Ulvila - Kysymyksiä ja vastauksia (ketju 2)

[Kuolemannaakka]

Avanneen lääkärin todistuksesta hovissa. Avannut lääkäri ei tietääkseni ole antiannelisti.

163. HL on kertonut, että on hyvin vaikea arvioida sitä, missä määrin Jukka Lahden pään vammoista on vuotanut lisää verta takkahuoneen lattialle sen jälkeen, kun poliisin ensipartio on ottanut valokuvat, ja mikä merkitys elvytystoimenpiteillä on ollut veren määrän lisääntymiseen. HL on todennut valokuvien ja Jukka Lahden päävamman laadun perusteella, että varmasti Jukka Lahden kuolemasta ei ollut kulunut tuntia eikä kahta, vaan pikemminkin minuutteja, siinä vaiheessa, kun sairaankuljetushenkilöstö oli saapunut paikalle. Päässä on hyvä verisuonitus ja isoja suonia, mikä on otettava huomioon tarkasteltaessa päästä eri aikoina valuneen veren määriä. Tätä johtopäätöstä on HL:n mukaan tukenut myös se, että sairaankuljetushenkilöstö oli valokuvista ilmenevällä tavalla ainakin ryhtynyt elvytystoimenpiteisiin. HL ei ole tiennyt, missä määrin Jukka Lahtea oli yritetty elvyttää.

No elvytettiinkö vaiko eikö? Eihän kuollutta elvytetä, niin toimilla ei ollut vaikutustakaan. vai? Tuntuu, että kaikille käy mikä versio vaan, ja jotenkin se omaa asiaa ajaa aina=)

[kerroush]

Auer ei muuten sano, että hyppäsi arkun yli.

Tarkistakaapa ETP:stä, mitä Auer oikeasti sanoi.

[Ande]

Kengistä on vängätty toisissa ketjuissa pitkään, mutta laitanpa niitä koskevat kysymykseni tähän.

Oliko kaikki, myös osittaiset jäljet samasta eli vain toisen jalan kengästä?
Entä onko olemassa oikeaa ja varmaa tietoa, että Jukan talvikengät olisivat joskus löytyneet? Jos niitä ei löytynyt heti ensimmäisessä tutkinnassa, mitä se paljastaa tutkimuksen tarkkuudesta? Entä miten on mahdollista, että löytyivät mutta sittemmin katosivat ikuisiksi ajoiksi, kun ei leski niitä välittänyt tallentaa mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä varten?

[kukko EI kiekaise]

Kengistä on vängätty toisissa ketjuissa pitkään, mutta laitanpa niitä koskevat kysymykseni tähän.

Oliko kaikki, myös osittaiset jäljet samasta eli vain toisen jalan kengästä?
Entä onko olemassa oikeaa ja varmaa tietoa, että Jukan talvikengät olisivat joskus löytyneet? Jos niitä ei löytynyt heti ensimmäisessä tutkinnassa, mitä se paljastaa tutkimuksen tarkkuudesta? Entä miten on mahdollista, että löytyivät mutta sittemmin katosivat ikuisiksi ajoiksi, kun ei leski niitä välittänyt tallentaa mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä varten?

Samasta kengästä. Nimenomaisesti talvikenkiä käytiin etsimässä talosta jälkeen päin. Näin ovat konstat todistaneet. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Turvakengät löytyivät jostakin pahvilaatikosta, eli kyllä siellä ilmeisen tosissaan on tongittu. Pakastimeen ei kuitenkaan kukaan kurkistanut. On epätodennäköistä, että Jukka olisi itse piilottanut kenkiään, eli niiden löytymättömyys on omituistä sinänsä ja on merkki Annelin syyllisyydestä. Se, että Anneli muistelee vieneensä kengät Turkuun ja hävittäneensä ne siellä, sotii siis sitä vastaan, että kenkiä ihan tosissaan etsittiin. Annelin olisi kannatanut kertoa, että Jukka on saattanut 95 % todennäköisyydellä jättää kenkänsä työmatkoillaan jonnekin hotelliin ja "ajellut" sen jälkeen kesäspittareilla tai mahdollisesti jonkun puppelin luokse, jossa hän on 93 % todennäköisyydellä saattanut vierailla noilla työmatkoillaan.

