65-vuotias Birgitta Silander, nähty viimeksi 24.8.2015

[Diego]

Birgitan toimiminen opponenttina hiusalan opinnäytetyössä vuonna 2012, italiankielen ja kuvataiteiden harrastus (omaa akvarellien maalausta myöten) ja ennen kaikkea vielä 65-vuotiaana työskentelyn jatkaminen viittaavat minusta kaikkea muuta kuin masentuneeseen ihmiseen. Birgitallahan oli ollut työ ko. kampaamossa 1960-luvulta lähtien, eli hänellä oli työvuosia takanaan yli 40. On siis vaikea uskoa, että eläkkeen niukkuuskaan olisi pakottanut Birgitta Silanderin töihin. (Kyse on tietysti yrittäjäeläkkeestä, jonka suuruus määräytynee, itse maksettujen eläkemaksujen suuruuden mukaan.)

Mihin siis katosi italiankieltä ja kuvataiteita harrastava, miesystävälleen katkarapuiltapaloja valmistava, yhä pitkäaikaista asiakaskuntaa palveleva, pirteän punatukkainen 65-vuotias Birgitta? Miksi hänen jälkensä päättyvät Helsingin keskustaan 24.8.2015 klo 17, jolloin Birgitan kännykkä lakkasi ottamasta yhteyttä Pohjoisen Rautatienkadun tukiasemaan, lähellä kampaamoa?

masennukseen johtava kriisi olisikin alkanut vasta yrityksen myymisen ja ylipäätään vakiintuneen työkuvion muuttumisen seurauksena vuosi sitten. masentunutta mieltä ei välttämättä kompensoi raha eikä vapaa-aika. tarpeeksi masentuneelle ne ovat toissijaisia asioita.

[Pujosta kyse]

Itsemurha tuntuu uskomattomalta. Toisaalta tiedän perheen isän joka töihin lähtiessään ampui itsensä eteisessä. Ihmisen mieleen kun ei näe..

Ja minä taas tiedän ihmisen, joka kauan sitten vaikean masennuksen kanssa kamppaillessaan oli menossa sovittuun tapaamiseen opintojenohjaajansa kanssa, tapaamiseen jossa sen masennuksen takia heitteille jääneet opinnot oli tarkoitus saada taas raiteilleen, uusi opintosuunnitelma tehtyä ja asiat taas kuntoon, ts. tapaamiseen josta olisi koitunut hänelle itselleen pelkkää hyvää. Tuo ihminen kävi suihkussa, puki päälleen ja raahautui keskustaan vaikka jopa tuo kaikki oli juuri sillä hetkellä, siinä masennuksen suossa valtava ponnistus... seisoi hetken kadun toisella puolella katsellen yliopistolle päin ja kääntyi pois, menemättä koskaan sovittuun tapaamiseen - juuri silloin sattui vain olemaan se hetki kun voimat loppui. Itsemurhaan hän ei onneksi päätynyt vaan harhaili aikansa kaupungilla ja päätyi kotiin. Asiat edelleeen hoitamatta, ja entistä syvemmässä suossa, entistä hannkalammassa tilanteessa.
Tiedän tämän kaiken koska se ihminen olin minä itse, vaikka kukaan ei olisi sitä minusta silloin päälle päin uskonut. Enkä tosiaan ollut tuollainen ihminen ennen masennukseen sairastumistani, enkä ole ollut koskaan sen jälkeen - päinvastoin olen hyvinkin tunnollinen töideni suhteen ja omalla alallani pätevä.

