Naisten työleirit 40-luvulla

[Mat-Lock]

Historiaa lukeneena, voin sanoa, että liittoutuneiden pommitukset tappoivat enemmän, kuin saksalaiset itse Saksassa.

Puola oli kyllä niihin aikoihin kiinteä osa Saksaa. Ja vaikka ei olisikaan, mitä seksuaalista merkitystä asialla on. Saksalaisten tekosia ne miljoonien juutalaisten murhaamiset joka tapauksessa ovat. En jotenkin osaa nähdä lieventävänä asianhaarana, että se kaasutus ehkä jonkin tulkinnan mukaan tapahtui "Saksan ulkopuolella".

[ReissuLasse]

Historiaa lukeneena, voin sanoa, että liittoutuneiden pommitukset tappoivat enemmän, kuin saksalaiset itse Saksassa.

Puola oli kyllä niihin aikoihin kiinteä osa Saksaa. Ja vaikka ei olisikaan, mitä seksuaalista merkitystä asialla on. Saksalaisten tekosia ne miljoonien juutalaisten murhaamiset joka tapauksessa ovat. En jotenkin osaa nähdä lieventävänä asianhaarana, että se kaasutus ehkä jonkin tulkinnan mukaan tapahtui "Saksan ulkopuolella".

Saksalaiset toki organisoivat toimintaa ja heillä loppulinen ratkaisu oli visiona taustalla mutta innolla olivat mukana myös puolalaiset, baltit ja muut itäerurooppalaiset avustamassa. Puhumattakaan siitä että jopa juutalaiset (kapot ym.) myös saattoivat olla mukana veljiensä epätoivoa lisäämässä. Juutalaisten joukkosurma ei ole niin erikoinen ilmiö vaan se on yleiseurooppalaista perintöä aina keski-ajalta asti.Vasta sodan jälkeen on asenteet muuttuneet tai ainakin tilalle on tullut syyllisyys.

[Rescuer]

Historiaa lukeneena, voin sanoa, että liittoutuneiden pommitukset tappoivat enemmän, kuin saksalaiset itse Saksassa.

Puola oli kyllä niihin aikoihin kiinteä osa Saksaa. Ja vaikka ei olisikaan, mitä seksuaalista merkitystä asialla on. Saksalaisten tekosia ne miljoonien juutalaisten murhaamiset joka tapauksessa ovat. En jotenkin osaa nähdä lieventävänä asianhaarana, että se kaasutus ehkä jonkin tulkinnan mukaan tapahtui "Saksan ulkopuolella".

Tuolla periaatteellahan voitaisiin myös väittää, että iso osa Neuvostoliittoakin oli "kiinteä osa Saksaa". On sillä merkitystä tuon alkuperäisen väitteen kannalta...
Mitä noiden juutalaisten murhaamiseen tulee, niin ironista kyllä, Saksa oli yksi turvallisimmista paikoista juutalaisille sotaa käyvässä Euroopassa. Saksan juutalaisista ainoastaan 23,8%...25% (lähteestä riippuen) tapettiin holokaustissa. Saksan valtaamista maista tai Saksan liittolaisista ainoastaan Bulgariasta, Suomesta, Tanskasta, Italiasta ja Ranskasta tapettiin suhteessa vähemmän juutalaisia. Esimerkiksi Puolan juutalaisista tapettiin 88%...91% ja Neuvostoliiton yli kolmesta miljoonasta juutalaisesta kolmannes.

[guineapig]

.
Mitä noiden juutalaisten murhaamiseen tulee, niin ironista kyllä, Saksa oli yksi turvallisimmista paikoista juutalaisille sotaa käyvässä Euroopassa. Saksan juutalaisista ainoastaan 23,8%...25% (lähteestä riippuen) tapettiin holokaustissa..

Tai sitten osaselitys tälle voisi olla, että iso osa Saksan juutalaisista pakeni maasta. Mutta ironista tosiaan.

