Sirpa

[Sirpa]

Kiitos vahvistuksista, että todella tuo Venäjän rajojen aukaisi oli EU-operaatio, jossa vain Suomen kokoomus toimi ikään kuin juoksupoikana eurooppalaisen pääpuolueensa asialla, mutta mihin tuo operaatio nyt sitten kaatui?

[visitor59]

Kiitos vahvistuksista, että todella tuo Venäjän rajojen aukaisi oli EU-operaatio, jossa vain Suomen kokoomus toimi ikään kuin juoksupoikana eurooppalaisen pääpuolueensa asialla, mutta mihin tuo operaatio nyt sitten kaatui?

Ei kai se mihinkään ole kaatunut - siitä ei vain pidetä kovin suurta ääntä nyt kun kikkaillaan noita talous pakotteita ....

Ihan asiasta kolmanteen - tai sitten tavallaan koko asian ytimeen ....
Hesarissa julkaistiin tiedetoimittaja Jani Kaaro:n kolumni:
"Haaskaamme elämää keskellä satumaista rikkautta"
http://www.hs.fi/tiede/a1418734778400
Kannattaa lukaista, koska antaa hyvän käsityksen siitä kuinka isoista rahoista mailmassa on kysymys. Ja pistää myös miettimään oikean ja väärän problematiikkaa.

Pieni lainaus:

Warren Buffett: "Tämä on luokkasotaa, totta vie, mutta se on minun luokkani, joka julisti sodan, ja me olemme voitolla."

Ehkäpä se ongelmien ydin kuitenkin löytyy muualta kuin meille uutisoidusta puoluepolitiikasta ?
Väärää vihollista vastaan sotiminen ei ole kovin hyödyllistä - joten ensimmäiseksi kai pitäisi ottaa selville se oikea vihollinen.

LISÄYS: Kolumnissa mainittu ns. trickle down efektin perusteella veronmaksajien rahoja käytetään talouselämän "elvyttämiseen" tai vaikkapa pankkien pelastamiseen. Sen toimimista ei kukaan koskaan ole käytännössä pystynyt osoittamaan - päinvastoin on osoitettu tapahtuvan ns. trickle up - ilmiö joka tarkoittaa sitä, että "elvytykseen" käytetyt rahat päätyvät sen pyramiidin huipulla olevien taskuihin - ja jäävät sinne.
Kuitenkin Trickle Downia ei oikein kukaan uskalla kyseenalaistaa ...
Kuuluu siis siihen samaan "Tälle ei ole vaihtoehtoa" ryhmään, josta aiemmin oli puhetta.

Mutta on se hyvä että meillä on näitä "oikeita" vihollisia kuten nyt vaikkapa Venäjän hirveä dikttaattori johon voimme turhautuneisuuttamme purkaa. Ja pidetään mielessä sekin, kuinka paljon hyvää olemme saanneet aikaan vaikkapa pommittamalla Irakin takaisin keskiaikaan, vapauttamalla Libyan kansan nauttimaan "Failed State" statuksesta jne. Mailma on nyt NIIN paljon parempi paikka - eikö vain ?

[Sirpa]

Käsitit väärin tuon Venäjän hallitus -sanan, että mitä tarkoitin, tarkoitin sanaa duuma. Ja duuman ylähuoneena on liittoneuvosto. Niin mikä sitten on Venäjän hallitus?!

Ratkaisu tuskin löytyy rahasta, kyllä se olisi etsittävä moraalista, ja tätä kautta politiikasta. Riittäisi, kun pidettäisiin huoli edes siitä, etteivät rikolliset veisi mummun tai papan viimeisiä pennosia, kuten eräs uutinen juuri kertoi tapahtuneen eräälle 80-vuotiaalle jo kolmen vuoden ajan

[Sirpa]

Ehkäpä se ongelmien ydin kuitenkin löytyy muualta kuin meille uutisoidusta puoluepolitiikasta?
Väärää vihollista vastaan sotiminen ei ole kovin hyödyllistä - joten ensimmäiseksi kai pitäisi ottaa selville se oikea vihollinen.