Pointtini on, että masentunut, epätoivoinen tai henkisesti loppuunpalanut ihminen voi tehdä tekoja, jotka "terveestä" tai "normaalista" ihmisestä tuntuvat täysin järjettömiltä. Sen takia en koskaan hämmästele näennäisesti outoja tekoja, joita esim. Nelan tapauksessa tuli ilmi, enkä hämmestelisi sitä että Birgitta olisi lähtenyt kaupunkiin ja silti ollut päätymättä tapaamiseen JOS nyt kävisi ilmi että kyseessä oli itsemurha. Mutta en minä noiden syiden takia toki usko oman käden kautta lähtemiseen, vaan yksinkertaisesti siksi että se vaikuttaa kaikista näistä epäuskottavista vaihtoehdoista vähiten epäuskottavalta. Kummallinen tapaus tämä silti kaiken kaikkiaan on, enkä sinänsä siis yllättyisi toisenlaisestakaan lopputuloksesta. Ei näillä, ainakaan meille annetuilla tiedoilla, todellakaan pysty henkirikostakaan sulkemaan pois! Lisätiedon perusteella voi mielipide muuttua tässä tapauksessa vielä rajustikin, nämä omat mielipiteet pelkästään tämänhetkisen hyvin vähäisen informaation perusteella muovautuneita. Poliisi voi tietää paljonkin enemmän.

Ot: Opintoihisi liittyen hyvä nimimerkki "fangs" oletko koskaan kuullut ns. "tuhannen paholaisen huone menetelmästä", jota Keijo Tahkokalliokin on jossain kirjassaan valottanut. Menetelmä perustuu tarinaan, että munkiksi aikovien noviisien oli kuljettava tyhjän huoneen läpi, jonka kummassakin päässä oli ovi. Huoneessa ei ollut muuta kummallista, kuin että sinne sisään astuessaan joutui heti mitä pahimpien pelkojen ja ahdistusten valtaan. Munkit koettivat kehittää noviiseille toinen toistaan parempia ohjeita kulkea "tuhannen paholaisen" huoneen läpi. Vuosien saatossa jäi jäljelle vain kaksi ohjetta:

a) Mitä ikinä kauhuja huoneessa koetkin, muista että ne ovat kaikki mielikuvituksesi tuotetta.
b) Muista pitää jalkasi liikkeellä, kun kuljet "tuhannen paholaisen"- huoneen läpi, tunsitpa mitä tahansa. Näin pääset perille eli huoneen ovesta sisään ja vastapäisestä ulos!

Perille vaikeaan tapaamiseen voi päästä, kun sulkee mielestään kaiken muun, ja keskittyy astelemaan perille tapaamispaikkaan. (Olen kokeillut - ja toimii!)

[Pujosta kyse]

Birgitan toimiminen opponenttina hiusalan opinnäytetyössä vuonna 2012, italiankielen ja kuvataiteiden harrastus (omaa akvarellien maalausta myöten) ja ennen kaikkea vielä 65-vuotiaana työskentelyn jatkaminen viittaavat minusta kaikkea muuta kuin masentuneeseen ihmiseen. Birgitallahan oli ollut työ ko. kampaamossa 1960-luvulta lähtien, eli hänellä oli työvuosia takanaan yli 40. On siis vaikea uskoa, että eläkkeen niukkuuskaan olisi pakottanut Birgitta Silanderin töihin. (Kyse on tietysti yrittäjäeläkkeestä, jonka suuruus määräytynee, itse maksettujen eläkemaksujen suuruuden mukaan.)

Mihin siis katosi italiankieltä ja kuvataiteita harrastava, miesystävälleen katkarapuiltapaloja valmistava, yhä pitkäaikaista asiakaskuntaa palveleva, pirteän punatukkainen 65-vuotias Birgitta? Miksi hänen jälkensä päättyvät Helsingin keskustaan 24.8.2015 klo 17, jolloin Birgitan kännykkä lakkasi ottamasta yhteyttä Pohjoisen Rautatienkadun tukiasemaan, lähellä kampaamoa?

masennukseen johtava kriisi olisikin alkanut vasta yrityksen myymisen ja ylipäätään vakiintuneen työkuvion muuttumisen seurauksena vuosi sitten. masentunutta mieltä ei välttämättä kompensoi raha eikä vapaa-aika. tarpeeksi masentuneelle ne ovat toissijaisia asioita.