[Viikatemies]

Sodanaikaisella työleirillä näkee varmasti ikäviäkin asioita, ei se mikään ripari ole, mutta vaikea uskoa ihan näihin kirjan tarinoihin. Vähän kuin jokin kompilaatio maailmalla tapahtuneista hirveyksistä. Raskaana olevan ampuminen, lapsen ulos ottaminen ja vielä erikseen tappaminen puuhun hakkaamalla onkin tuttu legenda jo Viet-Kongista aina Serbeihin.

On siellä voinut joku hullu olla pyörittämässä leiriä, mutta aimo annos todisteita tarvitaan, että kirjan tarinat ostan tuollaisinaan.

[guineapig]

Sodanaikaisella työleirillä näkee varmasti ikäviäkin asioita, ei se mikään ripari ole, mutta vaikea uskoa ihan näihin kirjan tarinoihin. Vähän kuin jokin kompilaatio maailmalla tapahtuneista hirveyksistä

Tälläinen on ollut mahdollista vain muualla maailmassa, mutta ei 40-luvun Suomessa, joka oli Natsi-Saksan aseveli

[Viikatemies]

Sodanaikaisella työleirillä näkee varmasti ikäviäkin asioita, ei se mikään ripari ole, mutta vaikea uskoa ihan näihin kirjan tarinoihin. Vähän kuin jokin kompilaatio maailmalla tapahtuneista hirveyksistä

Tälläinen on ollut mahdollista vain muualla maailmassa, mutta ei 40-luvun Suomessa, joka oli Natsi-Saksan aseveli

Olisit tietysti voinut lainata ihan sen koko viestin, kun kuitenkin luit sen. Siitä olisi käynyt ilmi, että uskon tällaiselle toiminnalle olevan aina tekijänsä, mutta tarvitsen tarinoiden tuollaisenaan uskomiseen roimasti lisää todisteita.

Tosin eihän sen jälkeen olisi jäänyt jäljelle edes tuota viisastelua

[Spekultantti]

.
Mitä noiden juutalaisten murhaamiseen tulee, niin ironista kyllä, Saksa oli yksi turvallisimmista paikoista juutalaisille sotaa käyvässä Euroopassa. Saksan juutalaisista ainoastaan 23,8%...25% (lähteestä riippuen) tapettiin holokaustissa..

Tai sitten osaselitys tälle voisi olla, että iso osa Saksan juutalaisista pakeni maasta. Mutta ironista tosiaan.

Rescuer tarkoittanee lukua kuinka monta prosenttia juutalaisista murhattiin Valtakunnan alueella. Varakkaimmat ja viisaimmat muuttivat pois maasta jo 30-luvulla ja jäljelle jääneet juutalaiset karkotettiin Saksasta ensin itäisiin osiin, jossa heidät tuhottiin. Saksassa keskitysleireistä sijaitsi vain muutama, kuten Dachau Münchenin lähellä.

Tuossa pätkä Wikipedian artikkelista:

Overall, of the 522,000 Jews living in Germany in January 1933, only 214,000 were left by the eve of World War II.[4]

The Nazi persecution of the Jews culminated in the Holocaust, in which approximately 6 million European Jews were deported and murdered during World War II. On May 19, 1943, Germany was declared judenrein (clean of Jews; also judenfrei: free of Jews).

Jews in Germany from 1945 to the reunification[edit]
Of the 214,000 Jews still living in Germany at the outbreak of World War II, 90% died during the Holocaust.

http://en.wikipedia.org/wiki/History_of ... 80.9345.29

[Rescuer]

Rescuer tarkoittanee lukua kuinka monta prosenttia juutalaisista murhattiin Valtakunnan alueella. Varakkaimmat ja viisaimmat muuttivat pois maasta jo 30-luvulla ja jäljelle jääneet juutalaiset karkotettiin Saksasta ensin itäisiin osiin, jossa heidät tuhottiin. Saksassa keskitysleireistä sijaitsi vain muutama, kuten Dachau Münchenin lähellä.

