Fiktiivisten hahmojen keksiminen oli yllättävän paljon vaikeampaa sitten itselleni ainakin, vaikka kuvittelin että hoh, pikkujuttu.
Muutama olikin jo kirjoitellut omistaan, hyvä niin, koska ilman Katsaa en olisi muistanut Andreta ja Calia ollenkaan.
Ja top 5-listan luominen olikin aika huonosti ilmaistu, tehkää millaisia listoja tykkäätte, kunhan jotain sanotte tähän kyselyyn.
Huomasin että olikin täysin mahdotonta laittaa mihinkään numeroituun järjestykseen itse omia pahislemppareitaan, joten heittelen vain joten kuten tähän niitä, hieman perusteluita perään ja semmoista.
T-Bag (Prison Break)
Eli Prison Break-sarjan pedofiiliraiskaaja/murhaaja-hahmo, joka on vain niin pirullisen nerokas. Ihan käsittämätöntä miten se saa aina ihmiset vakuutettua omasta hyvyydestään ja porukat uskoo siihen, kun kuitenkin ainoa mitä se tekee, on pelata omaa pientä peliään omaksi hyväkseen. T-Bagin kylmyys monessa suhteessa on karmivaa katseltavaa, mutta samalla myös kiehtovaa.
Alex (Elephant)
Elephant-elokuvan Alex, eli toinen niistä ammuskelijoista. En tiedä mikä kiehtoo niin paljon juuri tässä hahmossa. Ehkä se, että hahmo ei juurikaan näyttänyt tunteitaan koko elokuvan aikana. Ilme pysyi osapuilleen samana koko leffan aikana, hahmosta oli hirvittävän vaikea lukea mitään missään vaiheessa. Lopun päätöskin tuli minulle ainakin ihan täytenä yllätyksenä sitten ja samaan aikaan se sai tavallaan kunnioittamaan sitä hahmoa, vaikka ihan järjetöntähän se oli.
Alexin aisaparina toiminut Eric sen sijaan näytti liikaa tunteitaan ja ajatuksiaan, sitä mitä ajatteli ja muutenkin tuntui olevan vain näytellyn kova jätkä, kun Alex oli sitä oikeasti.
Andre (Zero day)
Ja sitten toisin kuin Alex, minusta Andressa (Zero day-elokuvassa) oli taas hienoa se, että hän sen sijaan sanoi suoraan mitä ajatteli, mitä mietti ja missä mentiin hänen päässään - videokameralle ja Calille nimittäin. Oli mukava katsella miten hän pystyi päällisin puolin näyttelemään niin normaalia ja tavallista ihmistä, mutta sitten pinnan alla oli kuitenkin kaikenlaisia kostosuunnitelmia ja ajatuksia ihmisten tappamisesta.
Lopussa oleva kohtaus oli jälleen kerran hyvä ja hieno, kun tulikin sitten se hetki, kun piti tehdä iso päätös. Epäröinti teki hahmosta realistisemman ja monipuolisemman kuin siihen asti. (Ja toisaalta Andren parina ollut Calin julmuus yllätti siinä suhteessa taas omalla tavallaan.)
Dexter (Dexter)
Murhaava poliisi, jonka intohimona on veri ja sen kerääminen uhreiltaan. Päällisin puolin niin normaali ihminen kuin olla ja voi, mutta pinnan alla piilee totuus, joka on jo lapsesta asti siellä ollut; Dexter on hirviö, kaikkea muuta kuin normaali ihminen. Ja siitä minä pidän.
Jälleen Dexterissä kiehtoo tuo, miten joku voi näytellä niin hyvin normaalia ihmistä, vaikka se hirviöpuoli sieltä tunkee kaikkien ajatusten ja sanojen läpi. Dexterillä on ongelmia, mutta hän pystyy peittäään ne täydellisesti kaikesta huolimatta. En ole katsonut sarjaa vasta kuin viisi ensimmäistä jaksoa, mutta silti tämän herrasmiehen tyyli olla yksinkertaisesti normaali muiden silmissä on kyllä saanut pauloihinsa ihan täysillä.
