Lisää, lisääOnko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?
-
metallikukko
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 553
- Liittynyt: Ma Huhti 09, 2007 8:47 pm
Omalle kohdalle on sattunut pari juttua joista molemmille todistajia.
Ensimäinen sattui kersana kavereitten kanssa ,kun näimme meille johtavalla metsätiellä edellämme kulkevan hahmon, joka noin 50 metrin päähän päästyämme loikkasi metsään ja katosi sen siliän tien .
Metsä oli nuorta peltoon istutettua männikköä , jossa näkyvyyttä oli varmaan 100 metriä joka suuntaan joten kulkijan piiloutuminen on melko epätodennäköistä.
Vähän vanhempana sain sitten kuulla että muutkin kyläläiset olivat nähneet oudon kulkijan jo kymmeniä vuosia meitä ennen.
Toinen samallainen selittämätön juttu sattui amiskan asuntolalla, kun suihkussa ollessani tunsin vedon tunteen oven alta jonkun avatessa ulko-oven. Meitä oli kolme kämppistä joista toinen oli lähtenyt kotiinsa heti koulun jälkeen ja toinen lentopallotreeneissä.
En ensin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ,sillä arvelin urheilijapojan kotiutuneen ja olin vähän yllättynyt kun olin edelleen yksin .
Noin viisi minuuttia myöhemmin tämä kaveri tuli kotiin ja kysyi kuka täältä lähti kävelemään huppu päässä kartanolle päin.
Ensin arvelin jannun kusettavan mutta mutta vakuutuin hänen olevan ihan tosissaan.
Vielä tänä päivänäkään en tiedä mikä tai kuka huoneistossa silloin oli.
Näitä pahoja aavistuksia minulla on ollut monta kertaa.
Yleensä niitä tulee auton ratissa, ikäänkuin joku käskisi ajaa hiljempaa.
Ja ilman näitä "varoituksia" olisin törmännyt tukkirekkaan joka lastasi puuta mutkan takana ilman kolmiota, puoliksi tielle jääneeseen traktorin perävaunuu niinikään mutkan takana ja monta muuta.
Kerran on sattunut sellainen ylläri, että valot ovat syttyneet makkariin keskellä yötä ilman mitään syytä.
Vika varmaan oli kytkimessä.
Ensimäinen sattui kersana kavereitten kanssa ,kun näimme meille johtavalla metsätiellä edellämme kulkevan hahmon, joka noin 50 metrin päähän päästyämme loikkasi metsään ja katosi sen siliän tien .
Metsä oli nuorta peltoon istutettua männikköä , jossa näkyvyyttä oli varmaan 100 metriä joka suuntaan joten kulkijan piiloutuminen on melko epätodennäköistä.
Vähän vanhempana sain sitten kuulla että muutkin kyläläiset olivat nähneet oudon kulkijan jo kymmeniä vuosia meitä ennen.
Toinen samallainen selittämätön juttu sattui amiskan asuntolalla, kun suihkussa ollessani tunsin vedon tunteen oven alta jonkun avatessa ulko-oven. Meitä oli kolme kämppistä joista toinen oli lähtenyt kotiinsa heti koulun jälkeen ja toinen lentopallotreeneissä.
En ensin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ,sillä arvelin urheilijapojan kotiutuneen ja olin vähän yllättynyt kun olin edelleen yksin .
Noin viisi minuuttia myöhemmin tämä kaveri tuli kotiin ja kysyi kuka täältä lähti kävelemään huppu päässä kartanolle päin.
Ensin arvelin jannun kusettavan mutta mutta vakuutuin hänen olevan ihan tosissaan.
Vielä tänä päivänäkään en tiedä mikä tai kuka huoneistossa silloin oli.
Näitä pahoja aavistuksia minulla on ollut monta kertaa.
Yleensä niitä tulee auton ratissa, ikäänkuin joku käskisi ajaa hiljempaa.
Ja ilman näitä "varoituksia" olisin törmännyt tukkirekkaan joka lastasi puuta mutkan takana ilman kolmiota, puoliksi tielle jääneeseen traktorin perävaunuu niinikään mutkan takana ja monta muuta.