[Pieni liekki]

Kengistä on vängätty toisissa ketjuissa pitkään, mutta laitanpa niitä koskevat kysymykseni tähän.

Oliko kaikki, myös osittaiset jäljet samasta eli vain toisen jalan kengästä?
Entä onko olemassa oikeaa ja varmaa tietoa, että Jukan talvikengät olisivat joskus löytyneet? Jos niitä ei löytynyt heti ensimmäisessä tutkinnassa, mitä se paljastaa tutkimuksen tarkkuudesta? Entä miten on mahdollista, että löytyivät mutta sittemmin katosivat ikuisiksi ajoiksi, kun ei leski niitä välittänyt tallentaa mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä varten?

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tapahtumapaikalla on pystypaini ja muu kamppailu ollut sen verran rajua, että jäljet ovat sekoittuneet aikamoiseksi mössöksi, kuten paikalta otetusta valokuvista ilmenee. Todistaja Mäkisen (Satakunnan käräjäoikeus 2010) mukaan tapahtumapaikalla oli ollut pitkällinen pystypaini tilanne, josta oli jäänyt paikalle niin kengän- kuin paljaitten jalkojen jälkiä ja jonka aikana tekijä on puukottanut Jukka S. Lahtea moneen paikkaan. Jäljet vaan olivat suurimmaksi osaksi osittaisia ja ilmeisesti osa paikalla olleista paljaan jalan jäljistä oli sekoittumisesta johtuen tulkittavissa sukkajalanjäljiksi.

Poliisit ovat surmayönä ja sen jälkeen tapahtuneissa tutkimuksissa surmapaikalla kirjanneet ylös havaintojaan, jotka liittyvät murhatapahtumaan. Asunnossa on varmasti havaittu useampi Jukka S. Lahden kenkäpari, koska sieltä nimenomaan haettiin kenkiä, joiden jäljet voisivat sopia surmapaikalla olleisiin jälkiin. Tällaisia kenkiä ei asunnosta mittavista etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löydetty, ja miksi olisikaan, kun kengät askelsivat tappajan mukana takkahuoneen ikkunasta ulos.

Kukaan paikalla tutkintaa tehneistä poliiseista ei tajunnut luetteloida kaikkia Jukka S. Lahden löytyneitä kenkiä asiapapereihin, ainoastaan kaapista löytyneet ja laatikossa olleet Jalaksen turvakengät oli mainittu. Anneli Auer on nainen, jonka mies tapettiin väkivaltaisesti eikä hänellä ollut miehen kuoleman jälkeen tarvetta säilyttää tämän kenkiä. Muuton yhteydessä on ollut varmasti tarpeen vähentää muutenkin ylimääräisiä tavaroita, jos on jouduttu siirtymään pienempään asuntoon. Aika suuri yllätys ja järkytys oli Annelille ja hänen lapsilleen, että äiti joutui surmasta epäillyksi. Kuka mahtaa olla suurin syyllinen siihen, että meillä on ollut vuosikausia Ulvilan surmasta epäilyksenalaisena täysin väärä henkilö?

[kukko EI kiekaise]

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tapahtumapaikalla on pystypaini ja muu kamppailu ollut sen verran rajua, että jäljet ovat sekoittuneet aikamoiseksi mössöksi, kuten paikalta otetusta valokuvista ilmenee.

Asunnossa on varmasti havaittu useampi Jukka S. Lahden kenkäpari, koska sieltä nimenomaan haettiin kenkiä, joiden jäljet voisivat sopia surmapaikalla olleisiin jälkiin. Tällaisia kenkiä ei asunnosta mittavista etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löydetty, ja miksi olisikaan, kun kengät askelsivat tappajan mukana takkahuoneen ikkunasta ulos.

