Nela Saglenova (Utkina), 27v, Malminkartano 9.9.2015

[nellistiina]

No en viitannut tähän viestiin luin kyllä tämänkin. Laitoin hakukenttään nimimerkin hakusanaksi. Sieltä kaikki viestit ja yhdessä juuri tuo kirjoittamani lause. Kokeilen saanko sen tänne siirrettyä

[nellistiina]

Siis anteeksi juuri tähän viittasin en huomanut rivien välistä heti

[GreenDay]

Hesarissa on pitkä juttu koko tapauksesta, kuvia etsinnöistä ja pohdintaa. En viitsinyt kopioida juttua tähän pituuden vuoksi.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1446179361536

Yllä oleva lainaus lyhennetty.

" "Nela Utkina on ollut kateissa seitsemän viikkoa – etsijöiden veneessä vuorottelevat väsymys ja usko
SUNNUNTAI 31.10.2015 2:00 Päivitetty: 31.10.2015 15:01
Teksti: Tommi Nieminen
Kuvat ja video: Sami Kero

Vesistöetsintöjen veteraani, toistasataa vainajaa löytänyt Reino Savukoski etsi lokakuun lopulla Nuuksiossa kadonnutta Nela Utkinaa. HS hyppäsi kumiveneen kyytiin, kun punkaharjulainen Savukoski luotasi Nuuksion Pitkäjärveä viistokaikuluotaimella ja löysi pohjaan juuttuneen vanhan veneen. Savukoski pyydettiin mukaan kuusi viikkoa aiemmin kadonneen 27-vuotiaan tsekkiläisnaisen etsintään.

Hitaasti, hyvin hitaasti kumivene liukuu Pitkäjärven selkää.

Se on kuin pieni aavelaiva Nuuksion kansallispuistossa. Paatissa on äänetön akkukäyttöinen sähköperämoottori, ja vene näyttää oudolta möykyltä, sillä sen päälle on viritetty muhkurainen pressukatos.

Veneessä istuu kolme miestä. Heistä kaksi on kolmekymppisiä. Nuoremmatkin miehistä ovat aavistuksen omalaatuisia, mutta vanhin, 67-vuotias Reino Savukoski, on erikoisimpia, joita olen tavannut.

Juuri nyt Savukoski on väsynyt. Punkaharjulainen vesistöetsintöjen veteraani on edellisyönä kiertänyt Pitkäjärven pimeydessä kahteen asti labradorinnoutajansa Radarin kanssa. Oikeastaan raskaan yötyön ei pitäisi olla edes mahdollista Savukoskelle, sillä tasan vuosi sitten häneen iski aivoinfarkti.

Savukoski laskee viistokaikuluotaimen veteen. Näyttöruudulle alkaa piirtyä luotaimen kuvaa pohjasta, noin 15 metrin leveydeltä veneen molemmin puolin.

”Oikealla on pieni tukki”, Savukoski sanoo. ”Vasemmalla on kivi. Oikealla on tukki tai noin kahdeksan senttiä paksu ja nelisen metriä pitkä risu.”

Reino Savukoski sai aivoinfarktin tasan vuosi sitten. Lääkärin kehotuksesta hän lyhensi etsintäpäivien pituuden kahdestakymmenestä tunnista kuutentoista. Venettä ohjaa Tommy Boström.

Hän kertoo, että jos luotaimen kuvassa nyt näkyisi ruumis, se näyttäisi pieneltä nukelta.

”Siinä näkyisivät raajat ja pää.”

Nuoremmat miehet veneessä ovat etsintäryhmää johtava Jarkko Hyöppönen ja vapaaehtoinen Tommy Boström.

He ovat erikoinen kolmikko. Miehillä ei ole virallista asemaa Nuuksion etsinnöissä, vaan he ovat täällä intohimosta ja elämänkatsomuksesta. Löydöistään he raportoivat tutkintaa johtavalle Helsingin poliisille.

Savukoski on paitsi eläkkeellä oleva ylirajavartija myös Savonlinnassa täydennyspoliisina, mutta Nuuksioon häntä eivät pyytäneet viranomaiset vaan Hyöppönen.

Hyöppöstä ja Savukoskea yhdistää usko Taivaan isään, joka ”kauko-ohjaa” heidän toimiaan. Boström ei ole uskossa, mutta hän on kolmikosta ainoa, joka tietää omakohtaisesti, kuinka tuskaista on olla kadonneen lähiomainen.

Boströmin äiti katosi, kun poika oli 12-vuotias. Siksi hän on Nuuksiossa. Siksi hän etsii aamusta iltaan ja viikosta toiseen ihmistä, jota hän ei ole eläessään tavannut.

Kesällä 1989 Tšekkoslovakiassa kuohui, kansannousu maata johtavaa kommunistipuoluetta ja Neuvostoliittoa vastaan keräsi joukkovoimaa. Mutta Ostravan kaupungissa Tšekkoslovakian ja Puolan rajalla asunut Nela Saglenová ei siitä vielä ymmärtänyt.

Hän oli yksivuotias.

Samana kesänä tapahtui käänteentekeviä asioita myös Reino Savukosken elämässä. Ystävä hukkui Simpelejärveen. Hän oli humalassa ja löi päänsä kesämökin rappusissa. Siitä huolimatta hän päätti lähteä nostamaan verkot järvestä.

Rantaan ajautui vain tyhjä vene.

Savukosken ensimmäinen etsintäoperaatio päättyi huonosti, ystävää ei löytynyt. Kaksi teinipoikaa löysi pintaan nousseen ruumiin pari viikkoa myöhemmin.

Kadonneiden etsimisestä tuli Savukosken elämäntehtävä.

Ostravalaisesta taaperosta Nela Saglenovásta taas kasvoi aikuinen nainen.

Syksyllä 2010 hän muutti Ouluun, johon hän saapui yliopiston Erasmus-vaihtoon. Hän oli valmistunut Opavan kauppakorkeakoulusta Tšekin tasavallassa. Lopputyössään hän analysoi menestyvän autokonsernin, Škodan, bisnestä.

Oulussa hän tapasi rakennusinsinööri Sergei Utkinin, joka oli kotoisin Sortavalasta Venäjältä.

Vaihto-ohjelman päätyttyä Saglenová lensi takaisin kotimaahansa, mutta palasi pian Sergein takia Ouluun. Kaksi vuotta myöhemmin he muuttivat Helsingin Malminkartanoon. Sergei sai työpaikan vienti-insinöörinä talonrakennusyhtiössä. Nela taas pääsi töihin digialan start up -yritykseen.

Ulospäin näytti hyvältä. Saglenová oli työkavereiden mukaan omistautunut työlleen, ja sitä tukevat hänen päivityksensä Facebookissa. Pinnan alla saattoi olla muuta. Aviomiehen mukaan Nela oli työasioista niin stressaantunut, ettei saanut niitä mielestään edes Nuuksion-retkillä. Pariskunnan yhteinen vapaa-aika kului pääasiassa urheiluun ja retkeilyyn.