En varsinaisesti. Yad Vashem sekä Encyclopedia of Holocaust antavat hiukan eri luvut kuin tuo Wikipedian artikkeli. Niiden mukaan ennen sotaa Saksassa oli juutalaisia 566000 ja holokaustissa kuoli saksanjuutalaisia 134500-141500. Vaikka Wikipedian tieto Saksaan jääneiden juutalaisten määrästä pitäisi paikkansa, niin edelleen jäädään korkeintaan 58%. Puolan juutalaisista Natsit kyllä tappoivat yli 90% ja se olikin suurin joukko sekä määrällisesti että suhteellisesti.

Eräs kummasti vaiettu totuus on, että Neuvostoliiton juutalaisia tapettiin 2. maailmansodan aikana 1-1,1 miljoonaa, eli kolmasosa koko maan juutalaisita. Eikä läheskään kaikkia saksalaisten toimesta...

[Spekultantti]

Näillä kahdella kirjalla on huomattava yhtenäinen lähtökohta:

Risto Joutjärvi kirjoitti äitinsä päiväkirjan pohjalta kirjan tämän näkemistä julmuuksista.

--

Joutjärvi äänitti äitinsä muistoja 40 tuntia ennen tämän kuolemaa.

– Saara sanoi, että kaikki julki, niillä sanoilla. Jätin sieltä vain vähän pois.
--
http://yle.fi/uutiset/nuoren_naisen_pai ... in/7927975

Marie Jalowicz Simon

Saksanjuutalainen Marie Jalowicz Simon (1922–1998) tuli tunnetuksi sodanaikaisesta tarinastaan, jonka hän saneli 77:lle ääninauhalle vähän ennen kuolemaansa. Nauhoilla hän kertoi sodan läpi kestäneestä paossaoloajastaan Berliinissä natsien silmien alla. Simonin pojan nauhojen perusteella tekstiksi saattama tarina julkaistiin vuonna 2014 nimellä Untergetaucht - Eine junge frau überlebt in Berlin 1940-1945

http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512 ... in-pakoon/

edit: näppisvirhe

[Ailar]

Vähän yllätyin lukiessani Chikatilon vahvat vastalauseet kirjan johdosta, kunnes selvisikin, ettei hän ole lukenut ko. kirjaa. Itse en pidä lainkaan ihmeenä sitä, että tällainen leiri on ollut. Ei se varmaankaan ole aluenalkaen kidutusleiriksi tarkoitettu, vaan tavalliseksi työleiriksi, joita tuohon aikaan oli.
Käsittääkseni kyse oli siitä, että leirinjohtajanainen oli vannoutunut natsien kannattaja ja teki mm. natsitervehdyksiä peilin edessä ja oli kertonutkin, kuinka oli saanut koulutuksensa Saksassa. Tarkempaa tietoa ei ole, missä siellä hän koulutuksen sai ja oliko se edes millään muodoin virallinen. Hänhän myös uskoi, että Saksa tulee hallitsemaan niin Suomea kuin muitakin maita.

Toki jotkut kohdat kirjassa saattavat olla liioiteltuja, joko kirjailijan tai kertojan toimesta.
Joutjärvi ei myöskään sano, etteikö ko. leireistä mahdollisesti löydy asiakirjoja, vaikka osa niistä on todennäköisesti tuhottukin. Kirjan alussa jo mainitaan, että näitä löytyy, mutta ne ovat Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosaston mapeissa Kansallisarkistossa. Dokumentit ovat mm. rakennuslupapapereiden seassa ja siksi vaikeita löytää. Tosin olen itsekin sitä mieltä, että kirjailijan olisi ollut syytä ne etsiä kirjansa tueksi.