Visitor, meidän todellinen vihollisemme on ihminen itse, eikä tällä ole mitään tekemistä miljonäärien tai miljardöörien rahojen kanssa, vaan meidän oman idioottimaisen käyttäytymisen ja ymmärryksemme kanssa - aloitetaan nyt ensin siitä.

Kotipalvelun raunioilla istutaan juomassa kahvia

Maria Syvälä
14.12.2014 08:00

En jaksanut nousta sängystä ylös kuin vaihtamaan vauvalle vaipan… minä vain itkin. Varmaan viimeisillä voimillani soitin kaupungin kotipalveluun ja kerroin, etten pärjää enää. Sieltä tuli välittömästi kodinhoitaja, joka oli kanssani kolme päivää. Hän toi turvan, ja totta kai myös konkreettisen avun.

Näin kirjoitti eläkkeellä oleva lastensuojelutyöntekijä Raili Miettinen Savon Sanomissa. Hän muisteli 1980-lukua, jolloin kodinhoitajia oli 4 000 ja kotiavustajia 5 000. Sittemmin lapsiperheiden kotipalvelu romutettiin.

Nyt kunnallisen kotipalvelun raunioilla on lastensuojelun asiakkailleen tarjoama perhetyö. Se eroaa kodinhoitajan työstä, koska psykososiaalinen tuki sisältää aina kontrollin elementin neuvoineen, havaintoineen ja vanhemmuuden arviointeineen.

Olen tutkinut lukuisia mielivaltaisia lastensuojelutapauksia. Monia yhdistää apua pyytäneiden kotiin lähetetty perhetyöntekijä, jota on ohjeistettu karttamaan itsenäisesti suoritettavia kotitöitä. Hänen toimenkuvansa on lähinnä rupatella, leikittää taaperoa ja tukea perhettä arvioimalla vuorovaikutusta – lähihoitaja- tai sosionomikoulutuksella. Niin, ja istua sohvalla kahvia lipittäen.

Kuka vanhempi haluaa tällaista kolmen tunnin tärkeilevää ”peruspalvelua”? Jos olisin uupunut, en ottaisi yhteyttä viranomaisiin, vaikka syksyn lapsensurmauutisissa kehotettiinkin niin tekemään. Ennemmin pyytäisin apua tuttaviltani tai kääntyisin kirkon puoleen.

Tehoton lapsiperheiden auttamisjärjestelmä on vaiettu riskitekijä, joka lisää perheiden pahoinvointia. THL:n perhesurmaselvitys (2012) paljasti, ettei varhainen tuki välttämättä toimikaan kuin paperilla. Viranomaiset olivat joissakin tapauksissa ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen auttaminen oli jäänyt kesken. Asiakas oli voinut kokea peräkkäiset viranomaistoimet jopa kiusaamiseksi.

Railin sanoin: ”Nykyiset toimenpiteet eivät auta perheitä, vaan väittäisinpä niiden monta kertaa vain pahentavan tilannetta samalla kun rahaa palaa enemmän.” Hän toteaa lakonisesti, ettei hänen tapauksessaan “tarvittu arviointiryhmän panosta tai sosiaalityöntekijän kotikäyntiä toteamaan, olenko oikeasti apua vailla, vai yritänkö vain lusmuta vastuustani”.

Liian usein lusmureiksi epäillään isiä ja äitejä, jotka viimeisillä voimillaan huutavat apua sängynpohjalta. Sosiaalityöntekijät eivät tunnu arvostavan kodinhoitajia, toisin kuin ”perhetyöntekemättäjättämistyöntekijöitä”, joiden tarkkailuraporteilla tuetaan huostaanottoja.

Virallisen asiakirjan sanoin: ”Äiti vastuuttaa yhteiskuntaa lastensa hoidosta.” Samalla veronmaksajia vastuutetaan ylläpitämään ammattikuntia, jotka on koulutettu ylenkatsomaan lähimmäisten palvelemista, jopa halveksumaan ja rankaisemaan avuntarvitsijoita.