Kukaan paikalla tutkintaa tehneistä poliiseista ei tajunnut luetteloida kaikkia Jukka S. Lahden löytyneitä kenkiä asiapapereihin, ainoastaan kaapista löytyneet ja laatikossa olleet Jalaksen turvakengät oli mainittu. Anneli Auer on nainen, jonka mies tapettiin väkivaltaisesti eikä hänellä ollut miehen kuoleman jälkeen tarvetta säilyttää tämän kenkiä. Muuton yhteydessä on ollut varmasti tarpeen vähentää muutenkin ylimääräisiä tavaroita, jos on jouduttu siirtymään pienempään asuntoon.

Eikö pystypaini päättynyt siihen, kun gongi kumahti. Mitenkäs se Jukka enää sen jälkeen on voinut sotkea jälkiä aikamoiseksi mössöksi?

Kenkien etsintäasiassa annat ilmeisesti tahallasi taas väärää tietoa. Viittailet epäsuorasti siihen, että kenkäparien joukossa olisi saattanut olla jopa Jukan talvikengät, mutta että pohjakuviointi ei stemmannut jälkiin.Talosta etsittiin nimenomaan miesten talvikenkiä. Mikäli tällaiset kengät olisivat löytyneet, niin niiden pohjakuviointia oltaisiin voitu sen jälkeen verrata tapahtumapaikalta löytyneisiin jälkiin. Nyt ei löytynyt (koska ne olivat pakastimessa), eikä siis voitu vertailla.

Jossakin edellä itkit huonoa kohteluasi palstalla. Ottaen huomioon, että työnnät tuollaista skeidaa jatkuvalla syötöllä, niin kohteluasi voidaan pitää jopa äärimmäisen korrektina muiden skribenttien puolelta.

[ruffe]

Kevään 2010 oikeudenkäyntiin puolustus oli nimennyt todistajiksi Auerin äidin ja Jens Kukan. Heidän oli määrä todistaa mm. näistä Jukan talvikengistä jotka Anneli oli Turussa hävittänyt. Manner peruutti molempien todistukset, äidin kohdalla vetosi korkeaan ikään vaikka myöhemmin toisessa oikeusasteessa äiti kyllä jaksoi oikein hyvin saapua kuultavaksi. Miksi Manner perui myös Jens Kukan todistuksen jää arvailujen varaan...

[Xerxes]

kukko EI kiekaise kirjoitti:

" ...Talosta etsittiin nimenomaan miesten talvikenkiä. Mikäli tällaiset kengät olisivat löytyneet, niin niiden pohjakuviointia oltaisiin voitu sen jälkeen verrata tapahtumapaikalta löytyneisiin jälkiin. Nyt ei löytynyt (koska ne olivat pakastimessa), eikä siis voitu vertailla. ... "

Nyt kukko kiekaisee väärässä paikassa!

Tutkintaa suorittanut poliisi on kuulustelussa kuvannut kuinka hän tarkisti talon jääkaapit ja pakastimet, eikä siellä ollut kenenkään kenkiä suurella varmuudella.

On siis mahdottomuus, että suurikokoiset kengät olisivat olleet pakastimessa. Sen on poliisi todennut.

Kukkokin kiekaisee joskus muuten vain, vaikka ei ole aihetta!

[Ande]

Tutkintaa suorittanut poliisi on kuulustelussa kuvannut kuinka hän tarkisti talon jääkaapit ja pakastimet, eikä siellä ollut kenenkään kenkiä suurella varmuudella.

On siis mahdottomuus, että suurikokoiset kengät olisivat olleet pakastimessa. Sen on poliisi todennut.

Viitsisitkö tarkistaa, mitä poliisit ovat kertoneet talon tutkimisesta?

'Ei avattu pakastimessa olleita pusseja.' Jos tämä väite ei pidä paikkaansa, niin sitten voi todistaa, että talossa ei todellakaan ollut jälkiin sopivia kenkiä. Pakastin oli kai kaappi, jossa oli harvinaisen vähän tavaraa lapsiperheelle. Ranskalaisia ja jäätelöä, viimeksi mainitut Anneli vei jonkun todistajan mukaan pois. Mitä olikaan pusseissa, jotka hän heitti roskiin?

