CharlesBronson kirjoitti:Gorm Palmgren:Kun älykkyydessä tapahtuvia muutoksia seurattiin järjestelmällisesti varhaislapsuudesta kymmenen vuoden ikään asti, huomattiin, että identtisten kaksosten välillä erot olivat pieniä koko ajan. Sen sijaan epäidenttisten kaksosten keskuudessa oli tavallista, että toinen oli alusta saakka toista selvästi älykkäämpi eikä yleensä menettänyt etumatkaansa. Tämä ei viittaa pelkästään siihen, että perimällä on tärkeä osa synnynnäisen älykkyyden muotoutumisessa, vaan myös siihen, että geenien merkitys kasvaa syntymän jälkeen.
Useiden tutkimusten mukaan perintötekijöiden vaikutus yleisälykkyyteen on melko suuri, 50–75 prosenttia, mutta niiden välinen yhteys on monimutkainen.
Asia tuntuu olevan varmistettu. Perintötekijät eli geenit vaikuttavat siihen millaisiksi aivot kehittyvät. Toisin kuin täällä arvailtiin, että:" aivot on vaan aivot", ja kaikilla samanlaiset.
Oman tyhmyytesi alleviivaamista tuulesta temmatut väitteet muitten arvailuista aivojen ominaisuuksista. Moisia ei kukaan ole esittänyt. Mutta ei hätää, sää on lämpenemään päin ja kohta voi ilman välikalsareita rassailla autoa ja huolehtia öljyjenvaihdosta.
Vai uskot vastauksen löytäneesi eilen esittämääsi kysymykseen.
Nuin vaan netistä.
Älykkyyttä on jollakin tuntemattomaksi jääneellä tavalla tuossa linkkaamassasi yritetty tutkia mittaamalla kaksosilla, vedetty päätelmiä älygeenistä, vaikka on voitu vertailla erimunaisten ja samamunaisten aivojen hermosolujen laatua. Ja oppimisvalmiuksia.
Katsos mitä minä löysin:
DUODECIM:
. . .
Tangin ym. nyt saama tulos on suorin tähän mennessä saatu tieto siitä, että 50–70 %:n periytyvyys voi johtua oppimiskyvyn eikä älykkyyden periytymisestä. Itse asiassa älykkyys ei periydy, vaikka perimä selittää yli puolet sen vaihtelusta väestössä. Ei ole olemassa mitään älykkyysgeeniä, joka automaattisesti johtaa nokkeluuden lisääntymiseen kasvun mukana.
. . .
Neurotieteen tulokset hermoverkkojen muutoksista ja arkikokemus osoittavat lukuisin eri tavoin, että kyky ja taito eivät lisäänny itsestään vaan ainoastaan kokemuksella, harjoittelulla ja koulutuksella. Oppimiskyvyllä, johon perimä suoranaisesti vaikuttaa, on vaikutusta siihen, kuinka palkitsevaa jonkin taidon kehittäminen yksilölle itselleen on: mikä on helppoa ja hauskaa, sitä tehdään ja siinä älykkyys kehittyy, ja mikä ei mene hyvin, sitä kaihdetaan ja siinä älykkyys kehittyy huonosti. Jo Piaget (1936) kiinnitti huomiota siihen, että mitä useampia uusia asioita pieni lapsi on nähnyt, sitä useampia uusia asioita hän on kiinnostunut näkemään ja kuulemaan ja mitä suuremman vaihtelun kanssa hän on reaalimaailmassa tullut toimeen, sitä suurempi on hänen kykynsä hallita vaihtelua ja sopeutua siihen. Ympäristön rikkaus sinänsä ei tuota älykkyyttä, mutta se antaa mahdollisuuksia aivoja kehittävään toimintaan.
. . .
Tutkimuksen kohteeksi on viime aikoina otettu älykkyys kykynä ratkaista uusia ongelmia, olivatpa nuo ennen käsittelemättömät ongelmat mitä tahansa (Sternberg 1999). Ne voivat koskea esimerkiksi itsetuntemusta, luovuutta, sosiaalisia tai käytännöllisiä kykyjä tai vaikkapa elämän suunnittelua. Älykkyyden lajien ja aivoprosessien moninaisuuden takia on luultavaa, että älykkyyden periytymiseen vaikuttaa suuri joukko eri geenejä, jotka kuuluvat yhteen vain kvantitatiivisina piirrepaikkoina (quantitative trait loci, QTL) (Chorney ym. 1998, Plomin ja DeFries, 1998). Näillä geeneillä on suhteellisen pieni vaikutus kullakin erikseen ja ne muodostavat vaihdannaisia ja tapahtumista riippuvia taipumuksia jossakin populaatiossa keskimäärin eivätkä sellaisia suoria vaikutuksia, jotka ovat luonteenomaisia yksittäisille geeneille.
Älykkyys ilmentää sekä oppimiskykyä että sen käyttöä. Varhaisella ympäristöllä, kohtuympäristö mukaan luettuna, on tärkeä merkitys älykkyyden kehittymiselle. Älykkyyttä voidaan tulevaisuudessa luultavasti parantaa lääkkeillä, joilla on sitä suurempi vaikutus, mitä nuorempina niitä käytetään. Näiden lääkkeiden käytössä törmätään vaikeisiin eettisiin ongelmiin, joihin on syytä varautua, sillä tällöin ei ole enää kysymys sairauksien hoitamisesta tai ehkäisystä vaan normaaliin kehitykseen puuttumisesta.
____
Tutkijoita maailmassa riittää. Ehkä lykkäävät se nokkelamman epäidenttisen kaksosen johonkin komeroon muutamaksi vuodeksi ja testaavat vieläkö on kovinkin nokkela.
Jos älykkyyden määritelmässä ja tutkimisessa sitten päädytään siihen, että selvitellään yksilön kykyä ratkaista uusia ongelmia, niin monen itsetunto voi kokea kolauksen. Jätän väliin ainakin useimmat sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät tutkimukset sekä ne, joissa vaaditaan korvakuulolta oppimaan joku rummutusjuttu. Kun mä en vaan opi noita!