Olet aivan oikeassa: Ihminen, jolle työ ja ura ovat olleet koko elämä, voi masentua pahasti eläkkeelle jäädessään/sairastuessaan fyysisesti. Jos Birgitasta viimeinen tieto olisikin, että hän olisi jättänyt menemättä tapaamiseen Helsingin keskustaan, ja matkustanut suoraan asunnoltaan Viikistä kotiseudulleen Loviisaan, uskoisin voimakkaasti itsemurhan mahdollisuuteen. (Loviisa on pieni, idyllinen merenrantakaupunki, jonka ympärillä on metsiä - mennä tekemään se viimeinen ratkaisu.)

Pidän suurinta osaa iäkkäistä ihmisiä, kuten Birgittaakin, luonteeltaan hyvin tunnollisina. Minua häiritsee, ettei Birgitta muka olisi, vaikka apaattisena ja poissaolevanakin, pakottautunut ennalta sovittuun tapaamiseen kampaamoonsa - silkasta velvollisuudentunnosta. Tapaamisesta lähtiessään Birgitta olisi voinut todeta, ettei häntä täälläkään enää tarvita, sulkea puhelimensa viimeisen kerran ja matkustaa käteismaksulla maksaen, joko taksilla ja linjurilla, tekemään itsemurhan. Mutta jos Birgitta olisi toiminut näin eli mennyt velvollisuuden tunnosta liiketapaamiseen, vaikka olikin ehkä alakuloinen ja poissaoleva, niin miksi PW kieltäisi näin tapahtuneen, ellei PW:lla ole mitään salattavaa (?)

[Rva Marple]

Poliisihan kertoi tarkasti mm., että matkakorttitietojen mukaan, Birgitta on matkustanut asunnoltaan Viikistä Helsingin keskustaan.

Birgitasta kuvaa kaipaaville FB:n käyttäjille tiedoksi, yksi kuva iloisenoloisesta Birgitasta löytynee eläkkeellä olevan, linja-autonkuljettajan JM:n FB-sivun - kaikille käyttäjille julkisista kuvista. Kaikille käyttäjille julkisissa kuvissa, on myös otos "birgittan tekemästä iltapalasta". Lisäksi JM:n valokuvissa on/oli kuva akvarellista, jota hän kehuu hyväksi - ihmetellen sen olevan vasta 10h maalanneen tuotos.

Birgitan toimiminen opponenttina hiusalan opinnäytetyössä vuonna 2012, italiankielen ja kuvataiteiden harrastus (omaa akvarellien maalausta myöten) ja ennen kaikkea vielä 65-vuotiaana työskentelyn jatkaminen viittaavat minusta kaikkea muuta kuin masentuneeseen ihmiseen. Birgitallahan oli ollut työ ko. kampaamossa 1960-luvulta lähtien, eli hänellä oli työvuosia takanaan yli 40. On siis vaikea uskoa, että eläkkeen niukkuuskaan olisi pakottanut Birgitta Silanderin töihin. (Kyse on tietysti yrittäjäeläkkeestä, jonka suuruus määräytynee, itse maksettujen eläkemaksujen suuruuden mukaan.)

Mihin siis katosi italiankieltä ja kuvataiteita harrastava, miesystävälleen katkarapuiltapaloja valmistava, yhä pitkäaikaista asiakaskuntaa palveleva, pirteän punatukkainen 65-vuotias Birgitta? Miksi hänen jälkensä päättyvät Helsingin keskustaan 24.8.2015 klo 17, jolloin Birgitan kännykkä lakkasi ottamasta yhteyttä Pohjoisen Rautatienkadun tukiasemaan, lähellä kampaamoa?[/quote]
Katselin noita FB-kuvia. Birgitan laittama iltapala näytti taidokkaalta ja kauniisti asetellulta. Birgitalla on ilmeisesti paljon luovaa lahjakkuutta, hänhän harrastaa myös kuvataiteita. Kampaajan ammatissa tuota lahjakkuutta on voinut hyödyntää.