Kerran on sattunut sellainen ylläri, että valot ovat syttyneet makkariin keskellä yötä ilman mitään syytä.
Vika varmaan oli kytkimessä.
Minä en suostu uskomaan mihinkään yliluonnolliseen mutta pari tapausta on johon en ole keksinyt kunnon selitystä.
Mökkikausi oli jo ohi ja olin käymässä mökillä yksin, jotain hakemassa ja ihan päivällä. Olin peräkammarissa koluamassa komeroa kun viereisestä huoneesta alkoi kuulua uskomattoman kaunis, kuin kanteleen soitto. Soitossa oli selvä sävel. Menin ihan paniikkiin ja ryntäsin mökiltä ulos, onneksi peräkammarin kautta pääsi pihalle. Siinä viereisessä huoneessa oli oikeasti meidän papan tekemä vanha kantele eikä mua kiinnostanu ottaa selville "soittiko" sitä hiiri vai mikä?!?
Toinen tapaus sattui samaisella mökillä, mutta äitini läsnäollessa. Tuvan vierestä porstuasta lähtee portaat vinttiin. Kerran portaista kuului rominaa ja omituista kolinaa. Siihen äitini vaan tokaisi että "mikähän siltä papalta nyt jäi kun tuli hakemaan" (pappa oli kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten)
Sitten vielä yks. Ostimme omakotitalon, siihen asti olin asunut kerros/rivitaloissa ja olin tottunut seinänaapurien ääniin. Useasti iltaisin kuului sitten pikkulapsen itkua. Koska olin tottunut seinänaapureihin, niin monesti ajattelin että "naapurin lapsi siellä parkuu", kunnes aina havahduin siihen että eihän meillä ole mitään seinänaapureita! Itkut loppui siihen kun tulin raskaaksi ja sitten 9kk päästä itkut oli jo jokapäivästä
Mökkikausi oli jo ohi ja olin käymässä mökillä yksin, jotain hakemassa ja ihan päivällä. Olin peräkammarissa koluamassa komeroa kun viereisestä huoneesta alkoi kuulua uskomattoman kaunis, kuin kanteleen soitto. Soitossa oli selvä sävel. Menin ihan paniikkiin ja ryntäsin mökiltä ulos, onneksi peräkammarin kautta pääsi pihalle. Siinä viereisessä huoneessa oli oikeasti meidän papan tekemä vanha kantele eikä mua kiinnostanu ottaa selville "soittiko" sitä hiiri vai mikä?!?
Toinen tapaus sattui samaisella mökillä, mutta äitini läsnäollessa. Tuvan vierestä porstuasta lähtee portaat vinttiin. Kerran portaista kuului rominaa ja omituista kolinaa. Siihen äitini vaan tokaisi että "mikähän siltä papalta nyt jäi kun tuli hakemaan" (pappa oli kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten)
Sitten vielä yks. Ostimme omakotitalon, siihen asti olin asunut kerros/rivitaloissa ja olin tottunut seinänaapurien ääniin. Useasti iltaisin kuului sitten pikkulapsen itkua. Koska olin tottunut seinänaapureihin, niin monesti ajattelin että "naapurin lapsi siellä parkuu", kunnes aina havahduin siihen että eihän meillä ole mitään seinänaapureita! Itkut loppui siihen kun tulin raskaaksi ja sitten 9kk päästä itkut oli jo jokapäivästä
Olen järkeillyt asiaa niin, että koska parin talon päässä oli vauva, niin se olisi ollut nukkumassa pihalla (itku kuului aina iltaisin, n. klo 21-23. Minä en nukuttanut vauvoja koskaan ulkona illalla, mutta kai ne jotkut nukuttaa?!) Ajattelin että tämän valmistalomme seinät olisivat pahvia ja siksi se vauvan itku kuului. (Viereisen naapurin metsästyskoiran louskutus ei kyllä kuulu)Maybrick kirjoitti:Oletko saanut mitään selitystä siitä alkuper. lapsen itkusta? Liittyisikö se johonkin itsesi ulkopuoliseen asiaan vai omaan toiveeseesi vauvasta?
