Kissankello kirjoitti:
1) Saatko edelleen hoitoa Niuvanniemessä?
Kyllä.
2) Koetko itse tarvitsevasi hoitoa?
Avohoito riittäisi.
3) Onko saamasi hoito muuttanut ajatuksiasi tässä viestiketjussa käsitellyn tapauksen eli suunnitellun iskun osalta? Aiotko tulevaisuudessa pahassa olossasi tai protestina yhteiskunnalle turvautua samantyyppisiin ratkaisuihin?
Muutan pois suomesta niin kysymys ei ole enää relevantti. Afrikka houkuttaa, siellä on aitoja ihmisiä eikä tällaisia mukasivistyneitä teeskentelijöitä kuin länsimaissa, etenkin suomessa. Olisi hyvä jos Kreikassa tapahtuisi nyt velkakriisin takia sosialistinen vallankumous, sitten muuttaisin sinne, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
4) Koetko, että sinulla on tarve puolustella itseäsi vai tekojasi? Haluatko vain puolustautua, vai toivotko löytäväsi ihmisiä, jotka ymmärtävät ja/tai hyväksyvät tekosi? (Tuolla aiemmissa viesteissä asiaa jo sivuttiinkin, mutta sanottakoon silti, että en oikein tiedä, mitä toivoit saavuttavasi puolustautumalla tällaisella sivustolla netissä. Myötätuntoa tai hyväksyntää et teoillesi varmasti saa, jos sitä haet. Keskustella toki voi, mutta silloin on hyvä yrittää jo valmistautua siihen, millaiset reaktiot todennäköisesti ovat vastassa...)
Kirjoitan tänne lähinnä siksi että en saanut tavata toimittajaa joka olisi halunnut tavata ja haastatella minua Image-lehteen (kiitä Turun psykiatrista vankisairaalaa) joten kirjoitan tänne oman versioni tapahtumista, kun totuus asiasta ei tunnu olevan valjennut kenellekään itsenäisesti (muutama sivu takaperin joku väitti että itkuni oikeudenkäynnissä oli tekaistua ja oikeat motiivit olisivat pahan olon sijaan huomionkipeyttä tms.).
Mitä ovat "tekoni"? Enhän ole tehnyt yhtään mitään konkreettista. Viha olisi edes jotenkin ymmärrettävää jos olisin tehnyt, joskin väärään osoitteeseen kohdistettua silloinkin, mutta nyt se että joku kokee tarvetta vihata minua osoittaa vain kyseisen henkilön olevan henkisesti jälkeenjäänyt lammas, juuri sellainen joka esim. natsien oli helppo houkutella mukaan järjettömiin tuhokampanjoihin.
5) Näetkö itse, miten vahva uhri-mentaliteetti sinulla on? Tiedoksesi, että uhriutuminen on yksi yleisimmistä rikollisten perusteluista rikolliselle uralleen.
Entäpä jos he ovatkin oikeassa? Eikö ole selvää että köyhyys ajaa ihmisiä varkauksiin, päänaukominen pahoinpitelyihin jne.? Miksi rikollisista pitäisi väkisin yrittää leipoa jotain epäihmisiä?
Kostat yhteiskunnalle sitä, että elämä on ollut kovaa, koska sinä, sinä, sinä ja sinä, sinulle ja sinua.
Enpä ole vielä kostanut yhtään mitään.
Ja siksi pidät tekojasi oikeutettuna. Newsflash: elämä on kovaa monille muillekin, tekisi mieleni sanoa että varmaankin suurimmalle osalle ihmisiä.
No siinä tapauksessa: mitä merkitystä sillä sitten on jos 20-30 ihmistä saa surmansa syvämasentuneen ihmisen massa-ammuskelussa jos kaikkien elämä on kuitenkin ankeaa selviytymistaistelua?