[Xerxes]

Tutkintaa suorittanut poliisi on kuulustelussa kuvannut kuinka hän tarkisti talon jääkaapit ja pakastimet, eikä siellä ollut kenenkään kenkiä suurella varmuudella.

On siis mahdottomuus, että suurikokoiset kengät olisivat olleet pakastimessa. Sen on poliisi todennut.

Viitsisitkö tarkistaa, mitä poliisit ovat kertoneet talon tutkimisesta?

'Ei avattu pakastimessa olleita pusseja.' Jos tämä väite ei pidä paikkaansa, niin sitten voi todistaa, että talossa ei todellakaan ollut jälkiin sopivia kenkiä. Pakastin oli kai kaappi, jossa oli harvinaisen vähän tavaraa lapsiperheelle. Ranskalaisia ja jäätelöä, viimeksi mainitut Anneli vei jonkun todistajan mukaan pois. Mitä olikaan pusseissa, jotka hän heitti roskiin?

Olen lukenut sen poliisin kuulustelun. Kyllä siitä käy ilmi, että mitään kenkiä pussukoiden sisällä ei ollut. Kengät sentään vaativat todella suuren pussin ja se olisi pistänyt silmään. Kyllä nimimerkin ajatus ei ole realistinen, muistuttaa satujen kerrontaa... Tulee mieleen Punahilkka ja Susi. "Kengät kilon jauhopussiin! Jauhojen sekaan!"

[Tara]

Tarkistettiinko tytön huoneen kaapit? Entä lastenhuoneen kaapit, sängynaluset, pussukoita on voinut olla myös siellä? Entä työhuoneen kaapit? Työhuoneessa oli ollut tavaraa kasoittain, niin paljon, että siellä oli vain kapea käytävä tavaroitten keskellä. Entä khh:n n metrin korkuinen muovikassikasa siellä olleen oven edessä, lattialla olleet kamakast, pesukone, pyykkikorit, kaapit jne?

[Xerxes]

Tarkistettiinko tytön huoneen kaapit? Entä lastenhuoneen kaapit, sängynaluset, pussukoita on voinut olla myös siellä? Entä työhuoneen kaapit? Työhuoneessa oli ollut tavaraa kasoittain, niin paljon, että siellä oli vain kapea käytävä tavaroitten keskellä. Entä khh:n n metrin korkuinen muovikassikasa siellä olleen oven edessä, lattialla olleet kamakast, pesukone, pyykkikorit, kaapit jne?

Melko varmasti tarkastettiin. Olihan paikalla runsaasti poliiseja ja etsintöjä jatkettiin vielä myöhemminkin. Kyllä poliisit saivat koulutuksen jo tuolloin!

[Xerxes]

Kysymys: Olivatko Porin poliisit yhtä mieltä siitä, mihin suuntaan tutkimuksia olisi suunnattava?

Vastaus: Eivät olleet! Esim. poliisit JJ, KK ja MM, jotka olivat tutkimuksissa mukana alkuvaiheissa, olivat sitä mieltä, että Anneli Auer ei voinut olla etsitty tekijä. JJ on esiintynyt puolustuksen todistajana esim. oikeudenkäynnissä v.2010. Sen sijaan he joutuivat painostuksen ja syrjinnän kohteeksi poliisissa. Etenkin JJ, eli Juha Joutsenlahti. Hän on kirjoittanut avoimen kirjeen tiedotusvälineille, jota ei ole kaikkialla saatettu julkisuuteen arkaluonteisuutensa takia. Tässä katkelma tuosta kirjeestä. Se lienee julkinen ja on lainattavissa:


