Alibi 1/2008 kirjoitti:
Syyttäjä: Hoitajapari surmasi potilaan insuliinilla
Syynä mustasukkaisuus
Lehtimäen opiston insuliinisurma johtui syyttäjän mukaan mustasukkaisuudesta. Kehitysvammainen potilas oli tarttunut vanhempaa hoitajaa rinnasta. Tämän jälkeen nuorempi ruiskutti naiseen insuliinia.
Tamperelainen 21-vuotias Virpi (nimi muutettu) saapui maanantaina 9. heinäkuuta isänsä saattamana Lehtimäen opistolle. Hänen oli tarkoitus osallistua viikon ajan kurssille. Opisto oli Virpille tuttu paikka entuudestaan, edellisen kerran hän oli siellä kesällä 2006.
Virpi oli syntymästään saakka vammainen. Lisäksi hän oli sairastanut epilepsiaa lapsesta lähtien. Diabetestä hänellä ei ollut.
Opistolla järjestettävään kurssiin sisältyi ajankohtaisia aiheita, kuten pukeutumista, kauneudenhoitoa, harrastuksia, liikuntaa ja seurusteluasioita.
Virpin epilepsialäääkkeet oli annosteltu kotona valmiiksi koko kurssiviikon ajaksi. Päivittäin otettavien lääkkeiden lisäksi Virpille oli määrätty särkylääkettä.
Kurssilaisten ohjelmaan kuului illalla kuuden aikaan alkanut karaoketilaisuus. Siihen Virpikin otti osaa. Kello 19 jälkeen Virpi meni kurssin toisen vastuuohjaajan kanssa iltapalalle hallintorakennuksessa olevaan ruokalaan. Sen aikana Virpi otti myös iltalääkkeensä.
Lopuksi Virpi ohjattiin omaan asuntolaansa. Huonetoveri oli siellä iltapuuhissa. Molemmat menivät omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Ravistelin, että heräisi
Pirjo, 51 ja Mari, 35 (nimet muutettu) olovat juuri tulleet yövuoroon. He ovat seurusteleva avopari, joka asuu saamassa asunnossa Lehtimäen keskustan tuntumassa. Iltavuorossa olleet ohjaajat raportoivat Pirjolle ja Marille kurssilaisten sairauksista ja niiden hoidosta. Pirjo siirtyi Asva-asuntolan puolelle yövalvojaksi ja Mari Solu-asuntolaan.
Pirjon mukaan Asvassa kaikki iltatoimet oli jo tehty ja asukkaat olivat huoneissa sängyissään.
Seuraavana aamuna hoitajat kokoontuivat kello 7 kahvihuoneeseen ja vaihtoivat kuulumisia. Joku kysyi Virpistä tämän epilepsian takia. Pirjo kertoi yön sujuneen rauhallisesti, eikä Virpi ollut saanut kohtauksia. Sitten Pirjo lähti kotiin.
Aamuvuoroon tullut hoitaja ryhtyi herättelemään Virpiä. Tämä makasi vuoteessaan vatsallaan, kasvot kiinni tyynyssä.
- Otin hänen nilkastaan kiinni, ravistelin ja huhuilin, että hän heräisi. Tässä vaiheessa minulle ei tullut mieleenkään, että hän on kuollut.
Kesätyöntekijä tuli käymään huoneessa. Hän pyysi apua pyörätuolipotilaan nostamisessa.
- Kävin välillä auttamassa viereisessä huoneessa. Sitten palasin Virpin huoneeseen.
- Ajattelin Virpin nukkuvan sikeästi, mutta ravisteluista huolimatta tyttö ei havahtunut.
Vielä nytkään hoitaja ei arvannut Virpiä kuolleeksi. Hoitaja pyysi paikalle apua, koska arveli tytön saaneen epilepsiakohtauksen.
- Otin tyynyn Virpin pään alta ja huomasin siinä olevan verta. Paikalle tullut toinen hoitaja kysyi: "Etkö saa tyttöä hereille?"
- Sanoin epäileväni, että Virpi on saanut kohtauksen, koska tyyny oli veressä ja hän oli voinut purra kieleensä.
Insuliinimyrkytys
Hoitajat käänsivät Virpin kylkiasentoon. He huomasivat tytön olevan aivan sininen.
- Vasta tällöin tajusimme hänen olevan kuollut. Sanoin, ettei mitään varmaan ole tehtävissä. Päätimme kuitenkin kutsua ambulanssin, hoitaja kertoo poliisitutkinnassa.