Kostammeko me sen suunnittelemalla meidän elämiemme kovuuteen syyttömien ihmisten joukkomurhaa? Emme. Miksi katsot, että sinulla on erivapaus tässä asiassa?
Ei olekaan ikinä ollut sitä mieltä että minulla olisi mitään erivapauksia. Minua itse asiassa ahdistaa, hämmentää ja suututtaa loputtomasti se, miten munatonta kansaa esim. juuri suomalaiset ovat. Toisin kuin esim. Afrikassa, täällä kansa ei nouse kapinaan vaikka vallanpitäjät sikailisivat miten heidän kustannuksellaan. En olisi ikinä alkanut suunnitella täysin sattumanvaraisille ihmisille kostamista, jos suomessa olisi aidosti hyvyyden puolella oleva vallanpitäjiä uhmaava sissijärjestö jonka riveihin olisin voinut liittyä. Kukakohan on esittänyt sellaisen sanonnan, että heikot ovat pahoja ja vahvat hyviä. Se on helppo uskoa kun miettii omaa voimattomuutta tehdä millekään omaan elämään liittyvälle mitään ja mihin se on johtanut...
Miksi me muut kykenemme ja olemme kyenneet käsittelemään elämässä vastaantulevat ongelmat ja vaikeudet ilman tuollaisia tekoja?
Ette ole kokeneet yhtä kauheita asioita kuin minä. Ette ole kokeneet miten kauhealta maailma näyttää kun kaikki hylkäävät ja pettävät ja aukovat päätään 24/7, kun elämällä ei ole mitään tarkoitusta, kun oma kehosi kuvottaa sinua, kun lääkärit kieltäytyvät hoitamasta sairauksiasi, kun poliisi kieltäytyy tutkimasta sinuun kohdistuneita rikoksia, kun kaikki ristiriitatilanteet tulkitaan sinulle epäedullisesti, kun rahahuolet painavat jatkuvasti, kun olet saanut kuulla että olet täysin lahjaton keskinkertainen ihminen ja kelpaat ainoastaan tykinruoaksi ja olet alkanut uskomaan siihen itsekin...
6) Lainaus tekstistäsi:
Edustan kiistattomasti ihmiskunnan ehdotonta eliittiä, sillä olen keskimääräistä älykkäämpi (testattu), keskimääräistä hyväsydämisempi (mitataan asenteissa, ei teoissa) ja kauniskin (oikeudenkäyntikuvat eivät ole edustavia koska vankilassa ei saa huolehtia itsestään).
Sallinet, että olen eri mieltä kanssasi. Syytät muita ivallisesti "yli-ihmisiksi", ja samalla korotat itseäsi muiden yläpuolelle. Huomaatko ristiriidan?
Ei siinä ole ristiriitaa koska minä kykenen perustelemaan miksi olen keskimääräistä parempi ihminen ja ne joiden mielestä olen pohjasakkaa voivat nojautua ainoastaan surkeisiin näennäisperusteluihin kuten että olen mielenterveydeltäni häiriintynyt tai tehnyt rikoksia.
Moni voisi olla sitä mieltä, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, mieleltään sairas ihminen, joka ei tuota verotuloja yhteiskunnalle vaan nostaa etuuksia ja kuluttaa mm. terveydenhuollon ja mt-hoidon resursseja, ja mahdollisesti vielä suunnittelee tai tekee rikoksiakin, on kaikkea muuta kuin "ihmiskunnan ehdotonta eliittiä".
Moni voisi, mutta moni on väärässä. Muistan silloin kun Auvinen räiski, monet kommentoivat että hän oli muka ymmärtänyt luonnonvalinnan väärin, että oikeasti sopeutuminen ihmisen luomaan keinotekoiseen yhteiskuntaan on se mikä ratkaisee. Tällaiset kommentit eivät osoita mitään muuta kuin henkilön oman valistumattomuuden.
Yhteiskunta ei pyöri älykkyysosamäärillä.
