CrimsonIdol kirjoitti:laura_riikka kirjoitti:Sergei on esiintynyt huolestuneena aviomiehenä ja reaktiot on vaikuttaneet aidoilta. Mutta minusta järkiperäistä selitystä sille, miksi Sergei lähtee ensimmäisenä katoamisen huomattuaan etsimään lentokentiltä ja satamista jne. Käsitykseni mukaan Sergei tajusi katoamisen soitettuaan katoamispäivänä Nelan työpaikalle ja kuultuaan, että hän ei ole ollut töissä vaan on ilmoittanut menneensä lääkäriin päänsäryn takia. Eikö olisi luonnollista ensimmäisenä olettaa, että vaimolle on tapahtunut vakavampi sairaskohtaus tms ja soitella sairaalat jne. läpi. Mutta ei, näin Sergei ei tee. Sergei ei mielestäni selvästikään usko kuulemaansa, vaan arvaa sen olevan valhe ja Nelan suuntaavan/pyrkivän ilmeisesti pois maasta lentäen tai laivalla.
(Lainausta lyhennetty.)
Missään ei ole käsittääkseni sanottu, että Sergei olisi heti ensimmäisenä suunnannut lentokentille ja satamiin. Nelan ystävän mukaan ensimmäisten n. 2.5 vuorokauden aikana Nelaa oli etsitty sairaaloista, paikoista joissa hänellä oli tapana viettää aikaa, hotelleista, juna-asemilta, lentokentiltä ja satamista. Eiköhän tuollaisessa tilanteessa etsitä kaikista mahdollisista paikoista mitä mieleen vain tulee.
Komppaan nimimerkki laura_riikkaa, ja palaan vielä noihin satamiin ja lentokenttiin, eli ehkä tässä on voinut olla ristiriitaista tietoa mediassa, mutta yksi tieto ja hyvin alkuvaiheessa oli myös sellainen, että Sergey ystävineen tsekkasi asemat, lentokentät ja satamat ja siitä kerrottiin mm. tässä linkissä:
"Aviomies Sergei Utkin järjesti välittömästi etsinnät, joihin osallistui pariskunnan ystäviä ja myös kadonneen työtovereita. Ystäväpiirin ja työtovereiden mukaan tuttavat haravoivat luontokohteiden lisäksi muun muassa lentokenttiä, asemia ja satamia."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1305985487419
Itse jäin jo tuolloin heti alussa pohtimaan asiaa mm. siten, että oliko Sergeyllä tieto vai aavistus siitä, että Nela ehkä yrittää lähteä maasta pois? Muutenhan esim. lentokenttää ei olisi tarvinnut tsekata ollenkaan. Aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, miten omalla kohdallani näitä ihan samoja asioita olen joutunut pähkäilemään omassa parisuhteessani, kun vaimoni on kotoisin ihan eri maasta. Ainoa mistä olimme heti samaa mieltä oli se, että opiskelupaikkakunnalta lähdemme pois, mutta hyvin pitkään pysyi avoimena se, että minne? Ja kumpi olisi loppujen lopuksi parempi, Suomi vai vaimoni kotimaa? Molemmissa maissa oli hyvät ja huonot puolensa. Suomen huonoiksi puoliksi katsoin itse vaikean kielen, ulkomaalaisten vaikeat työllistymismahdollisuudet ja vaikean taloudellisen tilanteen, eli siihen aikaan 90-luvun alussa Suomessa oli tosi korkeat korot, korkea työttömyys ja Nokian puhelimista ei tiedetty vielä oikein mitään.
Jos oltaisiin tultu vähän heppoisin perustein Suomeen ja jos oma vaimoni olisi jättänyt saapumatta kotiin, olisin varmaan itsekin lähtenyt lentokentälle katsomaan.
saiMi76 kirjoitti:Mietin olotilaa.
