Lasten kertomukset

[sisotalo]

Murhaajan lähtö joskus kauan 02.29 jälkeen kuuluu syyttäjän asevarastoon. Jukan kuolinhetkeksi on jo kahdeksan vuoden ajana todettu 02.29 ja siis poistumisajaksi täytyy olettaa 02.42 koska vain silloin Aamnda saattoi hänet nähdä ojentaessaan puhelinta äidilleen. Vastaavasti Anneli oli vain juuri silloin selkä päin takkahuonetta ja näin välttyi näkemstä murhaajan poistumista. Minkä hän todistaa.

Syyttäjä toteaa tämän ja kun puolustus väittää murhaajan lähdön tapahtuneen joskus 03.14, se merkitsee, että Amanda ei ole nähnytkään murhaajaa, ei poistuessa eikä kolmen takkahuoneella käynnin aikana. Siis Amanda itse asiassa todistaa, että murhaajaa ei ollut oli vain valemuisto, jonka tarkoituksena on pelastaa äiti. Näin meni todistelu käräjäoikeudessa ja tuomo tuli. Nyt on HOn vapauttava tuomio, mutta sen perusteet ovat syyttäjän eduksi kuten KOssakin.

Valitettavasti tästä asiayhteydestä ei kukaan keskustele Murha.infossa. Erilaisia kellonaikoja heitetään keskusteluun, mutta ei niiden perusteella voi mitään päätellä. Asiat on katsottava loogisessa järjestyksessä ja ottaen huomioon, että syyttäjän päämäärä on tuomita Anneli

[Ande]

Murhaajan lähtö joskus kauan 02.29 jälkeen kuuluu syyttäjän asevarastoon. Jukan kuolinhetkeksi on jo kahdeksan vuoden ajana todettu 02.29 ja siis poistumisajaksi täytyy olettaa 02.42 koska vain silloin Aamnda saattoi hänet nähdä ojentaessaan puhelinta äidilleen. Vastaavasti Anneli oli vain juuri silloin selkä päin takkahuonetta ja näin välttyi näkemstä murhaajan poistumista. Minkä hän todistaa.

Jos sinä olisit samassa tilassa, jossa on sinun puolisosi murhaaja, kääntyisitkö sinä häneen selin? Uskaltaisitko sinä kääntyä siten, että et näkisin, jos olisi hyökkäämässä seuraavaksi sinun kimppuusi?

Tuo selän kääntäminen murhaajalle todistaa minun mielestäni sen, että Anneli tiesi, kuka murhaaja on ja sen, että hänen ja lasten ei tarvitse pelätä. Sitä todistaa sekin, että ei yhtään kertaa hätäpuhelun aikana käytä sanaa 'älä' puhutellessaan lasta.
Oletan siis, että murhaaja oli todellinen eikä mielikuvitusolento.

[Nicht schuldig]

Tässä on minulle, joka on jo yli kolmen vuoden ajan kääntänyt pienimmänkin kiven, kaksi aivan uutta todistusta
1. Amanda olis ensimmäisessä poliisitapaamisessa kertonut käyneensä kaksi kertaa kuollutta isää katsomassa
2. Amanda näki samalla käynti kerralla isänsä ja murhaajan

NS todella tehnyt suuren työn kun hän yrittää ottaa selvää mitä HO on oikein tarkoittanut. Hänen johtopäätöksensä eivät suinkaan todista sitä, että Amandan käyneissä takkahuoneella ja murhaajan näkemisessä olisi jotain epäselvää. Epäselvyys on kokonaan HO kirjoituksissa.

Finnilästä olen köytänyt tuomiosta kaksi tietoa
- Finnilä ei tiedä, että ensimmäisen kerran Amanda kertoi nähneensä murhaajan äidin sairavuoteen vieressä.Täysin ilman johdattelua. Kaikki muut kuulemiset ovat vhvasti johdettuja.
- Finnilä soveltaa gorillateoriaa Amandan näkemisiin. Hän ei muka huomaa murhaaja vaikka tämä on isän kanssa yhdessä takkahuoneessa kun Amanda katsoo sinne. Todellisuudessa murhaaja poistuu 02.42 ja Amanda huutaa 03.14 kun hän ensimmäisen ja ainoa kerran näkee kuolleen isänsä ja tajuaa näin tilanteen vakavuuden.

"1. Amanda olis ensimmäisessä poliisitapaamisessa kertonut käyneensä kaksi kertaa kuollutta isää katsomassa"

Se tulee ilmi siinä, kun sanotaan, että ekalla kerralla, tokalla kerralla, tokal, ekal, vimpal jne.
Ensimmäinen Amandan kuulustelu.

Tutkin vielä niitä kahta alkuperäistä tuomiota vuosilta 2010 ja 2011, oikeastaan ei voi sanoa, että kummassakaan olisi tätä käyntikerta ajattelua ollut juurikaan mukana.
Hovissa 2011 näyttäisi olleen niin, että Katarina Finnilän näkemykset siitä, onko lapsen kertomus uskottava ovat vieneet voiton selvästi syyttäjän puolella todistaneen psykoterapeutin lausunnoissa, joissa yritetään selostaa, että lapsi kokisi jotain ahdistavaa äitinsä puolelta.

Sitten väliin tuli tämä lsh juttua ja ikäänkuin siitä tavasta millä siellä tuomittiin, olisi otettu mallia tähän syyttäjän väittämään, eli oletus olisi ollut se, että koska kerran lapsien todistuksilla saatiin riittävä näyttö aikaan, niin kannattaa kokeilla uudelleen samaa tapaa. Kokeilu onnistui käräjäoikeudessa, jossa kaksi tuomaria perustivat tuomiolauselmistaan omien laskujeni mukaan yli 40 %:sti Amanda Auerin sanomisiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin.