Joskus sanoin miehelleni tuosta itkusta se katsoi mua kylläkin kuin vähäjärkistä...että en tiedä tekikö mielikuvitukseni tepposet vai miten. Monesti se itku kyllä kuului.
Meillä oli tuolloin jo vanhempi lapsi ja tämä toinen raskaus tuli yllätyksenä, vähän niinkuin "saa tulla jos on tullakseen". Joten sen vuoksi en usko että kuulin itkua vaan suuresta halusta saada vauva.
Yks juttu mulla tuli vielä mieleen, noista kummallisuuksista.
Olin silloisen poikakaverini luona ja katsottiin telkkaria, myöhäisuutisia klo 23. Uutisissa kerrottiin kolarista meilläpäin, jossa oli kuollut useampi. Mitään tarkempaa ei kerrottu, kuten nyt uutisissa yleensä.
Samassa hetkessä sanoin entisen luokkakaverini nimen äänen, olkoon se X. Poikakaverini katsoi mua ja kysyi että "mitä sä sanoit?" Mutisin vaan jotain ja aloin nukkumaan. Seuraavana päivänä etsin kuumeisesti paikallislehteä (jota heille ei tietenkään tullut), koska halusin tarkistaa oliko X oikeasti ollut tuossa kolarissa. Ja olihan X ollut. R.I.P.
Tuota en voi käsittää itsekkään. Mikään uutisissa ei viitannut X:ään, kolari sattui kaukana heidän kotiseudultaan.Maybrick kirjoitti:Tuo onnettomuustapaus on jo käsittämätöntä! Huh. Mikä sinulle olis voinut tuoda juuri sen ihmisen mieleen...
Muistan kun silloin seuraavana päivänä etsin sitä lehteä, niin poikakaverini ihmetteli ääneen että miksi mä sen lehden haluan. Mainitsin sille siitä kolariuutisesta, että haluan varmistaa ketä siinä oli mukana. Se vaan ihmetteli että miksi mua tuntemattomien ihmisten asiat kiinnostaa ja meinas jo hermostua siihen mun lehdenetsintään.
En kyllä oo mikään yliluonnolliseen uskoja mutta......
Asutiin mutsin kanssa sellasta varmaan 100v vanhaa paritalonpuolikasta ollessani n.11v.
Talossa siis 2 asuntoa ja koko yläkerran kattava kylmä ullakko, joka oli asuntojen rajalla, noin puolestavälistä, katkaistu sellasella lautaseinällä.
Usein kesäisin leikin siellä ullakolla, oli reilusti tilaa touhuta.
Tämän tapauksen johdosta lopui leikit siellä kyllä kerralla.
Eräänä talvisena yönä, n.klo 2:00, tuli mutsi mun huoneeseen ja herätti.
Sanoi, että vintillä kävelee joku(vieläkin meinaa puistattaa)
Heräsin kunnolla ja rupesin kuuntelemaan mutsin kanssa.
Todellakin kuului aivan selvät ihmisen askeleet, ei mitään ripinaa tai ratinaa tai minkään oravan pomppimista, vaan aivan selkeät ihmisen askeleet.
Menin aivan paniikkiin ja ei mutsikaan sitä ihan huumorilla tainnu ottaa.
Loppuyö nukuttiin vaihtelevalla menestyksellä samassa sängyssä.
Talon ullakolle kuljettiin sellasia jyrkkiä portaita pitkin.
Portaiden alapäässä,eli meidän eteisesä, oli ovi portaisiin ja portaiden yläpäässä oli myöskin ovi, ullakon päässä.
Tästä askeltapauksesta oli menny pari yötä ja uskalsin jo nukkua omassa sängyssäni, kun heräsin s...tanalliseen ryminään keskellä yötä.
Paikallistin sen äänen sinne portaikon suuntaan, ja kirmasin taas mutsin viereen. Pelotti aivan sairaasti.
Useaan päivään en uskaltanu ovea sinne portaikkoon avata ja katsoa mikä siellä rymisi.
Viimein uskalsin sen valoisan aikaan tehdä ja löysin äänen aiheuttajan.