[Rva Marple]

Poliisihan kertoi tarkasti mm., että matkakorttitietojen mukaan, Birgitta on matkustanut asunnoltaan Viikistä Helsingin keskustaan.

Birgitasta kuvaa kaipaaville FB:n käyttäjille tiedoksi, yksi kuva iloisenoloisesta Birgitasta löytynee eläkkeellä olevan, linja-autonkuljettajan JM:n FB-sivun - kaikille käyttäjille julkisista kuvista. Kaikille käyttäjille julkisissa kuvissa, on myös otos "birgittan tekemästä iltapalasta". Lisäksi JM:n valokuvissa on/oli kuva akvarellista, jota hän kehuu hyväksi - ihmetellen sen olevan vasta 10h maalanneen tuotos.

Birgitan toimiminen opponenttina hiusalan opinnäytetyössä vuonna 2012, italiankielen ja kuvataiteiden harrastus (omaa akvarellien maalausta myöten) ja ennen kaikkea vielä 65-vuotiaana työskentelyn jatkaminen viittaavat minusta kaikkea muuta kuin masentuneeseen ihmiseen. Birgitallahan oli ollut työ ko. kampaamossa 1960-luvulta lähtien, eli hänellä oli työvuosia takanaan yli 40. On siis vaikea uskoa, että eläkkeen niukkuuskaan olisi pakottanut Birgitta Silanderin töihin. (Kyse on tietysti yrittäjäeläkkeestä, jonka suuruus määräytynee, itse maksettujen eläkemaksujen suuruuden mukaan.)

Mihin siis katosi italiankieltä ja kuvataiteita harrastava, miesystävälleen katkarapuiltapaloja valmistava, yhä pitkäaikaista asiakaskuntaa palveleva, pirteän punatukkainen 65-vuotias Birgitta? Miksi hänen jälkensä päättyvät Helsingin keskustaan 24.8.2015 klo 17, jolloin Birgitan kännykkä lakkasi ottamasta yhteyttä Pohjoisen Rautatienkadun tukiasemaan, lähellä kampaamoa?

Katselin noita FB-kuvia. Birgitan laittama iltapala näytti taidokkaalta ja kauniisti asetellulta. Birgitalla on ilmeisesti paljon luovaa lahjakkuutta, hänhän harrastaa myös kuvataiteita. Kampaajan ammatissa tuota lahjakkuutta on voinut hyödyntää.[/quote]
Edellisen viestini lainaus epäonnistui pahoin..!omaa tekstiäni on lauseesta 'Katselin noita Fb-kuvia." alkaen.

[Tähtisade]

Jätän tällä erää pois lainaukset.

Sivusin asiaa jo eilen, mutta Birgitta kuitenkin omaehtoisesti myi yrityksensä ja vähensi työpäiviään tietoisesti. Hän olisi varmasti halutessaan voinut yhä jatkaa yrittäjänä/työssään.
Tietenkään en tiedä Birgitan motiivia myydä yritystään. Ymmärrän myös, että ko. elämänmuutos on voinut alkaa vasta hiljalleen painaa sydämellä, mutta en silti usko tämän asian olevan Birgitan katoamisen taustalla.

Seurailen parhaillaan samaa ikäluokkaa olevan äitini ensimmäisiä eläkepäiviä. Hän on elinvoimaisempi kuin vuosiin. On aikaa, on mahdollisuuksia - olla ja toteuttaa itseään. Ehkä tämänkin vuoksi minä en osaa suhtautua tuohon ns. eläkemasennusspekulaatioon. Ymmärrän luonnollisesti, että eläkkeelle jääminen voi tuoda joillekin mukanaan tyhjyyden/ahdistuksen. Minä vaan yhä "näen" Birgitan aktiivisena, nuorekkaana, kulturellina naisena, jolle eläkkeelle jääminen oli nimenomaan mahdollisuus.