"2. Amanda näki samalla käynti kerralla isänsä ja murhaajan"

Tämä ajattelu tuli todellakin näissä tuomiolauselmissa ensimmäisen kerran esille nyt HO 2015.

Näin olen itsekin ymmärtänyt, että Finnilä ei tiennyt, että Amanda oli kertonut murhaajasta äidin luona sairaalassa.

"Todellisuudessa murhaaja poistuu 02.42 ja Amanda huutaa 03.14 kun hän ensimmäisen ja ainoa kerran näkee kuolleen isänsä ja tajuaa näin tilanteen vakavuuden"

Kun tutkin tätä juttua sain käsiini hätäkeskuspuhelutallenteen ja olin kuunnellut sen useita kertoja ennenkuin luin mitään Amandan sanomisista kuulusteluissa. Totean, että kohdallani on kuuluisa lause "Grade der späten Geburt" eli myöhäisen syntymän armo. Taustalla on ajatus siitä, että myöhemmin syntyneet eivät joutuneet tekemään elämässään samoja valintoja kuin ne , jotka olivat natsisaksan aikana pakotettuja valitsemaan rintamansa.
Tarkoitan sitä, että hätäkeskuspuhelutallenteelta on mielestäni tulkittavissa, että Amanda näki ensin miehen poistuvat ja sitten vasta uskaltautui menemään huoneeseen ja katsomaan tilannetta ja sitten kuuluu tämä kuuluisa kirkaisu.

Näistä käynneistä on muuten huomattavaa sekin, että Amanda itse sanoo todistuksessaan, että ei tiedä onko hän käynnyt kolme tai neljä kertaa huoneessa. Lukumäärä Amandan todistuksen perusteella ei siis vähene vaan se lisääntyy.

Jatkan vielä ajatusta siitä, mikä sellainen filminauha on, josta kirjoitin. Ensinnäkin se on kuuleman mukaan on äärimmäisen harvinaista, mikäli tapahtuma tapahtuu muutamien tuntien kuluessa. Filminauha on kuin kaitafilmi, siinä ei ole värejä eikä ääniä, se liittyy jotenkin näköhermoon silmässä. Tapahtuma voi keskeytyä esim. henkilö juo vettä tai tekisi jotain muuta, se jatkuu aina samasta pisteestä kuin mihin se jäi. Se kulkee silmien edessä useamman kerran eikä sisällä mitään uutta informaatiota vaan pysyy täsmälleen samanlaisena.
Tämä ei liity mitenkään esim. johonkin ilmiöihin tai filminauhoihin, jossa elämä kulkee kuin filminauha silmien edessä.

Sopisi tähän Amandan kertomukseen oikeastaan melkein liiankin hyvin. Hän lähestyy takkahuonetta, hän näkee aina saman tilanteen. Esim. siinä kuulustelukertomuksessa on useamman kerran kohta, jossa hän aloittaa lauseen esim. näin "iskä lattialla". Sitten hän on nähnyt tarkan näköhavainnon musta vihreästä veitsestä, pystyy kuvailemaan sen joka kerta.

Lapsi ei erota, onko tämä tapahtunut joka kerta vai onko tämä filminauha, joka perustuu myöskin puhtaasti nähtyihin asioihin, joita aivot eivät sillä hetkellä kykene väärentämään niitä, koska tämä filminauha ei ole tahdosta riippuvainen asia, vaan täysin aivotoimintoihin perustuva tapahtuma.

[Kuolemannaakka]

Järjellä ajatellen käyntejä olohuoneessa (ei takkahuoneessa) on kaksi:

1. Ennen tapahtumia, huppumiehen lyötyä reiän ikkunaan, mutta vetäydyttään hetkeksi miettimään, koska ei saanutkaan ovea reiän kautta auki.

2. Puhelun aikana, jolloin näkee Jukan kuolleena

3. Hieman tämän jälkeen nähdessään murhaajan poistuvan (tässä ei ole kyse mistään käymisestä, vaan havainto tehdään jossain eteisen/tuulikaapin kulman paikkeilta)

En ala edes perustelemaan noita tässä enää, mutta näitä esitän=)

Poistuminen voi mahdollisesti olla eri aikana, periaatteessa ehkä ennen Jukan näkemistä, mutta kuulusteluista päätellen vasta sen jälkeen.

Tyttö ei ole käynyt takkahuoneen ja olohuoneen oviaukolla, vaan seissyt korkeintaan olohuoneen matolla.


En usko tytön nähneen Jukkaa "kuolleena" ennen puhelua. Se ei sovi mihinkään tapahtumaskenaarioon, eikä lapsen nauhalta todettavaan käyttäytymiseen myöskään.

[sisotalo]

Naakka jättää pois sen Amandan ensimmäisen käynnin kun yhdessä ihmeteltiin ukkosen jyrinää terassilla. Ei sillä ole merkitystä kun Naakka kuitenkin toteaa, että Amandan käydessä murhaaja ei vielä ollut talossa.
Kaksi muuta käyntiä ovat väärässä järjestyksessä. Amanda näki ensin murhaajan poistuvan ja vasta sitten uskalsi mennä niin lähelle takkahuonetta, että näki kuolleen isän ja puukon.

