Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[Porin]

Long Play: Auer maksoi korvaukset uhreille Google-mainostuloilla

Tiistai 8.9.2015 klo 11.21

  

Anneli Auer on maksanut korvaukset uhreilleen, kertoo Long Play -julkaisu.

Hitaaseen journalismiin erikoistuneen digijulkaisu Long Playn mukaan Auer on suoriutunut hänelle seksuaalirikoksissa määrätyistä korvauksista.

Julkaisun mukaan Auerilla oli entuudestaan hieman säästöjä ja ehdonalaiseen päästyään hän huomasi, että hänen Perhekerho-sivustonsa Google-mainokset olivat tuottaneet 10 000 euroa.

Long Play julkaisi tänään artikkelin, joka käsittelee Auerin rikoskumppanina tuomitun Jens Kukan tuomiota lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Toimittaja on haastatellut artikkelia varten vankilassa istuvaa Kukkaa ja tutustunut jutun esitutkintamateriaaleihin. Artikkelissa Kukka kuvailee laajasti, kuinka hän kokee joutuneensa oikeusmurhan uhriksi.

Long Playn toimittaja on myös paikalla, kun Kukka ja Auer tapaavat heinäkuussa 2015 ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen oikeussalien ulkopuolella.

Tapaamisen aikana selviää, että Auer on maksanut paitsi omat korvauksensa, myös ne, jotka hänelle ja Kukalle määrättiin korvattavaksi yhteisvastuullisesti. Tämän seurauksena Kukka kapsahtaa Auerin kaulaan ja kiittelee tätä vuolaasti.

Jens Kukka tuomittiin Turun hovioikeudessa vuonna 2013 kymmenen vuoden vankeuteen lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista. Auer sai 7,5 vuoden vankeusrangaistuksen. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa kummallekaan.

Artikkelissa Kukka kertoo hakeneensa KKO:lta purkua lainvoimaiseen tuomioon. KKO hylkäsi hakemuksen tämän vuoden helmikuussa.

Myös Auer valmistelee omaa purkuhakemustaan. Long Playn tietojen mukaan Auerin asianajaja on hankkimassa ulkomaisen asiantuntija-analyysin lasten kertomusten luotettavuudesta.

Lähde: Long Play

JOHANNA MATTINEN
[email protected]
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015090 ... 7_uu.shtml

[Kuolemannaakka]

Oli taas taattua Johanna Mattista tuo edellinen juttu=) Hän on oikea Ulvila-keissin luottotoimittaja; lukija aina tietää, mitä saa. Oli ikäänkuin Taksikuski -"kirjan" oleellisin pointti tavoitettu, eikä yhtään mitään piilovaikutuksen keinoja taas käytetty, kun uhreilleen maksoi Anneli. Hyvä Johanna. Olet ihan arvoisessasi lehdessä.


Mutta siitä mä olen ylpeä, että olen oman järkeni jaksanut täällä pitää, vaikka lunta on tullut muutama metri tupaankin aikanaan:

Kuolemannaakka 5.9.2011, kun lasten kertomukset olivat tulleet lehtiin:
Ettekö ole mitään oppineet viime kertaisista syyttäjän jutuista mediassa? Kaikkihan piti olla ihan selvää, mutta loppujenlopuksi syyttäjällä ei ollut minkäänlaista näyttöä. Näillä otsikoilla ja jutuilla juuri luodaan yleinen mielipide asiaan.
Kuolemannaakka 16.9.2011, kun lsh-väitteet tulivat julki ja Kukka oli pidätetty ja kerrottiin löytyneen kiistaton todiste: Edelleen kannattaa myös pitää muistissa se, että poliisi on ennenkin ilmoittanut tässä keississä todisteista ja syytöksistä, jotka ovat osoittautuneet perättömiksi.

Hovioikeuden tuomio 2015 lasten todisteluista:
100. Hovioikeus katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella olevan poissuljettua, että A olisi osallistunut Jukka Lahden surmaamiseen. Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä.

108. Edellä todetulla tavalla on poissuljettua, että A olisi yhdessä Anneli Auerin kanssa surmannut Jukka Lahden. C:n ja D:n kertomukset vaikuttavat vahvasti, niiden sisällöt ja lasten iät huomioon ottaen, perustuvan B:ltä saatuihin vaikutteisiin. Kertomukset eivät tue syytettä lainkaan, eikä niiden perusteella voida tehdä johtopäätöksiä siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt syytteessä kuvattuun tekoon.

[zem]

Lasten UV-tarkastus ja siitä tehdyt päätelmät ei Auerin hovioikeuden päätökseen antaman vastineen ole mennyt ilmeisesti kirjan mukaan. Alla otteita po. vastineesta:

– em. tutkimuksessa ei löytynyt mitään vertailuryhmän lapsista poikkeavaa lukuun ottamatta yhden lapsen peräsuolesta magneettikuvauksessa todettua laajentumaa, johon palataan myöhemmin. Vertailuryhmällä tarkoitetaan kolmea naapurustossa asunutta lasta, jotka tutkittiin samassa yhteydessä.

Arpikartoitus tehtiin UV-valoa apuna käyttäen. UV-valo ei erottele pysyviä arpia ja paranemisvaiheessa olevia tilapäisiä arpia eikä niitä ole eroteltu myöskään lausunnossa.

http://niinaberg.com/2013/07/25/julkine ... uer-kukka/

Kyseessä tulisi olla pysyvät arvet, koska teoista oli kertomishetkenä kulunut kolme – neljä vuotta (syksy 2007 – syksy 2011). Näkyvät arvet olisivat jo hävinneet, tällöin (ja vain tällöin) UV-laitteella olisi saatu esille syvemmällä olleet jäljet (ks. Detective Patrick Cochran: http://www.crime-scene-investigator.net ... photo.html )

Varsinaisessa tutkimustilaisuudessa oli läsnä kolme lääkäriä, joiden erikoisalaa olivat gynekologia (lausunnon laatinut lääkäri A), urologia (lääkäri B) ja lastentaudit (lääkäri C). (Auerin vastine)

Oliko mukana olleilla urologilla ja lastentautien lääkärillä aikaisempaa kokemusta UV- tutkimuksesta sekä sen perusteella vedettävistä johtopäätöksistä? Urologi ja lastentautien lääkäri eivät käsittääkseni kuuluneet Joki-Erkkilän alallaan (gynekologia) ”uraa uurtavaksi” väitettyyn tutkimusryhmään. Mikäli kokemusta ei ollut, miten näiden on mahdollista ottaa itsenäistä kantaa gynekologin johdolla tehtyihin ”löydöksiin”?