" ... Sitten tähän Ulvilan murha-asiaan, jossa toimin 1. tutkinnanjohtajana vuoden ja 8 kuukautta, alusta asti yhtenäisemmin kuin kukaan muu. Jutun teknisen ja taktisen tutkinnan alkutoimet rikospaikalla hoiti rikosylikomisario Pauli Kuusiranta. Uhri oli jo siirretty pois tapahtumapaikalta, kun sain 1.12.2006 puoliltapäivin tietää rikoksesta. Asia olisi kuulunut rikoskomisario Marja Kiiskille, mutta hänen poissa ollessaan Kuusiranta määräsi asian minun johdettavakseni. Jutun päätutkija oli rikososaston kokenein väkivaltarikostutkija rikosylikonstaapeli ”ihmistuntija” Kare Koskinen ja teknisen rikospaikkatutkinnan oli suorittanut tekniikan vanhempi rikoskonstaapeli ”älykkö” Matti Mäkinen. Melko pian kävi ilmi, että jutussa mahdollisten epäiltyjen määrä (työ-, läheis-, tuttava-, opiskelijapiirit jne.) oli valtava. Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana - kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan. Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne. Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Amandan näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (Amandaa on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm (työsuhdetta KRP:ssa ei jatkettu?). Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotin silloiselle vs. poliisipäällikkö Matti Kulmalalle jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Jutun tutkinnanjohtajuuden lisäksi minulla oli johdettavani RTP (rikostietopalveluyksikkö) ja paljon työllistänyt huumeryhmä. Pääperusteena siirtoehdotukselleni oli kuitenkin se, että me emme olleet saaneet kiinni tekijää. Ajattelin, että KRP voisi katsoa asiaa ”uusin silmin” ja keskittyä siihen täysipainoisesti. Kulmala suostui pyyntööni, minkä vuoksi otin yhteyttä KRP:n Turun yksikön päällikkö Heikki Kopperoiseen. Kopperoinen suostui ehdotukseeni ja määräsi uudeksi tutkinnanjohtajaksi Teijo Ristolan. Olin tyytyväinen ja ehdin antaa jo Satakunnan Radion toimittaja Tapio Termoselle haastattelunkin vaihdosta. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero oli saanut selville siirtoaikeen ja hän soitti minulle. Keskustelumme päättyi siihen, että Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi minut jatkamaan tutkinnanjohtajana. Termonen sai Paaterolta uuden haastattelun. Näin jälkeenpäin ajatellen jutun siirto KRP:lle oli säästänyt monelta sotkulta, johon myöhemmin jutun tutkinnassa ajauduttiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Kesällä 2007 juttuun tutkijaksi tullut Tapio Santaoja soitti minulle Ulvilan poliisiasemalta ja kertoi, että jo jutun alkuvaiheessa puhuteltu porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Tuolloin Santaoja kuulusteli henkilöä, joka vahvasti epäili näyttelijää tekoon varsin vahvoin perustein. Jutun keskeneräisiä tutkintalinjoja oli kymmeniä ja aloittamattomia vielä enemmän. Lähdin Ulvilan poliisiasemalle ja siellä päätimme, että tutkisimme tämän epäilyksenalaisen tutkintalinjan loppuun. Tutkinta eteni ja uusia seikkoja epäilyn suhteen nousi esiin. Lopulta epäilty otettiin kiinni, häntä kuulusteltiin ja mm. näytettiin tunnistusrivissä Auerille. Tunnistus ei mennyt aivan nappiin, sillä tunnistuksen aikana yhden tunnistusrivissä olleen henkilön puhelin soi. Auer tunnisti rivistöstä epäillyn, tosin sanomalla, että tekijä saattoi olla hieman pidempi, mutta ruumiinrakenne täsmäsi. En kuitenkaan luottanut asiaa pelkän tunnistuksen varaan, vaan pidimme syyttäjien kanssa palaverin, jossa kävimme läpi kokonaisuutta. Jutun varsinainen syyttäjä oli tuolloin vuosilomalla eikä päässyt ottamaan kantaa asiaan. Syyttäjät halusivat, että epäillyn esitutkintaa jatketaan ja häntä esitettäisiin vangittavaksi. Vangitsemisvaatimuksesta tuli lähes kuusisivuinen. Tehdystä tunnistuksesta oli maininta vain muutamassa lauseessa. Tunnistus oli siis vain yhtenä asiana laajassa kokonaisuudessa. En halunnut korostaa tunnistusta liikaa, koska Auer oli jo aiemmin tehnyt mahdollisen tunnistuksen eri henkilöstä jutun alkuvaiheessa. Käräjäoikeus vangitsi epäillyn. Olin sopinut KRP:n Häkkäsen kanssa, että hän tekisi epäillyn videokuulustelusta analyysin, jonka avulla voisimme joko lujittaa uskoamme epäilyn suhteen tai poissulkea ko. henkilö pois epäiltyjen joukosta. Häkkäsen saatua analyysinsä valmiiksi hän ilmoitti minulle, että epäilty ei vaikuta tekijältä. Myöskään klapista löytynyt DNA ei vastannut epäillyn DNA:ta. Tein kokonaisuudesta omat johtopäätökseni ja esitin heti seuraavana aamuna Porin käräjäoikeudelle epäiltyä vapautettavaksi. Käräjäoikeus vapautti epäillyn. Vuosilomalla ollut jutun syyttäjä soitti minulle ja taas sain moitteita. Hänen mukaansa ko. henkilön esitutkinta oli vasta alkuvaiheessa eikä minun olisi pitänyt esittää ko. henkilöä vapautettavaksi. Näin jälkikäteen ajatellen vapauttamispäätös oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu ko. tilanteessa.

