Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[sisotalo]

Naakka pohtii eriomaisesti. Tässä ollaan Ulvilan surman nykyisessä polttopisteessä. Syyttäjä tukeutuu kuitenkin Amandan todistuksen hylkäämiseen ja Auerin pojan jonkin asteikseen hyödyntämiseen. Siksi on mentävä lsh-juttuun, jossa näiden nuorten ihmisten, ei tällä hetkellä lasten, todistukset ovat taas täysin vastakkaiset. Sellainen käsitys mediassa, jonka Naakka esittää, ei voi jäädä oikeuslaitoksen lopullisesta kannasta täysin poikkeavaksi. Siis, että Anneli tuomitaan siitä, mitä median mukaan ei ole tehnyt ja vapautetaan siitä mitä median mukaan on tehnyt. Ristiriita median työstämään kahteen "totuuteen" on mahdoton. Kuinka KKO tämän asian ratkaisee?

Oikeudenmukaisuuden kannalta olisi parasta, että mentäisiin takaisin siihen, joka oli syyttäjän toive KKOn käsitellessä Ulvilan surman toista kierrosta. Syyttäjä vaati näiden kahden jutun samanaikaista käsittelyä Turussa. Ajallisesti se olisi sopinut. Keväällä 2012 Turun KO käsitteli lsh-syytettä ja silloin oli syyttäjän lisätutkimus Ulvilan surmasta valmis. Annelille olisi kuitenkin pitänyt antaa Manner lisäksi toinen asianajaja, joka on perehtynyt lsh-juttuihin. Pori olisi ollut parempi tuomioistuin, koska tutkijoina olivat juuri Porin poliisit.

Ote on nyt täysin KKO:lla, joka voi tehdä arvaamattomiakin päätöksiä, analyyttinen kerksutelu on Murha.infossakin laantunut ja se on vaarallista

[Nicht schuldig]

Naakka pohtii eriomaisesti. Tässä ollaan Ulvilan surman nykyisessä polttopisteessä. Syyttäjä tukeutuu kuitenkin Amandan todistuksen hylkäämiseen ja Auerin pojan jonkin asteikseen hyödyntämiseen. Siksi on mentävä lsh-juttuun, jossa näiden nuorten ihmisten, ei tällä hetkellä lasten, todistukset ovat taas täysin vastakkaiset. Sellainen käsitys mediassa, jonka Naakka esittää, ei voi jäädä oikeuslaitoksen lopullisesta kannasta täysin poikkeavaksi. Siis, että Anneli tuomitaan siitä, mitä median mukaan ei ole tehnyt ja vapautetaan siitä mitä median mukaan on tehnyt. Ristiriita median työstämään kahteen "totuuteen" on mahdoton. Kuinka KKO tämän asian ratkaisee?

Oikeudenmukaisuuden kannalta olisi parasta, että mentäisiin takaisin siihen, joka oli syyttäjän toive KKOn käsitellessä Ulvilan surman toista kierrosta. Syyttäjä vaati näiden kahden jutun samanaikaista käsittelyä Turussa. Ajallisesti se olisi sopinut. Keväällä 2012 Turun KO käsitteli lsh-syytettä ja silloin oli syyttäjän lisätutkimus Ulvilan surmasta valmis. Annelille olisi kuitenkin pitänyt antaa Manner lisäksi toinen asianajaja, joka on perehtynyt lsh-juttuihin. Pori olisi ollut parempi tuomioistuin, koska tutkijoina olivat juuri Porin poliisit.

Ote on nyt täysin KKO:lla, joka voi tehdä arvaamattomiakin päätöksiä, analyyttinen kerksutelu on Murha.infossakin laantunut ja se on vaarallista

Miksi syyttäjän toivetta tulisi myötäillä? Onko ajatus se, että tässä saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla?
On mielestäni naivia kuvitella, että syyttäjällä voisi olla muuta motiivia halulle yhdistää jutut kuin se, että se itse pääsisi hyötymään siitä. Se on jo hyötynyt suuressa mittakaavassa AA:n vastaisesta mielipiteestä sekä murha- että LSH-jutussa.