[Kuolemannaakka]

Eli: tytön "käynneistä" on olemassa vain ristiriitaisia ja sekavia kertomuksia. Nauha ja paikalta tavatut fyysiset todisteet ovat faktoja. Tällöin mielestäni faktat rajaavat muisteluita, ja "voittavat" ne. Jos tyttö kertoo asian, jota ei ole voinut tapahtua, se ei voi pitää 100%:sti paikkaansa. Kertomus pitää sovittaa faktoihin (jos kuitenkin uskomme, että jotain käymisiä tapahtui muulloin kuin nauhan aikana... tämän käymisen voimme sijoittaa tarkalleen).

Ei siis voi sijoittaa lasta lasinpalojen päälle takkahuoneen ja olohuoneen rajalle, vaikka tämä itse muistelisi mitä. Hän ei ole rikospaikkakuvia nähnyt, eikä paikkaansa muutenkaan voi sentin tarkkuudella jälkeenpäin hahmottaa (se ei ole tilanteessa mitenkään oleellinen, eikä siksi jää mieleen), joten kertomus pitää sovittaa faktoihin. Kaksi metriä eroa havaintopaikassa tekee "kadonneen huppumiehen" mysteeristä ihan yksinkertaisen. Huppiksen kengänjäljetkin kun sieltä takan takaa löytyivät ja tämä myös tuomiossa mainitaan.

Minuuttitolkulla kestävä, ja aina tytön tullessa taukoava ikkunanrikkominen ei ole millään lailla uskottavaa, joten tyttö ei voi käydä kahta kertaa paikalla ennen huppumiehen sisääntuloa. Hänen tullessaan paikalle, ei ikkunaa rikottu, siispä voidaan päätellä, että sisääntulo tapahtui kahdessa erässä. Mutta varmasti se ei tapahtunut kolmessa erässä, niin että välissä oli 5 minuuttia...

Mikään nauhalla ei anna olettaa, että tyttö olisi isän nähnyt jo ennen puhelua. Lisäksi isä on selvästikin hengissä, eikä suinkaan makaa kuolleena. Tyttö ei ole nähnyt häntä verisenä, koska kirkuu vasta nauhalla. Ei ole olemassa mitään järjellistä skenaariota, missä Lahti makaisi lattialla "kuolleena" mutta verettömänä, ja Auer olisi jossain hukassa. Tämä edellyttäisi vähintäänkin Auerin poistumista ikkunasta, ja talon kiertämistä. Lavasteiden teko ei tähän enää sovi.

Nauha kertoo, ettei livemurha ole mahdollinen, ja Auerin kertomus puhelun aikaisista tapahtumista sopii nauhalta kuultaviin ääniin. Tässä valossa hän ei "hyödy" valehtelusta missään muussakaan asiassa, koskapa on syytön murhaan, eikä varmaankaan istuisi toisen puolesta elinkautista. Auer on kertonut nähneensä tytön eteisessä, mutta ei havainnut tätä olohuoneessa, ja selvästikin tämä tulee huoneestaan vasta kun äiti kutsuu hänet puhelimeen. Mielestäni tämänkin perusteella tyttö ei ole voinut käydä olohuoneessa toista kertaa ennen puhelua / ennen Auerin poistumista takkahuoneesta. Auerhan kertoi käyneensä takkahuoneesta juostuaan, ennen puhelua uudestaan olohuoneessa, mutta ei mainitse tytön siellä olleen. Tyttökään ei mainitse nähneensä Aueria muualla kuin takkahuoneessa ennen murhaajan sisääntuloa ja soittamassa. Heidän olisi jossain kohtaa täytynyt tulla toisiaan vastaan...

[sisotalo]

…
Tarkoitan sitä, että hätäkeskuspuhelutallenteelta on mielestäni tulkittavissa, että Amanda näki ensin miehen poistuvat ja sitten vasta uskaltautui menemään huoneeseen ja katsomaan tilannetta ja sitten kuuluu tämä kuuluisa kirkaisu.

Näistä käynneistä on muuten huomattavaa sekin, että Amanda itse sanoo todistuksessaan, että ei tiedä onko hän käynnyt kolme tai neljä kertaa huoneessa. Lukumäärä Amandan todistuksen perusteella ei siis vähene vaan se lisääntyy.
…

Amanda aloitta todistuksen vasta sen jälkeen kun pj. on kieltänyt syyttäjää häiritsemästä kysymyksillään ennen kuin Amanda on kertonut mitä muistaa. Amanda sanoo kirkkaasti: kolme käyntiä. Näihin käynteihin ei sisälly murhaajan näkeminen koska hän ei silloin missään käynyt, luovutti vaan puhelinta äidilleen keittiön ovella. Lähetän osoitteen droppboxiini myöhemmin.

Erinomainen menetelmä ryhtyä tuorein korvin kuuntelemaan Hätäpuhelu. Tuloksena on se, että ensin Amanda näkee murhaajan poistumisen ja vasta sitten uskaltaa mennä isää katsomaan lähemmin

[Nicht schuldig]

Eli: tytön "käynneistä" on olemassa vain ristiriitaisia ja sekavia kertomuksia. Nauha ja paikalta tavatut fyysiset todisteet ovat faktoja. Tällöin mielestäni faktat rajaavat muisteluita, ja "voittavat" ne. Jos tyttö kertoo asian, jota ei ole voinut tapahtua, se ei voi pitää 100%:sti paikkaansa. Kertomus pitää sovittaa faktoihin (jos kuitenkin uskomme, että jotain käymisiä tapahtui muulloin kuin nauhan aikana... tämän käymisen voimme sijoittaa tarkalleen).

Tämälleen näin, ei ole järjellistä ajatella sellaista, joka puhuu selvästi sekä teknistä todistusta vastaan että mitä ei voida sijoittaa mihinkään. Silloin täytyy jotain olla vialla.