Siellä portaikon ihan yläpäässä oli semmonen Piiiiiitkä ja ikivanha naula, varmaan 20cm pitkä, lyötynä seinään.
Siinä naulassa mulla oli roikkumassa 24 tuumanen polkupyörän vanne.
Se vanne oli jostainsyystä päässy ittekseen pomppaamaan siitä naulasta ja pyöri ne portaat alas silloin yöllä.
Huomatkaa, että se naula oli tosiaan pitkä.
Sen vanteen ollessa siinä naulassa, jäi naulaa vielä useampi tuuma sen vanteen ulkopuolellekkin.
Ei kyllä asuttu asunnossa, kuin varmaan puolivuotta, näitten tapahtumien jälkeen, mutta muista miten pelotti olla asunnossa iltaisin ittekseen.
Jokapaikkaan ,mihin valot voi laittaa päälle, laitoin aina yksin ollessani.
Oon vanhemmiten miettiny tätä juttua ja periaatteessa sieltä naapurinpuolelta olis voinu jotenkin päästä, sinne meidän puolen ullakolle.
Toisaalta kun tunsin ne naapurit, nin en usko että olis tulleet.
Semminkin, kun se ullakko oli meidän puolelta aivan tyhjä, siis ei mitään tavaraa.
Mystinen juttu mulle.
Toinen juttu tulee mieleen, kun näin unen.
Siinä unessa sain töissä sellaisen ylennyksen, jota ei ollut tehty meidän firmassa kymmeniin vuosiin/koskaan.
Siihen paikkaan, johon unessa minut ylennettiin, oli aina perinteisesti palkattu korkeahkosti koulutettu henkilö.
Tosin, vajaavaisesta koulutuspohjastani johtuen, ei titteli ollut sama, kuin korkeasti koulutetuilla ko. tehtävässä, mutta tehtävät ihan samat.
Näin siis unessani ja töissä ei kyllä oltu edes vihjattu, että tämmönen tehtävä aukeaa ja siihen valitaan henkilö "omasta porukasta"
Ei siis mitään ennakkotietoa, ei edes vihiä.
Noin viikko unen näkemisestä, esimieheni pyysi minut luoksensa ja kertoi, että tämmöinen tehtävä aukeaa, ennestään tehtävää hoitaneen henkilön siirtyessä muualle, ja oli ajatellut josko minä voisin ottaa tehtävän vastaan.
Mulle täytenä yllätyksenä ja samalla muistin uneni.
Oiskohan menny naama niin kalpeksi, että esimiehenikin totesi nopeasti: Ei tartte nyt päättää, mieti vaikka 2 päivää ja keskustellaan sitten uudestaan.
Ei oo kyllä aikasemmin unet toteutunu, voinee sanoa jopa onneksi.
Asutiin mutsin kanssa sellasta varmaan 100v vanhaa paritalonpuolikasta ollessani n.11v.
Talossa siis 2 asuntoa ja koko yläkerran kattava kylmä ullakko, joka oli asuntojen rajalla, noin puolestavälistä, katkaistu sellasella lautaseinällä.
Usein kesäisin leikin siellä ullakolla, oli reilusti tilaa touhuta.
Tämän tapauksen johdosta lopui leikit siellä kyllä kerralla.
Eräänä talvisena yönä, n.klo 2:00, tuli mutsi mun huoneeseen ja herätti.
Sanoi, että vintillä kävelee joku(vieläkin meinaa puistattaa)
Heräsin kunnolla ja rupesin kuuntelemaan mutsin kanssa.
Todellakin kuului aivan selvät ihmisen askeleet, ei mitään ripinaa tai ratinaa tai minkään oravan pomppimista, vaan aivan selkeät ihmisen askeleet.
Menin aivan paniikkiin ja ei mutsikaan sitä ihan huumorilla tainnu ottaa.
Loppuyö nukuttiin vaihtelevalla menestyksellä samassa sängyssä.
Talon ullakolle kuljettiin sellasia jyrkkiä portaita pitkin.
