Hovimestari kirjoitti:Lonkkavika kirjoitti:Oma oletukeni on, että N on halunnut viettää Nuuksiossa pääntuuletusreissun, vetää fyysisesti itsensä tosi piippuun, jotta työasiat varmasti karisevat lenkkipolulle ja seuraavana arkena palata sitten normaalisti sorvin ääreen vähän selkiintyneemmillä ajatuksilla ja suunnitelmilla.
Mutta miksei sitten käynyt aamulla ottamassa sitä saikkulappua ja harrastanut sitä pääntuuletusta ihan luvan kanssa? Olisi voinut illalla palailla ihan normaalisti kotiin ilman että aviomies olisi ollut hullua hurskaampi koko asiasta. Tai miksei vaan ottanut itse yhteyttä tai vähintäänkin vastannut miehen ensimmäiseen puheluun ja kertonut reilusti, että saikutan vaikkei pää ole oikeasti kipeä ja aion viettää päivän Nuuksiossa pääntuuletuksessa, mutta palaan kyllä vieraita varten illaksi? Jos Sergei ei ole joku poikkeuksellisen nipottava moraalinvartija, niin tuskinpa hän olisi tuollaisesta mitään kilareita saanut ja Nelan perään Nuuksioon sännännyt. Keskivertomiehen reaktio olisi ollut kenties lievä hämmästys ja sitten myöntyminen että näillä mennään ja illalla nähdään.
Tarkemmin ajatellen, ainoa syy minkä keksin sille ettei Nela käynyt siellä lääkärissä hakemassa saikkulappua
joka tapauksessa, on se että lappua ei olisi ikinä kuitenkaan tarvittu mihinkään, ja koko operaatioon olisi tuhlaantunut vain tarpeettomasti aikaa.
Työstressistä vielä; Nela on lähtenyt liikkeelle aamulla melko aikaisin kun Sergei on ollut nukkumassa, ja silti Sergei on soittanut jollekin muulle kuin Nelalle itselleen vasta klo 19. Tämäkö oli tuossa perheessä ihan normaali työpäivän pituus?
Siihen, mitä lenkkipäivän lopuksi on tapahtunut: ei hajua, mutta rikosta veikkailen.
Mielenkiintoista; saako kysyä, miksi? Kuten joku tuolla tilastoja jo linkittelikin, niin se onnettomuus/sairaskohtauskin on monta kertaluokkaa todennäköisempi vaihtoehto näissä olosuhteissa, joissa toistaiseksi mikään ei viittaa millään tavalla rikokseen. Hieman moraalittomaan ja outoon toimintaan kylläkin.
Turha hakea saikkulappua jos pelkällä työnantajalle tekstaamisella voi hoitaa asian.
Jos itselläni olisi tarvetta tuuletella päätäni vaikkapa juoksemalla polulla ihan pirukseen, niin varmasti puhelin pysyisi äänettömällä enkä antaisi kenenkään häiritä sitä, mitä olen tekemässä.
Se, että N ei ole myöhemminkään vastannut eikä ottanut yhteyttä mieheensä voi johtua ihan vain pienestä häpeäntunteesta tai vastaavasti näyttämisen halusta, että pärjäilen tämän ajatuskiemuran kanssa yksinkin - kyllä se siitä.
Olen lukenut jokaisen tämänketjun viestin ja itsemurha ja maasta hatkat ottaminen ovat näköjään hyvinkin kannatettuja ajatuksia - varsin vakuuttava on laittamasi tilasto, mutta ei lienisi kuitenkaan ainoa naishenkilö Suomessa, joka joutuu hiljaisella paikalla, vaikkapa keskellä viikkoa rikoksen uhriksi. Myönnettäköön, etten tunne itsemurhaajien mielenmaisemaa, mutta kuitenkin.
En myöskään liputa toiseen maahan menon puolesta. Varusteina pelkkä reppu, energiapitoisia sapuskoita, kaverin mukaan ei niin paljon rahaakaan käytössä. Miksi jättää työ, koti, henkilökohtaiset tavarat, aviomies, tehdä vanhempansa surusta hulluiksi vaikka on väitetty Nelan olleen hyvin toisista huolehtivainen, auttavainen, kiltti.
Onnettomuudesta vielä. Kokenut luonnossa liikkuja tuski menisi ilman nastakenkiä kallionkielekkeille kiipeilemään tietäen ne liukkaiksi, ei rämpisi suon poikki, koska tamineet kastuvat takamusta myöten, jos kerran repussa on juotavaa, niin menisikö lammen rantaan kyykkimään juomavettä ottaakseen ja sinne pyllähtäisi.
Olen tietty valmis syömään sanani tarpeen vaatiessa.