Ei siis voi sijoittaa lasta lasinpalojen päälle takkahuoneen ja olohuoneen rajalle, vaikka tämä itse muistelisi mitä. Hän ei ole rikospaikkakuvia nähnyt, eikä paikkaansa muutenkaan voi sentin tarkkuudella jälkeenpäin hahmottaa (se ei ole tilanteessa mitenkään oleellinen, eikä siksi jää mieleen), joten kertomus pitää sovittaa faktoihin. Kaksi metriä eroa havaintopaikassa tekee "kadonneen huppumiehen" mysteeristä ihan yksinkertaisen. Huppiksen kengänjäljetkin kun sieltä takan takaa löytyivät ja tämä myös tuomiossa mainitaan.

Ei todellakaan voi ajatella, että lapsi olisi millään tavalla voinut kävellä loukkaantumatta huoneeseen eikä varsinkaan mikäli sisällä oli tappaja. Tarkoitin itse käyntikerroilla määritelmää "käyntikerta" enkä konkreettista menoa huoneen sisälle. Myöskin HO kertoon havainnoista olohuoneesta takkahuoneeseen.


Minuuttitolkulla kestävä, ja aina tytön tullessa taukoava ikkunanrikkominen ei ole millään lailla uskottavaa, joten tyttö ei voi käydä kahta kertaa paikalla ennen huppumiehen sisääntuloa. Hänen tullessaan paikalle, ei ikkunaa rikottu, siispä voidaan päätellä, että sisääntulo tapahtui kahdessa erässä. Mutta varmasti se ei tapahtunut kolmessa erässä, niin että välissä oli 5 minuuttia...

Minun mielestäni ikkunan saa rikki kyllä paljon helpommin ja paljon nopeammin ja sisälle pääsee myös todella nopeasti. Tässä on ole koskaan nähnyt mitään ongelmaa.

Mikään nauhalla ei anna olettaa, että tyttö olisi isän nähnyt jo ennen puhelua. Lisäksi isä on selvästikin hengissä, eikä suinkaan makaa kuolleena. Tyttö ei ole nähnyt häntä verisenä, koska kirkuu vasta nauhalla. Ei ole olemassa mitään järjellistä skenaariota, missä Lahti makaisi lattialla "kuolleena" mutta verettömänä, ja Auer olisi jossain hukassa. Tämä edellyttäisi vähintäänkin Auerin poistumista ikkunasta, ja talon kiertämistä. Lavasteiden teko ei tähän enää sovi.

Mikään nauhalla ei todellakaan kerro, että Amanda olisi nähnyt isäänsä. Hänhän oli itsekin puhelimessa, johan olettaisi siinä tapauksessa huutavan sinne ja lujaa, että iskä makaa lattialla veitsi on nähty ja verta kaikkialla?

Nauha kertoo, ettei livemurha ole mahdollinen, ja Auerin kertomus puhelun aikaisista tapahtumista sopii nauhalta kuultaviin ääniin. Tässä valossa hän ei "hyödy" valehtelusta missään muussakaan asiassa, koskapa on syytön murhaan, eikä varmaankaan istuisi toisen puolesta elinkautista. Auer on kertonut nähneensä tytön eteisessä, mutta ei havainnut tätä olohuoneessa, ja selvästikin tämä tulee huoneestaan vasta kun äiti kutsuu hänet puhelimeen. Mielestäni tämänkin perusteella tyttö ei ole voinut käydä olohuoneessa toista kertaa ennen puhelua / ennen Auerin poistumista takkahuoneesta. Auerhan kertoi käyneensä takkahuoneesta juostuaan, ennen puhelua uudestaan olohuoneessa, mutta ei mainitse tytön siellä olleen. Tyttökään ei mainitse nähneensä Aueria muualla kuin takkahuoneessa ennen murhaajan sisääntuloa ja soittamassa. Heidän olisi jossain kohtaa täytynyt tulla toisiaan vastaan...

Mutta mielestäni tässä sanot, että tyttö kävi paikalla (olohuoneessa) siis kaksi kertaa, yhden kerran, kun ikkuna oli rikki ja toisen kerran ajankohdan 2.42 jälkeen?

Tämän murhaajan näkeminen on sitten eri asia. Pidetään se hetkinen erillään, se vain sekoittaa pakkaa.

Haluaisin tietää, mikä on sinun näkemyksesi siitä, että miksi tyttö kertoo tokal ja kolmannel kerral (iskä lattialla, veitsi, verta) ja omassa todistuksessaan vielä neljäkin kertaa jotain tapahtuu?

Olen yrittänyt hahmottaa tätä ja luulen, että vastaus on jossain toisaalla kuin haastatteluissa ja hätäkeskuspuhelussa?

[Nebukadnessar]

Minun on nyt pakko puuttua tähän sillisalaattiin, koska kohta ei erota sen punaisen värin alta onko silliä ollenkaan.

Siis tässähän on tapahtunut näin, koska poliisit eivät osaa kuulla/kysellä/ymmärrä lapsia/lapsilta/lapsia ja heidän tapaansa kertoa, eli lapsen kertominen ei ole suoraviivaista ja lisäksi kun poliisit vielä sekoittaa Emman ajatuksia ja tosiasiassa ymmärtävät väärin ja vetävät ihan omia johtopäätöksiä, niin siksi on salaatti ilman salaattia.

Se mitä olen noita vähäisiä palasia lukenut, kuunnellut tarkalla korvalla tallenetta ja ajatellut olemispaikkoja, niin olen tullut siihen selkeään johtopäätökseen, ettei noita käyntikertoja täysin takkahuoneen ovi-aukolla ole ollut kuin kaksi.