On totta, että AA on nyt tuomittu sellaisesta, jota se median mukaan ei ole tehnyt. Uskoisin, että todellisuudessa aika harva ihminen, joka on jossakin vaikutusvaltaisessa asemassa, uskoo näihin lasten kertomiin. Sen sijaan uskon, että useampi voi kuvitella murhan tapahtuneen.

Mikä on se oikeudenmukaisuus, jos syytetty on vapautettu edes toisesta syytteestä, liittää tämä tapahtuma toiseen syytteeseen, josta tuomio on tullut. Kenelle se on oikeudenmukaista?

[sisotalo]

Annelistien keskuudessa on vallalla käsitys, että syyttäjät ja Annelin tuominneet tuomarit ovat "pahoja", minusta ainoa "paha" henkilö asiassa on asianajaja Juha Manner, jolla ei ole mitään pätevyyttä puolustaa Annelia lsh-jutussa. Hän on nyt jo 2009-2015 laiminlyönyt jokaisessa kriittisessä tilanteessa Annelin puolustamisen. Hän vahvisti Annelin "tunnustuksen" heti sen tekemisen jälkeen. Anneli oli vaan unohtanut kuinka hän sen teki, siis Mannerin mukaan. Viimeisin karkea virhe on se, että Manner ei lainkaan esitä tapahtumien kulkua murhapaikalla, vastaväitteenä syttäjän tapahtumien kuvaukselle.

Oikeudenmukainen ratkaisu koko siihen asiavyyhteiin, johon Ulvilan surma on johtanut vaatii, että ristiriita lsh-tuomion ja Ulvilan surman välillä ratkaistaan. Pitkä edistysaskel on jo saatu kun komissario Joutsenlahti vapautetiin virkavirhettä koskevasta syytteestä.

Perustana on kaikissa tilanteissa oltava syyttäjän esitys. Siitä jokainen oikeudenkäynti alkaa. Jos syyttäjä ei syytä raukeaa koko juttu. Näin kävi kun Thomas Quick juttu Ruotsissa ratkaistiin. Ei löytynyt syyttäjää, joka olisi jatkanut kun TQ peruutti aikaisemmat tunnustuksensa. Ansio tästä tulee TQ uudelle asianajajalle. Aikaisemmat olivat tumput suora kuin Juha Manenr Suomessa.

NS päättelee väärin kun hän arvelee, että tällaisessa oikeudenkäynnissä perustana olisi Annelin syyllisyys omien lastensa raiskauksiin. Päin vastoin juuri tämän sisältöinen tuomio asetettaisiin nyt Ulvilan surman vapauttavan tuomion rinnalle. Molemmissa aivan ratkaisevia ovat Auerin pojan sadut. Niiden luonne paljastuu kun ne käsitellään yhdessä, mutta ei Juha Mannerin toimiessa ainoana puoustajana.

[Nicht schuldig]

Annelistien keskuudessa on vallalla käsitys, että syyttäjät ja Annelin tuominneet tuomarit ovat "pahoja", minusta ainoa "paha" henkilö asiassa on asianajaja Juha Manner, jolla ei ole mitään pätevyyttä puolustaa Annelia lsh-jutussa. Hän on nyt jo 2009-2015 laiminlyönyt jokaisessa kriittisessä tilanteessa Annelin puolustamisen. Hän vahvisti Annelin "tunnustuksen" heti sen tekemisen jälkeen. Anneli oli vaan unohtanut kuinka hän sen teki, siis Mannerin mukaan. Viimeisin karkea virhe on se, että Manner ei lainkaan esitä tapahtumien kulkua murhapaikalla, vastaväitteenä syttäjän tapahtumien kuvaukselle.