Kuinka monta lapsiuhria Suomi tarvitsee käsittääkseen, ettei uupunut vanhempi hyödy kontrollin kiristämisestä vaan siitä, että kotiin tulee rehti kodinhoitaja huushollaamaan ilman lastensuojelun asiakkuutta? Yhden huostaanotetun lapsen laitosvuoden hinnalla perheelle järjestettäisiin lähes 3 000 tuntia kotipalvelua.

Miksei näin yksinkertainen asia mene jakeluun, ei sitten millään?

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/k ... ia/1950063

Ei tavallinen ihminen elä kurssimuutoksista ja suhdannevaihteluista, eikä mieti kuka on NWO:n takana, hän elää jokapäiväisestä arjesta, ja yrittää saada sen pyörimään kohtuudella. Luokkaerot on pienessäkin piirissä niin kiva tehdä, kun aina voi sitten suhteessa toiseen korottaa omaa egoaan - virkamiehen vallankäytöllä vielä paremmin ja ihan laillisestikin.

[visitor59]

Visitor, meidän todellinen vihollisemme on ihminen itse, eikä tällä ole mitään tekemistä miljonäärien tai miljardöörien rahojen kanssa, vaan meidän oman idioottimaisen käyttäytymisen ja ymmärryksemme kanssa - aloitetaan nyt ensin siitä.
....


Ei tavallinen ihminen elä kurssimuutoksista ja suhdannevaihteluista, eikä mieti kuka on NWO:n takana, hän elää jokapäiväisestä arjesta, ja yrittää saada sen pyörimään kohtuudella. Luokkaerot on pienessäkin piirissä niin kiva tehdä, kun aina voi sitten suhteessa toiseen korottaa omaa egoaan - virkamiehen vallankäytöllä vielä paremmin ja ihan laillisestikin.

Niin, harvaa tietenkään kiinostaa tietää miksi sen arjen pyörittäminen edes kohtuudella muuttuu koko ajan vaikemmaksi ....

Toki voidaan filosofisesti miettiä onnellisuuden olevan kiinni vain "korvien välistä" ja sopeutuminen olosuhteisiin ja oma arvomailma ovat kaiken A ja O. Kirjoitit joskus kommentin liittyen keskitysleirivankeihin, jotka olivat kuulemma elämän "perusarvojen" ymmärtämisen myötä oppineet olemaan onnellisia jopa niillä leireillä. Ehkä se heidän kohdallaan oli niin.

Itse olen tuon suhteen kuitenkin hieman epäileväinen - loppujen lopuksi ihminen on kuitenkin samanlainen eläin kuin kaikki muutkin lajit. Ei tarvitse kuin verrata teollisuus-sikaloissa pidettävien sikojen olemusta pihoilla elävien sikojen olemukseen, niin ei jää epäilystäkään siitä kummat ovat onnellisempia.

Naomi Kleinin kirja "The Shock Doctrine" selvittää hyvin kuinka hyvää businesta joillekin on vaikeuttaa mahdollisimman paljon sitä "Arjen pyörittämistä" - ainakaan minä en halua seuraavien sukupolvien elävän mailmassa, jossa muutamat "valitut" säilyttävät oman satumaisen rikkautensa juurikin pitämällä 99.99% ihmisistä epätoivoisesti kamppailemassa omasta henkiinjäämisestään.

PS.
Olet useampaan otteeseen maininnut Venäjän oligarkit Putiniin liittyen - oligarkit ovat tavallaan vaikea kysymys, koska heidän vaikutuksensa Venäjällä varsinkin 90 luvulla oli niin massiivinen, että sen ymmärtävät yleensä vain ne, jotka sattuivat siellä silloin asumaan.
Olisi kuitenkin hyödyllistä ymmärtää se mitä silloin tapahtui, koska se on avain siihen miten venäläiset nykyisin suhtautuvat länsimaiseen "demokratiaan" - ja siihen miksi Putinin kansansuosio on niin suuri.