Eli nsimmäinen kerta on se kun amanda oli herännyt ja kuullut sen räiskeen, niin jokainen tekee sen kun herää, että jää kuuntelen ensiksi sitä miksi heräsi, sitten kun tajuaa, niin jää kuunteleen vähäksi aikaa kuuluuko lisää ja vasta tämän jälkeen lähtee ottaan selvää tai tajuaa mikä ääni on ollut jatkaen untaan, jos ääni onkin normaalia, mutta kun se ei tässä tapauksessa ole ollut, niin Emma lähtee ottaan selvää (tätä alkutapahtumaa me emme tiedä, vaan voi pienistä palasista päätellä) mikä ääni on ja aivan oikein, keneltäpä muulta kuin isältään ja äidiltään.

Nyt huomatkaa, että Emma on kertonut heränneensä kuin ukkosen jytinään, ei siis lasin rikkoutumisen ääneen ja se ääni on johtunut siitä koska tuo tunkeutuja on yrittänyt sen ulkona olleen maton avulla vaimentaa lasinrikkoutumisääntä ja tämän jytinän on Amanda kuullut ja menee tiedusteleen mistä ääni tulee.

Tässä on myöskin huomioitava se, että tyuollaisessa tilanteesa ja se kuinka Emma on nähnyt isänsä verilammikossa on aiheuttanut ns.frekvenssijakautuman (jota voidaan tässä soveltaa ns. havaintojen jakautumisen tilannemuutoksien mukaan) eli sama havainto on voinut jakaantua kahdeksi eri kerraksi vaikkei todellisuudessa näin olisikaan ja tätä on lisännyt kuulemisen/kuullustelujen sekavuus, hypitty asiasta toisen ja jopa kolmanteen eli todistajanhämärryttämistekniikka.

Jukka oli ehkä juuri ehtinyt nouseen ylös ja ollut unenpöpperöisenä, eikä ole tajunnut mistä ääni tulee ja havainnut Emman tulleen takkahuoneen aukolle, palauttanut Emman takaisin huoneesensa koska ei itsekkään ole tiennyt mistä on ollut kyse ja varmaan sanonut Emmalle, että "varmaan ukkonen, mene vain nukkuun" ja Emma oli mennyt takaisin huoneeseensa ja tästä syystä Emma on sanonut, että heräs ukkoseen vaikkakin kyllä tuon ikäinen erottaa ukkosen ja lasin särkymisen äänen. Tästä on hyvä jatkaa myöhemmin.

[Nebukadnessar]

Järjellä ajatellen käyntejä olohuoneessa (ei takkahuoneessa) on kaksi:

1. Ennen tapahtumia, huppumiehen lyötyä reiän ikkunaan, mutta vetäydyttään hetkeksi miettimään, koska ei saanutkaan ovea reiän kautta auki.

2. Puhelun aikana, jolloin näkee Jukan kuolleena

3. Hieman tämän jälkeen nähdessään murhaajan poistuvan (tässä ei ole kyse mistään käymisestä, vaan havainto tehdään jossain eteisen/tuulikaapin kulman paikkeilta)

En ala edes perustelemaan noita tässä enää, mutta näitä esitän=)

Poistuminen voi mahdollisesti olla eri aikana, periaatteessa ehkä ennen Jukan näkemistä, mutta kuulusteluista päätellen vasta sen jälkeen.

Tyttö ei ole käynyt takkahuoneen ja olohuoneen oviaukolla, vaan seissyt korkeintaan olohuoneen matolla.


En usko tytön nähneen Jukkaa "kuolleena" ennen puhelua. Se ei sovi mihinkään tapahtumaskenaarioon, eikä lapsen nauhalta todettavaan käyttäytymiseen myöskään.

Ei kannata, niin KN kuin myöskin sisotalo joka hämmentää selkeää asiaa aivan liikaa ja fiksioituu vain omaan näkemykseensä ja höpöanimaatioon.

Unohdatte sen, että kuulemisissaa (oikeasti kuullustelu) Emma kertoo, että jos se oli piilossa ja asettaa piilopaikaksi koska se on looginen paikka jonkun tulla ja mennä ohi eli lapsen mielellä ajateltuna, ns. katvepiiloa tuntematta, niin ainoa piilopaikka on tällöin pesuhuone ja koska sieltä päin tuli, eli Emma oli tarpeeksi lähellä nähdessään Jukan kuolleena ja samalla hetkellä lähtee surmaaja pois, eli Emma ei ole täysin lähellä takkahuoneen ovi-aukkoa vaan jää katve josta surmaaja lähtee pakoon ja täten Emma olettaa sen olleen pesuhuoneessa piilossa koska katvepaikkaa tajuamatta olettaa näin.

Tämä on niin selkeää pässinlihaa etteihän tätä voi olla tajuamatta.

[Kuolemannaakka]

Ei kannata, niin KN kuin myöskin sisotalo joka hämmentää selkeää asiaa aivan liikaa ja fiksioituu vain omaan näkemykseensä ja höpöanimaatioon.

Unohdatte sen, että kuulemisissaa (oikeasti kuullustelu) Emma kertoo, että jos se oli piilossa ja asettaa piilopaikaksi koska se on looginen paikka jonkun tulla ja mennä ohi eli lapsen mielellä ajateltuna, ns. katvepiiloa tuntematta, niin ainoa piilopaikka on tällöin pesuhuone ja koska sieltä päin tuli, eli Emma oli tarpeeksi lähellä nähdessään Jukan kuolleena ja samalla hetkellä lähtee surmaaja pois, eli Emma ei ole täysin lähellä takkahuoneen ovi-aukkoa vaan jää katve josta surmaaja lähtee pakoon ja täten Emma olettaa sen olleen pesuhuoneessa piilossa koska katvepaikkaa tajuamatta olettaa näin.

