Robert A. Hawkins (Ostoskeskusammuskelija)

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
CJS
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 12:19 pm

Viesti Kirjoittaja CJS »

VoDKa kirjoitti:
gravedigger kirjoitti:Eikös jenkeissä aseen saa suht helposti? Milloinkahan joku john wayne jr kaivaa coltin povestaan,täräyttää keskellä ostoskeskusta riehuvaa ammuskelijaa kuolettavasti ja nousee kansallis-sankariksi?
Vai liekö joku jo onnistunut?
En tiedä onko tuollaista tapahtunut koskaan, enkä usko että hirmu helposti tuleekaan tapahtumaan...
En nyt löytänyt tietoa onko julkisilla paikoilla tapahtuneita joukkomurhia estetty tai keskeytetty kansalaisten toimesta, mutta kyllä amerikkalaiset jonkinverran käyttävät tuliaseita itsepuolustuksessa rikollisia vastaan. Kovin todennäköinen tapahtuma, kaikenlaisista "aseet tuovat turvallisuutta" -puheista huolimatta, aseellinen itsepuolustus ei kuitenkaan näytä olevan.

Nämä tulokset (McDowall & Wiersema) ovat vuosilta 1987-1990 - ehkä uudempiakin löytyy - mutta ehkei tilanne ole aivan mahdottoman radikaalisti siitä muuttunut.

Vuosittain siviilit käyttivät asetta itsepuolustukseen noin 52 000 kertaa. Prosentteina: vajaa 0,2% rikoksen uhriksi joutuneista käytti asetta itsepuolustukseen. Väkivaltarikosten kohdalla luku on reilut 0,8%. 28 prosentissa aseenkäyttötapauksista uhri ampui tekijää aseella. 71 prosentissa tapauksista tekijä oli uhrille tuntematon.

Aseen käyttäminen - varsinkaan ampuminen - itsepuolustukseksi ei ole siis kovin yleistä. Rikoksentekijän riski joutua uhrin ampumaksi ei siis ole kovin suuri, vaikka aseita maassa riittääkin. Mutta mahdollista se kyllä on.

Sitten on kysymys itsepuolustuksen laillisuudesta. Nuo luvut perustuvat uhritutkimukseen, joten siinä tulee esille vain uhrin näkökulma. On varmasti runsaasti esimerkiksi sellaisia tapauksia, joissa joku vetää aseen esiin kesken itse aloittamansa tappelun ja sanoo sitä itsepuolustukseksi, mutta tappelun toinen osapuoli kokee sen vain tappalun jatkona ja/tai uhkauksena, jne... Eräässä toisessa tutkimuksessa (Hemenway ym.) todetaan, että yli puolet tapauksista ei ehkä noudata lain kirjainta, vaikka aseluvat yms. olisivat kunnossa.


McDowall & Wiersema (1994) "The Incidence of Defensive Firearm Use by US Crime Victims, 1987 through 1990". American Journal of Public Health Vol. 84(12).
Hemenway, Azrael & Miller (2000): "Gun use in the United States: results from two national surveys". Injury Prevention 6.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Robertin itsemurhakirjeet ja testamentti.

Testamentti

Kirje perheelle

Kirje ystäville

Ihmetyttää, että jos oma omainen tekisi jotain tuommoista, niin kuinka nopeasti nuo laittaisi julkisuuteen. Nyt on mennyt se 4-5 päivää ja nuo jo löytyivät... Ei ehkä ihan ensimmäisenä olisi tosiaan skannaamassa, ellei siihen ole jotain syytä. (Saiko skannaaja rahaa noista joltain lehdeltä, esimerkiksi?)

