Rousku kirjoitti:
Tästä poikkeuksellisuudesta taas olen eri mieltä. En väitä, että kuka tahansa voisi tehdä henkirikoksen tuosta noin vain, mutta aika moni sopivassa tilanteessa varmasti voisi. Ei tosin luultavasti ketä tahansa. Uskoisin itse voivani tehdä niin, ts. en luota sataprosenttisesti siihen, että elämästäni selviän henkirikosta koskaan tekemättä. Onneksi niitä tarpeeksi väkivaltaan yllykettä antavia tilanteita ei useimpien elämässä kovin usein kuitenkaan taida tulla eteen.
Eikä se päällepäin näy, kuka on mahdollinen tekijä, eikä tekijä välttämättä sitä itsestään tunnista. Itse olen ollut seuraamassa pahoinpitelyä, josta tekijä jälkeenpäin selittää, että ei hän ole lainkaan väkivaltainen ihminen. Ihan tavallinen kunnon ammatissa oleva kansalainen ulospäin, muiden mielestä hauska seuramies.
Suomen historiaa voi myös lukea sisällissodan osalta. Ihan tavalliset ihmiset kummaltakin puolelta kohdistivat toisiinsa hirveitä raakuuksia, eikä aina ollut kysymys siitä, että esimies käski, tai siitä, että pitää puolustaa itseään. Kiinnisaatuja toisen puolen ihmisiä tai sellaiseksi asemansa takia tulkittuja - myös siviilejä - listittiin ihan kaunan ja koston takia vain.
Ryhmien välinen väkivalta on hyvin eri asia kuin satunnaisen kaverinsa tappaminen/murhaaminen. Ihminen voidaan sosialisoida näkemään ulkoryhmä hyvin negatiivisena, ja usein tämä tapahtuu syystäkin, esimerkiksi jouduttaessa aggression kohteeksi ja oma sisäryhmänsä korostuneen merkittävänä ja teoiltaan oikeutettuna, jonka suojelemiseksi on tehtävä kaikkensa. Tämä on ihmisessä luontainen ominaisuus, ja selittää miksi useimmat miehet ja tilanteen vaatiessa myös naiset kykenevät tappamaan oman sisäryhmänsä mukana, etenkin sitä puolustaakseen vaaratilanteessa. Sisäryhmä on tietenkin voimakkain oman perheen kohdalla, sitten ihmisen kehityshistoriassa suvun, heimon, uskonnon, kansakunnan.
Mutta tämä sosialisoitunut joukkojen osana tapahtuva väkivalta on hyvin eri asia satunnaisesta kaverinsa tappamisesta. Jos oma sisäryhmäni olisi joskus uhattuna, esimerkiksi perheenjäsen jonkin taponyrittäjän toimesta, niin en vanno, etten tekisi jotain sellaista, joka voisi johtaa perhettäni uhanneen kuolemaan.
Mutta tämä on hyvin hyvin eriävä asia siitä, että olisin kykenevä tappamaan jonkin satunnaisen ystäväni ilman sen kummempaa syytä, ja "vain löytäisin itseni tuota kaveria tarkoituksella surmaamasta". Sinä ehkä et kuvauksesi mukaan tiedä, mutta minä tiedän, että en missään tilanteessa ole tuollaiseen tekoon kykenevä. Ajatuskin on itselleni täysin sairas ja mahdoton. Kuten on varmaan sinullekin, vaikka muuta jostain syystä väität.
Siksi persoonalla tässä on merkitystä, ja jotenkin tuntuu, että jos tekijä olisi erivärinen, eri sukupuolinen tai vanhempi, niin tämä argumentti otettaisiin vastaan paljon helpommin. Mutta jotenkin nyt tunnutaan puolustavan jotain geneerista viatonta teinitytön mielikuvaa, eikä huomioida sitä, että tekijä on oma persoonansa. Ja jos teko ei ole muuten selitettävissä, niin tuossa persoonassa on oltava jotain hyvin sairasta ja pahasti vialla, vaikka se rikkoisi geneerista kuvaa.