Tämä on niin selkeää pässinlihaa etteihän tätä voi olla tajuamatta.

Huomioi:
1. Tyttö kertoi poistumisen nähdessään olleensa "aika keskellä olohuonetta"
2. Tyttö kertoi nähneensä vain murhaajan selän
Tästä voit "laskea" linjan, missä tyttö seisoi. Ei voi seistä takkahuoneen oviaukkoa vastapäätä, saatikka siinä lähellä, siinähän olisi murhaaja tullut melkein syliin. Ei voinut seistä paikassa, mistä näki Jukan ruumiin. Saattoi seistä olohuoneen ja eteisen välimaastossa (eteisestä suora linja oviaukolle), ehkä vähän olohuoneen puolella. Todennäköisesti linjalla, josta hän näki puhelimessa olevan äitinsä. Äiti taas ei paikastaan poistumista nähnyt.


Nämä kylppärijutut ovat poliisien istuttamaa valemuistoa, minkä totesi jo edellinenkin hovi: ”Ne seikat, että ulkopuolinen tekijä olisi piilotellut pesuhuoneessa ja että hän olisi poistunut ikkunasta nopeasti, eivät ole olleet A:n omaehtoisesti kertomia vaan ne ovat perustuneet poliisin johdatteluun.”
http://www.oikeus.fi/55277.htm (jaaha, linkki ei toimi enää)
Eli, kun poliisit alkoivat ihmetellä, miksei tyttö muka nähnyt huoneessa ollutta huppumiestä, niin tämä tietysti vastaa ainoan mahdollisen, ja hänelle järkevän vaihtoehdon: se oli menny pesuhuoneeseen piiloon. Koska kukaan ei tarjoa hänelle mahdollisuutta, että murhaaja olisikin näköhetkellä vain ollut takan katveessa (koska muka kukaan ei tajua, ettei tyttö todellisuudessa ollut takka- ja olohuoneen rajalla, maassa olleen lasin takia). Sitten tämä pesuhuone alkaa kulkea tytön tarinassa mukana, koska poliisit ovat sen "hyväksyneet". Kun tyttö näkee huppumiehen, tämä tulee "sieltä pesuhuoneesta päin", mistä päin tietysti se tulikin, eihän se mistään muusta suunnasta voi ikkunalle tullakaan. Mutta ei tyttö kerro, että hän NÄKI murhaajan tulevan pesuhuoneesta, koskapa oli sellaisessa paikassa, ettei nähnyt edes Jukkaa, saati pesuhuoneen ovea.

Eli itse asiassa taisin olla täsmälleen samaa mieltä tästä asiasta kanssasi=)

Mistäs me ollaan eri mieltä?=)

[Nicht schuldig]

Minun on nyt pakko puuttua tähän sillisalaattiin, koska kohta ei erota sen punaisen värin alta onko silliä ollenkaan.


Tässä on myöskin huomioitava se, että tyuollaisessa tilanteesa ja se kuinka Emma on nähnyt isänsä verilammikossa on aiheuttanut ns.frekvenssijakautuman (jota voidaan tässä soveltaa ns. havaintojen jakautumisen tilannemuutoksien mukaan) eli sama havainto on voinut jakaantua kahdeksi eri kerraksi vaikkei todellisuudessa näin olisikaan ja tätä on lisännyt kuulemisen/kuullustelujen sekavuus, hypitty asiasta toisen ja jopa kolmanteen eli todistajanhämärryttämistekniikka.

Se, mihin tällä asialla pyrin on se, että mielestäni aina silloin, kun on olemassa jokin toinen järjellinen vaihtoehto, pitäisi tilanne ajatella loppuun saakka. On olemassa vaihtoehtoja sille, että miksi joku sanoo jotakin tai olettaa jonkin asian olleen jollain tavalla.
Syy voi löytyä jostain muualta.

Yllä on kerrottu vaihtoehto. Miksei tätä ole huomioitu?

Kun mietin sitä taktiikkaa millä syyttäjä on tätä kokonaisuutta vetänyt eteenpäin, tästä näyttäisi löytyvän jonkinlaisen punaisen viivan.

Kun vertailen vielä kerran näitä tuomioita ja niiden perusteluita, näyttäisi olevan niin, että ensimmäiset kaksi tuomioistuinta (käräjäoikeus 2010 ja hovioikeus 2011) ei kiinnittänyt mitään suurempaa huomiota näihin Amandan käyntikertoihin.

Mistä siis muutos siten, että syyttäjä muutoksenhaussaan korkeimpaan oikeuteen, alkaa kokoamaan teoriaa, millä perusteella AA saadaan jälleen lapsen todistuksen perusteella tuomituksi, tällä kertaa murhasta. En ole koskaan ollut salaliittoteorioiden kannattaja, mutta mielestäni tähän ajatteluun liittyy jotain kummallista.

Jos tilannetta olisi haluttu selvittää totuuden löytämiseksi, niin olisi tarvittu yksi riittävän pätevä henkilö analysoimaan tätä materiaalia. Jo yksinään sen seikan, että lapsi ei pysty ajallisesti järjestämään näitä käyntikertoja, olisi täytynyt herättää kysymyksen siitä, että onko käyntejä sittenkin vain yksi. Kaikki oikeudet ovat todenneet yhdenmukaisesti kertomuksista, että äiti oli joko puhelimessa tai menossa puhelimeen. Muuta tietoa ei ole luettavissa.

