Kirjoitin Vapaan keskustelun
Islam - osioon tästä kepposesta seuraavasti:
Ihanaa värinää. Koko artikkelista paistaa läpi, että minkäänlaisen pakon alla ei Irakista ole lähdetty - sinne on palannut isä ja sinne aikoi palata myös poika. Kunhan olisi ensin tappanut siskonsa (ja mahdollisesti myös äitinsä) ja lusinut tuomionsa. Elintasopakolaisia, jotka ovat saapuneet Suomeen yksinomaan taloudellisin perustein, ja perhe on käännytettävä mitä pikimmiten takaisin Irakiin.
Mitä on kotouttaminen, jos siinä sallitaan pitää barbaariset tavat, tottumukset ja uskonto.
Kuka tämän jälkeen vielä kehtaa pitää Suomea impivaarana fakkiutuneine tapoineen?
- Tai siis kehtaa, mutta vain ämmämäinen pelkuriraukka, kirjailija
Jari Tervo, joka kyllä viskaa Raamatun lattialle, mutta nuolee musulmaanien perseitä, eikä uskalla tehdä samaa koraanin kanssa.
Mikä helvetti on tuo ns kunnia? Millainen kunnia on moisella perheellä alunperinkään?
Musulmaanit halveksivat avoimesti suomalaisia, kun näiden tyttölapset kulkevat vapaasti kaupungilla ja kylänraitilla. He ovat tällöin näille himonussijoille vapaata riistaa. Vääräuskoisia. Omia he pitävät vankeina kotonaan, eivätkä salli heidän kaveerata suomalaisten kanssa. Mutta siitä huolimatta vain suomalaiset ovat rasisteja ja impivaaralaisia.
Tämä on siitä erikoinen uutinen, että suvaistevaisto sulkee silmät siltä edelleen - ja kääntää tapauksen suomalaisten syyksi. "Me emme ymmärä", "me emme suvaitse", "me emme halua vuorovaikutusta maahanmuuttajien kanssa".
Sama suvaitsevaisto puhuu islamista rauhan uskontona. Mutta onko moinen tappamisella uhkailu islamin sääntöjä vuoksi sitä valkeaa ja puhdasta rauhan uskontoa? Oikeaa islamia. Onko? Vai mitä se on?
- Juu, kohta islaminselittäjä
Jaakko Hämeen-Anttila kertoo, että asia on kuulkaas nyt ymmärretty väärin, ja että koko tapauksella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.
- Hämeen-Anttila voisi samalla selittää että onko tämä tapaus nyt sitä lämminhenkistä yhteisöllisyyttä ja perhekeskistä kulttuuria, jossa aidosti välitetään toisista.
Presidentti (emeritus)
Martti Ahtisaari sanoi aikoinaan, että kutsukaan maahanmuuttajat kahville (maahanmuutajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähes poikkeuksetta musulmaaneja ja afrikkalaisia), mutta kutsupa tässä nyt kaapuakka kaffelle, niin jo vain on kunnian perään kyselevä karvakäsi oven takana uhoamassa että kunnia ja maine menii, ja että nyt tapan ja tapankin pitkään.
Kumpaakohan se äiti mahtaa itkeä enemmän, sitä että perheen kunnia on pilalla vaiko sitä että molemmat lapset on kohta poissa kun toinen makaisi haudassa ja toinen istumassa linnassa samasta syystä...