Tässä ketjussa on muuten alkanut melkein elää faktatietona se, että Birgitta olisi kotoisin Loviisasta. Tuolle asialle ei ole faktaa tarjolla. Tärkeä paikka se on - syystä tai toisesta - hänelle varmasti ollut.

No, laitetaan vielä yksi lainauskin:

Pidän suurinta osaa iäkkäistä ihmisiä, kuten Birgittaakin, luonteeltaan hyvin tunnollisina. Minua häiritsee, ettei Birgitta muka olisi, vaikka apaattisena ja poissaolevanakin, pakottautunut ennalta sovittuun tapaamiseen kampaamoonsa - silkasta velvollisuudentunnosta. Tapaamisesta lähtiessään Birgitta olisi voinut todeta, ettei häntä täälläkään enää tarvita, sulkea puhelimensa viimeisen kerran ja matkustaa käteismaksulla maksaen, joko taksilla ja linjurilla, tekemään itsemurhan.

Olen tismalleen samaa mieltä tästä. Varsinkin kun vähiin mediatietoihin pohjaten Birgitta Silander olisi hyvin voinut tähdätä ko. tapaamiseen. Itsemurhan olisi voinut toteuttaa jo ennen tai vastavuoroisesti jälkeen tapaamisen. No, ehkä tuossa matkalla mielen on voinut täyttää ns. musta hetki, mutta ei, itsemurhaskenaarioon en vaan usko.

[Diego]

Seurailen parhaillaan samaa ikäluokkaa olevan äitini ensimmäisiä eläkepäiviä. Hän on elinvoimaisempi kuin vuosiin. On aikaa, on mahdollisuuksia - olla ja toteuttaa itseään. Ehkä tämänkin vuoksi minä en osaa suhtautua tuohon ns. eläkemasennusspekulaatioon. Ymmärrän luonnollisesti, että eläkkeelle jääminen voi tuoda joillekin mukanaan tyhjyyden/ahdistuksen. Minä vaan yhä "näen" Birgitan aktiivisena, nuorekkaana, kulturellina naisena, jolle eläkkeelle jääminen oli nimenomaan mahdollisuus.

on eläkkeellejääjiä ja on eläkkeellejääjiä. toiset ovat onnellisempia kuin koskaan kun ei tarvii enää mennä sinne. toiset huomaavat läksiäisruusujen alkaessa lakastua olevansa pimeämmässä tyhjiössä kuin koskaan ennen. en tiedä kumpaan ryhmään birgitta kuuluu tai kuuluuko jonnekin välimaastoon.

[lammas1]

Olisiko mahdollista että Birgitta olisi joutunut onnettomuuteen? Pudonnut tai kaatunut johonkin niin katveeseen ettei löydetä? Hänellähän on voinut olla fyysisiä vaivoja, jotka kuitenkaan eivät estäneet elämää ellei tule tapaturmaa.
Jos hän kerta meni outoa reittiä tapaamiseen, olisiko hän hakenut/vienyt jotain tiettyyn paikkaan ja mennyt tämän takia metrolla. En tunne Helsinkiä lainkaan. Minne metrolla on voitu mennä ottaen huomioon että aikaa palata vielä tapaamiseen?
Jospa Birgitta piti vuokratuolia, koska vanhat asiakkaat ovat pyytäneet. "kuka mun hiukset laittaa, eksä voisi ees sen verran.." ja Birgitta on suostunut, ainakin toistaiseksi.
.Jotain on kuitenkin jo ennen klo 15 tapahtunut. Tai jospa uusi omistaja halusikin purkaa kaupan ja kun Birgitta ei mennyt, kauppa sinetöityi kiinni.