Cp-vammainen tyttö todetiin kuolleeksi. Seuraavaksi opiston rehtori ryhtyi tavoittelemaan yöhoitajia. Henkilökunta tarkisti raportin yöajalta. Siinä ei ollut mitään erityistä.
Naispari ei vastannut puhelimeen, joten seuraavaksi rehtori lähti tavoittelemaan heitä kotoa. Pirjo ja Mari avasivat oven ja kuulivat tapahtunesta. He vaikuttivat järkyttyneiltä.
Pirjo oli viimeinen ihminen, joka oli tekemisissä Virpin kanssa. Pirjo sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta kun hän näkee kuolleen. Hän käyttäytyi rauhallisesti ja oli järkyttyneen oloinen.
Terveyskeskuslääkäri suoritti uhrille ulkoisen tarkastuksen ja kirjoitti lähetteen oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Tutkimuksissa paljastui, että uhrin veressä oli suuri määrä insuliinia, ja kuolinsyyksi kirjattiin insuliinimyrkytys. Tämän jälkeen asiaa ruvettiin tutkimaan henkirikoksena.
Mustasukkaisuutta
Pirjo otettiin kiinni Alavuden terveyskeskuksen parkkipaikalta 28. elokuuta. Hänet toimitttiin Alavuden poliisilaitokselle ja pidätettiin. Tästä kolmen päivän kuluttua käräjäoikeus vangitsi hänet. Rikosnimikkeenä oli ensin murha, mutta tutkinnan edetessä nimike lieveni tapoksi.
Mari otettiin kiinni työpaikaltaan Lehtimäen opistosta ja myös hänet vangittiin.
Mitä esitutkinta paljasti? Mari kertoi 28.8 pidetyssä kuulustelussa yön tapahtumista. Hän oletti, että Virpiin on erehdyksissä laitettu toiselle henkilölle kuuluvaa insuliinia. Paria päivää myöhemmin Mari tunnusti olevansa syyllinen insuliinin pistämiseen. Hän kertoi tehneensä sen Pirjon pyynnöstä. Syyskuun 4. päivänä Mari kirjoitti pidätyssellissä 20-sivuisen kirjeen, jossa hän kertoi tapahtumien kulusta. Hän luovutti kirjeen poliisille.
Syyskuun 10. päivänä Mari näytti, miten hän sääti insuliinikynän annostelijaa. Mari paljasti myös teon motiivin, eli mustasukkaisuuden.
Pirjo ei ensin tiennyt, kuka pisti Virpiin insuliinia. Seuraavassa kuulustelussa hän tunnusti käyttäytymisensä muuttuneen viime aikoina. Hän kertoi sen liittyvän mustasukkaisuuteen ja "seurustelukäyttäytymiseen". Pirjo myös tunnusti pistäneensä itse insuliinia uhriin.
Levoton yö
Marin pidätyssellissä kirjoittama kirje paljastaa yön karut tapahtumat. Yö oli ollut levoton.
- Vastuuohjaajat kertoivat keitä käännetään yöllä, ketä käytetään pullolla, kenelle vaihdetaan vaipat, ketä käytetään alusastialla, kuka herätetään vessaan...
- Toimittelin joutilaita kesätyöntekijöitä kotiinsa ja annoin vastuuohjaajille luvan lähteä kotiin, jos he olivat raporttinsa antaneet.
Mari sammutteli ylimääräisiä valoja ja painoi sähkölukot päälle.
- Sain melkein työni tehtyä, kun Maija (nimi muutettu) sai käsiinsä kakkaa ja voiteli sillä itseään ja minun t-paitani. Hieman suutahdin ja sanoin painokkaasti, että nyt loppui tällainen peli. Puhdistin Maijan, laitoin hänelle puhtaat vaatteet ja vaipan. Maijan houkuttelu huoneeseen oli työläämpää.
Mari tarkisti listaa, jossa kerrottiin, kenellä on vaipat ja ketä tulee kääntää yöllä. Pirjo kävi Virpin huoneessa huolehtimassa vaipan vaihdosta. Tällöin Mari lähti tekemään seuraavaa kiertoa.
- Herättelin porukkaa pissalle. Mittasin yhden verensokerit ja kiersin kaikki huoneet. Tarkistin, ettei kenelläkään ollut hätää.
Keskellä yötä opistolla soi palovaroitin. Potilaat hermostuivat ja hoitajat rauhoittelivat. Mitään paloa ei ollut.
- Pirjo soitti, että hänen osastollaan on levotonta. Hän pyysi minua käymään siellä ja ottamaan mukaani jotain rauhoittavaa.