Heinäkuussa 2015 Nela ja Sergei menivät naimisiin Prahassa. Hääkuvassa he hymyilevät vanhan Raatihuoneen kuuluisan astronomisen kellon edessä. Nela Saglenová oli jo aiemmin ottanut käyttöönsä miehensä sukunimen feminiinimuodon Utkina, vaikka virallisesti hän oli edelleen Saglenová.

Katoamista edeltävänä iltana, tiistaina, Utkina viesti pomonsa kanssa ja sopi lippujen ostamisesta yritystapahtuma Slushiin. Hän viesti myös ystäväpariskunnalle, jonka Sergei ja Nela olivat kutsuneet keskiviikkoillaksi kotiinsa Malminkartanoon.

Tulkaa mihin aikaan tahansa, Nela kirjoitti. Sergei on kyllä kotona. Hän itse tulee heti, kun ehtii.

Tiesikö Nela Utkina jo tiistaina, mitä hän tekisi keskiviikkoaamuna? Vai tapahtuiko myöhemmin tiistai-iltana tai yönä jotain, joka muutti hänen suunnitelmansa?

Keskiviikkoaamulla hän toimi tavalla, joka vaikuttaa suunnitelmalliselta. Hän tekstasi pomolleen lääkärille menemisestä, mutta pani lenkkarit jalkaan ja kevyet retkivaatteet reppuun. Hän lähti kaupan kautta Nuuksioon ja jäi pois Kattilan pysäkillä.

Siihen jäljet loppuvat. Siitä on nyt seitsemän viikkoa.

Lahjakkaan ja sosiaalisen naisen katoaminen on mysteeri, jota suomalaiset puivat työpaikoilla, baaripöydissä, viranomaisten palaverihuoneissa ja etenkin internetissä. Pelkästään netin yhdellä keskustelupalstalla katoamiseen liittyviä viestejä – joista moni pitkiä pohdiskeluja – oli tämän viikon torstaina yli 7 500.

Jarkko Hyöppönen on vapaaehtoisen etsintäryhmän vetäjä.

Istumme toista päivää Savukosken kumiveneessä.

Hyöppönen on lepovuorossa saunatuvalla. Boström ohjaa. Savukoski tuijottaa vedenalaisen kameran kuvaa näytöltä ja selostaa. Pohjassa ei näy mitään, mikä herättäisi Savukosken kiinnostuksen. Vain pitkä rivi kiviä.

”Mikä näytti kaikuluotaimessa raajalta, kivi oli”, Savukoski sanoo omintakeiseen tyyliinsä.

Viistokaikuluotaimen kuvaa Pitkäjärven pohjasta.

Jatkamme matkaa. Savukoski näkee pohjassa ”sellaisen kolmen patterin taskulampun”.

”Tämä on tarkastettu. Tässä ei ole mitään. Niin kuin arvelinkin, koska koira ei kunnolla reagoinut.”

On vaikea vastustaa kiusausta tehdä vertailuja kuuluisiin trioihin. Kolme muskettisoturia tuntuu ehkä liian pönäkältä, mutta miten olisi Remu, Cisse ja Albert. On isoeleinen johtohahmo eli Savukoski ja kaksi hiljaisempaa aseenkantajaa.

Savukosken kännykkä soi. Siellä on selvännäkijä. Moni heistä on lähestynyt Savukoskea liittyen Utkinan katoamiseen.

”Ihan käsittämättömiä viestejä he ovat lähettäneet”, Savukoski sanoo.

Pian Savukosken puhelin taas soi. Nyt siellä on joku hänen vanha ystävänsä. He puhuvat ensin Utkinan etsinnästä ja sitten Jumalasta. Puhelu loppuu ja Savukoski jatkaa kaikuluotainkuvan tuijottamista.

Sitten hän purskahtaa itkuun. Hän peittää kasvonsa ja hytkyy. Syy ei aivan aukottomasti selviä, mutta itku saattaa liittyä Nelaan tai Jumalaan tai Kuolemaan tai Syntiin tai Armoon tai todennäköisimmin niihin kaikkiin.

Me muut istumme vaiti kumiveneessä. Emme katso edes toisiimme. Pian olemme taas rannassa.

Savukoski on Punkaharjulta Savosta, ja sen huomaa. Hän edustaa hienoa ihmistyyppiä. Hän voisi olla jukuripäinen kansanmies Kari Hotakaisen tuotannosta. Hahmo, joka on editoitu pois romaanista, ja heitetty sivullisia varoittamatta Nuuksioon. Savukoskella on päässään pipo, jossa lukee Hirveä ikävä.

Mutta ikävä mitä?

”Rehellisyyttä”, Savukoski sanoo. ”Maa kylpee taloushistoriansa pahimmassa lamassa, mutta verorikkaat kiertävät veroja ja eläkeläismummot maksavat tämän menon.”

Savukoski kertoo, että Kekkosen aikana, kun hän oli lapsi, hänen uskovaiset tätinsä käskivät rukoilemaan, että Kekkonen pysyisi hengissä. Reino rukoili. Nyt hän sanoo rukoilevansa aivan samaa ”presidentti Niinistön ja Jenni -rouvan” suhteen, sillä Niinistö on puhunut sotaveteraanien puolesta.

”Jos rehellisyys on hulluutta, niin minä olen hulluudessa maailman top kympissä”, Savukoski sanoo, ja tämän hän sanoo usein.

Savukoski puhuu tarpeeksi. Hänen menneisyydessään on monta kipupistettä, ja on parempi, että mainitsemme tässä vain tärkeimmän. Kovimmalle ottaa se, että hänet erotettiin ”hullun papereilla” rajavartiolaitoksesta vuonna 1993. Savukoski väittää joutuneensa vuosien työpaikkakiusaamisen uhriksi, koska hän alkoi raportoida virkamiesten korruptiosta.

”Vituttaahan se hiljaista miestä”, Savukoski sanoo.

Seisomme venelaiturilla Pitkäjärven rannassa. Ollaan aivan hiljaa. Mikä tarkalleen ottaen vituttaa?

”Kun pannaan eläkkeelle.”

Nela Utkina toimi aamulla päättäväisesti. Voi olettaa, että hän Nuuksioon jostakin erityisestä syystä.

Ehkä lataamaan akkuja. Tai tapaamaan jotakuta. Tai nimenomaan katoamaan 53 neliökilometrin kansallispuistoon, jossa hän oli useasti retkeillyt.

Keskiviikkona 9. syyskuuta Utkina lähti kotoaan Helsingin Malminkartanosta aviomiehensä mukaan kello 07.00–07.30. Mies oli nukkumassa. Hieman kello kahdeksan jälkeen Utkinasta on näköhavainto kotinsa lähellä. Hän oli liikkeellä yksin.

Pian Utkina lähetti tekstarin pomolleen. Hän kertoi pääkivusta ja migreenistä ja sanoi menevänsä lääkäriin. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt vaan käveli Malminkartanosta parinkymmenen minuutin matkan Myyrmannin kauppakeskukseen. Hän kävi Citymarketissa ja jatkoi sieltä muovikassi puolillaan ostoksia.