[edna]

Aika kuluu, ja Birgitasta ei kuulu mitään.
Alan kallistumaan siihen, että hän on poistunut vapaaehtoisesti keskuudestamme.
Hänelle on saattanut laskeutua joku tyhjyysshokkitila.
Hänen työpanostaan ei enää tarvita. Tuolla jossakin luki, että hän on asunut Larussa,siis Lauttasaaressa. Siellä on merta ja kauniita paikkoja. Jospa hän kaipasi sinne. Lähti kauniina päivänä uimaan,eikä enää palannut.
Oli menossa tapaamiseen, mutta muutti mielensä. Heitti luurin roskiin ajatellen, että tuota en elää tarvitse.
Lähti Laruun. Meri välkkyi kauniina.

[Diego]

No, ehkä tuossa matkalla mielen on voinut täyttää ns. musta hetki, mutta ei, itsemurhaskenaarioon en vaan usko.

mulle tapaus on niin avoin että en ole erityisemmin oikein minkään tietyn vaihtoehdon kannalla. toisaalta tiedossa on että viimeisen vuoden aikana kaikki pidempään etsityt tähän mennessä löytyneet kadonneet naiset eli mira varhee sekä tämän vuoden syys-lokakuussa lampeen hukuttautunut nainen sekä nela tekivät itsemurhan. niissäkin oli kutakuinkin kuin tuhka tuuleen -katoamisefekti ja käsittääkseni ainakaan varhee ja nela eivät profiloituneet varsinaisesti tyypillisiksi itsemurhakandidaateiksi. he olivat myös molemmat sopineet samalle päivälle tapaamisen tai vastaavan ja varhee oli itse asiassa menossa tuohon tapaamiseen kun katosi. tämä on vain raapaisu tilastoista mutta kuitenkin.

[MaAl]

Eläkkeelle jäänti voi olla todellakin syy masentua, ei ole enään mitä tehdä, on aikaa.
Aika onkin ollut Birgitalle "tyhjiö" ei ole enään mitään tekemistä, ei niitä lukuisia asiakkaita, ei juttutuokiota asiakkaiden kanssa.Jos Birgitalla oli muutenkin vähän ystäviä, ehkä tunsi jäävänsä nyt täysin yksin.
Birgitta on voinut hyvinkin masentua tästä. Lisäksi Birgitta voi tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että kuka nyt asiakkat palvelee, kun hän jää pois ja asiakkaat ovat voineet sanoa tyyliin "älä jää pois, kukaan ei osaa leikata hiuksiani kuten sinä" ja Birgitta on voinut tuntea pettäneensä asiakkaat kun myi Kampaamon ja jäi eläkkeelle.
Eläkkeelle jäänti on joillekkin iloinen asia, toisille se on lamaannuttava tilanne kun koko elämä muuttuu, ei tarvitse enään mennä mihinkään. Ehkä seinät alkoi "kaatua päälle".

[skoone]

Eläkkeelle jäänti voi olla todellakin syy masentua, ei ole enään mitä tehdä, on aikaa.
Aika onkin ollut Birgitalle "tyhjiö" ei ole enään mitään tekemistä, ei niitä lukuisia asiakkaita, ei juttutuokiota asiakkaiden kanssa.Jos Birgitalla oli muutenkin vähän ystäviä, ehkä tunsi jäävänsä nyt täysin yksin.
Birgitta on voinut hyvinkin masentua tästä. Lisäksi Birgitta voi tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että kuka nyt asiakkat palvelee, kun hän jää pois ja asiakkaat ovat voineet sanoa tyyliin "älä jää pois, kukaan ei osaa leikata hiuksiani kuten sinä" ja Birgitta on voinut tuntea pettäneensä asiakkaat kun myi Kampaamon ja jäi eläkkeelle.
Eläkkeelle jäänti on joillekkin iloinen asia, toisille se on lamaannuttava tilanne kun koko elämä muuttuu, ei tarvitse enään mennä mihinkään. Ehkä seinät alkoi "kaatua päälle".

Minua kiusaa tässä tapauksessa muutama juttu.
Birgitan luoman oman yrityksen tyyli muuttui hyvin nopsaan kun uusi kampaaja "otti ohjat käsiinsä". Ehkä hän ei halunnut vanhanmallista kampaajatuolia Birgitan käyttöön, vaan halusi satsata "uusiin tuuliin"?