Koska en osaa itse sitä pukea sanoiksi, paitsi tiivistämällä sen kansan yleiseksi apatiaksi ja epätoivoksi, niin dokumentti: "The Rise of Putin and The Fall of The Russian Oligarchs"
kuvaa tapahtumat aika kattavasti.

Osa1:
https://www.youtube.com/watch?v=Q2Cl8lSv9Is
Osa 2:
https://www.youtube.com/watch?v=x2nNtynZAiI

Dokumentti tosin jättää lähes mainitsematta väkivallan käytön ja mafiayhteydet, jotka olivat oligarkkien perustyökaluja 90-luvulla. Myöskään ei näytetä esim. niitä kodittomien legioonia, jotka täyttivät Moskovan metrotunnelit talviöinä jne. ... mutta kuitenkin ihan katsomisen arvoinen video.

Jos katsot sen, niin mieti itse haluaisitko uudelleen valtaan saman porukan, joka oli vallassa Jeltsinin aikana - Venäjän ns. opposition "pro-democracy" nimittäin edustaa juuri heitä.

[Sirpa]

. Kirjoitit joskus kommentin liittyen keskitysleirivankeihin, jotka olivat kuulemma elämän "perusarvojen" ymmärtämisen myötä oppineet olemaan onnellisia jopa niillä leireillä

Väärin. Kyse oli logoterapian kehittäjä Franklinista, itsekin keskitysleirillä ollut henkilö, joka ryhtyi tutkimaan/pohtimaan, että miksi ihmisille tulee sellaisissa ankeissa oloissa itsesäilyttämisen vietti korkeammaksi kuin yltäkylläisyydessä ja hyvinvoinnissa.

Nimittäin ihmiset eivät keskitysleirillä tehneet itsemurhia. Tämä idea on aika kaukana siitä, että kyse olisi ollut "perusarvoista" tai onnelisuudesta niissä olosuhteissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Logoterapia

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan syynä ihmisen olemassaolon tyhjyyteen on se, että ihminen ei tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot eivät enää sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot enää sano, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole varsinaista rajattua "logoterapiatekniikkaa" (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivi-behavioraalinen terapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita.

Logoterapia ei ole vain psykoterapiaa, vaan filosofisena ajattelumallina logoterapiaa voidaan soveltaa kaikilla elämänalueilla kuten työelämässä, perhe-elämässä, kasvatuksessa ja opetuksessa sekä elämäntaidollisissa kysymyksissä. Se tukee ihmisenä olemista ja siihen liittyvien ongelmien tarkoituskeskeistä ratkaisemista tässä ajassa. Logoterapia ei yritä selvittää, mikä ihmisen elämässä on mennyt pieleen, vaan painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta.

Logoterapian ihmiskuva on kolmiulotteinen. Fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihmisellä on henkinen ulottuvuus, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa vapaus ja vastuu, aito omatunto ja tahto tarkoitukseen.

He eivät siis "oppineet olemaan onnellisia keskitysleirillä minkään perusarvon mukaan", vaan heille tuli tarkoitus elämään: säilyä hengissä. Yksinkertaista.

Kuten minulta kysytään - ja on kysytty vuosia: mikä on sinun missiosi? Ei sen vähempää, eikä sen enempää kuin merkitys ja tarkoitus, joka syntyy tahdosta ja vastuusta.

Koko ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin perusidea on kyvyssä muuttaa halu tahtomiseksi. Siitä syntyy vapaus.

[visitor59]

...
Väärin. Kyse oli logoterapian kehittäjä Franklinista, itsekin keskitysleirillä ollut henkilö, joka ryhtyi tutkimaan/pohtimaan, että miksi ihmisille tulee sellaisissa ankeissa oloissa itsesäilyttämisen vietti korkeammaksi kuin yltäkylläisyydessä ja hyvinvoinnissa.

Nimittäin ihmiset eivät keskitysleirillä tehneet itsemurhia. Tämä idea on aika kaukana siitä, että kyse olisi ollut "perusarvoista" tai onnelisuudesta niissä olosuhteissa.
...