Ja ilmaisu ”varsinainen tutkimus” viittaa, että lapsille olisi tehty ”alustavaa tutkimusta” jo aikaisemmin? Hovioikeuden julkinen seloste kertoo, että

löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa , mitä lapset ovat heille – – löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet.(Julkinen seloste)

”Löydöksiä” ei näin ollen ole tehty itsenäisessä lääketieteellisessä tutkimuksessa, mikä olisi vahvistanut rikostutkijoille pojan kertomuksen – ne on etsimällä etsitty tukemaan tiettyä kertomusta, mistä seuraa suoraan oletus, että ”löydöksille” ei voi olla muuta selitystä.

Ja koska gynekologi oli läsnäolleista ainut po. tutkimuksesta kokemusta omaava eli auktoriteetti UV-alalla (vaikka ei ollut julkaisut tutkimustaan), vastuu lankeaa valtaosin Joki-Erkkilälle. Tuomiota tuskin olisi voinut langettaa, mikäli lapsista ei olisi lopulta löytynyt jälkiä (kiitos UV-tutkimuksen) tukemaan kertomusta.

Mikään arvista ei vastannut sitä, mitä viiltelyarvilla yleensä tarkoitetaan, vaan ne olivat enimmäkseen hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A on itsekin myöntänyt. (Auerin vastine)

Allaolevasta kuvasta voi päätellä, millaisia sekä paranevat että pysyvät viiltelyarvet ovat: ne eivät ole ”hentoja ja paljain silmin huonosti erottuvia” vaan vaativat erityishoitoa (mm. laserhoitoa) mikäli niistä halutaan päästä eroon.



Joki-Erkkilä on näin ollen Auerin vastineen mukaan myöntänyt, että hänkään ei olisi tulkinnut ”arpia” viiltelyarviksi, jolleivät pojan viiltelykertomukset olisi olleet hänen tiedossaan.

– – yhdellä vertailuryhmän lapsella todettiin poikkeuksellisen suuri määrä löydöksiä, laskutavasta riippuen 65–90 arveksi tulkittavaa löydöstä samoin kriteerein kuin asianomistaja C:ltä (toiseksi vanhin tyttö) oli laskettu 105 löydöstä. Asianomistaja B:llä (poika) oli laskettu 26 arpea ja asianomistaja D:llä (nuorin lapsi) kymmenkunta arpea.
(Auerin vastine.)

Joki-Erkkilän kokeellinen gynekologian alan kuuluva tutkimus tuottaa tämän lapsiin tehdyn – ilmeisesti ensimmäisen – ”kliinisen sovellutuksen” mukaan a) laskutavasta riippuen erilaisen määrän löydöksiä b) jotka voivat olla yhtä hyvin viiltelyarpia (tytöllä hovioikeuden mukaan) kuin muita arpia (vertailuryhmän löydökset, niistä ei tuomiota), riippuen siitä, mitä tutkijalle on kerrottu.

Tutkija tosiasiassa näyttää tuottavan a) sitä, mitä on tilattu sekä b) sitä, mitä hän on erikoistunut tuottamaan, so. löytämään jälkiä seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Yhdellä vertailuryhmän lapsista todettiin peräaukon alapuolella arpi, jossa lääkäri A ei kuitenkaan nähnyt mitään rikokseen viittaavaa. (Auerinn vastine)

Tässä tapauksessa ilmeisesti löydettiin ”vaihtoehtoinen selitys”, mitä Auerin lasten kohdalla julkisen selosteen mukaan ei löydetty? Miksi? – Ei taidettu etsiä, selitys kun annettiin etukäteen hopealautasella? Mitä on tämänkaltainen ”tutkimus”?

– – lääkäri A:n (Joki -Erkkilä) mukaan suurin osa näkyi huonosti, osa oli epävarmoja ja osasta ei ollut tietoa, olivatko ne arpia vai ”arvenkaltaisia muodostelmia”.

”Näkyi huonosti” – UV-laitteellakin? Ja Cochranin mukaan arvet näkyvät UV-valossa vasta kun ne eivät ole enää paljain silmin havaittavissa. Joka tapauksessa menetelmällä löydetään siis ”huonosti näkyviä” ja ”epävarmoja” arpia sekä ”arvenkaltaisia muodostelmia” – nimenomaan ”viiltelyyn viittaavia” arpia oli kuitenkin hovioikeuden selosteen mukaan täsmälliset määrät: ”esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta” (ei ”satakunta tai noin sata kpl”).

Siis

hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A on itsekin myöntänyt. (Auerin vastine)

Joki-Erkkilä on tehnyt ”hentoja” löydöksiä uv-tutkimuksessa, eikä niitä ilmeisesti ole dokumentoitu uv-kuvaamisen mahdollistavalla kameralla (varustettu asiaankuuluva suodattimella). Tutkimus on ilmeisesti vain videoitu normaalikameralla:

Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin liittyen.(Auerin vastine)

Oikeudella ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta tutustua itsenäisesti tutkimusaineistoon ja ”löydöksiin”? Vai viittaako ”poissa kameroiden tieltä” uv-valokuvaamiseen, eikä siis videointiin? Tämä ehkä selittäisi hovioikeuden selosteen täsmälliset ”105 arpilöydöstä”?

Tarkkuutta edellyttäneet havainnot näyttää paikan päällä tehneen pelkästään Joki-Erkkilä, koska urologilla (= lääkäri B) ei a) ollut kokemusta uv-tutkimuksesta b) tämä ei ilmeisesti ollut myöskään erikoistunut viiltelyjälkien diagnosoimiseen ja hoitamiseen c) tämä ei ollut havainnoinut ”hentoja jälkiä” lähietäisyydeltä vaan näyttää jääneen tutkittavan kertomuksen sekä gynegologin havaintojen varaan.

Tästä kuitenkin hovioikeus saa aiheen vakuuttavalta kuulostavaan virkkeeseen:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.(Julkinen seloste)

Mutta siis: ei kuvia, ei kokemusta uv-tutkimuksesta, ei itsenäisiä diagnooseja, ei päteväksi vahvistettua tutkimusmenetelmää, ei lääketieteelliseksi tutkimusvälineeksi vahvistettua laitetta, ei varmoja havaintoja, ei mahdollisuutta määritellä löydösten perusteella niiden syntyajankohtaa, ei motiivia – mutta => kymmenen vuoden tuomio.

Kaikkea muuta kuin vakuuttava esitys hovioikeuden osalta.

[awa]

Allaolevasta kuvasta voi päätellä, millaisia sekä paranevat että pysyvät viiltelyarvet ovat: ne eivät ole ”hentoja ja paljain silmin huonosti erottuvia” vaan vaativat erityishoitoa (mm. laserhoitoa) mikäli niistä halutaan päästä eroon.

Puutun tähän nyt sen verran, että tuon kuvan kaltaiset naarmut paranevat lapsella (erityisiä poikkeustapauksia lukuun ottamatta) muutamassa vuodessa täysin näkymättömiin.

