Nimismies Georg Jakob Neiglickin murha Salmissa 1831

[NahkaSaapas]

Tämän päivän (18.7.2015) Savon Sanomissa oli Seppo Konosen kirjoittamana laaja (kuuden palstan) juttu Salmin pitäjän historiasta. Artikkeli perustuu 18.7.2015 Iisalmessa Evakon praasniekan ja Laatokankarjalaisten liiton 80-vuotisjuhlan yhteydessä julkistettavaan kirjaan Rajoil da randamil, Salmi ja salmilaiset 1617-1948.

Artikkelissa kerrottiin myös vuoden 1831 salmilaisesta kansannoususta, josta ei ole juuri puhuttu Suomen historiassa, mutta Rajoil da randamil –teoksessa Riikka Myllys kertoo sen koko karuudessaan ja kauheudessaan.

Elokuussa 1831 tapahtuneeseen nimismies Georg Jakob Neiglickin raakaan murhaan osallistui yli 170 talonpoikaa, joista 148 joutui aikanaan tuomiolle. Kapina ei leimahtanut yhdessä hetkessä ja yhdestä virkavallan toimesta, vaan taustalla oli talonpoikien vuosikymmeniä jatkunut tyytymättömyys siihen mielivaltaan, jota venäläiset ja baltiansaksalaiset aateliset ja raharikkaat harjoittivat lahjoitusmaillaan.

Ruotsin-vallan aikana oli saatu maistaa jo talonpoikaista vapautta, mutta Venäjällä maaorjuus jatkui aina 1860-luvulle. Nimismies Neiglickin murhassa heijastui vuosikymmenten katkeruus. Kansannousuksi viha muuttui osin sattumalta, kun Venäjällä raivosi koleraepidemia 1830-luvun alussa ja taudin pysäyttämiseksi viranomaiset ryhtyivät puhdistamaan kaivovesiä kemikaaleilla.

Toimenpiteet oli tarkoitettu siis periaatteessa kansan parhaaksi. Salmissa kuitenkin epäiltiin, että nimismies ja hänen apulaisensa halusivat ottaa kansan hengiltä myrkyttämällä. Kovaotteiseksi koettu Neiglick otettiin vangiksi ja pantiin juomaan rikkihappoa. Kun henki ei lähtenyt vielä sillä, nimismies poltettiin elävältä.

Vuonna 1832 jaetut tuomiot olivat ankarat. 148 tuomitusta peräti 93 sai eriasteisen kuolemantuomion ja loput erilaisia työrangaistuksia, raippoja tai vettä ja leipää. Kuolemantuomioita ei pantu täytäntöön, vaan rangaistut lähetettiin joko Siperiaan tai pakkotyöhön Viaporin tai Kronstadtin linnoituksiin.

45 prosenttia eli liki puolet tuomituista salmilaisista menetti kuitenkin muutoin henkensä tuomiota suorittaessaan. Ei siis ihme, että tuomittujen sukuihin vuoden 1831 tapahtumat jättivät syvät jäljet.

Lyhennelty Seppo Konosen artikkelista: Rajan kirot ja ilot. Savon Sanomat 18.7.2015. s 11.

[paccasucco]

Tämän päivän (18.7.2015) Savon Sanomissa oli Seppo Konosen kirjoittamana laaja (kuuden palstan) juttu Salmin pitäjän historiasta. Artikkeli perustuu 18.7.2015 Iisalmessa Evakon praasniekan ja Laatokankarjalaisten liiton 80-vuotisjuhlan yhteydessä julkistettavaan kirjaan Rajoil da randamil, Salmi ja salmilaiset 1617-1948.

Artikkelissa kerrottiin myös vuoden 1831 salmilaisesta kansannoususta, josta ei ole juuri puhuttu Suomen historiassa, mutta Rajoil da randamil –teoksessa Riikka Myllys kertoo sen koko karuudessaan ja kauheudessaan.

Elokuussa 1831 tapahtuneeseen nimismies Georg Jakob Neiglickin raakaan murhaan osallistui yli 170 talonpoikaa, joista 148 joutui aikanaan tuomiolle. Kapina ei leimahtanut yhdessä hetkessä ja yhdestä virkavallan toimesta, vaan taustalla oli talonpoikien vuosikymmeniä jatkunut tyytymättömyys siihen mielivaltaan, jota venäläiset ja baltiansaksalaiset aateliset ja raharikkaat harjoittivat lahjoitusmaillaan.

Ruotsin-vallan aikana oli saatu maistaa jo talonpoikaista vapautta, mutta Venäjällä maaorjuus jatkui aina 1860-luvulle. Nimismies Neiglickin murhassa heijastui vuosikymmenten katkeruus. Kansannousuksi viha muuttui osin sattumalta, kun Venäjällä raivosi koleraepidemia 1830-luvun alussa ja taudin pysäyttämiseksi viranomaiset ryhtyivät puhdistamaan kaivovesiä kemikaaleilla.

Toimenpiteet oli tarkoitettu siis periaatteessa kansan parhaaksi. Salmissa kuitenkin epäiltiin, että nimismies ja hänen apulaisensa halusivat ottaa kansan hengiltä myrkyttämällä. Kovaotteiseksi koettu Neiglick otettiin vangiksi ja pantiin juomaan rikkihappoa. Kun henki ei lähtenyt vielä sillä, nimismies poltettiin elävältä.

Vuonna 1832 jaetut tuomiot olivat ankarat. 148 tuomitusta peräti 93 sai eriasteisen kuolemantuomion ja loput erilaisia työrangaistuksia, raippoja tai vettä ja leipää. Kuolemantuomioita ei pantu täytäntöön, vaan rangaistut lähetettiin joko Siperiaan tai pakkotyöhön Viaporin tai Kronstadtin linnoituksiin.

45 prosenttia eli liki puolet tuomituista salmilaisista menetti kuitenkin muutoin henkensä tuomiota suorittaessaan. Ei siis ihme, että tuomittujen sukuihin vuoden 1831 tapahtumat jättivät syvät jäljet.

Lyhennelty Seppo Konosen artikkelista: Rajan kirot ja ilot. Savon Sanomat 18.7.2015. s 11.

Hei NahkaSaapas.Muistelen lukeneeni tästä tapauksesta kauan sitten.Pahoittelen,että nuo idiootit ovat pilaamassa tätäkin keskustelua.Mutta kun on lusikalla annettu,ei voi kauhallakaan ottaa.Entistäkin suurempi syy siirtyä Hejaciin.

[KoivuniemenHerra]

.Pahoittelen,että nuo idiootit ovat pilaamassa tätäkin keskustelua.Mutta kun on lusikalla annettu,ei voi kauhallakaan ottaa.Entistäkin suurempi syy siirtyä Hejaciin.

Parilla juntilla mennyt perunannostofestarit pitkäksi, tarjonneet näemmä sitä hevosenpaskaakin kiljun seassa, joten täytyy ymmärtää.

[NoKillingPls]

Olihan tuossa korkki auki pahemman kerran! Minkä tapauksen mimfon porukka selvetti? Tai ainakin oli isossa osassa selvitystyön kanssa.