Mielenkiintoinen yhteensattuma on muuten se, että samana päivänä kun Birgitta ilmoitettiin kadonneeksi (katosi?) uusi omistaja ilmoitti uudesta parisuhteestaan.

[Rva Marple]

Mitäpä, jos klo 15 tapaaminen liittyi kampaamon 'uusiin tuuliin' ja suunnitelmiin, joihin Birgitan ei katsottu sopivan? Jospa tuleva tapaaminen ahdisti Birgittaa. Hän kyllä lähti tapaamiseen, mutta tuli rimakauhu, pelko ja ahdistus...hän jätti tapaamisen väliin, kulki jonkun aikaa kampaamon lähistöllä, miettien mennäkö sittenkin tapaamiseen..mutta ei pystynyt. Päätyi lopulta itsetuhoiseen ratkaisuun. Joku kirjoitti, että ehäk lähti Lauttasaareen ja hukuttautui kauniina päivänä mereen.

[Tähtisade]

Mitäpä, jos klo 15 tapaaminen liittyi kampaamon 'uusiin tuuliin' ja suunnitelmiin, joihin Birgitan ei katsottu sopivan? Jospa tuleva tapaaminen ahdisti Birgittaa. Hän kyllä lähti tapaamiseen, mutta tuli rimakauhu, pelko ja ahdistus...hän jätti tapaamisen väliin, kulki jonkun aikaa kampaamon lähistöllä, miettien mennäkö sittenkin tapaamiseen..mutta ei pystynyt. Päätyi lopulta itsetuhoiseen ratkaisuun. Joku kirjoitti, että ehäk lähti Lauttasaareen ja hukuttautui kauniina päivänä mereen.

Olen minä jotain tuollaistakin mielessäni pompotellut. Siis että Silanderin oli tarkoitus mennä tapaamiseen, mutta omasta päätöksestä jättikin sen väliin.

Olisi todella mielenkiintoista tietää palaverin aihe. Sitä ei tosin taida varmaksi tietää kuin P.W.

[Täysi Purenta]

Mutta Birgitastahan tiedetään että hän odotti innoissaan tulevia eläkepäiviä ja oli tehnyt jo niiden varalle suunnitelmia. Hän vaikuttaa olleen täysin sinut eläkeajatuksen kanssa ja odottaneen sitä innolla. Hän oli jo ollut jonkin verran poissa työpaikalta eikä mistään saa kuvaa että asia olisi ollut ongelma hänelle. En oikein saata uskoa masennukseen tai yhtäkkiseen mustaan hetkeen jonka vallassa Birgitta olisi tehnyt jotakin epätoivoista.
Birgitan tyylinen viehättävä, huoliteltu nainen ei varmasti lopettaisi päiviään keskellä kirkasta päivää johonkin vesistöön hukuttautumalla. Eiköhän hän järjestäisi itsemurhan tyylikkäästi kotonaan, niin että asiasta ei koituisi mitään hässäkkää. Eikä takuulla hetkenä jolloin häntä odotetaan liikeneuvotteluun. Hän taatusti arvostaisi sitä että olisi kuolleenakin siisti ja huoliteltu kalmo.
Tuon ikäisillä naisilla on muutenkin taito ja kyky pitää julkisivu kunnossa. Pitkään intiimissä ammatissa ihmisiä kuunnelleena yrittäjänä vielä ehkä keskivertoa parempi. Vaikka hän olisi kokenut jonkun hirveän henkilökohtaisen menetyksen, hän olisi hoitanut liikeneuvottelun coolisti ja sitten yksin jäätyään antanut tunteille vasta vallan. Silloin hän ehkä olisi voinut tehdä jotakin epätoivoista, niellä vaikka purkin unilääkettä ja toisen keltarauhashormoonia brandyn kanssa itsetuhoisin aikein, mutta ei julkisesti eikä muiden nähden.