[Nicht schuldig]

ZEM:

"”Näkyi huonosti” – UV-laitteellakin? Ja Cochranin mukaan arvet näkyvät UV-valossa vasta kun ne eivät ole enää paljain silmin havaittavissa."

NS:

Perusteelliseen kirjoitukseesi perehdyn tarkemmin. Siinä oli tietoa.

Mutta kysyisin, että onko nimimerkillä mahdollisuutta laittaa sitä kohtaa tekstistä tähän vaikka lainauksena, mihin viitataan tässä yllä mainitussa lauseessa.

[zem]

AWAlle:

Puutun tähän nyt sen verran, että tuon kuvan kaltaiset naarmut paranevat lapsella (erityisiä poikkeustapauksia lukuun ottamatta) muutamassa vuodessa täysin näkymättömiin.

On epäselvää, olivatko lasten "arvet" iholla "hennosti näkyviä", "huonosti näkyviä"
"epävarmoja" vai muita "muodostelmia" ja mitä laatua mikin "löydöksistä".

Linkittämäni kuvan jäljet eivät ole "naarmuja" vaan viiltelyjälkiä - näistä nuorella iällä
tehdyistä jäljistä monet yrittävät paremmalla tai huonommalla menestyksellä eroon.

Jos lapsien jäjet olivat viiltelyjälkiä ja niitä oli runsaasti, ne olsivat varmasti olleet
havaittavissa koulussa (terv. tarkastukset ja jumppatunnit) ja läkärikäyntien yhteydessä
sekä kylpyläreissuilla vuosina 2007 - 2008 eteenpäin.

NS:lle:

Patric Cochranin artikkelista:

Time frame

The time frame to obtain good results with this technique has never been fully explored. The earliest time in which these photos seem to show any image, is shortly after
the bruise or bite mark is no longer visible. 

Photos taken using this technique will not show bruises that are still visible.

http://www.crime-scene-investigator.net ... photo.html

Tiedä, mistä tämänkaltainen rajaus johtuu - saa kuvan, että näkyvän jäljen kanssa
uv-valo käyttäytyy samoin kuin ehjän ihon kanssa ("[do not] show any image"), ainakin
jos kyseeessä on mustelma tai ihon rikkonut puremajälki. Näkyviä mustelmia uv ei
paljasta.

Auerin vastineen mukaan lääkärit totesivat jälkien erottuvan hennosti paljaalla silmällä,
saa kuvan, että paremmin uv-valolla?

Mielestäni ratkaisevaa on se, kuvattiinko uv-valolla esiin saadut jäljet uv-linssin omaavalla
kameralla. Se jää sekä Auerin vastineessa että julkisessa selosteessa epäselväksi.

Kameroita oli paikalla - jos oli, mihin tarvittiin kolmea "löydökset" vahvistavaa
lääkäriä? Jotka sittemmin todistivat oikeudessa:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja
D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaalija
anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.
-- --
Lääkärit ovat olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä.

Selosteessa ei siten vedota rikoksen todistaviin kuviin, vaan paikalla (ja lähettyvillä)
olleiden lääkäreiden yksimielisyyteen. Kuvatodiste olisi tuomion perustana uskottavampi,
nykyisin sitä aivan oikein edellytetään.

Lisäksi: on alkanut ihmetyttää, miten Joiki-Erkkilän ryhmän tutkimuksesa Obelux
uv-laitetta on käytetty tutkittaessa konsensuaalisen yhdynnän mahdollisia vaurioita.
Onko käytetty spekulaa, mihin on kohdistettu uv-valo? Ihmisen sisusta voidaan tutkia
tavallisen valon tai laserin valokaapelilla, missä on kamera. Obeluxia tuskin on työnetty mihinkään, toiminut vain valaisimena? Kyse oli kai kuitenkin emättimen limakalvon
vaurioiden, ei pelkästään "ulkosynnyttimien" tutkimisesta? (Kuten nähdään, tietämättömyys kukoistaa...)

[zem]

Lisäykseksi edelliseen viestiini ote Joki-Erkkilän tutkimuksen abstraktista:

DESIGN:
A prospective study comparing female genital findings utilising white and ultraviolet light. A colposcopy with photographic documentation was used.

Kyseisessä tutkimuksessa emättimen sisäinen tutkimus tehtiin siis kolposkoopilla,
missä oli ilmeisesti tavallisuudesta poiketen hyödynnetty myös uv-valoa, ja tulokset
dokumentoitiin (ilmeisesti uv) valokuvilla. Alla kyseinen laite:



Auerin lasten tutkimuksissa on ilmeisesti hyödynnetty kaikkia käytettävissä olleita keinoja,
mukaan lukien magneettikuvaus - täten on tod. näk. käytetty myös kolposkooppia
raiskaustutkimuksessa? Ja löydökset on kuvattu? Ja esitetty oikeudelle?

Kolposkoopin ja uv-tutkimuksen yhdistämistä voinee kyllä pitää innovatiivisena.
Mutta Auerin lasten tutkimisajankohtana tutkimusta ei siis oltu vielä julkaistu.

Toisaalta lasten ihotutkimuksessa uv-valoa käytettiin "tavanomaisesti" ihon pinnanalaiseen
tutkimiseen.

Tämä siis täydennyksenä edelliseen viestiini. Se, ettei löydöksille ole löydetty julkisen selosteen mukaan "uskottavampaa selitystä" kuin lasten antama, ei tee kyseisestäkään selityksestä välttämättä uskottavaa - tämä todetaan Auerin vastineessa:

Koska esim. todennäköisyys joutua äidin viiltelemäksi saatananpalvonnan yhteydessä tai joutua lapsena anaaliraiskauksen uhriksi on 0%, mikä tahansa realistinen selitys on todennäköisempi. (Auerin vastine.)

http://niinaberg.com/2013/07/25/julkine ... uer-kukka/

[awa]

AWAlle:

On epäselvää, olivatko lasten "arvet" iholla "hennosti näkyviä", "huonosti näkyviä"
"epävarmoja" vai muita "muodostelmia" ja mitä laatua mikin "löydöksistä".

Linkittämäni kuvan jäljet eivät ole "naarmuja" vaan viiltelyjälkiä - näistä nuorella iällä
tehdyistä jäljistä monet yrittävät paremmalla tai huonommalla menestyksellä eroon.

Jos lapsien jäjet olivat viiltelyjälkiä ja niitä oli runsaasti, ne olsivat varmasti olleet
havaittavissa koulussa (terv. tarkastukset ja jumppatunnit) ja läkärikäyntien yhteydessä
sekä kylpyläreissuilla vuosina 2007 - 2008 eteenpäin.

No joo - linkittämäsi kuvan naarmut voivat olla "viiltelyjälkiä", mutta pysyviä arpia ei lapselle kuvan kaltaisista naarmuista välttämättä jää!