Poliisi kertoi pian, että kyse oli niin tavanomaisista tuotteista, etteivät ne selitä sitä, kuinka Utkina katosi. Hän osti pääasiassa ruokatarpeita, mahdollisesti myös muutamia yleisiä taloustarvikkeita.

Yhdeksän jälkeen Utkina matkusti Myyrmannista bussilla Espoon keskukseen. Kello 9.47 hän nousi 85A-linjan bussiin, ja kello 10.20 hän poistui autosta Kattilan päätepysäkillä Nuuksiossa. Bussin valvontakameran kuvassa hänellä oli harmaa reppu, ja hän oli pukenut punaisen retkeilytakin ja harmaan otsaliinan. Jalassaan hänellä oli harmaat housut ja lenkkarit.

Se oli aivan tolkullinen vaatetus lyhyelle päiväretkelle Nuuksioon.

Oletettavasti Utkina jatkoi Kattilan päätepysäkiltä syvemmälle kansallispuistoon. Aviomies on kertonut, että Nelan suosikkipaikkoja Nuuksiossa oli Pitkä Saarijärvi. Pieni vesistö sijaitsee etelään Kattilasta.

Tässä vaiheessa kuva hämärtyy. Ämmässuon jäteaseman ja Nuuksion lähellä sijaitseva tukiasema nappasi tiedon Utkinan puhelimen sijainnista. Mitä tapahtui seuraavan neljän tunnin aikana, on pimennossa. Kello 14.25 hän antoi itsestään viimeisen elonmerkin, tekstarin äidilleen. Se käsitteli hääkuvien teettämistä.

Oliko kaikki vielä hyvin? On myös mahdollista, että hän vain antoi äitinsä ymmärtää niin.

Sen jälkeen Nelasta ei kuulunut enää mitään. Hän ei vastannut enää puhelimeensa, ei soittanut eikä tekstannut. Puhelin piti kyllä yhteyttä tukiasemaan, mutta noin kello 24 yöllä kännykkä sammui.

Sitä ei tiedetä, olivatko puhelin ja Utkina siinä vaiheessa enää samassa paikassa. Todennäköisesti kännykän akusta loppui virta. Jäi vain hiljaisuus.

Miksi hän lähti Nuuksioon? Oliko päänsärky tekosyy vai totta? Miksei hän kertonut aviomiehelleen, jos hän halusi vain lepopäivän työstressistä? Tapasiko hän Nuuksiossa muita ihmisiä? Entä jos Utkina jostain syystä teki ison hämäyksen, peitti jälkensä ja katosi ulkomaille?

Suunnitelmallinen ulkomaille lähtö on kuitenkin hyvin epätodennäköinen. Utkina jätti passinkin kotiinsa, ja vaikka Schengen-alueella voi matkustaa henkilökortilla, tuskin kukaan katoaisi maailmalle passitta. Vieläpä oudosti Nuuksion kautta koukaten.

Vai onko kyse sieppauksesta, kuten Nuuksiossa kesäkuussa 2013?

Silloin noin kolmekymppinen mies sieppasi 45-vuotiaan espoolaisnaisen, pakotti tämän puukolla uhaten harmaaseen Opeliin, sitoi hänet ja lähti ajamaan Porvoon suuntaan. Landbon kohdalla nainen pakeni vauhtia hiljentäneestä autosta.

Miestä ei ole saatu kiinni. Toisaalta mikään ei viittaa siihen, että Utkina olisi siepattu.

Todennäköisimmältä vaikuttaa onnettomuus, sairauskohtaus tai jokin itsetuhoinen teko. Jos Utkinalla oli päänsärky, oliko se oire jostain vakavammasta? Saiko hän Nuuksiossa sairauskohtauksen? Liukastuiko hän kalliolta veteen, löi päänsä ja hukkui?

Vai päättikö hän itse elämänsä?

Aviomies Sergei Utkin seisoo laiturilla Pitkäjärven rannalla. Myös hän näyttää väsyneeltä. Hyvin väsyneeltä.

”Olen yhdeksänkymmentäprosenttisen varma, ettei Nela ole täällä. Maasto on jo tarkistettu. Enää on jäljellä järvien tarkistus”, Utkin sanoo.

Hän on tullut tervehtimään Savukosken tiimiä. Joku kysyy Sergeiltä, kuinka kauan tämä aikoo etsiä Nelaa.

”En tiedä. Mutta mitä muutakaan voisin tehdä, hän on vaimoni. Alkaa ryypätä?”

Utkinaa ovat etsineet monet porukat: Poliisi ja rajavartiosto. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun partioijat. Utkinan omaiset ja ystävät. Ja nyt Savukosken tiimi. On käytetty helikoptereita, etsintäkoiria, veneitä, mönkijöitä ja sukeltajia.

Nuuksion maastossa on kiertänyt kaikkiaan satoja ihmisiä. Kaikki todennäköisimmät paikat on jo tarkistettu, lukuunottamatta Nuuksion isoimpia vesistöjä. Pelkästään lokakuisena lauantaina, kun Savukoski kiertää Pitkäjärveä, etsinnöissä on yhteensä 29 ihmistä.

Savukoski astuu taas kumiveneeseen. Hänen etsintätapansa on hioutunut 26 vuodessa.

Ensin hän kiertää vesistöä labradorinnoutajansa Radarin kanssa. Jos Radar merkkaa kohteita eli alkaa haukkua ja tuijottaa järven pohjaan, Savukoski palaa paikalle ja tarkistaa sen viistokaikuluotaimella. Jos luotain näyttää jotain, joka saattaisi olla ihminen tai osa ihmisestä, Savukoski ajaa kolmannen kerran paikalle ja kuvaa sen vedenalaisella kameralla. Jos sen jälkeen on vahva oletus, että pohjassa todella on ihminen tai osia ihmisestä, Savukoski pyytää sukeltajat paikalle. He varmistavat asian.

Sen jälkeen vastuu siirtyy poliisille. Savukoski ei koskaan itse nosta ketään vedestä. Hän vain etsii ja löytää.

Savukoski vannoo tekevänsä etsintää puhtaasti hyväntekeväisyytenä, ja siltä se myös vaikuttaa. Hänen varusteensa ovat vanhat ja huonokuntoiset. Hän näyttää Etsintäveneen Tuki ry:n viime vuoden tilinpitoa, jonka mukaan yhdistys on tehnyt yli 6 000 euroa miinusta.

Savukoski sanoo käyttäneensä harrastukseensa vuosien mittaan tuhansia euroja enemmän rahaa kuin hän on siitä saanut. Hän elää ylirajavartijan eläkkeellä.

”Reinon yhdistyksen kassassa oli 112 euroa, kun soitin hänelle ja pyysin Nelaa etsimään”, Hyöppönen sanoo.

Suomessa tehtiin viime vuonna noin 18 000 katoamisilmoitusta.