Portaiden alapäässä,eli meidän eteisesä, oli ovi portaisiin ja portaiden yläpäässä oli myöskin ovi, ullakon päässä.
Tästä askeltapauksesta oli menny pari yötä ja uskalsin jo nukkua omassa sängyssäni, kun heräsin s...tanalliseen ryminään keskellä yötä.
Paikallistin sen äänen sinne portaikon suuntaan, ja kirmasin taas mutsin viereen. Pelotti aivan sairaasti.
Useaan päivään en uskaltanu ovea sinne portaikkoon avata ja katsoa mikä siellä rymisi.
Viimein uskalsin sen valoisan aikaan tehdä ja löysin äänen aiheuttajan.
Siellä portaikon ihan yläpäässä oli semmonen Piiiiiitkä ja ikivanha naula, varmaan 20cm pitkä, lyötynä seinään.
Siinä naulassa mulla oli roikkumassa 24 tuumanen polkupyörän vanne.
Se vanne oli jostainsyystä päässy ittekseen pomppaamaan siitä naulasta ja pyöri ne portaat alas silloin yöllä.
Huomatkaa, että se naula oli tosiaan pitkä.
Sen vanteen ollessa siinä naulassa, jäi naulaa vielä useampi tuuma sen vanteen ulkopuolellekkin.
Ei kyllä asuttu asunnossa, kuin varmaan puolivuotta, näitten tapahtumien jälkeen, mutta muista miten pelotti olla asunnossa iltaisin ittekseen.
Jokapaikkaan ,mihin valot voi laittaa päälle, laitoin aina yksin ollessani.
Oon vanhemmiten miettiny tätä juttua ja periaatteessa sieltä naapurinpuolelta olis voinu jotenkin päästä, sinne meidän puolen ullakolle.
Toisaalta kun tunsin ne naapurit, nin en usko että olis tulleet.
Semminkin, kun se ullakko oli meidän puolelta aivan tyhjä, siis ei mitään tavaraa.
Mystinen juttu mulle.
Toinen juttu tulee mieleen, kun näin unen.
Siinä unessa sain töissä sellaisen ylennyksen, jota ei ollut tehty meidän firmassa kymmeniin vuosiin/koskaan.
Siihen paikkaan, johon unessa minut ylennettiin, oli aina perinteisesti palkattu korkeahkosti koulutettu henkilö.
Tosin, vajaavaisesta koulutuspohjastani johtuen, ei titteli ollut sama, kuin korkeasti koulutetuilla ko. tehtävässä, mutta tehtävät ihan samat.
Näin siis unessani ja töissä ei kyllä oltu edes vihjattu, että tämmönen tehtävä aukeaa ja siihen valitaan henkilö "omasta porukasta"
Ei siis mitään ennakkotietoa, ei edes vihiä.
Noin viikko unen näkemisestä, esimieheni pyysi minut luoksensa ja kertoi, että tämmöinen tehtävä aukeaa, ennestään tehtävää hoitaneen henkilön siirtyessä muualle, ja oli ajatellut josko minä voisin ottaa tehtävän vastaan.
Mulle täytenä yllätyksenä ja samalla muistin uneni.
Oiskohan menny naama niin kalpeksi, että esimiehenikin totesi nopeasti: Ei tartte nyt päättää, mieti vaikka 2 päivää ja keskustellaan sitten uudestaan.
Ei oo kyllä aikasemmin unet toteutunu, voinee sanoa jopa onneksi.
Tiedän sellaiset tosivanhat naulat, ne on vähän kantikkaita sepän takomia, tosi pitkiä.
Mun isän kotimökki on myös yli 100 v. vanha, ja siellä kuului aina joskus kesäöisin askelia ullakolta tai vintiltä. Nei olleet mitään eläimen
Olen monesti miettinyt, että kuuluuko siellä talvellakin niitä ääniä, kun siellei ole ketään paikalla kuuntelemassa. Mielenkiintoinen ajatus. Kuuluuko ääniä ns. hukkaan?