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

gravedigger
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1314
Liittynyt: La Marras 17, 2007 7:50 pm
Paikkakunta: Rairairailaamassa

Viesti Kirjoittaja gravedigger »

Veikkaan taloudellista hyötyä koituvan jollekin.
Ei välttämättä ihan lähiomaisten idea, mutta manipuloijia riittää juttujen metsästäjissä.
Miettii paparazzeja mihin nekin on valmiita :evil:
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
CJS
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 12:19 pm

Viesti Kirjoittaja CJS »

Nuo kirjeet/testamentit ovat poliisin julkaisemia. Eli ei niistä rahaa ole mennyt liene muille kuin poliisille ehkä jotain pikkurahoja.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

CJS kirjoitti:Nuo kirjeet/testamentit ovat poliisin julkaisemia. Eli ei niistä rahaa ole mennyt liene muille kuin poliisille ehkä jotain pikkurahoja.
Onko poliisilla sitten lupa julkaista jotain tuommoista? Mitä jos omaiset vastustaa? Koska eihän tuo ole siinä mielessä tutkinallisesti tärkeää muuta kuin että Robert on päättänyt päivänsä omasta tahdostaan ja tehnyt tuon kaiken omien ajatustensa mukaisesti. Ei kai niitä tarvisi julkisuudessa pyörittää minkään syyn takia.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

CJS
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 12:19 pm

Viesti Kirjoittaja CJS »

VoDKa kirjoitti:Onko poliisilla sitten lupa julkaista jotain tuommoista? Mitä jos omaiset vastustaa? Koska eihän tuo ole siinä mielessä tutkinallisesti tärkeää muuta kuin että Robert on päättänyt päivänsä omasta tahdostaan ja tehnyt tuon kaiken omien ajatustensa mukaisesti. Ei kai niitä tarvisi julkisuudessa pyörittää minkään syyn takia.
Voipi olla, että poliisilla ei ole vain lupa, vaan myös pakko luovuttaa tietoja (jos ja kun joku niitä kysyy). Tämä lainsäädäntö vaihtelee osavaltioittain ja liittovaltion viranomaisille on taas oma lainsäädäntönsä. Omaisilla tuskin on enää mitään sanomista silloin kun paperit ovat päätyneet viranomaisten haltuun. Tosin eipä kesken tutkinnan mitään tarvitsee luovuttaa, mutta ehkä on sitten ajateltu, että sama se missä vaiheessa niitä julkaisee jos materiaalilla ei ole enää mitään tutkinnallista merkitystä (tai haittaa että se päätyy julkisuuteen).

Se on sitten ongelmallinen kysymys, että mitä pitää olla julkisesti saatavilla ja mitä ei (ja milloin). Minun mielestäni tällaisia henkilökohtaisia viestejä ei tarvitsisi julkaista, mutta sitten taas joissain tapauksissa on hyvinkin paikallaan, että tietoja julkaistaan. Tässä on taas se kysymys, että täytyykö median aina mennä ihan kaikkea saatavilla olevaa materiaalia julkaisemaan...
gravedigger
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1314
Liittynyt: La Marras 17, 2007 7:50 pm
Paikkakunta: Rairairailaamassa

Viesti Kirjoittaja gravedigger »

No niin kauan kun on kysyntää ja jengi haluaa tietää tekijän motiiveja,taustoja ja kalsareitten väriä niin kaikki näköjään julkaistaan ja myydään sivussa vaikka pari lehtee
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 1:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Nettikeskustelua ennen lähtöä:

Kuva

Bongattua engl.kiel.wikipedian Westroads Mall shooting -artikkelin keskusteluosiosta.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Mäsä-Masa kirjoitti:Nettikeskustelua ennen lähtöä
Hahah. Näinköhän ovat uskoneet jätkän olevan tosissaan. En tiedä onko nuo aitoja vai muokattuja keskusteluja, mutta hähä. Siitäs saivat. Ei netissäkään kannata yllyttää ihan kaikkeen, voi oikeasti joku olla valmis toteuttamaan suunnitelmansa ja tappamaan ihmisiä.

Miltähän noista ihmisistä, jotka yllyttivät, tuntuu nyt? Entä voikohan poliisi ottaa yhteyttä heihin yllyttäjinä tms. siitäkin huolimatta, ettei Robert välttämättä nähnyt yhtäkään noista viesteistä...

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

gravedigger
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1314
Liittynyt: La Marras 17, 2007 7:50 pm
Paikkakunta: Rairairailaamassa

Viesti Kirjoittaja gravedigger »

Saattaahan siinä komppaajilla olla vähän rytmihäiriöita :roll:
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 1:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

I'm going to go out in style.

