Olisi mielenkiintoista tietää, miten arvelisit toimivasi, mikäli saisit viestin, että oma lapsesi onkin riistänyt hengen toiselta. On tietysti vaikeaa pohtia asiaa näin päin, mutta monesti saa laajempaa näkökulmaa asioihin, kun niitä pohtii useammalta suunnalta. Varmasti jokainen on tehnyt nuoruudessaan asioita, jotka ovat kaduttaneet ja joita olisi ehkä myöhemmin tehnyt toisin.SensiMillah kirjoitti: Mitä tulee kavereihin.... Ehkä ovat vierellä nyt vielä, mutten usko että enää jos ja kun tuomio luetaan. Pari-kolme vuottakin on tuossa iässä pitkä aika ja kaverisuhteet jää kun kasvetaan erilleen. Saati sitten se, että miten voisit kääntää riidan tullessa selkäsi toiselle, kun tiedät mitä tehnyt aiemmin. Ja äiti-ihmisen näkökulmasta sanon näinkin julmasti, etten sallisi ystävyyttä siinä pelossa että saisin itse joskus puhelun tyttäreni menehtyneen...
Toivon voimia kaikille teille, jotka olette menettäneet itsellenne rakkaan läheisen. Joskus sen rakkaan läheisen voi kadottaa, vaikka hän vielä eläisikin.