Syntyi tilanne, jossa varsin vastuunalaisissa tehtävissä toimivat henkilöt alkoivat kehittää teoriaa, minkä perusteella toinen voidaan tuomita toisen vuosia sitten antaman kuulustelukertomuksen perusteella ja samalla perusteella saadaan lapsena todistuksen antanut valokeilaan henkilönä, joka tietää enemmän kuin on halunnut kertoa.
Eikö näin olekin tapahtunut?

[Nebukadnessar]

Ei kannata, niin KN kuin myöskin sisotalo joka hämmentää selkeää asiaa aivan liikaa ja fiksioituu vain omaan näkemykseensä ja höpöanimaatioon.

Unohdatte sen, että kuulemisissaa (oikeasti kuullustelu) Emma kertoo, että jos se oli piilossa ja asettaa piilopaikaksi koska se on looginen paikka jonkun tulla ja mennä ohi eli lapsen mielellä ajateltuna, ns. katvepiiloa tuntematta, niin ainoa piilopaikka on tällöin pesuhuone ja koska sieltä päin tuli, eli Emma oli tarpeeksi lähellä nähdessään Jukan kuolleena ja samalla hetkellä lähtee surmaaja pois, eli Emma ei ole täysin lähellä takkahuoneen ovi-aukkoa vaan jää katve josta surmaaja lähtee pakoon ja täten Emma olettaa sen olleen pesuhuoneessa piilossa koska katvepaikkaa tajuamatta olettaa näin.

Tämä on niin selkeää pässinlihaa etteihän tätä voi olla tajuamatta.

Huomioi:
1. Tyttö kertoi poistumisen nähdessään olleensa "aika keskellä olohuonetta"
2. Tyttö kertoi nähneensä vain murhaajan selän
Tästä voit "laskea" linjan, missä tyttö seisoi. Ei voi seistä takkahuoneen oviaukkoa vastapäätä, saatikka siinä lähellä, siinähän olisi murhaaja tullut melkein syliin. Ei voinut seistä paikassa, mistä näki Jukan ruumiin. Saattoi seistä olohuoneen ja eteisen välimaastossa (eteisestä suora linja oviaukolle), ehkä vähän olohuoneen puolella. Todennäköisesti linjalla, josta hän näki puhelimessa olevan äitinsä. Äiti taas ei paikastaan poistumista nähnyt.


Nämä kylppärijutut ovat poliisien istuttamaa valemuistoa, minkä totesi jo edellinenkin hovi: ”Ne seikat, että ulkopuolinen tekijä olisi piilotellut pesuhuoneessa ja että hän olisi poistunut ikkunasta nopeasti, eivät ole olleet A:n omaehtoisesti kertomia vaan ne ovat perustuneet poliisin johdatteluun.”
http://www.oikeus.fi/55277.htm (jaaha, linkki ei toimi enää)
Eli, kun poliisit alkoivat ihmetellä, miksei tyttö muka nähnyt huoneessa ollutta huppumiestä, niin tämä tietysti vastaa ainoan mahdollisen, ja hänelle järkevän vaihtoehdon: se oli menny pesuhuoneeseen piiloon. Koska kukaan ei tarjoa hänelle mahdollisuutta, että murhaaja olisikin näköhetkellä vain ollut takan katveessa (koska muka kukaan ei tajua, ettei tyttö todellisuudessa ollut takka- ja olohuoneen rajalla, maassa olleen lasin takia). Sitten tämä pesuhuone alkaa kulkea tytön tarinassa mukana, koska poliisit ovat sen "hyväksyneet". Kun tyttö näkee huppumiehen, tämä tulee "sieltä pesuhuoneesta päin", mistä päin tietysti se tulikin, eihän se mistään muusta suunnasta voi ikkunalle tullakaan. Mutta ei tyttö kerro, että hän NÄKI murhaajan tulevan pesuhuoneesta, koskapa oli sellaisessa paikassa, ettei nähnyt edes Jukkaa, saati pesuhuoneen ovea.

Eli itse asiassa taisin olla täsmälleen samaa mieltä tästä asiasta kanssasi=)

Mistäs me ollaan eri mieltä?=)

Enhän minä voi tietää, mutta kuuntele tallenne ja erityisesti siitä kohtaaa missä Emma kirkaisee. Kirkaisun loppuvaiheessa kuuluu jopa kirkaisun hertzimäärän voittava NAPS/KLIKS, eli lasi taittuu raskaan jalan alla poikki.

Tässä kohdin kannattaa katsoa turunmurre laittama kuva missä aplikoidaan kaksi jalanastuntaa.

Siinä mielessä tuo kuva hämää niillä punaisilla viivoilla että olisi samaan aikaan syntyneet ne lasin sumentumiset, vaan niin ei ole, vaan toinen jälki on syntynyt sisäänmennessä ja toinen poistuessa.

Eli Emma on nähnyt Jukan, kirkaisee, surmaaja lähtee liikkeelle ja menee aukosta ulos ja kuuluu KLIKS ja jonka jälken kirkaisu vaimenee ja loppuu.

Aivan, ei Emma niin kerrokkaan, että olisi tullut pesuhuoneesta, vaan se on poliisien ymppäämä jotta todistaja menisi ymmälleen koska Emma ei tuossa iässä vielä tunne käsitettä katvealue vaan käsittää vain sen kuinka jokin esine tai rakennus/puu/pensas peittää näkyvyyden, mutta ei sellaista käsitettä kuin katvealue.

[Nebukadnessar]

Minun on nyt pakko puuttua tähän sillisalaattiin, koska kohta ei erota sen punaisen värin alta onko silliä ollenkaan.