On sitten eri asia, joutuiko leirille esim. juutalaisuuden vuoksi vai oliko näillä juutalaisilla sitten muu tausta, mistä löytyi syitä heidän leirille lähettämiseksi. Yleisiä syitähän oli irtolaisuus, prostituutio, alkoholismi ja muutoin moraaliton elämäntapa. Kaikki naiset kyllä tarvittiin tuottavaan työhön miesten ollessa rintamalla, mutta kaikki naiset eivät varmasti halunneet tehdä osoitettua työtä.

Tämän johtajanaisen kerrottiin veljeilleen natsien kanssa. Hän oli usein päiväkausia pois leiriltä ja hänen oli nähty nousevan saksalaisten autoon ja viettävän aikaansa saksalaisupseerin kanssa jossakin mökissä. Naisella oli ollut silkkisiä yöasuja näitten reissujensa jälkeen ja Saara ainakin oletti hänen saaneen ne saksalaiselta miesystävältään.
Nainen oli myös kähminyt leirille tarkoitettuja tavaroita omaan käyttöönsä ja epäiltiinkin, että hän teki niillä mustanpörssin kauppaa.
Naisille oli siis tarkoitettu viranomaisten toimesta vaatetusta ja ruokaa hyvinkin, mutta nainen omi paketit itselleen, kunnes tarkastajat puuttuivat tähän.

Kirjassa ei ole Heinäveden työleiriltä kuin yksi valokuva, muut ovat muilta leireiltä, kuten Lapinlahden leiriltä, Pajarin turvesuolta sekä Lempäälästä.
Tuo yksikin valokuva on vain Saarasta istumassa hakkuualueella. Onhan se voitu ottaa missä tahansa, joten todisteena se ei kelpaa.

Valvoja Saaralle annettiin pestauksen yhteydessä tehtäväksi kirjata ylös tapahtumia leiriltä. Itse ymmärsin tämän niin, että tarkastajat jo tuolloin epäilivät, ettei johtajan pussissa olleet puhtaat jauhot. Olihan leiriltä lähtenyt jo entinen valvoja kalppimaan ja leirillä oli sentään metsäfirman palkkaama kyläläinen mies ja nainen, joka huolehti ruuan teosta. Ehkäpä heidänkin kauttaan oli tietoa jo mennyt.

Muutamia Chikatilon esille tuomia asioita:

Väite: Saara ei ollut sosiaaliohjaaja, koska sellaista nimikettä ei ollut.
Kirjassa sanotaan, että hän oli sosiaalikasvattaja. Sitä en tiedä, oliko tuolloin sellaista nimikettä. Hän oli aiemmin ollut hommissa Vilppulassa lasten parantolassa.

Chikatilo kysyy: Mitä ihmeen testejä (työpaikan hakuun sisältyi)?
Kirjassa mainitaan mm. erikoinen testi, jossa Saara joutui ohjeiden mukaan varasto- ja arkistotiloihin ja päättämään mm. käyttikö hän hissiä saadakseen paketin perille (hissiä oli kielletty käyttämästä) vai veikö paketin myöhässä perille. Eli kumman valitsi/kumpaa piti tärkeämpänä? Saara käytti hissiä.
Työhön siis haettiin lehti-ilmoituksella, jossa mainittiin haettavan valvojia työleirille.

Chikatilo kysyy: Miten motteja saattoi jäädä rästiin 75?
Kyse oli juuri tästä diktaattorimaisesti toimineesta johtajasta. Häntä vastaan pullikoineelle saatettiin sattumanvaraisesti määrätä rangaistukseksi milloin mikäkin mottimäärä. Piankos noita kerääntyy. Lopultahan tällaisia määriä ei tehty, kun tarkastajille saatiin selvitettyä leirin tila.