Itse asuin ulkomailla paikallisen miehen kanssa. Päällisin puolin meilla oli kaikki hyvin ja mies oli kaikille mukava. Minulle kotona hän jaksoi syytää ajatuksiaan siitä,etää petän häntä joka mutkassa ja ihan vaikka ruokakaupassakin. Jos kävin kampaajalla, hän epäili minun olleen muualla vaikka oli uusi leikkaus ja väri päässä. Tämä syyttäminen ja epäily aiheettomasti oli todella kuluttavaa ja ahdistavaa ja välillä teki mieli ottaa ihan omaa aikaa jossain. Kellekään en voinut puhua koska kaikki pitivät miestäni upeana ihmisenä...... En halunnut edes olla tekemisissä, en vastannut kymmeniin soitteluihin, koska koko ihminen ahdisti niiiiiiin paljon, että oma terveyteni oli hiuskarvan varassa.....
Jospa Nela koki myös ahdistavana tai tympeänä sen, että Sergey jatkuvasti soitteli 5-10 kertaa päivässä, eli noin 1-2 tunnin välein? Mutta Nela ei välttämättä sanonut tästä ikinä mitään Sergeylle? Jolloin Sergey eli siinä luulossa, että heillä ei ollut mitään ongelmaa parisuhteessa.
Syskon S kirjoitti:
Jos miettii tuota hääasiaa, niin käsittääkseni useimmiten nainen on se, joka haluaa häät.
Näin se meni meilläkin, ja myös tästä käytiin meilläkin aikoinaan hyvin pitkät keskustelut. Itse oli jokusia vuosia aikaisemmin eronnut, ja päättänyt samalla, etten enää koskaan mene uudestaan naimisiin. Nykyinen vaimoni taas ei ollut koskaan ollut vielä naimisissa, ja kun hänen ystäväpiirissään alkoi monet hänen ystävistään mennä naimisiin, niin annoin sitten lopulta minäkin periksi...
Jos palataan vielä lähtötilanteeseen, eli mitä tapahtui Nuuksiossa 9.9.2015 - niin toki siellä on voinut tapahtua ihan mitä vaan. Eri tapahtumille on eri todennäisyydet. UFO-sieppaustakin on tässä keskustelussa jo ehdotettu, mutta sen todennäköisyys taitaa olla pienimmästä päästä. Jos on jollain perusteella tai todennäköisyydellä sattunut kohtalokas onnettomuus, itsemurha tai tappo - niin näissä kaikissa vaihtoehdoissa joskus pitäisi löytyä ruumis. Olisi kait jo löytynytkin, jos ei ole mahdollisesti vedessä ja pinnan alla? Jos ei ikinä löydy mitään, sitten kombinaation onnettomuus+murha+itsemurha todennäköisyysoletuksia joudutaan pudottamaan lähelle nollaa.
Ja sen jälkeen joudutaan taas pohdiskelemaan, että mistä ihmeestä Sergey ystävineen tiesi tai arvasi ottaa heti yhteyttä mm. lentokentälle? Oliko heillä sittenkin käyty jotain keskustelua, että minne maahan sitten loppujen lopuksi asetuttaisiin asumaan sitten joskus, kun on tarkoitus perustaa perhe? Se hetki saattoi olla hyvinkin käsillä, jos häätkin jo ehdittiin pitää?
Ja edelleen, jos Nela ei enää halunnut vastata Sergeyn puhelinsoittoihin, niin olisiko hän kypsynyt niin totaalisesti, että olisi halunnut poistua maasta jonkun avulla, salaa ja jälkiä jättämättä? Siis kyllähän laivaan pääsee autolla ihan hyvin, jos kuljettaja näyttää omat ja auton paperinsa, ja sanoo että lisäksi kyydissä on nämä ja nämä henkilöt. Niin ikinä ainakaan itseltäni ei ole satamassa auton lippuluukulla lippukassa alkanut kyselemään, että voisiko myös kyydissä olijat näyttää henkilöpaperinsa. Ja aika monta kertaa olen autolla laivaan mennyt.