Jutun esitutkinnassa tehtiin valtava määrä työtä. Lääninpoliisijohto Paateron ja erityisesti poliisitarkastaja Tarmo Lamminahon johdolla tuki tutkintaamme kaikin mahdollisin tavoin. Tutkintaryhmään saimme alueemme parhaat osaajat, mutta juttu vain ei auennut. Kymmeniä vihjeitä tarkastettiin resurssipulan vuoksi ”kevyellä kosketuksella” eikä täyteen varmuuteen päästy missään. Jotenkin oli luotettava klapista löytyneeseen DNA:han, mutta lukuisat DNA-näytteetkään eivät tuottaneet tulosta. DNA:n omistajaa ei koskaan löydetty. Lopulta 1.8.2008 jutulle saatiin uusi tutkinnanjohtaja, pian eläköityvä rikosylikomisario Pauli Kuusiranta. Epäilykset alkoivat kohdistua Aueriin. Porissa ei ole jäänyt selviämättä ainuttakaan henkirikosta sotien jälkeen…

Syksyllä 2009 Anneli Auer vangittiin. Tiesin kyllä tutkinnasta, joka pyrittiin minulta salaamaan kaikin mahdollisin tavoin, mutta silti vangitseminen oli minulle yllätys. Vangitsemisen tultua julkisuuteen KRP:n Häkkänenkin laittoi minulle ihmettelevän tekstiviestin. Soitin hänelle ja ihmettelimme yhdessä jutun uutta käännettä.

