Melkoista hypoteeseilla pyörittelyä Jos tarkoitat, että vapaudesta luopuminen johtaisi elämään alistettuna kodin sisäpuolelle, kaiken liikkumisvapauteni menettäneenä, elämään miehen kanssa, jonka joku muu on minulle valinnut, säkkiin pukeutumiseen jos mielii ulos saatettuna, ei äänioikeutta, ei oikeutta ajaa edes autoa. Siis elämästäni päättäisi kaikki muut paitsi minä, eli ns. suvun miehet, niin vastaus on; en luovu siitä sen enempää pakotettuna kuin lahjottunakaan. Mieluummin kuolen. Tai taistelen ja kuolen. Jos minä en päätä elämästäni, ei siitä sitten päätä kukaan muukaan.Rubiskreebeli kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä missä sinun rajasi menee? Eli missä kohtaa olisit valmis luopumaan tuosta vapaudesta? Luopuisitko siitä jos sinulla olisi satavarma tieto, että sinut joukkoraiskataan tunnin kuluttua jos et luovu?Maribel_88 kirjoitti:Mulle naisena on käsittämätöntä, että näille riittää niinkin paljon peesaajia, vieläpä naisten joukosta. Itsehän en aio tästä vapaudesta suosiolla luopua.
Toisena kysymyksenä toinen teoreettinen tilanne. Sinut joukkoraiskataan. Mitä arvelisit miettiväsi kyseisestä vapaudesta tapahtuman jälkeen? Olisiko kantasi erilainen kuin tällä hetkellä?
Jos minut joukkoraiskattaisiin, niin miksi ihmeessä ajattelisin asiasta toisin? Kantani olisi todennäköisesti vieläkin jyrkempi. Henkilökohtaista vapauttani sekä fyysistä koskemattomuuttani olisi törkeästi loukattu ja vaatisin tekijöille ankaraa rangaistusta. Tai no, niin ankaraa kuin se nyt Suomessa voi olla Hyväksyisitkö itse rikollisen toiminnan paremmin, jos sinulla olisi satavarma tieto, ettei sinun tarvitsisi joutua sen kohteeksi..?