Ei niin. Maailmaa pyörittävät roistot. Psykopaatin luonne on tärkeämpi kuin älykkyys jos haluaa menestyä, joskin menestyneimmät tapaukset ovat myös älykkäitä koska ovat osanneet huijata useimmat muut uskomaan että he tekevät yhteiseksi hyödyksi hyödyllistä työtä.
Haluaisin myös nähdä tällaiset hyväsydämisyys-tilastot, joissa sinä olet mielestäsi "keskimääräistä hyväsydämisempi".
Aloitetaan vaikka siitä että kun ensi kerran kuulin Milgramin tottelevaisuuskokeesta ja Stanfordin vankilakokeesta en voinut uskoa kuulemaani. Se kaikki vaikutti minusta niin täysin vieraalta, ja tiesin oitis että en olisi toiminut kuten enemmistö niissä toimi.
Hyväsydämisyyttä ei todellakaan mitata asenteilla tai ajatuksilla, vaan aivan juuri päinvastoin, nimenomaan teoilla. Loppujen lopuksi on aivan sama, mitä ihminen ajattelee; teot ovat ne, jotka ratkaisevat. Pelkkä ajattelu (sinun mukaasi "asenteet") ei satuta ketään, jos ihminen käytännössä arjessaan tekee hyviä tekoja ja jättää pahat ajatukset ajatuksen tasolle.
En sanonut että teot ovat merkityksettömiä, vaan että niitä pitää tarkastella alisteisina asenteille. Pelkkiin tekoihin keskittyminen johtaa järjettömiin lopputuloksiin, kuten että minä olisin paha ihminen jos olisin toteuttanut suunnitelmani huolimatta siitä tosiseikasta että kukaan ei ole koskaan toivonut maailmanrauhaa niin kuin minä, ja vastaavasti minua kuin vierasta sikaa solvannut tapaus olisi hyvä ihminen tai vähintään moraalisesti harmaa tapaus koska "teko oli niin mitätön".
Minulle on sinänsä aivan sama mihin etiikan teorioihin tms. ihminen uskoo, mutta se on kiistaton totuus, että paljon moraalisesti mustemmalla alueella kuin minä ovat ne, jotka ilman syytä ovat puukottaneet minua selkään, kirjoittaneet minusta mitä sylki suuhun tuo, jättäneet toteuttamatta virkavelvollisuutensa minua kohtaan, tai kuvitelleet että heillä on oikeus säädellä mitä minä tai kukaan saa rauhanomaisissa merkeissä elämällään tehdä.
Hitlerkin on saattanut olla omasta mielestään vaikka kuinka hyväsydäminen, mutta teot ovat ne jotka ovat puhuneet puolestaan, ja jotka ovat kaikkea muuta kuin hyväsydämisen ihmisen tekoja. On sama, miten kiltti tai mukava on perheelleen, tai miten kauniita ajatuksia ajattelee eläimistä ja kukkasista, jos samaan aikaan murhaa miljoonia ihmisiä. Teot ratkaisevat.
No tässä olemme samaa mieltä. On todellakin yhdentekevää jos henkilö hoivaa hellästi lemmikkikaniaan tai ajaa jotain LGBT-agendaa yhteiskunnallisesti jos samalla tekee merkittävää ja tarpeetonta pahaa toisille ihmisille. Henkilö on silloin moraalisesti mustalla alueella. Mutta miten onkaan, kun olen nostanut tämän argumentin esille transihmisten keskustelupalstoilla on minua pidetty moraalisesti kieroutuneena, tärähtäneenä, itsekkäänä jne.
Aseet eivät tapa, eivätkä myöskään ihmiset aseiden takana. Yhteiskunta ihmisten takana tappaa.
Se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Valtio on yksilöä varten, EI KOSKAAN TOISINPÄIN.
Jos tuollaisia puhuvat, herää kysymys onko henkilöillä jokin yhteys Suomen anarkistipiireihin.