Mun isän kotimökki on myös yli 100 v. vanha, ja siellä kuului aina joskus kesäöisin askelia ullakolta tai vintiltä. Nei olleet mitään eläimen
Olen monesti miettinyt, että kuuluuko siellä talvellakin niitä ääniä, kun siellei ole ketään paikalla kuuntelemassa. Mielenkiintoinen ajatus. Kuuluuko ääniä ns. hukkaan?
Nothing is quite what it seems
Senaikainen poikaystävä kummasteli ja sitten suuttui. Muille en ole tuosta kertonut. Pitäisivät ihan friikkinäMaybrick kirjoitti:Miten muut läheiset tai mies/poikaystävä suhtautuu näihin sun vaistoihin? Mä en näe ns. "luonnollista" selitystä tuohon onnettomuusjuttuun.
Mummollani on kuulemma ollut samanlaisia "kykyjä", äitini on kertonut, tietämättä tästä mun tapauksesta mitään.
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
Meillä on käynyt tosi usein niin, että kun mä ajattelen jotain asiaa mikä pitäisi tehdä,tms., niin mies soittaa samaan aikaan, tai heti perään mulle ja alkaa selittää samaa juttua.
Tätä tapahtuu myös toisinpäin, enkä tarkoita nyt mitään tyyliin: tänään pitää viedä matot ulos, vaan jotain sellaisia juttuja mikä ei ole tullut mieleenkään vaikka vuoteen.
Saatetaan myös alkaa samaan aikaan puhumaan jostain jo edesmenneestä henkilöstä, josta ei ole juttua moneen vuoteen.
Telepatiaako?
Kyllä välillä nousee kirjaimellisesti karvat pystyyn, niin omituiselta se tuntuu.
Tätä tapahtuu myös toisinpäin, enkä tarkoita nyt mitään tyyliin: tänään pitää viedä matot ulos, vaan jotain sellaisia juttuja mikä ei ole tullut mieleenkään vaikka vuoteen.
Saatetaan myös alkaa samaan aikaan puhumaan jostain jo edesmenneestä henkilöstä, josta ei ole juttua moneen vuoteen.
Telepatiaako?
Kyllä välillä nousee kirjaimellisesti karvat pystyyn, niin omituiselta se tuntuu.
Kaikki selviää joskus! Jos jokin ei ole selvinnyt,
kysymyksessä ei olekaan loppu.
kysymyksessä ei olekaan loppu.
hmm. Äsken kävi aika jännä juttu. Imuroin, ja päässäni alko soimaa kaija koon tinakenkätyttö biisi. Sain imuroitua ja istahdin koneelle, ja pistin telkkarin päälle. Telkkarissa kakkosella tää jumppa menossa, ja korviin kantautu kaija koon tinakenkätyttö :O
Ja imuroidessa telkkari ei siis ollu päällä, ja en muutenkaa kuuntele kyseistä laulajaa.. Jostai vaa tuli biisi mieleen..
Ja imuroidessa telkkari ei siis ollu päällä, ja en muutenkaa kuuntele kyseistä laulajaa.. Jostai vaa tuli biisi mieleen..
And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Ihan sama juttu meillä miehen kanssa _o/ Puhumattakaan sitten siitä, että toinen soittaa juuri kun oli itse soittamassa toiselle... Ovat sitä karvatkin joskus pystyyn nousseet, mutta haluan ajatella homman pikemminkin niin, että ollaan varmaan sitten TOSI sopivia toisillemmeMinney Magia kirjoitti:Meillä on käynyt tosi usein niin, että kun mä ajattelen jotain asiaa mikä pitäisi tehdä,tms., niin mies soittaa samaan aikaan, tai heti perään mulle ja alkaa selittää samaa juttua.
Tätä tapahtuu myös toisinpäin, enkä tarkoita nyt mitään tyyliin: tänään pitää viedä matot ulos, vaan jotain sellaisia juttuja mikä ei ole tullut mieleenkään vaikka vuoteen.
Saatetaan myös alkaa samaan aikaan puhumaan jostain jo edesmenneestä henkilöstä, josta ei ole juttua moneen vuoteen.
Telepatiaako?
Kyllä välillä nousee kirjaimellisesti karvat pystyyn, niin omituiselta se tuntuu.