Oikeudenmukainen ratkaisu koko siihen asiavyyhteiin, johon Ulvilan surma on johtanut vaatii, että ristiriita lsh-tuomion ja Ulvilan surman välillä ratkaistaan. Pitkä edistysaskel on jo saatu kun komissario Joutsenlahti vapautetiin virkavirhettä koskevasta syytteestä.

Perustana on kaikissa tilanteissa oltava syyttäjän esitys. Siitä jokainen oikeudenkäynti alkaa. Jos syyttäjä ei syytä raukeaa koko juttu. Näin kävi kun Thomas Quick juttu Ruotsissa ratkaistiin. Ei löytynyt syyttäjää, joka olisi jatkanut kun TQ peruutti aikaisemmat tunnustuksensa. Ansio tästä tulee TQ uudelle asianajajalle. Aikaisemmat olivat tumput suora kuin Juha Manenr Suomessa.

NS päättelee väärin kun hän arvelee, että tällaisessa oikeudenkäynnissä perustana olisi Annelin syyllisyys omien lastensa raiskauksiin. Päin vastoin juuri tämän sisältöinen tuomio asetettaisiin nyt Ulvilan surman vapauttavan tuomion rinnalle. Molemmissa aivan ratkaisevia ovat Auerin pojan sadut. Niiden luonne paljastuu kun ne käsitellään yhdessä, mutta ei Juha Mannerin toimiessa ainoana puoustajana.

Kun hovioikeus 2011 vapautti Annelin murhasyytteistä, mitä tekikään korkein oikeus? Se palauttu asian käsiteltäväksi uudelleen. Perusteluksi mainittakoon rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen käsitys siitä, korkein oikeus halusi tutkia perheen sisäistä dynamiikkaa. Mikä tarkoittanee yksinkertaistaen, tekijä löytynee perheen sisäpiiristä. Viesti oli selvä.
Nyt kun hovioikeus 2015 on perustellut vapauttavan päätöksensä poikkeuksellisen peruteellisella tavalla, on korkein oikeus myös suunnanmuutoksen edessä.

Vaikkakin se nyt jättäisi hovioikeuden päätöksen voimaan, se joutuisi tekemisiin LSH-tapauksen kanssa joka tapauksessa ja viimeistään siinä vaiheessa, mikäli EIT antaa huomautuksen Suomelle. Ehkä se mielellään haluaisi jutuille nyt lopullisen päätöksen.

Sisotalon mainitsema ristiriita tuomioiden välillä on aika ilmeistä. Mutta eikö näiden kahden asian yhdistäminen aiheuttaisi tilanteen, jossa hovioikeus 2015 ikäänkuin "nollataan" ja uudeksi lähtökohdaksi otettaisiin toisen oikeudenkäynnin lopputulos.
Jos tämän toisen oikeudenkäynnin tuomion perustelut muodostaisivat motiivin alkuperäisessä oikeudenkäynnistä tehtyyn tekoon, tilanne voisi teoreettisesti ajatellen mennä näin.

Nyt on kuitenkin niin, että teot, jotka koskettavat jälkimmäistä oikeudenkäyntiä olisi suoritettu vasta ensimmäisen oikeudenkäynnin perusteena olevan teon jälkeen. Joten motiivia ei pysty muodostamaan tältäkään osin. Syyttäjä sanoo "lapset ovat tulleet tietämään" nämä teot. Lapset itse kertovat, että he havaitsivat suunnittelua ennen murhaa. Joten syyttäjän väite on siis tältäkin osin ristiriitainen.

Pojan puheet eivät olleet missään ratkaisevassa asemassa hovioikeudessa 2015. En edelleenkään ymmärrä miksi näitä puheita pitäisi tuoda tähän murhan selvittelyyn uudelleen mukaan? Jos näin ajattelisi, syntyisi siitä sellainen kuva, että teon tekijää olisi edelleen etsittävä sisäpiiristä, kun todennäköisyys ulkopuolisesta tekijästä on erittäin korkea.