Siis vielä selvennyksenä, nuo jäljet eivät ole haavoja, ehkä joskus käytetään termiä pinnallinen haava, mutta kansankielellä kyseessä on naarmu, ja sen suhteen on hieman raflaavaa käyttää näistä naarmuista termiä viiltelyjälki.

Haavasta jää pysyvä arpi ja siinä suhteessa Auerin lapsilla todetut tai toteamatta jääneet "viiltelyjäljet" ovat olleet juurikin tämän kuvan kaltaisia naarmuja. Terveille lapsille tulee naarmuja käsiin ja jalkoihin ja vähän sinne sun tänne ympäri kehoa, ihan normaalissa elämässä ja leikkien tuoksinassa, mutta tässä Auerin tapauksessa ilmeisesti naarmujen alkuperää selvitellään, jos näitä naarmuja on löytynyt?! Yritän vain sanoa, että mitään isoja viiltelyhaavoja lapsilla ei ole ollut!

No joo - tuo linkittämäsi kuva osoittaa, että viillellä voi "hellästikin", eli tuottamatta ihoa läpäisevää vammaa.

[peltirumpu]

^ viiltelyarvista:

Joki-Erkkilä löysi lapsista useita viiltojälkiä ultraviolettivalolla. Paljain silmin jäljet eivät ole nähtävissä. Joki-Erkkilän mukaan arpien synnyinaikaa ei voi päätellä, mutta oikeuden enemmistön mielestä niillä ei voi olla muutakaan syntytapaa kuin syytteessä kuvattu. Samanlaisia viiltojälkiä Joki-Erkkilä löysi ultraviolettivalolla tosin myös tuttavaperheiden lapsista, joihin kohdistuneet syytteet oikeus kuitenkin hylkäsi.

Lasten kertoman mukaan myös naapurin lapsia oli viillelty, mutta ilmeisti oikeus heidän kohdallaan oletti syntytavaksi jotain muuta, koska hylkäsi syytteet. Vain Annelin lapsien kohdalla jälkien syntytavaksi ei nähty muuta mahdollisuutta kuin viiltely

Puolustus pyrki näyttämään, ettei lasten pahoinpitelystä ollut näyttöä.

Viiltelyjälkiä ei ollut huomattu, vaikka lapset olivat käyneet muista syistä lääkärintarkastuksissa, joissa heidän ihoaankin oli tutkittu. Jälkiä ei havainnut myöskään peitepoliisi Seppo, joka kävi lasten ja Anneli Auerin kanssa pari kertaa kylpylässä ja uintiretkellä.

Vaikka lasten päähän oli syytteen mukaan kohdistettu rajuakin väkivaltaa, magneettikuvauksissa ei löytynyt jälkiä sellaisesta. Naapurit olivat usein nähneet lapset vähissä vaatteissa pihalla mutta eivät koskaan huomanneet näillä vammoja. Lapset eivät juuri olleet poissa koulusta.

Käräjäoikeus tuomitsi 29. kesäkuuta 2012 Kukan kymmenen vuoden ja Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen äänin 2–1.

Käräjäoikeuden enemmistö katsoi, että lasten arvet ja yhden lapsen peräaukolta löytynyt arpi yhdessä lasten kertomusten uskottavampien osien kanssa osoittivat Kukan ja Auerin syyllistyneen seksuaalirikoksiin ja pahoinpitelyihin. Kertomusten epäluotettavat seikat eivät sulkeneet pois hyväksikäytön mahdollisuutta.

Suomi on oikeusvaltio

[Nicht schuldig]

ZEM:
Patric Cochranin artikkelista:
Time frame

The time frame to obtain good results with this technique has never been fully explored. The earliest time in which these photos seem to show any image, is shortly after
the bruise or bite mark is no longer visible.

Photos taken using this technique will not show bruises that are still visible.

http://www.crime-scene-investigator.net ... photo.html

Tiedä, mistä tämänkaltainen rajaus johtuu - saa kuvan, että näkyvän jäljen kanssa
uv-valo käyttäytyy samoin kuin ehjän ihon kanssa ("[do not] show any image"), ainakin
jos kyseeessä on mustelma tai ihon rikkonut puremajälki. Näkyviä mustelmia uv ei
paljasta.

Auerin vastineen mukaan lääkärit totesivat jälkien erottuvan hennosti paljaalla silmällä,
saa kuvan, että paremmin uv-valolla?
___________________________________________________________________________
Tässä ensin mustelmiin ja puremajälkiin.

Koska en osaa laittaa valokuvia tänne, niin voisitko katsoa tätä kuvaa, se on sivulla 9 (numeroitu sivu).

Numeroidulla sivulla 9 lukee alimpana olevan kuvan alla
"Abbildung 4: UV-Photographie einer wenige Stunden alten Bißspur der rechten Hand"

Tässä sanotaan, että kuva on tehty UV-valokuvauksella muutamia tunteja vanhasta puremajäljestä oikeaan käteen.

https://michaelbohnert.files.wordpress. ... tation.pdf

Tämä tarkoittaisi sitä, että puremahaava näkyy jo muutaman tunnin jälkeen tapahtumasta tällä UV-valolla. Tässä voi olla kysymys samasta asiasta kuin mustelmassa tai tatuoinnissa. Niin kauan aikaa kuin se ihon värimuutos estää näkemisen UV-valolla ihon alle sitä ei voi nähdä.

Minun mielestäni tässä on kysymys ihon värimuutoksesta.

Samalla sivulla 9 lukee:

"Abbildung 3: Schwarzweiß-Tageslichtphotographie (a) und UV-Photographie (b) eines Monokelhämatoms.
Durch die Absorption und Reflexion der ultravioletten Strahlung in den äußersten Epidermisschichten
bleibt die subkutan gelegene Blutung in der UV-Photographie unsichtbar."

Tässä sanotaan, että mustavalko- päivänvalokuvaus ja UV-kuvaus (b) hematoomasta.
Ultravioletti valon ja imeytymisen ja heijastuman (?) yläpinnan epidermiskerroksen vuoksi jää Subkutis-alueella sijaitseva verenpurkauma UV-kuvannassa näkemättä.


Otin tämän tähän siksi, että tämä on aivan olennainen tieto.

Eli mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa nähdäkseni sitä, että mustelma voi näkyä pitkään iholla, väri muutoksena, sininen, keltainen, punainen jne. Sama voi päteä myös puremajälkiin, mikäli siinä on värimuutosta.

UV-valo ei pysty kuvantamaan tätä värimuutosta.

On totta, että mustelma ei näy UV-kuvissa, kuten kirjoitit.

Mutta se ei näy oikean puoleisessa kuvassakaan ja se syy siihen ei ole sen mustelman pinnalla nähtävissä oleva värimuutos vaan se, että se vamma (verenpurkauma) ei ole enää dermitis-alueella vaan se on jo mennyt alemmaksi subkutis-alueelle. Siis vaikka ihon pinnalla ei näkyisi enää mitään, mustelma (verenpurkauma) tulisi esille, jos se olisi sillä alueella, jota UV-valolla voi nähdä.

