Tämä kirjoitus perustuu lähinnä Wikipedian artikkeliin. Lisäksi lähteenä on ollut Live Leakin artikkeli, jonka lopussa on Slivkon videomateriaalia uhreistaan. Tuo materiaali ei sovellu herkimmille.
Vuonna 1961 Slivko oli silminnäkijänä vakavassa liikenneonnettomuudessa, jossa kuoli varhaisteini-ikäinen poika. Järkytyksen sijasta kyseinen tapahtuma aiheutti Slivkossa seksuaalista kiihottumista. Pojan pioneeriuniformu sekä onnettomuuteen liittynyt tuli ja polttoaineen haju tulivat toistumaan Slivkon murhasarjassa, joka alkoi vuonna 1964.
Slivko oli yhteisössään arvostettu henkilö. Hän oli saanut palkintoja vapaa-ajallaan tekemistään videoista. Sen lisäksi hän veti pojille tarkotettua kerhoa, jonka nimi oli Chergid. Slivko houkutteili "kokeiluihinsa" yhteensä 43 poikaa. Peitetarinana oli tehdä elokuva siitä, miten natsit kiduttivat omia nuorisojärjestönsä poikia. Pojat olivat yleensä innokaita osallistumaan kuvauksiin Slivkon maineen vuoksi. Neuvostoliitossa myös upposi hyvin yleisöön tämänkaltainen natsien hirmutöitä kuvaava teema. Kuvaukset suoritettiin metsässä Nevinnomysskin alueella.
Filmille tallennetuissa otoksissa pojille uskoteltiin, että elokuvaa varten tehdään hirttokohtaus. Suurin osa pojista meni tajuttomaksi. Heidän ollessaan tajuttomina Slivko filmasi poikia, otti heistä kuvia ja masturboi. 36 poikaa selvisi hengissä näistä tilanteista. Slivko onnistui vakuuttamaan näille onnekkaille uhreilleen, että videokuvauksista ja tapahtumista metsässä ei saa kertoa kenellekään.
Slivkon ensimmäinen henkensä menettänyt uhri oli tuntemattomaksi jäänyt noin 15-vuotias koditon poika, jonka hän murhasi vuonna 1964. Slivkon mukaan murha ei tapahtunut tarkoituksella. Kun Slivko tajusi, että hän ei saa elvytettyä tätä elotonta poikaa, hän paloitteli ruumiin ja hautasi sen. Tämän ensimmäisen uhrinsa kohdalla Slivko tuhosi uhristaan ottamat valokuvat ja viedomateriaalin. Sen sijaan seuraavien kuuden uhrin kohdalla hän säilytti kuvaamansa materiaalin, josta tuli lopulta tärkeä todistusaineisto häntä vastaan.
14. marraskuuta 1973 katosi 15-vuotias poika nimeltään Aleksander Nesmeyanov. 2 vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 1975 katosi 11-vuotias Andrei Pogasyan. Andrein äiti oli osannut kertoa poliisille, että hänen poikansa oli tarkoitus osallistua läheisessä metsässä elokuvan kuvauksiin. Poliisi sai selville, että kyseisiä kuvauksia teki mies nimeltä Anatoly Slivko. Koska Slivko tiedettiin ansioituneeksi videokuvaajaksi, joka myös veti nuorten poikien kerhoa, poliisi ei nähnyt tarpeelliseksi selvitellä Slivkon yhteyttä Andrein katoamiseen.
1980 katosi 13-vuotias Sergei Fatsiev, joka oli Nesmeyanovin ja Pogasyanin tavoin kuulunut Slivkon vetämään Chergid-kerhoon. Seuraava uhri oli 15-vuotias Slava Khovistik, joka tapettiin vuonna 1982. Slivkon viimeiseksi uhriksi jäi 13-vuotias Sergei Pavlov, joka tapettiin 23. heinäkuuta 1985. Ennen katoamistaan Pavlov oli kertonut menevänsä tapamaan nuorisokerho Chergidin johtajaa eli Anatoly Slivkoa.
Slivko paloitteli kaikkien näiden seitsemän tappamansa pojan ruumiit. Sen jälkeen hän sytytti tuleen uhriensa jalat ja torson. Tyypillisesti uhreilla oli päällään pioneerinuorten uniformu. Tämä kaikki muistutti häntä tuosta 1961 tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta, joka oli seksuaalisesti kiihottanut häntä. Slivko otti talteen uhriensa kengät, joita hän säilytti sarjamurhaajille tyypilliseen tapaan muistona tekemistään murhista.
Marraskuussa 1985 syyttäjä Tamara Languyeva alkoi kiinnostua Slivkon vetämän poikakerhon toiminnasta. Vaikka syyttäjällä ei alkuvaiheessa ollut mitään todisteita, hän alkoi vahvasti epäillä Slivkon toimintaa. Languyeva haastatteli Slivkon kuvauksista hengissä säilyneitä poikia ja alkoi pikku hiljaa saada karmean totuuden selville.
Slivko pidätettiin joulukuussa 1985 ja häntä syytettiin seitsemästä murhasta, seitsemästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja nekrofiliasta. Tammi- ja helmikuussa 1986 rikostutkijat löysivät Slivkon tunnustusten perusteella kuuden uhrin ruumiit. Ainoastaan Slivkon ensimmäinen uhri vuodelta 1964 jäi löytymättä. Slivko teloitettiin vuonna 1989.
Mainittakoon, että poliisi yritti käyttää Slivkoa hyödykseen selvittäessään vielä tuolloin tuntemattoman sarjamurhaajan Andrei Chikatilon tapausta. Samalla tavalla Yhdysvalloissa Ted Bundya yritettiin hyödyntää Green River Killer Gary Ridgwayn tutkinnassa. Slivkosta ei kuitenkaan ollut mitään apua rikostutkijoille.
Kaiken kaikkiaan Slivko oli kamala sarjamurhaaja, jonka kamalista murhista on paljon julkisuudessa liikkuvaa materiaalia. Jos Slivko olisi ollut amerikkalainen, hän todennäköisesti olisi yksi tunnetuimmista sarjamurhaajista.
Anatoly Slivko
Wikipedian artikkeli:
https://en.wikipedia.org/wiki/Anatoly_Slivko
VAROITUS
Live Leakin artikkeli, jossa mukana järkyttävää videomateriaalia:
http://www.liveleak.com/view?i=637_1325756512