He eivät siis "oppineet olemaan onnellisia keskitysleirillä minkään perusarvon mukaan", vaan heille tuli tarkoitus elämään: säilyä hengissä. Yksinkertaista.

Kirjoitin kommentistasi muistinvaraisesti, ja vääristin tahattomasti kommenttiasi.
Pahoittelen.

Se mitä kirjoitin, oli kuitenkin se mitä minulle siitä kommentistasi jäi mieleen.

Avaan hieman miksi:
Minusta ihminen on onnellinen jos hänellä on tarkoitus elämään. Voin toki olla väärässä, mutta olen ajatellut sen olevan yleinen uskomus.

Tuo "perusarvo" sanan käyttö oli minulta huono valinta, mutta se hengissä säilyminen kuitenkin vaati ymmärtämään miten heidän tuli suhtautua silloiseen keskitysleirin yhteisöön ja sen auktoriteetteihin.
Se taas on lähes suoraan perusarvojen määritelmästä.

Perusarvot ovat perustavia kulttuuriulottuvuuksia, jotka yhdistävät ihmisten käsitykset ja näkemykset monissa eri osakysymyksissä jossakin määrin yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi
....
"miten yhteiskunnan jäsenten tulee suhtautua yhteiskuntaan ja sen auktoriteetteihin"
....
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perusarvot

[Sirpa]

Tässä nähdään "perusarvo" yhteydessä normitietoisuuteen ja tottelevaisuuteen - mielenkiintoinen näkemys. Ylipäätään sana "arvomaailma" ei sillon ole yhtenevä sanan "perusarvo" kanssa. Täytyypä miettiä. Nyt kyllä vähän vivahtaa propagandalta...

Wiki ei tuntenut arvomaailmaa, mutta sanan arvo, kyllä, arvomaailman voidaan tietysti ajatella koostuvan henkilön arvoista.

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo

Ihmistestä riippumattomat arvot nyt ovat kyllä ristiriidassa normitietoisuuden ja auktoriteettiuskoajatuksen kanssa - myös moraalirelativismin ja eettisen objektivismin. Esimerkki: "Ollaan kiltisti keskitysleirillä, että selvitään hengissä."

Otetaanpa enemmän Viktor Franklinista, kun hän sai aikaiseksi näin mielenkiintoisen keskustelun.

Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana.
Frankl suoritti kotikaupunkinsa yliopistossa lääketieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1930 väitteli vuonna 1949 myös filosofiasta. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen. Natsi-Saksan vallattua Itävallan Frankl joutui juutalaisena keskitysleirille. Hän oli usealla keskitysleirillä (mm. Auschwitzissa ja Dachaussa) mutta selvisi hengissä. Vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa muistilappusten avulla. Sanelu kesti kahdeksan päivää, ja sitä kirjoittivat useat pikakirjoittajat. Kirja nimi on Ein Psycholog erlebt das KZ (Ihmisyyden rajalla). Suomeksi on ilmestynyt n. 10 kirjaa, mm. Olemisen tarkoitus ja Elämän tarkoitusta etsimässä.
Elämäntyönsä jatkajaksi hän nimesi entisen oppilaansa, müncheniläisen tohtorin Elisabet Lukasin.
Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori, mm. Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl

[Pieni liekki]

Olen sitä mieltä, että monesti ihmisen suurin vihollinen löytyy sieltä omien korvien välistä. On monia lahjakkaita ihmisiä, jotka kärsivät esimerkiksi masennuksesta tai pelkotiloista, eivätkä sen takia pysty hyödyntämään täysipainoisesti omaa osaamistaan. Myös kateus kahlitsee ihmisiä, eli ei pystytä iloitsemaan toisten onnistumisista, vaikka sitä kautta oma onnellisuuskin lisääntyisi.

[visitor59]

Tässä nähdään "perusarvo" yhteydessä normitietoisuuteen ja tottelevaisuuteen - mielenkiintoinen näkemys. Ylipäätään sana "arvomaailma" ei sillon ole yhtenevä sanan "perusarvo" kanssa. Täytyypä miettiä. Nyt kyllä vähän vivahtaa propagandalta...