Se, että korkein oikeus valitsi suunnan - tekijä on sisäpiiristä - ei merkitse sitä, että kyseessä olisi ollut uusi ajatus vanhan tilalle. Päinvastoin ajatus perheen sisällä tehdystä surmasta on ikivanha, ja sen todennäköisyys on korkeampi kuin ulkopuolisen tekijän, joka hyökkää perheen asuntoon sisälle.

Mielestäni syyttäjä tai tuomarit eivät ole pahoja tai hyviä, mutta kyllä teko on paha, jos jotain ihmistä rangaistaan jonkun toisen tekemästä teosta, jolla on vielä ollut hänelle itselleen ja läheisilleen jo muutenkin negatiivisia seuraamuksia.

Edelleen avoimeksi jäi kysymys siitä, kenen oikeudenmukaisuutta tämä kahden oikeudenkäynnin liittäminen toisiinsa palvelisi?

[inner circle]

EIT-valituksessa Auer syyttää Turun hovioikeuden puheenjohtajaa (Simo Simola) esteellisyydestä ja epäasiallisesta käytöksestä. Valitettavasti asiaa ja perusteita ei ole voitu avata enempää juurikin salassapidon vuoksi.

Samoin Jens Kukan sisko vihjailee blogissaan, että osa serijutun tuomareista olisi ollut korruptoituneita ja tuomio etukäteen päätetty. Jotenkin syntyy todella ruma kuva siitä hovioikeuden käsittelystä. Käräjäoikeudessa, joka siis äänesti tuomiosta, oli vielä jokin tolkku tallella. Hovioikeuskäsittelystä ja yksimielisestä langettavasta tuomiosta tulee mielikuva, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutunut miltään osin.

[Kuolemannaakka]

Simo Simolan veli, käräjätuomari (vt. laamanni) Esko Simola antoi aikoinaan murhajutussa lausunnon lehdistölle. Hän on ulvilalainen. Ihmeen pieni piiri tässä pyörii. Nämä "toisiinsa liittymättömät tapaukset" siis hoidettiin pääosin ihan kotikylän voimin, vaikka toista pyöritettiin Turussa ja toista Porissa...

Itseänikin kyllä välillä ihmetyttää, että miksi juuri tästä jutusta paisui näin älytön näytelmä, ja kuka tässä naruja loppujen lopuksi vetelee ja miksi. Ei ole oikein missään suhteessa ollut asian saama panostus tapahtumiin nähden. Verratkaa nyt mihin tahansa murhaan. Pikkukaupungissa ei kannata joutua silmätikuksi, eikä suututtaa niitä, jotka päätöksiä tekevät ja keskenään kaveeraavat. Ei tarvita edes sen kummempia salaliittoja, vaan toistensa tuntevien päättäjien ketju, joka johtaa ylös asti. Periaatteessa koko juttu voisi kummuta yksinkertaisesti toisilleen suuttuneiden poliisien keskinäisestä riidasta/arvovaltakiistasta. Kun tutkintavastuuseen päässyt poliisi väärentää tulokset ja kertoo, mitä "asiantuntijoiden" pitää sanoa, se on siinä sitten. Jokainen ketjun kaveri ylös asti uskoo ja toistaa mitä sanotaan, eikä viitsi tarkastaa asioita itse, koska uskovat kaveriinsa (alinta tasoa heidän ei tarvitse millään lailla edes tuntea). Syytetty voi olla pelkkä pelinappula ja hänen kohtalonsa oheisvahinko, ja oikea tutkinnan uhri vaikkapa Joutsenlahti.

[annaanna]

Vedotaanko tuomariveljen puheitten aiheuttavan esteellisyyttä? Oikeesti? Eurooppaan arvioitavaksi moista.
Avuttomuusaste valitusten laadinnassa taitaa olla juuri se, jonka olen sen olettanut olevankin.