Tämä on koko jutun ratkaisevin seikka.

UV-valo ei pääse lainkaan (poikkeustapauksia on) dermitis-alueen alapuolelle Subkutikseen, jossa sen vanhemman vamman täytyisi olla, jos se on ylittänyt jo koko dermitis-alueen.
Se vamma ei voi pysähtyä dermitisalueeseen ja aiheuttaa samalla pysyvän merkin ilman, että se tulee iholta ulos näkyviin tai se on Subkutisalueella, jossa sitä voidaan tutkia toisilla menetelmillä.

Lainaus:

”Arpikartoitus tehtiin UV-valoa apuna käyttäen. UV-valo ei erottele pysyviä arpia ja paranemisvaiheessa olevia tilapäisiä arpia eikä niitä ole eroteltu myöskään lausunnossa.

http://niinaberg.com/2013/07/25/julkine ... uer-kukka/"

Olen lukenut nämä kaksi lausetta muutaman kerran lävitse ja jokin häiritsee minua. Tässä siis on todettu, että on tehty arpikartoitus ja seuraavassa lauseessa yhdistellään ajatus siitä, että olisi jonkinlaisia arpia, jotka ovat "paranemisvaiheessa" ja "pysyviä" arpia. Ja nyt ongelmaksi olisi muodostunut se, ettei näitä kahta voida erottaa toisistaan.
Mielestäni tässä ajattelussa on perustavaa laatua oleva virhe.

Jokaisessa ihmisessä on eri syvyyksissä olevia arpia. Niitä voidaan nimittää arviksi, kysymys on kuitenkin mitä todennäköisimmin ihon kudoksen käyttäytymisestä. Iho elää. Jos ne olisivat oikeita "vammoja" - ne olisivat joko hyvin tuoreita tai sitten niitä ei voida nähdä enää UV-valolla, koska ne ovat poistuneet UV-valon ulottumattomiin alempiin kerroksiin, jossa ne voivat toki muodostaa pysyvän vamman, mutta jos näin olisi, se "vamma" tulisi esille joka tapauksessa.
Jos ne olisivat jotain "heikkoja viivoja” tai haavoja ne parantuisivat itsestään. Vain siinä tapauksessa, että haavassa on infektio, ne voisivat jättää pysyviä jälkiä.

Nämä "poikkeustapaukset" ovat kirjallisuudessa "huimia yksilösuorituksia". Tällainen tapaus oli professori Tsokoksen tekemä tutkimus siellä oikeussalissa, josta kerroin aiemmin. Selvitin asiaa ja siinä oli kysymys 20 minuuttia kului tämän arven löytämiseen. Se arpi ei ollut missään dermis-alueella vaan paljon syvemmällä. Hän joutui ilmeisesti käsittelemään sitä ihoa löytääkseen sen arven sieltä. Mutta koska hän oli rehellinen mies, joka välittää omasta maineestaan, hän totesi, että se arpi voi olla siellä, mutta sillä ei ole mitään näyttöarvoa oikeudessa.

[Nicht schuldig]

Varsinaisessa tutkimustilaisuudessa oli läsnä kolme lääkäriä, joiden erikoisalaa olivat gynekologia (lausunnon laatinut lääkäri A), urologia (lääkäri B) ja lastentaudit (lääkäri C). (Auerin vastine)

Oliko mukana olleilla urologilla ja lastentautien lääkärillä aikaisempaa kokemusta UV- tutkimuksesta sekä sen perusteella vedettävistä johtopäätöksistä? Urologi ja lastentautien lääkäri eivät käsittääkseni kuuluneet Joki-Erkkilän alallaan (gynekologia) ”uraa uurtavaksi” väitettyyn tutkimusryhmään. Mikäli kokemusta ei ollut, miten näiden on mahdollista ottaa itsenäistä kantaa gynekologin johdolla tehtyihin ”löydöksiin”?

Ja koska gynekologi oli läsnäolleista ainut po. tutkimuksesta kokemusta omaava eli auktoriteetti UV-alalla (vaikka ei ollut julkaisut tutkimustaan), vastuu lankeaa valtaosin Joki-Erkkilälle. Tuomiota tuskin olisi voinut langettaa, mikäli lapsista ei olisi lopulta löytynyt jälkiä (kiitos UV-tutkimuksen) tukemaan kertomusta.

Joki-Erkkilä on tehnyt ”hentoja” löydöksiä uv-tutkimuksessa, eikä niitä ilmeisesti ole dokumentoitu uv-kuvaamisen mahdollistavalla kameralla (varustettu asiaankuuluva suodattimella). Tutkimus on ilmeisesti vain videoitu normaalikameralla:

Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin liittyen.(Auerin vastine)

Oikeudella ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta tutustua itsenäisesti tutkimusaineistoon ja ”löydöksiin”? Vai viittaako ”poissa kameroiden tieltä” uv-valokuvaamiseen, eikä siis videointiin? Tämä ehkä selittäisi hovioikeuden selosteen täsmälliset ”105 arpilöydöstä”?

Tarkkuutta edellyttäneet havainnot näyttää paikan päällä tehneen pelkästään Joki-Erkkilä, koska urologilla (= lääkäri B) ei a) ollut kokemusta uv-tutkimuksesta b) tämä ei ilmeisesti ollut myöskään erikoistunut viiltelyjälkien diagnosoimiseen ja hoitamiseen c) tämä ei ollut havainnoinut ”hentoja jälkiä” lähietäisyydeltä vaan näyttää jääneen tutkittavan kertomuksen sekä gynegologin havaintojen varaan.

Tästä kuitenkin hovioikeus saa aiheen vakuuttavalta kuulostavaan virkkeeseen:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.(Julkinen seloste)

Mutta siis: ei kuvia, ei kokemusta uv-tutkimuksesta, ei itsenäisiä diagnooseja, ei päteväksi vahvistettua tutkimusmenetelmää, ei lääketieteelliseksi tutkimusvälineeksi vahvistettua laitetta, ei varmoja havaintoja, ei mahdollisuutta määritellä löydösten perusteella niiden syntyajankohtaa, ei motiivia – mutta => kymmenen vuoden tuomio.

Kaikkea muuta kuin vakuuttava esitys hovioikeuden osalta.

http://forensic-photography.com/UV-IR%2 ... cement.pdf

Tässä kerrotaan, että keskimääräinen patologi on koulutuksessa 8 vuotta ja työkokemusta 4 vuotta, joista viimeinen sitten rikosten parissa.
Seuraavassa lauseessa kerrotaan, että UV ja IR kuvauksissa vaaditaan asiantuntijaa sellaisissa vammoissa, joita ei voi todeta mustavalkokuvalla tai sitten X-RAY:llä.
Sitten siellä todetaan, että tällaista kuvantamista UV/IR pitäisi tehdä henkilö, jolla on oikeuslääketieteen pätevyys tai sitten rikoksiin erikoistunut lääkäri.

