta Jarkko Sipilä kertoi. Pirjon mielestä on ennenkuulumatonta moinen piiloonmeno. Kovin epäilyttävää käytöstä Aarniolta moinen piilottelu, näin minä ymmärsin Pirjon reagoineen. Yksi oli mennyt kenkään piiloon, lakanan taitoksiin toinen ja mihin niitä muualle oli mennyt. Aikasta kamalaa varmaan kokeneille keskusrikospoliisin miehillekin törmätä moisiin piilopuhelimiiin
, onneksi heillä on käsittääkseni mahdollisuus turvautua kriisiapuun ja palaveerata etsintäkeikojen jälkeen pois pahaaoloa.
Päivi Happonen
Voi vittu!
Totesit Nimby ja jatkoit:
Jouluntoivotus oli ainoa mainitsemisen arvoinen asia Happosen mielestä tiistaina, josta kolumnoida.
Minun mielestäni Päivi ei ollenkaan ole tässä kommentissaan hameenhelmat korvissa ja aktiin valmiina, vaan pohtii sen naistuomariparan työmäärää ja tulevan kirjoitus-urakan vaativuutta, joka käräjäoikeutta johtaa. Valtava työsarka edessä myös puolustusasianajaja-Riitalla, huomauttaisin tähän väliin.
Tarkastellaan Nimby sun näkemystäsi tästä Päivin kirjoituksesta:
Hyvää joulunodotusta, sanoi Jari Aarnio minulle Helsingin käräjäoikeudessa, kun ryntäsin oikeussalissa muiden kanssa ottamaan hänestä kuvia. Tsemppiä käräjäoikeus, sanon minä.
Helsingin käräjäoikeudessa alkoi tiistaina yksi Suomen rikoshistorian kiinnostavimmista oikeudenkäynneistä. Se on myös ehdottomasti vakavin poliisirikosoikeudenkäynti, mikä Suomessa on käyty.
Kiinnostus Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion rikostutkintaa kohtaan on ollut valtaisa. Siitä huolimatta en meinannut uskoa silmiäni, kun näin tiistaina aamulla valtavan kuvaaja- ja toimittajalauman Helsingin käräjäoikeudessa ennen oikeudenkäynnin alkua. Moni media teki oikeustalon käytäviltä suoraa nettilähetystä ja Aarnion asianajaja kulki lähetyksestä toiseen antamassa kommentteja.
Näin oikeudenkäyntejä seurataan nykyään.
Kun varsinainen oikeudenkäynti pyörähtää käyntiin tammikuussa, niin Salmisaaren oikeustalon käytävillä riittää jatkossakin säpinää. Tärkeintä tässä touhussa ei kuitenkaan ole se, miten hyvin media saa tehtyä juttunsa oikeudenkäynnistä. Toki sekin on hyvin tärkeää, koska kansalaisilla on oikeus tietää, mistä Jari Aarniota syytetään ja miten hän syytteisiin puolustautuu.
Helsingin käräjäoikeudella on suuri työ edessä. Aarnion oman asianajajan arvion mukaan oikeutta käydään tuleva kevät ja todennäköisesti vielä ensi syksykin.
Käräjäoikeus tulee kuulemaan tulevien kuukausien aikana kymmeniä ja kymmeniä todistajia. Myös Aarniota kuullaan oikeussalissa monen monta kertaa. Lisäksi oikeus ottaa vastaan suuren määrän erilaista todistusaineistoa.
Ja kaiken tämän jälkeen käräjäoikeuden tulisi pystyä ratkaisemaan se tärkein kysymys, onko Aarnio syyllistynyt niihin vakaviin rikosepäilyihin, joista hän epäillään.
Media siis seuraa tiiviisti Aarnion oikeudenkäyntiä. Alkuhässäkän jälkeen toimittajien määrä salissa vähenee, mutta se on varmaa, että tämä oikeudenkäynti pysyy otsikoissa.
Samaan aikaan kun kansalaiset seuraavat oikeudenkäyntiä mediasta, niin oikeudenjäsenet yrittävät olla lukematta ja kuulematta Aarniosta tehtäviä juttuja.
Oikeudenjäsenten tärkein tehtävä on kuunnella ainoastaan niitä asioita, joita oikeussalissa puhutaan, ja tehdä päätöksensä sen jälkeen, kun koko Aarnio-oikeudenkäynti on jonain päivänä ohi.
Jari Aarnio, syyttäjät, media ja kansalaiset odottavat Helsingin käräjäoikeudelta vain yhtä asiaa. Ratkaisua, joka on poikkeuksellisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu.
Tsemppiä käräjäoikeus!
.