Se on paljon, mutta onneksi heistä noin 17 990 löytyi ja pääosa elossa. Vuosittain vain noin 10–15 ihmistä jää pitkäksi aikaa tai pysyvästi kadoksiin. Kun ihminen katoaa, paljastuu lopulta syyksi lähes poikkeuksetta itsemurha, tapaturma tai henkirikos. Suomessa on harvinaista, että joku tekee tietoisen katoamistempun. Emme me ole sellaisia. Emme me matkusta ulkomaille ja piiloudu jälkiä jättämättä vuosikausiksi.

Silti Savukoski tietää kokemuksesta, että kaikki on mahdollista.

Hän on löytänyt taustayhdistyksensä mukaan 112 vainajaa mutta antaa ymmärtää, että löydettyjä olisi enemmänkin. Hän kuulemma lopetti laskemisen siinä vaiheessa, kun erään verkkolehden blogisti loi sepitteellisen haastattelun, jossa Savukoski muka kutsui hukkuneita ”veneestä kuseksijoiksi”.

Kun Savukoski kertoo asiasta, hän kiihdyttää itsensä vimmaan: ”Täysin omasta perseestä revitty juttu.”

Ihmisten lisäksi Savukoski on totta kai 26 vuodessa löytänyt vesistöistä paljon muutakin. Taipalsaaresta hän löysi armeijan miehistönkuljetusvaunun, joka upposi kesäkuussa 1991. Se oli tragedia, jossa hukkui seitsemän jääkäriä. Sulkavalta Savukoski löysi kaivinkoneen. Iisalmen satama-altaasta taas BMW:n, jonka sisällä oli viisi vuotta autossa ollut vainaja. Asikkalasta 30 metrin syvyydestä Mitsubishi Lancerin, jossa vainaja oli ollut yksitoista vuotta.

Hän kertoo löytäneensä myös polttomoottorikäyttöisen betonimyllyn. Useita mopoja. Kaksi moottorikelkkaa. Nelisenkymmentä perämoottoria.

”Kerran löysin kahdeksantoista muikkuverkkoa, kun olin etsimässä vainajaa. Isäntä luuli, että joku oli varastanut verkot, mutta myrsky oli vienyt ne viiden kilometrin päähän”, Savukoski sanoo.

Myös Nela Utkinan etsinnän aikana on löytynyt kaikenlaista, vaikkei mitään, mikä viittaisi kadonneeseen. Hyöppösen porukka löysi Nuuksiosta salametsästetyn hirven lokakuun alussa. Pitkäjärvestä Savukoski löysi vanhan veneen, joka oli jo puoliksi uponnut pohjamutaan.

Mutta tavara on tavaraa. Oikeasti merkitystä on vain ihmisillä. Savukoski tietää kokemuksesta, että moni omainen pääsee jaloilleen vasta silloin, kun vainaja löytyy. Savukoski sanoo palvelevansa omaisia. Hänelle ei ole mitään merkitystä vainajan kansallisuudella, iällä tai menneisyydellä. Hän on jo tottunut vainajiin.

”Paitsi jos se on lapsi. Silloin itken.”

Viime kesänä hän löysi Hiidenselältä Laatokalta kaksi hukkunutta venäläispoikaa. Laatokka on tullut tutuksi, sinne Savukoski on hälytetty useamman kerran. Hän näyttää ikivanhasta Nokian kännykästään kaikuluotaimen kuvaa ruumiista järven pohjassa. Hän arvelee, että kuva on eräästä venäläisen kantosiipialuksen kapteenista.

”Aikoinaan löysin Laatokalta yhdellä kertaa kuusi ihmistä, kaksi isää ja heidän lapsensa”, Savukoski sanoo.

Venäjä on myös palkinnut Savukosken. Kun hän vuonna 2003 löysi erään poliisimestarin hukkuneen pojan, Venäjän rajavartiosto myönsi kultaisen ansiomerkin.

Sitä Savukoskella ei tosin ole enää. Rahapula vaivasi, ja voidakseen jatkaa kadonneiden etsintää hän myi merkin 400 eurolla keräilijälle.

Hyöppösen hampaat kalisevat.

Savukosken tiimi on rantautunut viisiasteiselta järveltä, ja Hyöppösen vaatteet ovat märät. Hän seisoo saunamökin terassilla ja hotkaisee kylmettyneenä pystylounaan, grillimakkaran sinapilla. Saunamökki Pitkäjärven rannalla on Savukosken tiimin tukikohta. Omistaja antoi sen etsintöjen ajaksi käyttöön.

Vakaumus, jolla Savukoski, Hyöppönen ja Boström ovat aamusta iltaan ja viikosta toiseen etsimässä ventovierasta, ilman palkkiota, on vaikuttavaa. Hyöppönen sanoo, että jos ihminen katoaa, hänet on etsittävä. Olemme sen velkaa omaisille.

”Jos pikkusiskoni häviäisi, juoksisin varmaan neljä viisi vuotta häntä etsimässä”, Hyöppönen sanoo.

Savukoski muistuttaa, että filosofisesti asia on monimutkaisempi. Ihmisellä on ”perustuslaillinen oikeus kadota”. Mutta jos joku nyt haluaa todella kadota, niin siitä on syytä ilmoittaa toisille ihmisille. Tarkoituksellinen katoaminen on lähes julminta, mitä voi omaisilleen tehdä.

”Pyydänkin, että jos Nela on elossa, niin hän ilmoittaisi ja voisimme siirtyä etsimään muita kadonneita”, Savukoski sanoo.

Boström tarjoaa meillekin makkaraa, sillä kolmikolla on kuulemma syötävää enemmän kuin tarpeeksi. Heille on lahjoitettu ruokaa ja juomaa. Trion olosuhteet ovat askeettiset, mutta siedettävät. Hyöppönen ja Boström nukkuvat saunatuvassa, Savukoski omasta halustaan saunan lauteilla.

Tasan vuosi sitten marraskuun ensimmäisenä päivänä 2014 Savukoski oli Sulkavalla etsimässä hukkunutta. Hän oli kumiveneessä, kun ensin puutui vasen käsi. Sitten meni puhekyky. Ambulanssi vei Joensuun keskussairaalaan, jossa lääkäri diagnosoi aivoinfarktin.

”Nyt on lääkitys kohillaan”, Savukoski sanoo, ja se naurattaa häntä itseäänkin.

Lääkäri ei kuulemma kieltänyt etsintöjä. Hän pyysi vain säästelemään. Savukoski sanoo lyhentäneensä etsintäpäivien kestoa kahdestakymmenestä tunnista kuuteentoista tuntiin.

On hän silti väsynyt. Viime yönä Hyöppönen heräsi siihen, että Savukoski melskasi saunassa. Saunasta kuului kolina, kun Savukoski potkaisi unissaan metalliämpäriä. Savukoski sanoo olleensa sellaisessa väsymyksen tilassa, että hän näki ”harvinaista värillistä unta jalkapallosta”. Hän pelasi nuorena poikana hyökkääjää, ja Nuuksion saunatuvassa hän potkaisi rankkarin.