Wiki ei tuntenut arvomaailmaa, mutta sanan arvo, kyllä, arvomaailman voidaan tietysti ajatella koostuvan henkilön arvoista.

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo

Ihmistestä riippumattomat arvot nyt ovat kyllä ristiriidassa normitietoisuuden ja auktoriteettiuskoajatuksen kanssa - myös moraalirelaktivismin ja eettisen objektivismin. Esimerkki: "Ollaan kiltisti keskitysleirillä, että selvitään hengissä."

Tuo perusarvoihin sopeutuminen ei mielestäni välttämättä kuvasta yksilön omaa arvomailmaa.
Itse käsitän ne siis arvoiksi, joihin on sopeuduttava ollakseen vaikkapa yhteiskuntakelpoinen.
Perusarvothan nimenomaan ovat yhteisön määrittelemiä - ei yksilön.

[Sirpa]

Olen sitä mieltä, että monesti ihmisen suurin vihollinen löytyy sieltä omien korvien välistä. On monia lahjakkaita ihmisiä, jotka kärsivät esimerkiksi masennuksesta tai pelkotiloista, eivätkä sen takia pysty hyödyntämään täysipainoisesti omaa osaamistaan. Myös kateus kahlitsee ihmisiä, eli ei pystytä iloitsemaan toisten onnistumisista, vaikka sitä kautta oma onnellisuuskin lisääntyisi.

Olet oikeassa, totta, mutta ihmisen pahin vihollinen - silloin kuin se on ihminen itse - on oman itsen väheksyminen. Se on heikko itsetunto, ja ettei ymmärrä omaa arvoaan. Jos ihminen ei väheksyisi itseään (kateus on suhteessa oman itsen väheksymiseen), hän pystyisi heittäytymään asioihin täysille, uskoen itseensä masentumatta ja pelkäämättä. Ja onnistuisi! Pystyisi olemaan rohkea. Kun ihminen arvostaa itse itsensä, eikä hae (turhauttavaa) muiden hyväksyntää ja tuntee omat heikkoutensa ja vahvuutensa, niin silloin kaikki tuo minkä kokee ulkopuolelta tulevaksi uhkaksi (pelkotilat, masennus) katoaa tipo tiehensä kuin sellaisia asioita ei edes olisi maailmassa ollutkaan, ja yht äkkiä kaikki näyttääkin aivan toiselta.

[Sirpa]

Tässä nähdään "perusarvo" yhteydessä normitietoisuuteen ja tottelevaisuuteen - mielenkiintoinen näkemys. Ylipäätään sana "arvomaailma" ei sillon ole yhtenevä sanan "perusarvo" kanssa. Täytyypä miettiä. Nyt kyllä vähän vivahtaa propagandalta...

Wiki ei tuntenut arvomaailmaa, mutta sanan arvo, kyllä, arvomaailman voidaan tietysti ajatella koostuvan henkilön arvoista.

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo

Ihmistestä riippumattomat arvot nyt ovat kyllä ristiriidassa normitietoisuuden ja auktoriteettiuskoajatuksen kanssa - myös moraalirelaktivismin ja eettisen objektivismin. Esimerkki: "Ollaan kiltisti keskitysleirillä, että selvitään hengissä."

Tuo perusarvoihin sopeutuminen ei mielestäni välttämättä kuvasta yksilön omaa arvomailmaa.
Itse käsitän ne siis arvoiksi, joihin on sopeuduttava ollakseen vaikkapa yhteiskuntakelpoinen.
Perusarvothan nimenomaan ovat yhteisön määrittelemiä - ei yksilön.

Voit toki käsittää ne niin, mutta silloin niillä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan tottelevaisuuden ja normitietoisuuden, joka tietysti voi olla joillekin henkilöille myös merkitys ja tarkoitus elämässään, ja tätä kautta hän on myös onnellinen, kun voi olla "yhteiskuntakelpoinen". Väitän kuitenkin, ettei tästä synny ihan jokaiselle ikiomaa arvomaailmaa tai elämän perusarvoja; tulla hyväksytyksi.

