Mies surmasi tyttöystävänsä ja asui melkein kuukauden ruumiin kanssa.
Lähetteli vielä tyttöystävän kännykällä tekstareita tämän äidille että tämä luulisi tytön olevan hengissä.
Käsittääkseni valtionkonttori maksaa uhrin omaisille / uhrille ja perii tuomitulta sitten.Tiina kirjoitti:Tuossa Wikipedian jutussa lukee että käräjäoikeus määräsi surmaajan maksamaan korvauksia uhrin vanhemmille.
Eivätkö sitten saaneetkaan mitään vai eikö ollut mistä ottaa?
Miten käy sellasissa tapauksissa missä surmaaja on joku varaton?
Maksaako yhteiskunta silloin korvaukset???
Surmaaja oli/on varaton, joten ei ollut mistä ottaa.Tiina kirjoitti:Tuossa Wikipedian jutussa lukee että käräjäoikeus määräsi surmaajan maksamaan korvauksia uhrin vanhemmille.
Eivätkö sitten saaneetkaan mitään vai eikö ollut mistä ottaa?
Miten käy sellasissa tapauksissa missä surmaaja on joku varaton?
Maksaako yhteiskunta silloin korvaukset???
Jos uhri on varaton (niinkuin yleensä aina), valtionkonttori voi maksaa korvaukset ja maksimi on 3700 euroa, ei 5000. Siinäkin on vaan tapana aina vedota siihen ettei ole tarpeeksi läheinen.. Kuka on oikea ihminen sanomaan onko läheinen vai ei?! Tottakai joku raja pitää olla, muutenhan korvauksia hakisivat kaikki puolitututkin. Yleensä "tarpeeksi läheisiksi" katsotaan vai lapset ja AVIOpuoliso.. Näin se menee ja on ihan helvetin väärin!Minzu kirjoitti:Vastoin yleistä luuloa, käräjäoikeuden tuomitsemat kärsimyskorvaukset eivät tule automaattisesti Valtiokonttorin maksettavaksi jos tekijä on varaton.
Maksimikorvaus on 5000 euroa.
Äskettäin oli lehdessä tapauksesta, jossa valtiokonttori kieltäytyi maksamasta surmatun pojan vanhemmille mitään.