Mutta kaikesta huolimatta, jotenkin minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella, että ei olisi ollut kuvia. Jos ajatellaan, että MJE on ollut myöhemmässä vaiheessa tekemässä käypä hoito -suositusta muiden mukana, jossa sitten kerrotaan, että vammoista täytyy ottaa kuvia, muistaakseni mustavalkokuvia.
Ja sitten paljastuisikin, että pari vuotta aiemmin samainen lääkäri olisi tehnyt jotain kummallisia tutkimuksia välittämättä vähääkään siitä mitä suosituksissa sitten myöhemmin lukikaan, olisi se jo mielestäni melkein väärän todistuksen antaminen oikeudessa.Tosin mieleeni on myös hiipinyt ajatus siitä, että tutkimus olisi ikään kuin vain videoitu. Jos näin on, niin mielestäni silloin ei enää tätä kokonaisuutta voi ajatella pelkän tietämättömyyden lopputuloksena.

Onhan nämä kaikki kolme lääkäriä joutuneet käsittääkseni antamaan sen "kunnian ja omantuntoni kautta" -vakuutuksen, vai antaako sen vain lausunnon tekijä? Kovasti ihmetyttää sekin, että joku lääkäri olisi ikään kuin seissyt siellä takana ja nyökkäillyt lähinnä. Jos ajattelee lääkärikunnan kuitenkin tietynlaista omanarvontuntoa tuntuisi jotenkin oudolta, että tämän ammattikunnan edustajat olisivat yllättäen muuttuneet jonkinlaisiksi taustapersooniksi ilman omaa kannanottoa. Tähän, kun lisää vielä tiedon siitä, ettei MJE:llä ole ollut mitään tieteellistä meriittiä tähän asiaan yhtään enempää kuin on ilmeisesti ollut näillä muillakaan, asia muuttuu entistä mystisemmäksi.

Vai olisiko käynyt yksin kertaisesti niin, että tuomarit vetivät itse johtopäätöksen siitä, että kaikki kolme lääkäriä seisoivat tämän tutkimuksen takana, koska kukaan näistä kahdesta muusta ei ryhtynyt vastustamaan MJE:n esitystä?

En ollut oikeastaan missään vaiheessa erityisen kiinnostunut tästä LSH-jutusta. Ehkäpä juuri sen takia, että siinä ei ollut sellaista konkretiaa mitä tässä murhajutussa oli. Lisäksi asiakirjoja on pidetty salaisina.

Tänä päivänä yhdyn siihen kuoroon, joka sanoo, että kaikkien oikeudenkäyntien lopputulos täytyy olla luettavissa, nimet voidaan peittää. Jos ajatellaan tilannetta, jossa Anneli Auer olisi vain tyytynyt tuomioonsa, niin kuin syyttäjä ilmeisesti oletti, olisi syntynyt tilanne, jossa Suomessa olisi jopa vuosikymmeniä puhuttu naispaholaisesta, joka murhasi miehensä ja käytti lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen sekä pahoinpiteli heitä.

[zem]

Käsittääkseni olisi teoriassa edelleenkin mahdollista selvittää, onko Auerin lsh-jutussa
tapahtunut väitettyjä raiskauksia, joista tuomiotkin on kohta kärsitty molempien osalta
(asia on tuomiosta huolimatta kiistanalainen).

Paradoksaalisesti ratkaisuna voisi toimia Minna Joki-Erkkilän kehittämä menetelmä, missä kolposkopia yhdistetään uv-tutkimukseen.

Kolposkopialla on mahdollista tutkia esim. emättimen limakalvovaurioita ja esim.
kohdunkalulan syövän aiheuttamia kudosmuutoksia (jolloin tutkimuksen yhteydessä otetaan koepaloja).

Auerin ja Kukan lsh-tutkimuksissa on todettu, että sekä vanhimman lapsen että toiseksi vanhimman tytön immenkalvot olivat ehjiä. Tämän ei kuitenkaan katsottu sulkevan pois raiskauksen mahdollisuutta – immenkalvot voivat ”kasvaa umpeen” eli korjaantua niin kuin
mikä tahansa kudos.

Pitää varmasti paikkansa – kuitenkin, kuin mihin muuhun kudokseen tahansa, immenkalvoon
jää arpeutumia korjaantumisen yhteydessä. Internetissä löytyy useampia tapauksia, missä lapsena tapahtuneiden raiskausten jälkeen selviytyjät ovat kokeneet seksuaalielämän vaikeaksi, koska ”umpeenkasvanut” tai arpeutunut immenkalvo on lujempi kuin ”ehjä” immenkalvo. Joissakin tapauksissa sitä mahdoton puhkaista ilman kirurgista operaatiota:

Yes your hymen can regenerate. I've had a similar experience and did plenty of research on the internet about hymen regeneration. Mine regenerated with hardened scar tissue and it was impossible for me to have sex without hymen removal surgery. (Alleviiv. Zem.)

http://www.steadyhealth.com/topics/can-hymen-regenerate

Eli vaikka immenkalvo tuntuisi ”näppituntumalla” ehjältä, se voi olla pysyvästi arpeutunut
eikä näin ollen olisi täysin ehjä.

Nyt kolposkopia voisi astua kuvaan: joko tavallisella valolla tai uv-valolla varustettuna (Joki-Erkkilän menetelmällä) sen avulla voisi erotella ”ehjän” immenkalvon ”uudelleen kasvaneesta” eli arpeutuneesta. Mikäli joissakin tapauksissa syntyy normalikudosta lujempi arpikudos – luulisi että kaikissa tapauksissa jää jonkinlainen arpi , minkä viimeistään uv-valo voisi paljastaa.

Eli mikäli lapsille käytännössä olisi mahdollista tehdä kolposkooppinen uv-tutkimus, voitaisiin käsittääkseni melkoisella varmuudella erotella ”ehjä” immenkalvo ”uudelleenkasvaneesta”.
Vaikuttaa, että kolposkopiaa lasten tapauksissa – toisin kuin Joki-Erkkilän tutkimuksessa – ei käytetty, asiasta ei kuitenkaan voi olla varma. (Tietysti käytännössä on huomioitava, että
kyseinen tutkimus sinänsä olisi lapsille tod. näk. traumatisoiva, ainakin ilman nukutusta.)

Jos uv-kolposkopia on tehty ja molemmilla on lapsilla on todettu selkeästi arpeutunut immenkalvo, raiskaussyytös pitäisi tod. näk. paikkansa, vaikka immenkalvo voi saada vaurioita myös muissa yhteyksissä. Mikäli menetelmällä ei havaittaisi arpeutumista, voitaisiin helpottuneena todeta, että raiskaus on epätodennäköinen, ja lapset voisivat jatkaa elämää ilman että heitä kohdellaan uhriutuneina.