Ja todellisuudessa Suomesta pääsee ulkomaalainen poistumaan tarvittaessa myös ilman henkilöpapereita. Toki silloinkin pitää osata suullisesti selostaa joko oma, tai jonkun muun henkilöllisyys, jolloin tuleekin melkoiset kysymyspatteristot. Itselleni kerran kävi niin, eli vaimoni vanhemmat olivat joulun alla kylässä meillä ja tarkoitus oli lähteä joulun viettoon vaimon kotimaahan. Lippujen osto jäi kuitenkin sen verran myöhäiseksi, että jouduttiin menemään kahdella perättäisellä lennolla, koska samaan koneeseen ei enää mahduttu. Minä ja vaimoni tultiin jälkimmäisellä lennolla kahdestaan, ja vasta lentokentällä huomasimme sellaisen asian, että vaimoni passi olikin hänen äitinsä käsilaukussa (kun he olivat yhdessä saapuneet Suomeen) ja sillä hetkellä vaimoni äiti eli anoppini oli jo noussut koneeseen. Eikä me voitu millään saada enää pikapassia siihen tilanteeseen, koska kaikki lähtevät lennot olivat täyteen myyty. Sitten vaan käveltiin passintarkastukseen jo hyvissä ajoin selostamaan, että mitä me nyt sitten tehdään, kun näin pääsi käymään, ja välitön vastaus oli, että ilman passia ei voi päästä passin tarkastuksen läpi, ja että valitettavasti tämä tarkoittaa sitten sitä, että te jouduttekin viettämään joulun Suomessa.
Silloin aloin itse vängätä vastaan, ja selostin passintarkastajalle, että perustuslain mukaan Suomi ole mikään Itä-Saksa, ja täältä saa poistua (en nyt käy tätä juridiikkaa tarkemmin tässä läpi), ja että teillä ei ole oikeutta pidätellä ulkomaan kansalaista, joka haluaa palata omaan kotimaahansa takaisin. Passintarkastaja soitti paikalle oman esimiehensä, jonka kanssa ja joka yhdessä tullin edustajan kanssa kyseli kaikki mahdolliset kysymykset, eli yrittivät varmistaa että kyseessä on oikea henkilö, sekä ottivat vielä sormenjäljetkin ja tarkistivat poliisilta, ettei ole sakkoja maksamatta eikä olla lähdössä mahdollista rangaistusta pakoon. Kun mitään lähtöä estäviä asioita ei ilmennyt, niin sitten päästiin lopulta koneeseen, sillä lentoliput meillä oli.
Samoin tämä asia menee yhä vieläkin, vaikka nyt on EU ja vapaa liikkuvuus. Mutta jos rajalla vaikkapa pistokokeena kysyttäisiin passi tai henkilökortti, niin Tallinnaan mennessä sellainen on kysyttäessä pakko olla. Pohjoismaan kansalainen pääsee toki esim. Ruotsiin ja Norjaan ilmankin, sillä siinä on takana vanha lainsäädäntö ja vanhat valtioiden väliset sopimukset. Mutta jos Tallinnaan menijällä ei ole mukanaan passia eikä henkilökorttia, silloin matkaan ei pääse. Jos siinä tilanteessa Suomen kansalainen yrittää väkisin päästä laivaan, niin uskoisin että poliisi kutsuttaisiin paikalle, ja rähinämies nostetaan vaikka käsiraudoissa poliisiauton peräkoppiin ja seurauksena on sakot rajarikkomuksesta. Eli ilman tarvittavia asiakirjoja esim. voimassa olevaa passia tai henkilökorttia täältä ei lähdetä mihinkään. Jos sen sijaan Viron kansalainen yrittää palata ilman henkilöpapereita takaisin omaan kotimaahansa, niin oman näkemykseni mukaan Suomen rajaviranomaiset eivät saisi hänen kotiin paluutaan estää. Estetäänkö laivaan pääsy Viron kansalaiselta kuitenkin käytännössä, niin sitä en osaa sanoa. Jos henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti selvittää, niin rajaviranomainen voi kyllä vaatia ulkomaalaiseltakin, että käy ensin oman maasi konsulaatissa ja hanki pikapassi. Sitten vasta laivaan. Suurin todennäköisyys Suomen ja Viron välisessä laivaliikenteessä on kuitenkin se, että jos laivalippu on, niin mitään muuta matkustusasiakirjaa ei edes kysellä.