Tuosta veripuujutusta en saanut mitään tolkkua kirjan perusteella.
Ketjussa on kuitenkin mainittu, että raskaana olevia naisia ei leirillä voinut olla. Miksikä ei? Leirillä oli mm. käynyt vierailulla naisten miesystäviä. Osa naisista oli karannut näiden matkaan yöllä. Joten ei naisen tarvinnut välttämättä olla raskaana leirille mennessään.
Tähän miesten leirille tuloon liittyy eräs seikka, jota hieman epäilin itsekin. Miehet uhosivat johtajan/valvojan teltan ulkopuolella ko. yönä. Naiset teltan sisällä ottivat jo kirveetkin avukseen, jos hätä tulee. Miehet vaativat naisia ulos teltasta ja uhkasivat tappaakin nämä.
Kyseessä oli kuitenkin teltta, joskin vahvistettu puuosin. Jos miehet olisivat halunneet, kai he olisivat telttaan päässeet helposti. Eivätkö sitten halunneet muuta kuin pelotella?
Eräs nainen leirillä sai keskenmenon ja lähti sekapäisenä karkuun. Valvoja ja toiset naiset löysivät hänet ja hoitivat kuntoon. Siihen ei liittynyt mitään rikollista. Tosin johtaja olisi lähettänyt hänet vielä toipilaana mottimetsään.

Chikatilo: Miksi apulaisjohtaja ei ryhtynyt toimenpiteisiin rikoksen estämiseksi, vaan antoi kauheuksien tapahtua? Eihän hän itse ollut vanki, vaan ilmeisesti valtion työntekijä? Kyllä tuohonkin aikaan sai työpaikkaa vaihtaa. Ja maassa oli laki voimassa.

Lopultahan hän puuttuikin näihin epäkohtiin. Hän kävi Heinäveden keskustassa nimismiehen juttusilla ja tarkastajat alkoivat tämän jälkeen käydä leirissä.
Aluksi johtaja pelotteli valvojaa ja kerrottiin, että edellinen valvoja oli päättänyt lähteä leiristä. Hän olikin päässyt asemalle asti, mutta sitten jäljet häipyivät. Silminnäkijät olivat nähneet, kuinka häntä vastassa asemalla oli ollut saksalaisautoja.
Tämä oli minullekin epäselvä kohta. Eikö naista siis löytynyt ikinä? Kirjassa kyllä kerrottiin, että hänen omaisensakin olivat etsineet häntä.

Chikatilo: Paperikengätkin ovat vaihtuneet pelkkiin jalkarätteihin.

Naisilla oli ne kengät, jotka olivat sattuneet jalkaan jäämään. Joillakin oli paperikenkiä, jotka eivät tietenkään kestäneet märässä metsässä. Saattoi joillakin oli parempiakin varusteita.
Kuten edellä kerroin, naisille oli lähetetty varusteita, mutta eivät ne heille perille tulleet. Kyllä tällaisessa tilanteessa pitää ottaa kaikki keinot käyttöön. Joskus naiset saivat kenkänsä toimitettua suutarillekin.

Chikatilo kertoi, ettei yhtään keski-ikäistä Marjastiina-nimistä henkilöä ollut tuolloin.

Kirjan alussa kerrotaan, että nimet on muutettu, jottei henkilöiden omaisille tuoteta vaikeuksia (oma sanamuotoni). Saattoihan johtaja olla vaikka Annastiina tms.
Toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisihän nämä henkilöt pystyä selvittämään jälkikäteenkin. Esim. yksinkertaisin lähtökohta voisi olla selvittää, missä tämä Saara on ollut hommissa ko. aikana.

Oli tässä vielä paljon muutakin, mutta tästäkin tuli jo riittävän pitkä jaaritus. Loppuyhteenveto: Uskon, että leiri on ollut olemassa, mutta ehkäpä sen tapahtumia on väritetty joko kertojan tai kirjoittajan taholta. Mielenkiintoinen alustus asiaan VoDKalta. Kiitos siitä!