Nyt lapsia on alun alkaen kohdeltu uhreina, koska

löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille – - löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet. (Julkinen seloste.)

Esimerkiksi professori Felicity Goodyear-Smith nimenomaan varoittaa ”ennakkotiedoista”:

Lääkäreiden täytyy varmistaa löydöksiensä tulkintojen empiirinen perusta niin, että he eivät salli muiden esittämien uskomusten, joiden mukaan lasta on käytetty hyväksi, värittää kliinistä arviotaan. Käytäntö, missä normaaleja löydöksiä kuvaillaan tyyliin ”voivat viitata hyväksikäytöttöön”, tulee hyljätä. Tämänlainen käytäntö mitä todennäköisimmin johtaa oikeuden virheellisesti uskomaan, että fyysiset todisteet tukevat syytettä hyväksikäytöstä (Suom. Zem.)

http://www.ipt-forensics.com/journal/volume6/j6_2_1.htm
http://goodyearsmith.com/

Kyseinen artikkeli on vuodelta 1993 ja vahvistaa itsestään selvän asian, jonka mukaan kliininen tutkimus tulee suorittaa erillään siihen liitettävistä etukäteistulkinnoista.

[sisotalo]

Lasten seksuaalista häirintää koskevassa tutkimuksessa on pääpaino kertomuksen todenperäisyydellä. MJE suuri heikkous on, että hän on asenteellinen juuri tässä suhteessa. Kirjanen Taksikuski antaa hieman uutta valoa tähän asiaan. Syyttäjä oli hankkinut Norjasta todistajan
[size =85]”Hovioikeudessa puolustuksen todistaja lastenkirurgian dosentti Harry Gustav Lindahl esitti, että lääkärinlausunnossa todettu arpi oli tyypillinen seuraus kroonisesta ummetuksesta. Syyttäjä hankki todistajaksi norjalaisen professorin Arne Kristian Myhre, jonka mielestä arpi on hyvin todennäköisesti syntynyt penetraatiosta[/size]”
Ari Lahdenmäki. ”Long Play 31: Taksikuski”.

MJE ja Myhre luennoivat samassa konferenssissa September 19, 2011:
Sexuella övergrepp mot barn: Rollen av expertutlåtanden i Legal Utfall

Jenni Niemi, Polisyrkeshögskolan, Finland, Noora Ellonen, Tammerfors universitet, Finland, Minna Joki-Erkkilä, Tammerfors universitetssjukhus, Finland
Anal fynd hos barn med och utan anal penetration. Preliminära resultat från en retrospektiv studie. Myhre AK, St. Olavs Universitetssjukhuset, Norge

Tässä on siis hankittu todistaja, jonka mielipiteestä MJE on voinut varmistua jo siinä vaiheessa kun hän teki ratkaisevat tutkimukset lasten peräaukosta. Näitä kahta todistusta ei voi pitää toisiaan vahvistavina vaan ne on tehty tuttavuuden perusteella. Asiasta on maailmalla tuhansia asiantuntijoilla, jotka voisivat antaa suomalaisen lääkärin tavoin asiallisen todistuksen. Henkilöitä, jota ovat juuri perehtyneet lasten peräaukkoon, ei näitä "pedofiilien paljastajia"

[zem]

Nicht schuldig:

Mutta kaikesta huolimatta, jotenkin minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella, että ei olisi ollut kuvia. Jos ajatellaan, että MJE on ollut myöhemmässä vaiheessa tekemässä käypä hoito -suositusta muiden mukana, jossa sitten kerrotaan, että vammoista täytyy ottaa kuvia, muistaakseni mustavalkokuvia.
Ja sitten paljastuisikin, että pari vuotta aiemmin samainen lääkäri olisi tehnyt jotain kummallisia tutkimuksia välittämättä vähääkään siitä mitä suosituksissa sitten myöhemmin lukikaan, olisi se jo mielestäni melkein väärän todistuksen antaminen oikeudessa.Tosin mieleeni on myös hiipinyt ajatus siitä, että tutkimus olisi ikään kuin vain videoitu. Jos näin on, niin mielestäni silloin ei enää tätä kokonaisuutta voi ajatella pelkän tietämättömyyden lopputuloksena.

M J-E:n tutkimusryhmä käytti konsensuaalisen seksin jälkien tutkimuksessa kolposkooppia,
eli suurentavaa kameraa, joka videoi matkansa tutkimuskohteen sisällä. Lasten
tutkimuksessa ei ilmeisesti käytetty kolposkooppia, koska immenkalvoa on mahdollista
tutkia spekulalla tms. ja kokeilemalla sekä paljaalla silmällä. Eli ei mennä "syvemmälle".
Joten kolposkooppivideota ei tod. näk. ole - eikä ehkä muutakaan kuvaa, paitsi video
tutkimustilanteesta.

Mutta lasten hyväksikäyttötapauksissa kyseistä M J-E:llekin tuttua laitetta suositellaan käytettävän:

A superior instrument is the colposcope.  The colposcope is a pair of mounted binoculars which can be mounted on a tripod or suspended from a movable mechanical arm.  It generally magnifies from 10 to 20 times.  The colposcope allows for visualization of structures that may not be visible to the naked eye.  The colposcope is also equipped with an internal light for better visualization.  It includes a green filter that assists in the examination of the vascular bed.  Finkel (1989) states: "The green light improves visualization of scar tissue and alterations in the vascular pattern of the hymenal membrane and perihymenal tissues."  Special cameras can be used to take photographs through the colposcope.

The terms colposcopy and colposcopic examination refer to the procedure in which the colposcope is used.  McCann (1990) has written an excellent description of the colposcope and its use.  Muram and Elias (1989) have reservations about the colposcopy and do not consider it significantly superior to the unaided eye.

http://www.ipt-forensics.com/journal/volume5/j5_1_2.htm

Siis lasten hyväksikäyttötapauksissa "kolposkooppi on ylivoimaisesti paras instrumentti.
- - Se suurentaa yleensä 10 - 20 kertaiseksi. Se tekee mahdolliseksi sellaisten rakenteiden
havaitsemisen, jotka eivät erotu paljaalla silmällä. " Ja: "Vihreä suodatin parantaa immenkalvon ja sitä ympäröivien alueiden arpikudosten ja verisuonimuutosten hahmottamista."

(Kolposkooppitutkimus videolla ks. osoitteessa
https://www.youtube.com/watch?v=tr9uiS3QvY4 )

Verkkokeskusteluissa on erimielisyyttä, onko immenkalvon kudos senkaltaista, että se
uusiutuu rikkouduttuaan. Useimpien mukaan ei uusiudu (ks. esim. haulla "hymen regenerate").