Välipäivänä Savukoski käy Ajankohtaisen kakkosen nauhoituksissa Tampereella, mutta esiintyy studiotilanteessa jotenkin vaisusti. Keskiviikkona hän on taas Nuuksion Pitkäjärvellä. Hän on herännyt puoli viideltä aamulla, käynyt Radarin kanssa lenkillä ja lähtenyt järvelle.

On alkamassa taas pitkä päivä. Savukoski tietää, ettei vesistöetsintä ole taitolaji, eikä varsinkaan tuurilaji. Se on kestävyyslaji. Hän oli etsimässä peräti 75 vuorokautta Perämeren rannikolla marraskuussa 1943 uponnutta hinaajaa, Oulu II:ta.

Nelan etsinnässä Savukoski on vasta alussa. Hän on tutkinut osan Pitkäjärveä, ja sen luodattuaan kolmikko siirtyy Nuuksion pienempiin vesistöihin. Sahajärveen. Siikajärveen. Haukkalampeen.

Tässä menee vielä viikkoja.

Savukoski käy läpi paikkoja, joista retkeilijä olisi voinut pudota järveen.

Reino Savukosken etsintäpartio kaikuluotaa ja kuvaa Nuuksion Pitkäjärven pohjaa. "

Jutun kuvatekstit pienellä fontilla.

[Berenices]

Sanomalehti Kaleva tänään:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/va ... ta/711133/

KOTIMAA 2.11.2015 18:16 | PÄIVITETTY 2.11.2015 18:34 KAISA HAHTO
Katoamisen tausta

– Tshekistä kotoisin oleva 27-vuotias Nela Utkina (o.s. Saglenova) katosi pääkaupunkiseudulla 9. syyskuuta 2015.

–  Utkinan piti mennä työpaikalleen Helsingin keskustaan, mutta hän ilmoitti kärsivänsä päänsärystä ja menevänsä lääkäriin. Hän suuntasi kuitenkin ensin Vantaalle Myyrmäen ostoskeskukseen, missä tallentui ostoskassi kädessään valvontakameraan.

– Toinen valvontakamera paikansi hänet poistumassa bussista Nuuksiossa, minne jäljet päättyvät. Vielä iltapäivällä Utkinan puhelimesta lähetettiin viesti hänen äidilleen. Poliisi on mediassa kuvannut viestiä aivan tavanomaiseksi.

–  Viimeinen varma havainto Utkinasta on keskiviikolta kello 10.20 Nuuksionpään bussipysäkiltä. Nainen tallentui linja-auton valvontakameraan. Seuraavana yönä Utkinan puhelin paikantui viimeisen kerran Ämmässuon kaatopaikan ja Nuuksion läheiselle tukiasemalle. Sitten puhelimen signaali katosi.

– Omaiset, poliisi, rajavartiolaitos ja suuri joukko vapaaehtoisia etsijöitä on etsinyt Utkinaa Nuuksion alueelta. Etsinnät jatkuvat maastossa.




Karttatiedot
Käyttöehdot


10 km
MAINOS

Nela Utkina on ollut kateissa kohta kaksi kuukautta. Tshekkiläissyntyinen nuori nainen lähti syyskuisena aamuna kodistaan Helsingin Malminkartanossa, mutta ei koskaan päätynyt lääkäriin, mihin oli ilmoittanut menevänsä. Valvontakameroiden otokset paljastivat Utkinan suunnanneen lääkärin sijasta Nuuksion retkeilyalueelle.

Tapaukseen liittyy paljon mystisiä piirteitä. Niiden vuoksi tapaus nousi heti lööppeihin – ja puhuttaa Suomea.

Vapaaehtoinen etsijäryhmä jaksaa yhä tehdä pitkää päivää löytääkseen Utkinan.
Nuuksion maastossa Utkinaa etsii parhaillaan vapaaehtoisista koottu joukko, joka kantaa nimeä Kadonneen etsintä. Sunnuntaina ryhmä kävi läpi yhden lähiseudun lammista, ja maanantaina ovat maastoetsinnät jatkuneet. Paikalla oli maanantaina kuusi etsijää.

Etsintäryhmä on perustettu Utkinan katoamisen ympärille, mutta siitä puuhataan rekisteröityä yhdistystä. Etsintöjä ja ryhmää johtaa Jarkko Hyöppönen, joka tekee siviilityökseen muun muassa yksityisetsivän hommia.

Hyöppönen kertoo, mitkä juonteet tekevät Utkinan tapauksesta mystisen.

Ensinnäkin se, että Utkina ei ollut maininnut miehelleen, että olisi lähdössä yksin retkelle.

– Ostoksissa oli myös esimerkiksi pyykkinarua, mitä Nelan mies on ihmetellyt, kertoo Hyöppönen.

Julkisuudessa on käsitelty monia katoamiseen liittyviä yksityiskohtia. Jokainen uusi tiedonjyvä tuntuu ainoastaan kasvattavan mysteeriä.

Pariskunta tutustui Oulussa

Nela Utkina oli opiskellut Oulussa, missä hän oli tavannut myös tulevan aviomiehensä.

Hän ehti olla naimisissa vain runsaan kuukauden ennen katoamistaan. Häiden jälkeen tyttönimi Saglenova muuttui Utkinaksi.

Silminnäkijöiden puute kummastuttaa Hyöppöstä, koska Nuuksiossa liikkuu päiväsaikaan marjastajia ja ulkoilijoita.

– Koska kadonnut on kaunis, nuori nainen, seksuaalirikoksen uhkakin nousee mieleen.

Samalla tiellä, jolla Nela jäi bussista pois, siepattiin nainen autoon kaksi vuotta sitten kesäkuussa. Lisäksi alueella on karhuja sekä soita, joihin voi upota. Mystiseksi tapauksen tekee jo se, että tunnollinen työntekijä jätti menemättä töihin.

Hyöppönen pitää viime ajoilta merkittävimpänä uutena käänteenä uskottavan oloista silminnäkijähavaintoa. Nelan tuntomerkkeihin sopiva nainen on nähty kaivamassa reppuaan joko katoamispäivänä tai sitä seuraavana päivänä. Havaintopaikka oli Hyöppösen mukaan noin 500 metrin päässä Utkinan puhelimen paikannuspaikasta.

Jos silminnäkijähavainto pätee, mitä se kertoo?

– Se vahvistaa sitä, että Nela voisi olla noilla kyseisillä alueilla. Etsimistä helpottaisi tieto siitä, että hän itse on ollut siellä, ei pelkästään kännykkä. Havainto ei ole läpimurto, mutta parempi kuin ei mitään, vastaa Hyöppönen.

Hänen mukaansa rikoksen tai omaehtoisen katoamisen todennäköisyys kasvaa, jos kertakaikkiaan mitään ei löydy.