Poliisiaines Porissa on mitä on. Uroitten mainetekoja menneiltä vuosikymmeniltä on mm. humalaisten teinien naidanaksauttamiset ennen kotiinmenoa vuoron jälkeen, vaimojen väkisinmakaamiset, muistaakseni Saustamoksi mainitun kerrottu vaimonsa ampuneen, yksi ampui veljensä nuin vaan, yksi petti vaimoaan aikansa jonkun naistuomarin kanssa, toinen valehteli lapsikatraansa äidille treeneihin menevänsä treenivehkeet kuitenkin kotiin unohtaen. Ämmää pataan ja muija ulos talosta on ollut normimeininkiä ainakin menneinä vuosina. Ei todellakaan kaikkien kohdalla, mutta kuulemani ja lukemani mukaan eräitten urhojen. Kertoo yksilöitten moraalista ja suhtautumisesta naisiin/ihmisiin.

[sisotalo]

[
Sisotalon mainitsema ristiriita tuomioiden välillä on aika ilmeistä. Mutta eikö näiden kahden asian yhdistäminen aiheuttaisi tilanteen, jossa hovioikeus 2015 ikäänkuin "nollataan" ja uudeksi lähtökohdaksi otettaisiin toisen oikeudenkäynnin lopputulos.

Jos jokin oikeudenkäynti nollattaisiin olisi se lsh-tuomio ei murhatuomio. Ongelmallista olis, että oikeus yrittäisi salata kaikki tiedot, jopa murhaankin liityvät. Ehkä oikeussaliin sataisiin joku taitava puolustaja, jkak estäisi salailun ja pystyisi puolustamaan Kukkaa ja myös Annelia.

Tavoitteena olisi harmonisoida media vastakkaiset väitteet ja silloin ehkä mediakin havahtuisi vaatimaan avoimuutta koko todistelussa. Kun pojan puheet lsh-asiassa ovat satuja, ei niiden pitäsi olla salaisia

[kaljaloota]

Mitä vielä listan jatkoksi? Mopojengi uhkailua virkatovereille, jokos se uhkailu menee pian oikeuden käsittelyyn?
Uhkailusta joku sai lisäkakkua LSH tuomioon, kummaa touhua tosiaan.

[Kissankello]

"Kissankellolle" sanoisin, että me Annelin puolustajat emme toki tiedä enempää, kuin oikeuden tuomarit, mutta tapaukseen perehtyessämme on herännyt kysymys: voivatko tuomarit erehtyä?
Jos vastaus on: "Eivät voi, koska he tietävät enemmän, kuin me ulkopuoliset", voi jättää koko jutun mielestään ja tyytyä tuomioihin.

Pahoittelen viivästynyttä vastausta... Se, mikä määrä oikeudenkäyntimateriaalia esim. palstalaisilla on käytössä ja miten kykeneväisiä he ovat omien tietojensa perusteella arvioimaan oikeuden päätöksiä, ja taas oikeuden (yleinen, jos oikein ymmärsin?) erehtyväisyys ovat kaksi eri asiaa. Oikeuden erehtyväisyyttä ei voi myöskään arvioida tilanteessa, jossa kritisoitajalla ei ole käytössään sitä salattua aineistoa, joka oikeudella on ollut käytössään juttua käsiteltäessä. Ikävä kyllä. Tämä vaikeuttaa myös tuomioiden keskinäistä vertailua (mitä mediassa on viime aikoina kritisoitu muiden kuin Ulvilan jutun yhteydessä) ja tekee juuri suljetuin ovin käsiteltyjen seksuaalirikosten tuomioiden vertailusta erityisen vaikeaa. Voikin kysyä, mihin länsimaisessa yhteiskunnassa kuuluisi (kansalaisten oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta ajatellen) vetää raja toisaalta asianosaisten yksilönsuojassa ja tietosuojassa, ja taas toisaalta oikeudenkäyntien julkisuusperiaatteen toteutumisen ja kansalaisten tiedonsaantioikeuden välillä. Jotta minkä tahansa tyyppisistä jutuista annettuja tuomioita voisi vertailla keskenään, on tiedettävä tapahtumien TARKKA sisältö. Oikeudessa käsiteltävissä jutuissa on niin paljon nyansseja, jotka vaikuttavat aina rikosnimikkeestä tuomioon asti, että puutteellisilla tiedoilla vertailua ei voi tehdä.

