Olen säästynyt aika vähällä, kun vertaa edellisiin!
Tässä jotain nyt kuitenkin:
Olin n. 8v ja olin ratsastusleirillä. Hyppäsin valtavan isolla kopukalla esteitä, muut tunnille osallistujat odottivat jonossa toisella puolella kenttää. Esteen jälkeen hevoseni yritti oikaista suoraan muiden luokse ja minä tietysti sisukkaasti kampesin vastaan - täydessä laukassa siis edelleen. Olin kääntänyt hevosen kaulan rullalle vasemmalle, se törmäsi oikea lapa edellä tolppaan ja kaatui. Jäin sen alle, se kierähti ylitseni ja astui ranteelleni. Joka paikkaan sattui ihan hemmetisti, mutta liekö lapsen luut jotenkin normaalia joustavammat, sillä mitään ei murtunut. Olin yhtä mustelmaa sen jälkeen, ei pystynyt erottelemaan mihin yksi loppui ja mistä toinen alkoi.
Kävelin vanhempieni raksalla pimeässä. Tiesin, että siellä on sellainen kellarikuoppa, mutta se oli aina ollut peitettynä kovalevyllä, joten en varonut sitä sen enempää. Jostain syystä siihen oli kuitenkin vaihdettu pahvi, joten humpsahdin siitä läpi. Ehdin levittää käteni jotenkin niin, että jäin kainaloistani roikkumaan ja löin leuan betoniin. Molemmat kädet revähtivät, kainalot vuosivat verta ja leuka samoin. Auts. Yhtään ei auttanut, että äitini nauroi vieressä kippurassa.
Rotten Sound-bändin moshpitissa murtui kaksi kylkiluuta. Se oli muuten yllättävän kivuliasta ja ennen kaikkea kesti perhanan pitkään. Ensimmäiset kaksi viikkoa jo pelkkä hengittäminen oli suunnilleen toivotonta, voitte vaan kuvitella mitä helvettiä oli saada hikka, joutua yskimään tai aivastamaan. Auuuhhh...
Synnyttäminen ilman minkäänlaista kivunlievitystä oli myös vähintäänkin mielenkiintoista, mutta ehkä sitä ei lasketa, koskapa oli ihan vapaaehtoista.
Sitten oma lukunsa ovat nämä pienet, mutta viheliäiset hitsaustapaturmat, eli että hitsaat puikolla jotakin pääsi yläpuolella ja kuonat valahtavat hihansuusta sisälle tai tipahtavat kyynärtaipeeseesi ja suhahtavat ikivanhasta haalarista läpi. Sillä aikaa kun sula metalli kärventää ihoasi, pomppaat ylös, lyöt pään kattoon, kaadut, sotkeudut kaapeleihin, samalla kun sula metalli polttaa sinua edelleen. Tästä on sitten erilaisia variaatioita olemassa; milloin tiputat sulaa ja kipinöitä napaasi, kengänvarresta sisälle, niskaasi, hanskaasi, esität intiaanitanssin ja heittelet kyseiset vaatekappaleet pitkin työmaata, kaatuilet ja aina jos vaan mahdollista lyöt pääsi tapitettuun putkeen. Vaihtoehdtoisesti valutappi polvilumpion välissä tuntuu myös ihanalta. Hitsarit tunnistaakin esim. uimarannalla kätevästi näissä tietyissa paikoissa olevista pienistä, mutta erittäin tiheinä parvina esiintyvistä palovammoista.
Miten voi moshauksessa murtaa kylkiluun? Eihän tuo varmastikkaan ole mukavalta tuntunut, mutta miten se sillee kävi?