Mielessäni oli valtava ristiriita. En halunnut sotkeutua mitenkään jutun nykyiseen tutkintaan, mutta koska olin varma, että Anneli Auer ei voinut olla tekijä, oli minun omantuntoni vuoksi ilmaistava asia julkisesti. Kerroin eriävän mielipiteeni julkisesti sekä rikososaston päällystöpalaverissa että alipäällystöpalaverissa. Mielipiteeni herätti erityisesti jutun tutkintaryhmässä paheksuntaa ja parin viikon sisällä tieto eriävästä mielipiteestä oli luettavissa lehdistä. Toimittajat kysyivät, että olinko tutkinnanjohtajana ollessani valehdellut tiedottamistani asioista ulkopuolisesta tekijästä. Kerroin, että en ollut valehdellut. Kysyttäessä, että olenko sitä mieltä, että Anneli Auer ei olisi tekijä, vastasin, että en kommentoi. Näistä kommenteista poliisipäällikkö raivostui minulle ja huusi minulle työhuoneessaan, että miksi minun oli pitänyt kertoa mielipiteestäni julkisesti. Kerroin hänelle pitäväni mielipiteestäni kiinni, minkä jälkeen minun ilmoitettiin olevani virkarikossyytteessä. Näkemysero virallisesta tutkintalinjasta oli liian iso juttu ”viralliselle tutkintalinjalle ja koko johdolle”. Ihmettelin sitä, että jos poliisipäällikkö auditoriossa useaan eri otteeseen ilmoittaa, että juttu on selvinnyt ja Anneli Auer on varma tekijä, minä en olisi saanut edes vaimeasti ilmaista omaa mielipidettäni. Tällöin en edes tiennyt, että Kare Koskinen ja Matti Mäkinen olivat kanssani samaa mieltä. Julkista ihmetystä herättivät myös kakkukahvit ja päällikön ojentamat kirjeet, joissa hän palkitsi avainhenkilöitä onnistuneesta murhatutkinnasta, vaikka asiaa ei ollut edes käsitelty käräjäoikeudessa. Laitoksen sisällä jouduin melkoisen painostuksen kohteeksi. Yritin vain kestää myös julkisen paineen, jonka alle perustellun mielipiteeni vuoksi jouduin. Nieleskellä on pitänyt, mutta hengissä ollaan.

Kevään 2010 käräjäoikeudenistunnossa kerroin perustellun mielipiteeni asiasta. Joku toimittaja juoksi perässäni ja kysyi, että oliko minulla ja Auerilla ollut suhde? Ja miksi olin niin vihattu henkilö poliisilaitoksella? .... ... ... " Hmm!

[Xerxes]

Koko kirje löytyy mm. osoitteesta:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/136

[Xerxes]

Kommentoin vielä noita kirjeen tietoja:

Alkuvaiheessa ainakin kolme tämän jutun tutkimuksissa mukana ollutta poliisia olivat sitä mieltä, että tekijä ei voinut olla AA. Olen samaa mieltä. Nämä eivät olleet ketä tahansa poliiseja, vaan ratkaisevissa tehtävissä toimineita poliiseja. Joutsenlahti kuvaa heitä näin.

1. Juha Joutsenlahti.
Tutkinnan johtaja alussa 1 v 8 kk ajan

2. Kare Koskinen.
Rikososaston kokenein väkivaltatutkija rikosylikonstaapeli "ihmistuntija" Kare Koskinen.

3. Matti Mäkinen.
Tekninen rikospaikkatutkinta, tekniikan vanhempi rikoskonstaapeli "älykkö" Matti Mäkinen.
------------------------------------

Esim. Tapio Santaoja tuli mukaan tutkintaan vasta seuraavana kesänä, eli v. 2007. Tulee se vaikutelma, että tätä tutkimusta johdettiin jostakin ylhäältä ja sellaiseen suuntaan johon siellä haluttiin. Kuten tiedetään sekään suunta ei ole osoittautunut onnistuneeksi. Tuo ensimmäinen pätevä ryhmä taisi olla aivan oikeassa, vaikka hekään eivät vielä olleet päässeet oikean tekijän jäljille, mutta olivat sulkeneet AA:n pois epäiltyjen listalta.

Tulee se vaikutelma, että nämä myöhemmät tutkijat ne vasta vetivät tutkimuksia aivan väärään suuntaan. Mahdollisesti syyttäjiä ja poliiseja painostettiin joltakin vaikutusvaltaiselta taholta. Kun tämä uusi suuntakaan ei näytä johtavan mihinkään tuloksiin, niin sen kannattajat pitävät kiinni kuin oljenkorresta AA:n syyllisyydestä. Se on muuttunut heille kunniakysymykseksi. Ei anneta periksi vaikka tappio näyttää varmalta. Näyttää siltä, että ei pyritäkään oikeuteen ja totuuteen vaan johonkin muuhun. Saa nähdä, mitä vielä seuraa?!