[Vespa velutina]

EIT-valituksessa Auer syyttää Turun hovioikeuden puheenjohtajaa (Simo Simola) esteellisyydestä ja epäasiallisesta käytöksestä. Valitettavasti asiaa ja perusteita ei ole voitu avata enempää juurikin salassapidon vuoksi.

En nyt jaksa edes muistaa, missä seuraava yhteys on otettu esiin, muistaakseni Jyrki Virolaisen blogissa. Siinä kerrottiin toimittaja Jarkko Sipilän (tai jonkun muun, saatan muistaa väärin) valittaneen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen huonoudesta hoviin yksityishenkilönä ja periaatteen vuoksi. Eli että seloste oli niin surkeasti laadittu, ettei siitä esim. käy ilmi, mistä rikoksista on tuomittu ja miksi. Siis se eka lsh-tuomio, jossa yksi tuomari olisi päästänyt Auer&Kukan vapaaksi ja kaksi muuta antoivat paljon linnaa.

No, hovista tuli sitten aikanaan vastaus tähän Sipilän valitukseen. Sen mukaan seloste oli ihan älyttömän hyvä ja riittävän paljon tietoa sisältävä.

Arvatkaapa ketkä kolme tämän "selosteen hyvyys"-päätöksen olivat laatineet?

Se sama trio, joka myöhemmin hovissa tuomitsi Auer&Kukan yksimielisesti ja korotti Auerin tuomiota vielä puolella vuodella.

Minusta tuntuu, että syyttäjäpuoli on "kussut alleen" innosta löytäessään kolme piinkovaa antiannelistia hovista kehumaan käräjien surkeaa selostetta. Sitten ovat pähkäilleet, että tuo kolmikko on saatava tuomaroimaan noita raukkoja myöhemmin. Vähän niin kuin dosentti Haapasalo kirjoitettuaan mielipidekirjoituksen Hesariin, tempaistiin lennosta todistamaan murhakäräjille, kun paljastui niin sopivaksi ja päteväksi kivittämään.

[annaanna]

Jaa, olisi siis syyttäjäpuolen hoksottimet pelittäneet noin.

Herrasmiehemme Turust ja Stadista toimivat niinkuin herrasmiehet toimii, vai.
Simoloitten suhmuroinnista ei ääneen puhuta silloin kun aika olisi, koska ei älytä/merkityksetöntä esteellisyyden kannalta. Käytetään asiaa vasta muodollisia valituksenaiheita pähkäiltäessä.

On siinä sekin mahdollisuus, ettei oikeusasteitten tuomareille ole kyetty tuottamaan järjellistä, selkeää ja käyttökelpoista vastanäyttöä syyttäjien esittämää vastaan. Läpihuutojuttuna lähdetty lasten höpöjuttuja kumoamaan.

[sisotalo]

. Vähän niin kuin dosentti Haapasalo kirjoitettuaan mielipidekirjoituksen Hesariin, tempaistiin lennosta todistamaan murhakäräjille, kun paljastui niin sopivaksi ja päteväksi kivittämään.