[visitor59]

....
Voit toki käsittää ne niin, mutta silloin niillä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan tottelevaisuuden ja normitietoisuuden, joka tietysti voi olla joillekin henkilöille myös merkitys ja tarkoitus elämässään, ja tätä kautta hän on myös onnellinen, kun voi olla "yhteiskuntakelpoinen". Väitän kuitenkin, ettei tästä synny ihan jokaiselle ikiomaa arvomaailmaa tai elämän perusarvoja; tulla hyväksytyksi.

Miksi se niin olisi ?
1) Perusarvot tai siis yhteisön paikkaanpanemat normit vaikuttavat suoraan siihen mitä pidämme oikeana tai vääränä.
2) Keskiltyleireillä vallinneet perusarvot olivat hyvin todennäköisesti aivan erilaiset kuin mihin uhrit olivat tottuneet aikaisemmin.
3) Uhrit olivat valmiit sopeutumaan heille vieraisiin arvoihin niin kanssaihmisiään kuin auktoriteettejä kohtaan, koska se oli edellytys hengissä selviämiseen.
4) Sen tehdessään heille tulee selväksi hengissä säilymisen olevan tärkeämpää kuin mikään muu. Se siis oikeutti myös luopumaan perinteisistä oikean ja väärän määritelmistä.
5) Sen tajuaminen taas selkeyttää elämän tarkoituksen olevan hengissä pysyminen.

[Sirpa]

No, se on siksi niin, koska tuo sinun juttusi jättää huomioimatta moraalin ja etiikan. Ja tällä nyt viittaan lähinnä erilaisiin moraalin kehitysasteisin (Kohlbergin mukaan). Moraalin kehitys ja eettisyys ei liity vain siihen, että noudatamme yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä ja normeja, josta sitten arviosi mukaan koostuu meidän arvomaailmamme.

Esim.

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkist ... lberg.html

Esikonventionaalinen taso

Esikonventionaalisella tasolla lapsi katsoo asioita yleisen strukturalistisen kehitysteorian mukaisesti omasta välittömästä perspektiivistään. Moraalikehityksen ensimmäisessä vaiheessa, heteronomisen moraalin vaiheessa, hyvä ja paha perustuu lapsen mielessä rangaistuksiin ja palkintoihin. Hän välttää rangaistuksia ja tarkastelee "pahaa" aiheutetun fyysisen vahingon kannalta, huomioimatta esimerkiksi tekijän tarkoituksia tai motiiveja. Toisessa vaiheessa lapsi on oppinut, että muillakin on vastaavia pyrkimyksiä kuin hänellä itsellään. Toista vaihetta luonnehtiikin oman edun tavoittelun lisäksi reilun vaihdon moraali. Lapsi kykenee vastavuoroiseen vaihtoon: jos sinä minulle, niin minä sinulle.

Heinzin dilemmaan annetuissa vastauksissa esikonventionaalinen taso näkyy sentyyppisinä kannanottoina kuin "varastamisesta rangaistaan, se ei kannata" tai "saa varastaa, koska vaimo on Heinzille tärkeä".

Konventionaalisen moraalin taso

Konventionaalisuus tarkoittaa sopimuksenmukaisuutta, joten konventiaalisen tason moraali liittyy sovinnaisuuteen ja sääntöjen noudattamiseen. Kolmannessa moraalikehityksen vaiheessa lapsi on oppinut yhdistämään eri ihmisten perspektiivejä, ja pyrkii välittömissä ihmissuhteissa sosiaaliseen hyväksyntään noudattamalla sääntöjä. Helkama kuvaakin vaihetta hyvien ihmissuhteiden moraaliksi.

Neljännessä vaiheessa lapsen ajatteluun tulee mukaan sosiaalisen järjestelmän taso. Hän ymmärtää lait yhteisiksi velvollisuuksiksi, joita kaikkien on noudatettava. Hyvään ihmisyyteen kuuluu instituutioiden ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen.