– Mikään Nelan edeltävien päivien käytöksessä tai ostoksissa ei viittaa omaehtoisuuteen. Esimerkiksi se, että laittaa huivin päähän hirvikärpästen varalta tai pukee asianmukaiset ulkoiluvaatteet ylleen, ei viittaa itsetuhoisuuteen. Jos kyseessä olisi ollut itsemurha, onnettomuus tai sairauskohtaus, Nela olisi todennäköisesti jo löydetty. Tapaus vaikuttaisi enemmän rikokselta, mutta kaikki on spekulointia.

Vapaaehtoiset toimivat
omalla vastuulla

Vapaaehtoisryhmä toimii omalla vastuullaan, viranomaiset eivät ole pyytäneet sitä paikalle. Hyöppönen kertoo kuitenkin raportoivansa poliisille lähes päivittäin, mitä alueita on käyty läpi. Hyöppösen mukaan tiimiin kuuluu esimerkiksi lentäjä, sukeltajia ja poliisikoiran kouluttajia.

Tähän mennessä vapaaehtoisryhmän toiminta on Hyöppösen mukaan rahoitettu ”ihan omasta pussista”. Lahjoituksina on saatu lähinnä ruokaa kaupoista. Hyöppönen kertoo, että hän on laittanut omia rahojaan Nela-tutkintaan tähän mennessä reilut 2 000 euroa. Miksi ihmeessä?

– Ehkä tämä on osaksi harrastus. Ja kun leikkiin ryhtyy, sen kestäköön. Ei tätä voi keskenkään lopettaa. Rahassa ei voi mitata sitä, jos pystyy auttamaan ihmisiä.

Jos tiimistä tehdään rekisteröity yhdistys, sillä on mahdollisuus kerätä toimintaansa lahjoituksia.

Poliisi lopetti Nela Utkinan etsinnät tuloksettomina 11. lokakuuta. Vapaaehtoiset tulivat mukaan etsintöihin jo syyskuun puolella. Hyöppönen on ollut niissä kohta puolitoista kuukautta. Hän arvelee, että ryhmä etsii vielä korkeintaan kahden viikon ajan.

Lue ensi viikonlopun Kalevasta lisää Nela Utkinan etsinnöistä ja siitä, miten etsijäkonkari tekee työtään Nuuksiossa.

[GreenDay]

Mä luulen, että koska facebook-ryhmä: Nelan etsintäsivusto 2 -Suomen ETU -yhteisö, käyttää hyväkseen minfoa ja toisinpäin, niin asiat muuttuu matkalla. Kuten nyt vaikka nuo viinerit leivoksiksi, vai mitä ne alunperin oli?

Peiteseppoa ja hänen mahdollisia muita aliaksia voisi lähteä miettimään, mutta mä olisin pihalla kun lumiukko sen jälkeen: "lautamieskeskustelua väärässä paikassa" Ja toisaalta eikös tätä henkilöä (henkilöitymiä) aika paljon jo pohdittu aiemmin?

Tosta Hesarin jutusta:
"Savukosken kännykkä soi. Siellä on selvännäkijä. Moni heistä on lähestynyt Savukoskea liittyen Utkinan katoamiseen."
Tää on aika hämmästyttävää tietoa. Toki varmasti moni ajattelee, että jos vain voisi olla jotenkin avuksi..

"Nelan etsinnässä Savukoski on vasta alussa. Hän on tutkinut osan Pitkäjärveä, ja sen luodattuaan kolmikko siirtyy Nuuksion pienempiin vesistöihin. Sahajärveen. Siikajärveen. Haukkalampeen."

Ja näissä mennään mun mielestä nyt vikaan, jos järjestys on tämä. Miksi ei niitä Ahvilampea, josta viimeinen havainto(ko)? Saarilampea ja Sorlampea? Varmasti pienempiä, kuin nuo toiset (tosin en ole tarkistanut asiaa, mutta järvi vrs. lampi).

Sitten taas toisaalta mietityttää nämä näköhavainnot, mitä näitä nyt oli? Tampere, Mikkeli? mm. (menikö oikein?). Onko ylipäätään mahdollista, että Nelalla olisi jemmassa jossain sen verran rahaa, että ei tarvitsisi käyttää maksuvälineenä muuta, kuin käteistä? ..jos jossain käyttää omalla nimellään olevia kortteja, luulisi että joku esim. kassa huomaisi: tää on nyt se kadonnut ihminen! Ja siten ilmoittaisi siitä eteenpäin.

[Isovaalea]

Hesarissa on pitkä juttu koko tapauksesta, kuvia etsinnöistä ja pohdintaa. En viitsinyt kopioida juttua tähän pituuden vuoksi.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1446179361536

Yllä oleva lainaus lyhennetty.

" "Nela Utkina on ollut kateissa seitsemän viikkoa – etsijöiden veneessä vuorottelevat väsymys ja usko
SUNNUNTAI 31.10.2015 2:00 Päivitetty: 31.10.2015 15:01
Teksti: Tommi Nieminen
Kuvat ja video: Sami Kero

...
Entä jos Utkina jostain syystä teki ison hämäyksen, peitti jälkensä ja katosi ulkomaille?

Suunnitelmallinen ulkomaille lähtö on kuitenkin hyvin epätodennäköinen. Utkina jätti passinkin kotiinsa, ja vaikka Schengen-alueella voi matkustaa henkilökortilla, tuskin kukaan katoaisi maailmalle passitta...

Toimittajan sanavalinnassa ei ole mitään väärää, kuitenkin Shengen alueen ulkopuolellakin voi matkustaa myös pelkällä henkilökortilla eli Shengeniin kuulumattomissa ETA maissa. Opetelkaa nyt jo 20 jäsenvuoden jälkeen ETA, EU, euro ja Schengen erot.

Mihin henkilö menee jos hän haluaa kadota kaikilta? Maailma on avoin. Passeja saa uusia omalla nimellä, samoin toisten nimellä. EUn isoissa maissa pystyy elämään yhteiskunnan tietämättä jos ei ole pankkitiliä, ei maksa veroja, ei käytä sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa. Mihin henkilö (nuori nainen) pakenee puolisoaan? Äitin helmoihin tai siskon/veljen luo? Parhaan ystävän luo? Uuden miehen luo?

[inspektör]

Kiitos! Tässä koko Kalevan artikkelin olennaisin kohta. Eli pyykkinaru oli nimen omaan Nelan kaupasta ostama. Tätä on mielestäni vain spekuloitu tähän saakka, että onko ollut valmiiksi repussa. Ja että Sergei ihmettelee sitä, eli ei tiedosta että kotona olisi tarvittu uutta pyykkinarua.

Sanomalehti Kaleva tänään:

(...) "Hyöppönen kertoo, mitkä juonteet tekevät Utkinan tapauksesta mystisen.

Ensinnäkin se, että Utkina ei ollut maininnut miehelleen, että olisi lähdössä yksin retkelle.

– Ostoksissa oli myös esimerkiksi pyykkinarua, mitä Nelan mies on ihmetellyt, kertoo Hyöppönen.

Julkisuudessa on käsitelty monia katoamiseen liittyviä yksityiskohtia. Jokainen uusi tiedonjyvä tuntuu ainoastaan kasvattavan mysteeriä.".