Jaan Haapasalon meriitit syyttäjän todistajana eivät lähde yleisönosastosta, vaan siiitä, että hän antoi lausuntoja heti kun Anneli oli saatu tunnustamaan. Tällaista hän siis puhui 2009
-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan naisten tekemissä henkirikoksissa
yli puolessa tapauksista uhrina on ollut entinen tai nykyinen puoliso
ja yleisin surmatapa on puukotus, kuvailee naistappajien tekoja
kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo.
Haapasalo on kirjoittanut kriminaalipsykologiasta ensimmäisen
suomenkielisen teoksen, jossa käsitellään myös naisia surmaajina.
Suomen henkirikoksista vain kymmenessä prosentissa tekijänä on nainen.
-Kyllä ne lähimmät suhteet ovat sellaisia, joissa kärjistyvät niin
hyvät kuin huonotkin tunteet. Hyvin usein näihin liittyy aiempia
väkivallantekoja tai perheväkivaltaa. Usein tekijä on itse esimerkiksi
lapsuudessaan joutunut väkivallan uhriksi ja siten trauma tavallaan
toistuu, Haapasalo kertoo surmaajista yleisellä tasolla.
-Joskus voi myös olla, että pitkään kestänyt henkinen stressi
purkautuu lopulta tällaisena ylilyöntinä, silmittömänä väkivaltana.
Poliisin mukaan Anneli Auerin ja hänen miehensä surmaan päätynyt riita
lähti arkisesta riidasta. Näin Haapasalon mukaan usein käy:
-Se voi olla hyvinkin pienestä sitten kiinni, kun tilanne purkautuu.
Pienestä on myös kiinni, jääkö uhri henkiin, tuleeko pahoinpitely vai
tappo.

[Nicht schuldig]

Jaa, olisi siis syyttäjäpuolen hoksottimet pelittäneet noin.

Herrasmiehemme Turust ja Stadista toimivat niinkuin herrasmiehet toimii, vai.
Simoloitten suhmuroinnista ei ääneen puhuta silloin kun aika olisi, koska ei älytä/merkityksetöntä esteellisyyden kannalta. Käytetään asiaa vasta muodollisia valituksenaiheita pähkäiltäessä.

On siinä sekin mahdollisuus, ettei oikeusasteitten tuomareille ole kyetty tuottamaan järjellistä, selkeää ja käyttökelpoista vastanäyttöä syyttäjien esittämää vastaan. Läpihuutojuttuna lähdetty lasten höpöjuttuja kumoamaan.

Onko kenellekään mitään tietoa koskien näitä olkapäässä olleita ristinmerkkejä? Jos A ja C olivat ne lapset, joista merkkejä löytyi miksei niitä löytynyt B:n (pojan) olkapäästä?

Missä vaiheessa kuvioon tuli mukaan tämä oletus, että samankaltainen merkki olisi ollut myös Lahden olkapäässä?

Ruumiin avauksessa ei oltu käytetty UV valoa, miten siis voi saada kahdella eri menetelmällä samankaltaisen lopputuloksen?

Onko kenelläkään tietoa missä kohtaa olkapäätä ristinmerkki olisi ollut?

Ruumiinavaus on suoritettu 1.12.2006 ja lasten tutkimukset elo- syyskuussa 2011? Jos Lahden olkapäässä ollut merkki oli samankaltainen kuin lasten, niin syntyivätkö ne samaan aikaan?

A sanoo, ettei hän ole tätä itse todennut. Mikä on syntymekanismi, josta henkilö itse ei tiedä?

Onko olemassa ihon alaisia syntymämerkkejä? Syntyykö rokotuksesssa ihoon muutoksia?

Voiko kahdella lapsella olla samankaltainen syntymämerkki samassa paikassa?

Voiko tällaisia merkkejä syntyjä esim. lasten leikeissä?

Onko näistä ristinmerkeistä joko Lahdessa tai lapsissa mitään piirrosta tai kuvaa tai jotain olemassa?

[Kuolemannaakka]

Eipä niistä rukseista, sydämistä ja kirjaimista mitään tietoa ole missään näytetty. Veikkaan, että ovat tulleet kynällä tms raapimalla, ihoa tietenkään rikkomatta, joko lasten leikkiessä tai (alan kallistua tähän vaihtoehtoon) pojan ihan tietoisesti jälkiä "lavastaessa" kertomuksia varten. Siksi lapset osasivat niin hyvin kertoa, mistä mikäkin jälki on tullut (toisin kuin tyttö, jolla ei ollut väitetyistä jäljistä mitään tietoa. Voipi hyvinkin olla, ettei hänestä mitään kirjaimiakaan löytynyt).
Tuolla UV-valolla näkyvät juuri tuollaiset tuoreet "naarmut", joita ihoon tulee, kun vaikka tikulla raapaisee. Silmillä ei näy mitään, mutta ihoon jää kuitenkin jälki. Viiltohaavasta jää aina arpi, eli tarinat viiltelystä ovat joka tapauksessa vääriä. Auerin vastineessa kerrotaan, että yhdeltä lapselta kuulustelussa lipsahtikin, että "viiltely" oli lapsien välistä leikkiä.