Voisi sanoa suomeksi suunnilleen: "Menossa lähtemään tyylikkäästi".
Tuo Robert Hawkingsin lausahdus on jo päätynyt sellaisten T-paitojen otsikoksi aivan samoin "Humanity is overrated", "Natural Selector" ja "Wrath".
:roll:
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Mäsä-Masa kirjoitti:I'm going to go out in style.

Voisi sanoa suomeksi suunnilleen: "Menossa lähtemään tyylikkäästi".
Tuo Robert Hawkingsin lausahdus on jo päätynyt sellaisten T-paitojen otsikoksi aivan samoin "Humanity is overrated", "Natural Selector" ja "Wrath".
:roll:
Ehkäpä sitä onkin sitten mennyt aina näin pitkä aika niissä suunnitteluissa, kun ovat yrittäneet keksiä jotain fiksua lopuksi sanottavaa? ;)

Kukapa nyt ei haluaisi päätyä kuolemansa jälkeen t-paitabisnekseen.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 1:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Niinpä. VT Virginian koulutappajalla, Cho Seung-Hui'lla, on oma mietintälauseensa (asuntolasta löydetystä paperista): "Teach me to speak, teach me to share" = Opeta minua puhumaan, opeta minua paljastamaan. Taitaa olla jotakin biisiä.
Saksalaisella Ertfurtin koulutappajallakin, Robert Steinhäuserilla, on omansa: "Für heute reicht's, Herr Heise" = Nyt saa riittää (tänään), herra Heise.
Hitto, molemmille saisi perustaa omat aiheketjunsa tässä ulkomaiden henkirikokset-foorumissa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Nostetaanpa tätäkin nyt sitten hieman.

Kazmierczakista juttuja etsiessäni Robert hyppäsi taas esille sivustolla "People you see in hell" ( :lol: ).

No, kuitenkin. Lähdinkin sitten seuraamaan Robertia ja löysin samantyyppisen kartan mikä Jokelasta julkaistiin jossain lehdessä/lehdissä aikanaan. Eli jonkin sortin tapahtumakartta kerroksittain tuosta ostoskeskuksesta ja mitä tapahtui missäkin tyylisesti julkaistuna.

Kolme kerrosta Hawkinsin elämästä

Lisäksi löysin kuvia aseesta, jonka käsitin olleen Robertilla käytössään tuona päivänä.

Ei siis nyt ihan mitään maata mullistavaa, mutta ainakin itselle tuo kartta antoi paremman käsityksen siitä mitä tapahtui ja missä. Olin tähän asti kuvitellut rakennuksen olleen kaksikerroksinen, joten kolmas kerros oli yllätys.

SKS-kivääri

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Vuosi tästäkin nyt kulunut.

Oli näemmä nuo aiemmin linkittämäni Robertin kirjeet lähteneet nostelemaan, onneksi löytyivät kuitenkin koneelta, joten isketäänpä ne tähän.

Kuva

Kuva

Kuva

Robertin uhritkin on julkistettu jo aikaa sitten, mutta eivät ole päätyneet tänne asti.

Gary Scharf, asiakas

Kuva

Ikä 48, kotoisin Lincolnista, työskenteli LG Life Sciensille ja matkusti ympäri maata työnsä vuoksi. Hän meni ostoksille Von Mahrille joululahjojen hakuun ennen lentoaan. Herra Scharf kasvoi maalla Curtisin (Nebraska) ulkopuolella ja opiskeli Nebraskassa. Kaipaamaan jäävät poika, poikapuoli ja kaksi tytärpuolta.

Hautajaiset pidetään maanantaina, joulukuun 10. pvä kello 14.00 Curtisin United Methodist-kirkossa, Curtisissa, Nebraskassa.

CBS News kirjoitti: Gary Scharf oli matkalla kotiinsa Lincolniin työmatkan jälkeen Iowasta kun hän pistäytyi Von Maurin kauppaan.

"Olen varma, että hän meni muiden eteen ja sai osuman luodista, joka olisi muuten osunut johonkuhun toiseen," sanoi hänen ex-vaimonsa Kim Scharf. "Sitä en epäile hetkeäkään, lupaan sen. Se on kuka hän oli, hänen kohtalonsa."