Tässä on myöskin huomioitava se, että tyuollaisessa tilanteesa ja se kuinka Emma on nähnyt isänsä verilammikossa on aiheuttanut ns.frekvenssijakautuman (jota voidaan tässä soveltaa ns. havaintojen jakautumisen tilannemuutoksien mukaan) eli sama havainto on voinut jakaantua kahdeksi eri kerraksi vaikkei todellisuudessa näin olisikaan ja tätä on lisännyt kuulemisen/kuullustelujen sekavuus, hypitty asiasta toisen ja jopa kolmanteen eli todistajanhämärryttämistekniikka.

Se, mihin tällä asialla pyrin on se, että mielestäni aina silloin, kun on olemassa jokin toinen järjellinen vaihtoehto, pitäisi tilanne ajatella loppuun saakka. On olemassa vaihtoehtoja sille, että miksi joku sanoo jotakin tai olettaa jonkin asian olleen jollain tavalla.
Syy voi löytyä jostain muualta.

Yllä on kerrottu vaihtoehto. Miksei tätä ole huomioitu?

Kun mietin sitä taktiikkaa millä syyttäjä on tätä kokonaisuutta vetänyt eteenpäin, tästä näyttäisi löytyvän jonkinlaisen punaisen viivan.

Kun vertailen vielä kerran näitä tuomioita ja niiden perusteluita, näyttäisi olevan niin, että ensimmäiset kaksi tuomioistuinta (käräjäoikeus 2010 ja hovioikeus 2011) ei kiinnittänyt mitään suurempaa huomiota näihin Amandan käyntikertoihin.

Mistä siis muutos siten, että syyttäjä muutoksenhaussaan korkeimpaan oikeuteen, alkaa kokoamaan teoriaa, millä perusteella AA saadaan jälleen lapsen todistuksen perusteella tuomituksi, tällä kertaa murhasta. En ole koskaan ollut salaliittoteorioiden kannattaja, mutta mielestäni tähän ajatteluun liittyy jotain kummallista.

Jos tilannetta olisi haluttu selvittää totuuden löytämiseksi, niin olisi tarvittu yksi riittävän pätevä henkilö analysoimaan tätä materiaalia. Jo yksinään sen seikan, että lapsi ei pysty ajallisesti järjestämään näitä käyntikertoja, olisi täytynyt herättää kysymyksen siitä, että onko käyntejä sittenkin vain yksi. Kaikki oikeudet ovat todenneet yhdenmukaisesti kertomuksista, että äiti oli joko puhelimessa tai menossa puhelimeen. Muuta tietoa ei ole luettavissa.

Syntyi tilanne, jossa varsin vastuunalaisissa tehtävissä toimivat henkilöt alkoivat kehittää teoriaa, minkä perusteella toinen voidaan tuomita toisen vuosia sitten antaman kuulustelukertomuksen perusteella ja samalla perusteella saadaan lapsena todistuksen antanut valokeilaan henkilönä, joka tietää enemmän kuin on halunnut kertoa.
Eikö näin olekin tapahtunut?

Johtunee siitä, koska syyttäjä syyttää, eikä tee muuta, vaikkakin laissa ja muualla on hienosti puoltavia että vastaan olevat seikat pitää tuoda esiin, niin käytännössä ei ole näin.

Syyttäjä kehittää teorian millä saada syylliseksi epäilty tuomittua eikä vapautettua.

Kaikki sanomiset ja epäselvyydet puoltaa tätä taktiikkaa, vaikka se olisi erittäin härskiä syytetyn oikeusturvan kannalta.

Suomessa kun ei ole oikeudenmukainen oikeuslaitos/syyttäjä/poliisi/asianajajat, vaan on vain syytetty ja joka osoittaa itse syyttömyyden niillä keinoilla kuin hänelle sallitaan tässä koko ruljansissa.
Eli suomessa syylliseksi epäilty on aina syyllinen, niin kauan kuin hän pystyy syyttömyytensä osoittamaan.

Herätkäähän jo niistä päiväunelmistanne.

Ps. käyntejä on todistettavasti kaksi, ensin se milloin Emma näki Jukan olevan seisomassa ja toinen käynti kun kirkaisee.

Muut "käynnit" sisotalokin ottanut kolmen käynnin kerrat, ovat kun Emma on YRITTÄNYT KURKKIA KOLME KERTAA eli ollut kaukana olohuoneesta ja takkahuoneen ovi-aukosta.

Muistakaa, että Emma oli palannut omaan huoneeseen ja EI OLLUT USKALTANUT SYTYTTÄÄ VALOJA eli räiske oli jatkunut ja tässä kohtaa Emma erottaa lasin särkymisäänen.

Siis en uskalla sytyttää valoja, jos se ikkunaa rikkova rosvo tulee tänne, jos näkee valon.

Yksinkertaista rakkaat watsonit.

Hieman loogisuutta peliin pyytäisin.

[sisotalo]

Ei sillä Amandan ensimmäisellä käynnillä takkahuoneessa ole muuta merkitystä kuin että hän näin todistaa, että vanhemmat ei tapelleet keskenään. Tarina voidaan aloittaa siitä käynnistä, jolloin oli jo lasisiruja, mutta ei vielä murhaajaa. Sen jälkeen Amanda meni huoneeseensa pelkäämään, ei uskaltanut sytyttää valoja ja tuli kun ulos huoneestaan äiti käski.

Sen jälkeen Amanda meni vielä kerran takkahuoneen lähelle niin että hän näki kuolleen isänsä ja veitsen, murhaajan hän oli jo nähnyt aikaisemmin antaessaan puhelinta äidilleen olohuoneessa. Silloin pääsi se huuto ja tuli itku isän näkemisestä. Mitään kolmatta käyntiä ei tässä laskussa ole.