Aika vaikea kuvitella, minkä vuoksi joku aikuinen piirtelisi sydämiä ja kirjaimia veitsellä omiin, koulua käyviin lapsiinsa... sen sijaan "jokainen" lapsi on joskus esim piirtänyt kaverin käteen tms. Tämmöisten maagisten menojen kuvauksen lapsellisuus juuri osoittaa sen, että ei niissä aikuisia mukana ole ollut.

Olisi kyllä erittäin tärkeää saada tietää nämä löydökset jokaisen lapsen kohdalla, niin niitä voisi arvioida. Nyt on vaan arvailua, myönnän.

Jos Jukan olkapäässä oli jotain rukseja, niin ainakin ne on tehty ennen murhaa, koska hänellä oli t-paita päällä=) Eikä ainakaan veitsellä ole niitäkään tehty. Onkohan unohtunut Annelin bodi tutkia uv-valolla, koska olisihan se merkillistä, ettei hänellä olisi kaikki paikkat täynnä näitä mystisiä merkkejä, kun kerran oli itse pääpiru ja maagikko=) Eiköhän niitä vieläkin löytyisi.

Mitä todellisuudessa pitäisi tehdä, on se, että tutkittaisiin, näkyvätkö tällaiset itse tehdyt kirjoitukset iholla uv-valossa. Tässä on nyt käytetty näiden "viiltelynaarmujen" toteamiseen menetelmää, jonka tutkija itse on lanseerannut löytämään sukuelinten limakalvoista jälkiä YKSI PÄIVÄ yhdynnän jälkeen, jolloin löytyi ENEMMÄN jälkiä kuin paljaalla silmällä katsottaessa. Menetelmä ei ole edes tarkoitettu vuosia vanhojen naarmujen tutkimiseen, eikä runsaan kuudenkymmenen henkilön tutkimusotos ja yksi ainoa testi riitä lähimainkaan siihen, että kyseessä olisi ylipäätään tieteellinen menetelmä.

Ajatelkaa nyt: "poliisin kanssa tiiviisti yhteistyötä tekevä", suuren tragedian ja masennuksen ja siitä seuranneen mielenterveyden järkkymisen (uskoontulo) kokenut tutkija, joka saa juuri ITSE kehittämällään tutkimusmenetelmällä todistaa saatananpalvonnasta ja ratkaista vuosisadan rikoksen! Mikä olisi ollut todennäköisyys sille, että MJE olisi todennut a) "ei tällä mun menetelmällä taida saada näkymään mitään" b) "kertomukset saatananpalvonnasta tuntuvat epäuskottavilta". Vastaus: 0%. MJE sai vahvistaa itse oman menetelmänsä toimivuuden hirveän rikoksen selvittelyssä ja toimia Jumalan kätenä Saatanaa vastaan. Jos hän ei olisi löytänyt mitään, hän olisi kyseenalaistanut oman tutkimuksensa ja oman maailmankatsomuksensa. Santaojako vai kuka tämän MJE:n mukaan pyysi? Kyllä on ollut naurussa pitelemistä jo etukäteen, että mitäköhän mahtaa löytyä. Aivan uskomaton kuvio todellisuudessa!

Kun olisi yhdelläkin tutkivalla journalistilla rohkeutta tähän tarttua, niin voitaisiin saada poppaukkoa ja -akkoja kuriin.

EDIT: muistinkin, että mullahan on uv-lamppu itselläni.... pitääpä testata=) Tuskin se kyllä MJE:n erikoislaitteen veroinen on.