Toisten mukaan uusiutuu, mutta tällöin muodostuu usein alkuper. vahvempaa arpikudosta:

Like other genital tissue, hymens can heal and regenerate very quickly. While they may not return to their original intact shape, the regenerated hymen and scar tissue may bleed after a period of sexual inactivity.

It depends on how much damage there was to your hymen. If it tore right through to the rim of your vaginal entrance, it will form a very definite V shaped notch. If it was just a little tear, it will mostly heal without leaving a big scar. 

http://ehealthforum.com/health/hymen-gr ... 34-a1.html

Hymens can grow back in some cases and you can get scar tissue it really depends on how thick your hymen was and how well lodged it was.

Scar tissue comes in all shapes and sizes too, even on the hymen.
http://forums.webmd.com/3/sexual-abuse- ... /forum/487

Käsittääkseni siis kolposkopilla voisi erottaa, onko immenkalvo täysin ehjä (jolloin hyväksikäyttöä ei ole ollut) tai arpeutunut, jolloin ilmenee myös muutoksia ympäröivissä verisuonistoissa (vasscular patterns). Nyt toteamus Auerin lsh-tapauksessa "ehjistä immenkalvoista" viittaa siihen, että hyväksikäyttöä ei ole ollut, koska se jättää
fyysisiä jälkiä siinäkin tapauksessa, että immenkalvo "regeneroituu".

[zem]

AWA:

No joo - linkittämäsi kuvan naarmut voivat olla "viiltelyjälkiä", mutta pysyviä arpia ei lapselle kuvan kaltaisista naarmuista välttämättä jää!

Siis vielä selvennyksenä, nuo jäljet eivät ole haavoja, ehkä joskus käytetään termiä pinnallinen haava, mutta kansankielellä kyseessä on naarmu, ja sen suhteen on hieman raflaavaa käyttää näistä naarmuista termiä viiltelyjälki.

Haavasta jää pysyvä arpi ja siinä suhteessa Auerin lapsilla todetut tai toteamatta jääneet "viiltelyjäljet" ovat olleet juurikin tämän kuvan kaltaisia naarmuja. Terveille lapsille tulee naarmuja käsiin ja jalkoihin ja vähän sinne sun tänne ympäri kehoa, ihan normaalissa elämässä ja leikkien tuoksinassa, mutta tässä Auerin tapauksessa ilmeisesti naarmujen alkuperää selvitellään, jos näitä naarmuja on löytynyt?! Yritän vain sanoa, että mitään isoja viiltelyhaavoja lapsilla ei ole ollut!

No joo - tuo linkittämäsi kuva osoittaa, että viillellä voi "hellästikin", eli tuottamatta ihoa läpäisevää vammaa.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 80#p699155

Tässä linkittämäni kuva:



Pysyviä arpia (lapsille) ei jää? Erään lääketieteellisen sivuston mukaan

The injury patterns seen in cutting pose unique challenges for potential scar revision.
It is the forearm and upper arm scars that bring young people in as they are hard to explain and impossible to hide in many cases. The sheer number of cuts can easily number in the dozens to even hundreds. They often are very fine, many of which parallel each other or have criss-crotching patterns. While a few may be wide because they were deeper cuts, most are much finer because the initial cuts barely passed into the dermis of the skin.
- -
The revision options for most scars almost exclusively include excision and laser resurfacing. But cutter scars can not really be improved by either. The scars are usually too fine to result in much change by excision and re-closure. Even if a few of the bigger ones can be improved by being narrowed, that does little to change the look of the overall scar pattern. Laser resurfacing seems like such an obvious method of improvement but it is not as simple as wiping the scars away. Laser resurfacing only goes so deep but never as deep as the scar tissue. Even though the scar may appear fine line, they go all the way into the dermis. No matter how many of the top layers of the skin that are removed by the laser, it just unmasks more of the scar.
- -
I have found only two methods that can change the entire look of most or all of the scar area.
- -
One approach is a full-thickness excision of the scarred area and replacement with a thick split-thickness skin graft. This will leave an eventual patch appearance but that certainly changes the way it looks and is more explainable to public scrutiny.
- -
The other approach is to use the laser to create a deep burn over the area. This will replace all the fine line scars with one large hypertrophic burn scar.

http://exploreplasticsurgery.com/tag/sc ... on/page/2/

Eli viltelyjälkiä voi muuttaa laserilla ja ihonsiirroilla - muuten ne ovat pysyviä. Sikäli nämä "sadismista kielivät" jäljet Auerin lasten iholla ihmetyttävät, että ne on saatu kunnolla
näkyviin vain uv-valolla.

Viiltelyjälkiä kuitenkin löydettiin Hovin selostuksen mukaan runsaasti: "viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta".
Ylläolevassa kuvassa on viiltelyjälkiä, ei taida olla kuitenkaan edes sata kpl? Eli tytöllä
enemmän, tosin ilmeisesti eri puolilla kehoa.

AWA:

No joo - tuo linkittämäsi kuva osoittaa, että viillellä voi "hellästikin", eli tuottamatta ihoa läpäisevää vammaa.

Ei tuo viiltely kovin "hellältä" näytä, jäljet ovat juuri sellaisia, joista lienee mahdotonta
päästä aikuisuudessa eroon, kuten Barry Epley (plastiikkakirurgi) yllä totesi. Joten mikäli
lapsissa oli selosteessa kerrotulla tavalla runsaasti viiltojälkiä, ne ovat pysyviä ja luultavasti
edelleen havaittavissa (puhumattakaan siitä, että ne ovat olleet havaittavisa teon jälkeen).

Awa esittää toisaalta, että lastenkin jäljet olisivat olleet leikeissä syntyneitä:

Terveille lapsille tulee naarmuja käsiin ja jalkoihin ja vähän sinne sun tänne ympäri kehoa, ihan normaalissa elämässä ja leikkien tuoksinassa

Tämän voi allekirjoittaa - vaihtoehtoinen syntymistapa jäljile. Valitettavasti oikeus ei
löytänyt "muuta uskottavampaa seltystä" kuin sadistinen viiltely.

Ei silti, julkiseen selosteeseen sisältyy myös seuraava absurdi lause:

A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen lukuisat arpi- ja muut löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista, vaikka B:n, C:n ja D:n kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat kohdistuneet osaksi häneenkin.

Mistä tyttö olisi tiennyt (tai miksi olisi pitänyt tietää), mistä B, C ja D ovat saaneet
"runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista"? Kun hän ei edes asunut samassa
taloudessa näiden kanssa ennen pojan kertomusten syntyajankohtaa syksyllä 2011.

Ja onhan Tara useasti todennut, että Perhekerhon sivustoilta pääsi vain "yhdellä klikkauksella" pornosivustoille (ikään kuin utelias ei muutenkin pääsisi niille yhdellä klikkauksella).