Marilla oli epilepsiakohtauksissa käytettävä peräruiske taskussaan. Lisäksi hän otti erään potilaan insuliinikynän ja meni Pirjon työpisteeseen.
- Kuului itkua. Pirjo vei pojan takaisin sänkyyn ja tarkisti huoneesta, ettei siellä ollut hätää.
Sen jälkeen hoitajat menivät Virpin huoneeseen.
- Virpi äänteli ja oli muutenkin rauhaton. Pirjo yritti rauhoitella häntä puheella ja silittelemällä hiuksia. Se ei auttanut. Minäkin yritin rauhoitella tilannetta. Käänsimme hänet vatsaltaan selälleen. Pirjo auttoi ylävartalosta, minä jaloista.
Tässä yhteydessä Virpi yritti tarttua Pirjon rinnoista kiinni.
- Yritimme yhä puhua hänelle rauhallisesti ja saada hänet rauhoittumaan.
Joku toinen sisälläni sanoi, että Mari, ota insuliini ja pistä sitä Virpiin. Pirjo seisoi sängyn vieressä katsoen Virpiä ja minua. Pirjo piteli Virpin käsistä ja minä silittelin Virpin jalkaa. Ääni sisälläni kehotti minua taas pistämään. Otin kynän taskustani ja kiersin sen annostelijaa niin paljon kuin pystyin. Nostin Virpin yöpaitaa ja pistin häntä vatsaan. Ääni sisälläni oli riemuissaan. Tarkoituksenani oli saada Virpi rauhoittumaan, tarkoitukseni ei ollut surmata.
- En muista, sanoiko Pirjo mitään pistämisen aikana, mutta hän piti kiinni ja näki pistämisen.
Ruumisauto pihalla
Mari laittoi insuliinikynän takaisin taskuunsa. Sitten he käänsivät Pirjon takaisin vatsalleen.
- Virpi ei kuollut heti.
Mari palasi omalle osastolleen ja palautti potilaalta lainaamansa insuliinikynän. Sen jälkeen työ jatkui normaalisti.
Kun hoitajat pääsivät aamulla kotiin, he kävivät automatkalla läpi raporttia. Pirjo kertoi merkinneensä siihen, että Virpiä oli jouduttu rauhoittelemaan. Kotiin päästyään naispari keitti kahvit.
- Vaihdoimme yöpaidat päälle. Katsoin aamu-tv:stä uutiset ja kävin suihkussa. Sitten laitoin pyykkikoneen päälle.
Pirjo oli melkein unten mailla kun Mari tuli nukkumaan.
- Kuulin että joku tuli pihaan. Samassa ovellamme oli joku. Pirjo meni avaamaan ja minä heti perässä. Siellä oli opiston rehtori, joka kertoi, että Virpi oli kuollut.
Hoitajaparia pyydettiin opistolle.
- Pihaan päästyämme huomasimme ambulanssin, ruumisauton ja poliisiauton.
Mari oli selittänyt tapahtumia niin, että hänen ainoa tarkoituksensa oli vain rauhoittaa potilasta.
- Missään vaiheessa minulla ei ollut tarkoitus surmata ketään. Olen kamalan pahoillani tapahtuneesta.
- En ole halunnut kenellekään pahaa, Mari kirjoitti kirjeessään.
Pirjo myönsi pyytäneensä Maria tuomaan jotain rauhoittavaa. Hän kuitenkin uskoi, että insuliini oli "lyhytvaikutteista".
- Luotin hänen lääketietoisuuteensa, Pirjo totesi esitutkinnassa.
Monta tarinaa
Kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampinen lähtee siitä, että molemmat yöhoitajat ovat syyllisiä cp-vammaisen tytön tappoon. Hän vaatii naisille vähintään 10 vuoden vankeusrangaistusta.
- Naiset ovat yhdessä kääntäneet sängyssä olleen Virpin selälleen ja pitäneet vastustelevaa naista käsistä ja jaloista kiinni. Mari on pistänyt naiseen Pirjon nähden insuliinia kertakäyttöisellä insuliinikynällä.
Naisia syytetään vaihtoehtoisesti törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Seinäjoen käräjäoikeus käsitteli poikkeuksellista henkirikosta suljetuin ovin.
Molemmat naiset ovat kiistäneet sen, että heillä olisi ollut tarkoitus surmata uhri. Molempien naisten kertomukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Vanhempi hoitaja on kertonut muun muassa, ettei hän tiennyt koko insuliinijutusta mitään.
Seinäjoen käräjäoikeus määräsi naiset mielentilatutkimukseen.