Mars Krupcheck (Hostage)
Panttivanki-elokuvan pahis, joka ei kaihtanut yhtään mitään keinoja päämääränsä saavuttamiseksi. Taas semmoinen kylmän viileä hahmo, joka kyllä näytti ajatuksensa tarvittaessa, mutta samaan aikaan osasi keksiä erilaisia suunnitelmia muiden päänmenoksi. Täysin tunteeton hahmo, joka ei epäröi tappaa yhtään ketään, jos sillä saavuttaa päämääränsä.
Ben Linus (Lost)
Tuntuu kyllä jo, että toistan itseäni; hahmo, joka piilottelee monia juttuja, tietää enemmän kuin muut ja pystyy näiden tietojen varassa huijaamaan monia ja kieroilemaan itsensä lähes aina johtavaan asemaan. Osaa peittää tunteensa melkoisen hyvin ja toisaalta taas, näytellä, mikäli tilanne sitä vaatii. Toisaalta taas en tiedä, voiko Beniä ihan välttämättä laskea pahikseksi, koska tässä tapauksessa riippuu hirveästi näkökannasta, että kuka on pahis ja kuka ei.
Silas (Da Vinci-koodi)
Tästä hahmosta tykkäsin kirjassa enemmän, elokuvassa oli vedetty hahmo pitkälti erilaiseksi kuin mitä se tosiaan kirjassa oli. Jopa niin paljon erilaiseksi, että kuolemakin oli toisenlainen kuin olisi pitänyt olla.
Noh, kuitenkin. Silasissa minua kiehtoi hahmon kurinalaisuus ja usko siihen, että on tekemässä hyvää, vaikka kaikki muut pystyivät näkemään työn pahuuden. Silas otti käskyt vastaan, toteutti ne, eikä kysellyt jälkeenpäin oliko se oikein tai oikeutettua. Jonkin verran katumusta ja synnintekoa hän kuitenkin ilmeisesti tunsi, ainakin joittenkin tekojensa perusteella.
Silasin hahmo oli hyvin kirjoitettu ja uskottava, siitäkin huolimatta että kohtalo oli tyrkännyt niin monta erilaista tekijää hänessä yhteen: albiinous, todella vahva usko ja salaliittoihin sotkeutuminen.
Quentin (Dead Babies)
Sama vanha tarina: päällepäin hirvittävän fiksu ihminen, jonka ainoana paheena ovat huumeet yhdessä kavereiden kanssa. Lukenut ja oppinut hahmo, jolla kuitenkin on varsin synkkä menneisyys ja vielä synkemmät halut muita kohtaan. Elokuvan loppukohtaus oli hemmetin mieleenpainuva, suosittelen kyllä, jos huumeleffat kiinnostavat.
Matthew (Love, Honour and Obey)
En yleensä pidä gangsterileffoista, mutta koska tämä oli brittileffa, niin tuli sitten katseltua. Matthewin hahmo on tälläinen ns. perus-sivuhahmo, niitä jotka kuolevat nopeasti typeryytensä tähden, mutta jostain syystä tämä hahmo kitkutteli pitkälle. Vihainen mies, jolla on kamala kostonhimo, mutta samaan aikaan kuitenkin perhe ja vaimo, joiden vuoksi pysytellä elossa. Jostain syystä kuitenkin on ajautunut mafialinjoille ja niissä joukoissa ollessaan on varsinainen kusipää. Ehkä tässä hahmossa on kuitenkin se sama kuin lähes kaikissa mainitsemissani tähän mennessä; kotioloissa tavallinen mies, mutta kentälle päästyään ei epäröi tappaa ketään.
Olisi kai noita hahmoja vielä vaikka kuinka, pitää lisätä listaan sitä mukaa kun tulee mieleen aina.
Yhdistävä tekijä melkein kaikissa taisi olla se, että ollaan joko puhtaasti ihan täysiä sekopäitä, tai sitten esitetään ihan täysin tavallista ihmistä, vaikka pinnan alla kiehuu. Kai se on juuri se kyky esittää normaalia ihmistä, mikä minua kiehtoo, vaikka kuinka olisi kaikkea sen vastaista oikeasti.
Samaan kategoriaan voinee laittaa Bound-leffan tyttösen, jonka roolihahmon nimeä en juuri nyt muista, mutta jota esittää Gina Gershon.
Tuo on hyvä..!