[takkulasta]

Teoriani on seuraava.
Sergei vietti 8.9-9.9 välisen yön Nuuksiossa, ehkä ollut riitaa Nelan kanssa. Koska työpaikalle ei yleisälyn mukaan kehdata soittaa poissaolosta avioriidan vuoksi, keksi Nela pääkivun.
Poissaoloilmoituksen hoidettuaan viineriostoksille Myyrmanniin ja sieltä busseilla Nuuksioon etsimään miestä. Pullaa lohdukkeeksi "tuu ny kotiin jo."

Noin klo 1425 viesti äidille, joko niin että riita oli ohi ja hääkuvat tulivat mieleen, tai sitten mies edelleen mököttämässä kuusen alla ja toivo sovinnosta palautti häät Nelan mieleen.

Pariskunta kohtasi siis Nuuksiossa, Nela ei palannut kotiin. Kännykkä jäi maastoon.
Sergei sen sijaan meni kotiin odottamaan vieraita ja vaimoaan, leikisti.

Hieno speku tartsani! Joku osaa ajatella vielä luovasti. Jotain uutta näkökulmaa olen odotellutkin, kun on hieman tahtonut tämä keskustelu pyöriä ympyrää.
Tämähän voisi toimia, en löydä mitään syytä miksei.

[Rva Marple]

Kiitos! Tässä koko Kalevan artikkelin olennaisin kohta. Eli pyykkinaru oli nimen omaan Nelan kaupasta ostama. Tätä on mielestäni vain spekuloitu tähän saakka, että onko ollut valmiiksi repussa. Ja että Sergei ihmettelee sitä, eli ei tiedosta että kotona olisi tarvittu uutta pyykkinarua.

Sanomalehti Kaleva tänään:

(...) "Hyöppönen kertoo, mitkä juonteet tekevät Utkinan tapauksesta mystisen.

Ensinnäkin se, että Utkina ei ollut maininnut miehelleen, että olisi lähdössä yksin retkelle.

– Ostoksissa oli myös esimerkiksi pyykkinarua, mitä Nelan mies on ihmetellyt, kertoo Hyöppönen.

Julkisuudessa on käsitelty monia katoamiseen liittyviä yksityiskohtia. Jokainen uusi tiedonjyvä tuntuu ainoastaan kasvattavan mysteeriä.".

Eikö se,että Nela osti pyykkinarun kaupasta,lisää itsemurhan todennäköisyyttä?onko hän ehkä hirttäytynyt. Naiset eivät yleensä hirtä itseään,se on enemmän miesten itsemurhatapa,mutta Nela on/oli rohkea extremetyyppinen nainen..ehkä siksi hirttäytyminen olisi voinut olla hänen valintansa. Mutta miksei ruumis olusi löytynyt..taas heikko kohta teoriassa.

[takkulasta]

Lukekaa ihmiset aikaisempia viestejä. Tämä pyykkinaru on selvitelty jo 28.9. eli sivulla 288.

Iltasanomien sivuilta löytyvästä videosta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 30443.html

Katsoin videon läpi ja otin pari kuvakaappausta. Videolla näkyy, että Nelalla oli "punainen ulkoilutakki, musta nahkatakki, harmaat housut, lenkkarit, joissa punaiset nauhat, keltainen huivi." Lisäksi "päällä voi olla mikä tahansa mukana olevista vaatteista".

Mukanaan Nelalla oli pyykkinarua, pyykkipoikia, 3 wieneriä, reppu, fazerin sininen, muovikassi sekä 2 kpl onkia. En saanut selvää valitettavasti tuosta yhdestä merkinnästä käsin kirjoitettuna.

Tässä siis suurelta osin vastaukset kysymykseen, mitä maastosta etsittiin.

Kuvankaappaukset
https://www.dropbox.com/s/fwqxlggbcx0zn ... 3.png?dl=0
https://www.dropbox.com/s/fyj9ja1vomg26 ... 2.png?dl=0
https://www.dropbox.com/s/8l1pa03h1tvl3 ... 8.png?dl=0

Mainiota etsiväntyötä! Kiitos, että jaoit havaintosi täällä. Pitkästä aikaa jotakin konkreettista uutta tietoa tänne samojen asioiden jankkauksen keskelle.

Yritin tiirata tuota epäselväksi jäänyttä kohtaa, parhaiten se näkyy toisesta kuvasta. Voisiko siinä lukea "2 kpl kuormahihnaa"?

Juu, ihan tavalliset retkiostoksethan nuo, ilman muuta. Eihän näissä voi edes KUVITELLA olevan mitään sellaista, minkä voisi olettaa liittyvän katoamisen syyhyn.

[Peekilotheria]

Peacmaker: käytin samaa nimitystä kopista, jota jo täällä käytettykin. Veikkailtiin et oli vain salatreffit jollain mahdollisesti kyseessä.

Olet oikeassa, paikka on aikuiselle outo ainakin intiimimpiin hetkiin, eriasia jos teinit olis ollu kyseessä. Silloin tuollainen olisi ollut ehkä tavallisempaa.Siltikin outoa.

Koirien kera tuo olisi hyvä tarkistaa, ehkä jälkikoira haistaisi kopista, jos kadonnut siellä olisi ollut. En tiedä kauanko koira saa hajujäljen jos kyse kylmästä kopista, sisätilaa kuitenkin josta sade ei pääse jälkiä huuhtelemaan.

Kommentoidaan nyt vielä tota laskettelukoppiepisodia kun siitä on parikyt sivua sitten kyselty:

Oma teoriani on, että "oudot tyypit" olivat liikunnanopettajia. Tämä siksi, että paikalla oli sinä päivänä paljon ala-asteikäisiä lapsia ilmeisesti suunnistamassa. Kopilta lähtöni jälkeen sinne meni kolme nuorta tyttöä, jotka ei mitenkään säpsähtänyt niitä henkilöitä siellä kopissa, vaan menivät sisälle ja tulivat ulos noin puolen minuutin päästä. Joten varmaan tunsivat ne. Muhinointiin viittaisi kahinan ja miehen "jäykän olemuksen" lisäksi se, että se punatakkinen vilkaisi MUISTAAKSENI oviaukosta vielä sen näköisesti, että olisi ollut kontillaan tai vähän alempana kuitenkin kuin se sinitakkinen mies. Mutta varmahan en voi tietysti asiasta olla.

[Pavel]

Tapausta seuratessani olen alkanut vakuuttua siitä, että syy Nelan löytymättömyyteen on tämän ruumiin sijainti. Kun nyt on keskitytty tekemään maasto- ja vesistöetsintöjä, on yksi ihan validi vaihtoehto jokin hyvin vähällä käytöllä ollut tai kokonaan hylätty kiinteistö Nuuksion lähiseudulla. Poliisi on muistaakseni kehottanut jossakin välissä ihmisiä tarkistamaan mökkejään, ulkorakennuksiaan jne. mutta mitään järjestelmällistä alueen rakennusten läpikäymistä ei ilmeisesti ole tehty. Nelan kaltainen urheilullinen nainen pääsisi kohtuullisella vaivalla sisään esimerkiksi rikkonaisesta tai helposti auki väännettävästä ikkunasta, vaikka se ei aivan vyötärön korkeudella olisikaan. Mikäli hän olisi ollut itsemurha-aikeissa (pyykkinaru!!!), rakennukseen hakeutuminen olisi ollut vissi keino varmistaa, ettei kukaan tule häiritsemään suunnitelman toteuttamista.