Tällä tasolla Heinzin ratkaisua voidaan perustella esimerkiksi siten, että "varastaminen on epärehellistä ja vastoin lakia - mitä siitä tulisi jos kaikki alkaisivat varastaa mitä haluavat" tai "Heinzin velvollisuus on pitää huolta vaimostaan".

Postkonventionaalinen, moraaliperiaatteiden taso

Kohlbergin mukaan useimmat ihmiset saavuttavat elämänsä aikana konventionaalisen moraalin tason. Ylimmälle, postkonventionaaliselle tasolle ei yltänyt hänen omasta aineistostaan kolmekymppisenä kukaan.

Viidennessä vaiheessa moraalin perustana on yhteiskuntasopimus ja yksilön jakamattomat oikeudet. Näistä periaatteista johdetaan muut säännöt. Alunperin teoriassa esiintyneessä kuudennessa vaiheessa pyrittäisiin noudattamaan näidenkin takana olevia yleispäteviä moraaliperiaatteita, mutta Kohlberg luopui luokasta ja yhdisti sen viidenteen, koska siihen kuulujia ei tahtonut löytyä ja erottelu oli vaikeaa.

Ylimmän tason vastaukset Heinzin dilemmaan vetoavat sellaisiin asioihin, kuin että "ihmishenki on arvokkaampi asia kuin omistusoikeus". (90-luvun lopussa sattui tapaus, jossa turkistarhaaja puolusti elinkeinoaan ampumalla kohti tarhalleen tulleita eläinaktivisteja. Seurannut keskustelu osoitti, ettei näiden arvojen järjestyksestä olla aina välttämättä tätä mieltä.) Filosofi Timo Airaksinen taas perustelee Helkaman mukaan kantaansa näin: "Vaimo ja kaikki muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Jos vaimon vuoksi saa varastaa, saa kaikkien muidenkin vuoksi. Olisi siis pysyvä velvollisuus varastaa, mikä on aivan mieletöntä".

Minusta tämä esitys oli nyt vähän vaikeaselkoinen, olen nähnyt pätevämmän ja selkeämmänkin.

No, yksinkertaisesti näin:

Kohlbergin moraaliarvioinnin vaiheet:

Esikonventionaalinen taso
1. Heteronominen moraali
2. Oman edun ja reilun vaihdon moraali
Konventionaalinen taso
3. Hyvien ihmissuhteiden moraali
4. Sosiaalisen järjestelmän ja omantunnon moraali
Postkonventionaalinen tai periaatteiden taso
5. Yhteiskuntasopimuksen tai yksilön oikeuksien moraali

Eli ajattelusi lähtee tämän mukaan kohtalaisen alhaiselta moraalin tasolta liittyen näihin arvonäkemkyksiin. Vertaa esim. tätä kirjoittamaasi kohtaa.

1) Perusarvot tai siis yhteisön paikkaanpanemat normit vaikuttavat suoraan siihen mitä pidämme oikeana tai vääränä.

Se liittyy ensimmäisen ja varhaisimman tason moraaliajatteluun lapsella.

[visitor59]

Eli ajattelusi lähtee tämän mukaan kohtalaisen alhaiselta moraalin tasolta liittyen näihin arvonäkemkyksiin. Vertaa esim. tätä kirjoittamaasi kohtaa.

1) Perusarvot tai siis yhteisön paikkaanpanemat normit vaikuttavat suoraan siihen mitä pidämme oikeana tai vääränä.

Se liittyy ensimmäisen ja varhaisimman tason moraaliajatteluun lapsella.

Huomaa sana vaikuttavat - ei määräävät ...
Moraali pohjautuu niihin perusarvoihin - ja kehittyy siitä eteenpäin oman arvomailman muotoutumisen mukaisesti. Muutenhan täysin erilaisista yhteisöistä lähtöisin olevien ihmisten moraalikäsitykset olisivat lähes identtisiä - näin ei kuitenkaan ole.