Scharf, 48, möi maataloustuotteita ja oli kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Vastikään hän auttoi yh-äitiä saamaan autonsa käyntiin ja pyysi sen jälkeen tämän osoitteen ja toimitti ruokatarpeita ja peittoja hänen kotiovelleen, Kim sanoo.

"Kutsuin häntä Dudley-do-rightiksi," Kim kertoo. "Enkä pelleillyt. Et tule koskaan tapaamaan yhtä rehellista ja lojaalia miestä."

Scharf kasvoi pienessä Nebraskalaisessa kylässä ja valmistui Nebraska-Lincolin yliopistosta.

Kim Scharf kertoo heidän eronneen kolme vuotta sitten, muta "hän seurasi minua ulos oikeussalista ja kertoi meidän palaavan yhteen kuudessa kuukaudessa." He näkivät toisiaan päivittäin ja suunnittelivat naimisiin menoa.
John McDonald, asiakas

Kuva
CBS News kirjoitti:John McDonald ja hänen vaimonsa 40 vuoden ajalta olivat juuri saamassa joululahjojaan kääritetyksi Von Maurilla kun ammuskelu alkoi. He yrittivät piiloutua tuolin taakse, mutta John sai osuman ja kuoli ennen kuin pelastushenkilöstö kerkesi hänen luokseen, kertoo hänen vaimonsa, Kathy.

"Hän oli yksi hienoimmista ihmisistä joita kukaan voi toivoa tapaavansa," Kathy McDonald sanoi. "Hänellä oli loistava huumorintaju. Hän hyväksyi kaikenlaiset ihmiset."

Eläkkeellä oleva pari asui Missouri Riverin varrella Council Bluffsissa, Iowassa. John McDonald, 65, rakasti musiikkia, elektroniikkaa ja tähtitiedettä ja hän soitti kitaraa ja harrasti kortinpeluuta.

"He olivat vain mukavia, tavallisia ihmisiä, jotka eivät ansainneet tätä," naapuri Shirley Acebodo snoo. Hän kertoo Johnin ja miehensä juttelevan usein jalkapallosta keskenään pihalla.

"Veljeni oli lempeä sielu," muistelee P.J. McDonald, Clive, Iowan palo - ja poliisimies. "Jos jokin asia pitäisi hänestä kertoa, olisi se se fakta, että hän inhosi väkivaltaa."

Johnia jäävät kaipaamaan hänen vaimonsa, kaksi lastaan ja seitsemän lastenlasta.
Angie Shuster, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Angie Shuster oli suunnitellut alkavansa opettajaksi ala-asteella valmistuttuaan collegesta, mutta kun hän ei voinut löytää töitä, hän alkoi työskentelemään vähittäismyynnissä, kertoo hänen vanhempi sisarensa Donna Kenkel.

Schuster, 36, Omahasta, oli johtajana tyttöjen osastolla Von Maurilla, missä hän oli jo työskennellyt lähes 10 vuotta, Kenkel kertoo. Työosasto oli lähellä kolmannen kerroksen hissiä, joka Kenkelin mukaan merkitsi sitä, että "hänellä ei luultavasti ollut mitään mahdollisuutta, eikä varoitusta" asemiehen vuoksi.

"He sanovat että hän (Hawkins) tuli ulos hissistä ja Angie oli suoraan hänen edessään," hän kertoo.

Sisarukset olivat syntyneet 11 kuukauden erolla ja asuivat noin mailin päässä toisistaan. He näkivät toisensa viimeisen kerran sunnuntaina, lastenjuhlilla Omahan eläintarhassa.

"Hän oli onnellinen elämässään. Hän oli tavannut miehen," Kenkel sanoo. "He olivat niin onnellisia yhdessä."
Maggie Webb, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Maggie Webb oli uusi Omahan Von Maurin liikkeessä. Hän siirtyi sinne Chicagosta aiemmin vuonna 2007. Hän valmistui 2005 kaupan alalle.

Webb, joka oli muutaman viikon päässä 25. syntymäpäivästään, oli nuorin keskiviikkoisen ammuskelun uhreista.

The Quad-City Times kertoo wttä Webb kasvoi Illinoisissa ja valmistui Molinen High Schoolista 2001. Hän oli aktiivinen koulunsa tanssiryhmässä ja Espanjan ryhmässä muiden harrastustensa lisäksi.