Viileiden säiden ja mahdollisesti myös pääetsintäalueen ulkopuolelle jäävän sijainnin vuoksi ruumis voisi helpostikin olla vielä piilossa jossakin rakennuksessa.

[WalkingDisaster]

Lukekaa ihmiset aikaisempia viestejä. Tämä pyykkinaru on selvitelty jo 28.9. eli sivulla 288.

Tuo on turhaa jeesustelua ja muiden kirjoittajien vähättelyä. Pyykkinarun alkuperää on spekuloitu useissakin kommenteissa tuon jälkeen. Vasta nyt selvisi, että se on ostettu matkalla Nuuksioon. Tiedettiin narusta kyllä, muttei sitä, oliko se ostoskuitissa, vai tietona Sergeiltä.

Tapausta seuratessani olen alkanut vakuuttua siitä, että syy Nelan löytymättömyyteen on tämän ruumiin sijainti. Kun nyt on keskitytty tekemään maasto- ja vesistöetsintöjä, on yksi ihan validi vaihtoehto jokin hyvin vähällä käytöllä ollut tai kokonaan hylätty kiinteistö Nuuksion lähiseudulla. Poliisi on muistaakseni kehottanut jossakin välissä ihmisiä tarkistamaan mökkejään, ulkorakennuksiaan jne. mutta mitään järjestelmällistä alueen rakennusten läpikäymistä ei ilmeisesti ole tehty. Nelan kaltainen urheilullinen nainen pääsisi kohtuullisella vaivalla sisään esimerkiksi rikkonaisesta tai helposti auki väännettävästä ikkunasta, vaikka se ei aivan vyötärön korkeudella olisikaan. Mikäli hän olisi ollut itsemurha-aikeissa (pyykkinaru!!!), rakennukseen hakeutuminen olisi ollut vissi keino varmistaa, ettei kukaan tule häiritsemään suunnitelman toteuttamista.

Viileiden säiden ja mahdollisesti myös pääetsintäalueen ulkopuolelle jäävän sijainnin vuoksi ruumis voisi helpostikin olla vielä piilossa jossakin rakennuksessa.

Yksi mahdollinen vaihtoehto tuokin. Nela voi olla mennyt johonkin rakennukseen itse, tai toisen viemänä. Rakennuksien ratsaus vaan ei ole mahdollista, elleivät omistajat itse sitä tee.

[Dekkaristi]

Minäkin kuulun nyt niihin, joiden täytyi pelkästään Nelan tapauksen takia liittyä mukaan keskusteluun. Olen lukenut jokaisen viestin tässä ketjussa ja aamu- ja iltarutiineihin kuuluu tsekata uusimmat viestit. No, se siitä.

Ihan jokaista Nelan tutun facebook-profiililinkkiä en ole avannut, mutta instagramia selaillessani huomasin tällaisen, johon en nyt muista kiinnitetyn huomiota. Nela seuraa instagramissa kaveriaan Evgeniaa, nimimerkillä panimodel (sukunimikin löytyy pienellä tsekkauksella, samaten fb-profiili, jossa on jakanut Nelan katoamisilmoitusta), joka on postannut instagramiin kuvakollaasin polttaribrunssistaan ravintola South Parkissa (bachelorette brunch), jossa Nelakin on mukana. Aikaleimassa lukee 7vk, mutta se lienee summittainen ja koskee ehkä täysiä viikkoja. 8 viikkoa sitten Nela ei vielä ollut kadonnut, mutta 7 viikkoa sitten oli jo. Eli ilmeisesti pari päivää ennen katoamistaan hän on iloisesti kilistellyt skumppaa iloisissa merkeissä.

Kuva näkyy selaimella täältä http://www.instagram.com/panimodel mutta kännykän instagramilla voi nähdä sen tykkääjät myös, jos joku haluaa katsoa tarkemmin.

[aKuuttiAna]

Tietääkö joku miten yksityisetsivä Hyöppöseen saa yhteyttä? Kun en itse ole f-bookissa, enkä kehtaa oikein soitellakaan

Jos ja kun asia kerran on Hyöppösellekin tärkeä, niin toivoisi vähän tarkempia infoja tänne minfoon, jossa kuitenkin moni auttaa miestä löytämään etsimäänsä. Pitäisi esimerkiksi saada tietää lisää sen silminnäkijähavainnon luotettavuudesta, että kuinka kaukaa nainen havaintonsa teki, läheltä, vai sadan metrin päästä? Ja missä kohtaa laajahkoa Suolaakson aluetta se havainto tehtiin ihan prikulleen?

Joku kirjoitti Nelasta hyvin, mikäli tämä olisi yrittänyt päästä bussiin Siikajärven/niemen lähistöltä:

"Väsyneenä unohtanut, että oma bussilippu ei kelpaa seutulinjalla ja siksi koittanut leimata. Vähäisen käteisen vuoksi huomannut heti tai myöhemmin ettei käteistä ole enää seutulippuun. Olisiko tarkoitus ollut matkustaa bussilla numero 28 Ämmässuon kohdalta Leppävaaraan (halvempi kuin seutu) josta olisi sitten voinut A nostaa rahaa junaa/bussia varten B jatkaa junalla eteenpäin C olisi hypännyt johonkin toiseen bussiin sieltä. Pointtina olisi se, että olisi yhä jossakin Ämmässuon lähistöllä joka tukisi viimeistä signaalia."

Noh, teksti on vähän sekavaa, mutta pointti edellä on kait siinä, että Nela olisi siis päättänyt jatkaa patikointia Suolaakson jälkeen asutusten läpi aina siihen saakka, kunnes oma bussilippu olisi ollut taas käytettävissä? Patikoitavaa olisi ollut ymmärtääkseni vielä aika pitkästi, mutta pahinta kaikista - se olisi tapahtunut läpi runsaasti asutetun alueen, jossa toisaalta halu liftata / ottaa tarjottu kyyti vastaan / tms. olisi hyvin voinut päättää Nelan suunnitelmat lopullisesti?

P.S. On tosiaan mielenkiintoista, että aiemmassa sieppauksessa mahdollisesti (note: mahdollisesti) käytetty sinivihreä Opel Astra on todellakin myytävänä Nuuksion pohjoispuolella, Vihdintien ympäristössä. (Lähellä Kaitalampea, Nelan yhtä lempipaikkaa)

Mutta nämä yhtäläisyydet ovat todennäköisimmin vesiperiä, enkä uskoa asiaan itsekään. Hyöppöseltä toivoisin kuitenkin tarkempia faktoja.