"Eräs työntekijöistäni puhui minulle Maggiesta, kertoen 'hänen olevan yksi hyvistä ihmisistä.' Hän oli hetken hiljaa ja jatkoi. 'Ei, hän oli yksi mahtavista ihmisistä.'", Molinen rehtori Bill Burrus sanoo.
Janet Jorgensen, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Janet Jorgensen, pitkäaikainen Von Maurin lahjaosaston työntekijä, oli suosittu työkavereiden ja asiakkaiden parissa, hänen miniänsä kertoo.

Lähes jokainen joka oli siellä ostoksilla, tuntui tietävän 66-vuotiaan Omahalaisen naisen hänen ystävällisyytensä ja menevän persoonansa takia, miniä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoo.

Jorgensenia, joka työskenteli liikkeessä sen 12 vuotta sitten tapahtuneesta avaamisesta lähtien, jäävät kaipaamaan hänen miehensä, kolme lastaan ja kahdeksan lastenlasta.
Diane Trent, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Dianne Trent, liikkeen työntekijä, käytti vapaa-aikansa hoitaen pihansa kukkia, juoden teetä ja jutellen naapurinsa, Errol Schlenkerin kanssa.

"Todella uskomattoman suloinen persoona," Schlenker sanoo. "Hän oli keskitietä kulkeva Amerikkalainen, työlleen omistautunut. Hän oli kunnollinen ihminen joka eli hyvää elämää täällä."

Erottuaan vuosia sitten lapseton Trent, 53, asui Omahassa talossa pienen koiran ja kahden kissansa kanssa, Schlenker kertoo.

"Hän soitti minulle pari kertaa kun hän pelkäsi jotain, kun hän kuuli ääniä ulkoa," hän sanoo. "Tiedän hänen olleen alituisesti huolissaan turvallisuudestaan maailman ollessa mitä on ja hänen ollessa yksinäinen nainen."
Gary Joy, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Gary Joy rakasti tarinoiden ja runojen kirjoittamista ja oli omistautunut poika, hänen 91-vuotias äitinsä kertoo.

Inez Joy kertoo hänen 56-vuotiaan poikansa usein aterioineen hänen kanssaan Omahan vanhainkodilla, viimeisen kerran Kiitospäivänä. "Hän tuli aina paikalle kun tarvitsin apua," hän sanoo.

Gary Joy, Von Maurin työntekijä Omahasta, kuoli matkalla sairaalaan.

"Olen käynyt läpi tragediaa aiemmin," hänen äitinsa noi. "Sinua sattuu. Etkä voi tehdä sille mitään."

Joy, joka asui myös Denverissä, oli eronnut ja hänellä ei ollut lapsia. Häntä kaipaamaan häävät äiti ja isoveli.
Beverly Flynn, työntekijä

Kuva
CBS News kirjoitti:Beverly Flynn, lahjankäärijä Von Maurilla, oli myös asunnonvälittäjänä vuodesta 2006 alkaen.

Aina kun hän sai kaupat sovittua, 47-vuotias omahalainen istutti ruusupensaan uusien asunnonomistajien pihalle tupaantulijaslahjana, yhtiön puhemies Susan Young sanoo.

"Se oli hänen tapansa saada kauppaan tyyliä," Young kertoo. "Hän oli hyvin lämminhenkinen ihminen."

Saatuaan osuman rintaansa Flynn kidätettiin Greightonin yliopistolliseen sairaalaan, missä yritykset hänen pelastamisekseen epäonnistuivat.

"Me tiedämme, että upea ihminen vietiin meiltä ennenaikaisesti ja sekä häntä että muita uhreja tullaan kaipaamaan suuresti," Sandy Dodge, NP Dodge-asunnonvälitystoimiston johtaja kertoo kirjeessään työntekijöilleen.
Lisäksi ainakin yhdestä haavoittuneesta löytyi kuva:

Fred Wilson

Kuva

Tietojeni mukaan Wilson sai osuman yhdestä luodista, kiidätettiin sairaalaan ja onnistuttiin pelastamaan.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Vastaa Viestiin