Luin kirjan Sampo Terho: Silmä silmästä. Kirjassa käsitellään kuolemantuomioiden historiaa. Siinä yhtenä esimerkkinä kerrotaan saksalaisen Ernst August Wagnerin (s.22.9.1874, k.27.4.1938) tapaus.
Wagner oli 39-vuotias opettaja. Hän oli 4.9.1913 aamuyöllä surmannut vaimonsa ja neljä lastaan näiden nukkuessa. Surmien jälkeen hän oli suunnannut läheiseen kylään ja sytyttänyt pimeyden turvin useita taloja ja latoja palamaan ja jäänyt pistooli mukanaan väijyksiin. Kun ovista oli rynnännyt kauhistuneita ihmisiä liekkien herättäminä, Wagner ampui heitä säälittä.
Ennenkuin hänet saatiin riisuttua aseista, hän oli ehtinyt surmata jo kymmenen ihmistä ja vahingoitettua useita.
Kyläläiset olisivat lynkanneet miehen, mutta poliisi sai hänet pelastettua. Joukkomurhaaja vietiin sairaalaan pahoin piestynä. Häneltä jouduttiin amputoimaan toinen käsikin.
Kun häntä päästiin kuulustelemaan, hän pyysi mahdollisimman pikaista teloitusta. Häntä kuvattiin surumieliseksi ja ujoksi.
Motiivia hänen teolleen ei tuntunut löytyvän ja hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen, mikä oli aivan uutta. Kansa olisi ollut vakaasti sitä mieltä, että Wagner kuului mestauslavalle. Mielentilatutkimukseen määrääminen oli psykiatreille voitto.
Wagner kertoi avoimesti menneisyydestään. Myös hänen vuosia aiemmin kirjoittamansa päiväkirja tutkittiin ja hänen todettiin olevan vainoharhainen.
Kaikki oli saanut alkunsa 12 vuotta aiemmin. Wagner oli palannut eräänä yönä kylän kievarista kotiinsa. Matkalla hän sai humalaisen päähänpiston; hän päätti harjoittaa seksiä pellolla olleen kotieläimen kanssa. Myöhemmin hänet valtasi itseinho. Lisäksi hän oli aivan varma, että kyläläiset tiesivät, mitä hän oli tehnyt ja ivasivat häntä. Vuosia jatkunut nöyryytyksen tunne muuttui kostonhaluksi. Hän oli jo viiden vuoden ajan ennen veritekojaan valmistaunut asiaan suunnittelemalla ja harjoittelemalla ampumista.
Traagista on sekin, että kukaan ei todellisuudessa edes tiennyt hänen eläimeensekaantumisestaan ennenkuin se hänen päiväkirjastaan luettiin. Todellisuudessa häntä oli pidetty hyvinkin kunnioitettuna henkilönä.
Psykiatrit siis määrittelivät hänet mielisairaaksi henkilöksi, joka oli tehnyt rikoksensa "kauhistuttavien harhojen" vallassa. Wagneria ei tuomittu kuolemaan, vaan hänet lähetettiin mielisairaalaan lopuksi ikäänsä. Suuri yleisö ja lehdistö raivostuivat. Lehdet hyökkäsivät useiden vuosien ajan päätöstä vastaan. Analyysin tehnyt psykiatri sai kansalaisilta kasapäin vihamielistä postia. Päätös kuitenkin pysyi voimassa Wagnerin kuolemaan saakka.
Kirjassa mainitaan, että Wagner olisi hyvinkin saattanut päätyä mestauslavalle, jos hän olisi ollut tavallinen työläinen.
Netissä Wagnerin uhrien määrän mainitaan olleen 14. Kirjan mukaan hän surmasi ensin kotonaan 5 henkilöä ja kylällä 10. Nettihaulla löytyy myös lisätietoja miehen historiasta.
Ernst A. Wagner, massamurhaaja Saksasta, 1913
Re: Ernst A. Wagner, massamurhaaja Saksasta, 1913
Kiitos mielenkiintoisasta avauksesta. Wagner ei ole ollut suinkaan ainoa sarjamurhaaja, joka on välttynyt kuolemantuomiolta.
Millaista "hulluutta" sitten vaaditaan tällaiselta murhaajalta, että hänet voidaan jättää tuomitsematta. Tämä onkin vaikeampi kysymys, sillä meidän tavallisten? ihmisten mielestä kaikki sarjamurhaajat ovat luonnollisesti täyshulluja ja äärimmäisen sairaita yksilöitä. Tällaisten sarjamurhaajien (+ muidenkin murhaajien ym.) tuomitsematta jättäminen perustuu siihen murhien tekohetkeen liittyvään "kontroloimattomaan" olotilaan, mitä meillä kutsutaan syyntakeettomuudeksi. Tekijä ei siis "tiedä" mitä hän on tehnyt tai mistä syystä (mielen vakavasta sairaudesta johtuen). Suurin osa sarjamurhaajista on kuitenkinollut pirullisen tehokkaita ja suunnitelmallisia näitä hirmutekojaan tehdessä eli he ovat olleet 101% "läsnä" näitä karmeita hirmutekojaan tehdessä.
Vaikka ihminen olisi hyvinkin sairas mieleltään, se ei siis aina riitä automaattisesti mihinkään syyntakeettomuuteen. Eräs tunnettu USA:lainen kriminologi on todennut, että kaikki hänen tuntemansa murhaajat täyttävät vähintään yhden seuraavista kolmesta ehdosta: 1. murhaajalla on selkeä aivovamma (synnynnäinen tai tapaturman aiheuttama), 2. murhaajalla on mielenterveysongelmia tai todettu mielisairaus, 3. murhaajaa on käytetty seksuaalisesti hyväsi tai häntä on muutoin kohdeltu kaltoin lapsuudessa tai nuoruudessa (pahoinpidelty henkisesti tai ruumiillisesti). Nämä kriteerit täyttyvät varmaankin yli 90% tunnetuista sarjamurhaajista? Näin ollen lähes kaikilla heillä on myös sellainen henkinen "sairaus/vamma", joka on siis selkeästi edesauttanut heidän ryhtymistään/ajautumistaan sarjamurhaajiksi. Jos siis tämä "yleinen" hulluus riittäisi tuomitsematta jättämiseen (esim. mainittu kuolemaantuomio), niin varmaankin suurin osa näistä sarjamurhaajista olisi lähetetty mielisairaaloihin, eikä teloituskammioon. Eräät sarjamurhaajat ovat jopa korostaneet "hulluttaan" oikeudenkäyntiensä aikana, mutta yleensä hyvin huonoin tuloksin. Toisaalta taas eräät tunnetut sarjamurhaajat ovat olleet hyvin selkeästi "täysin sekaisin", mutta heidät on tuomittu kuolemaan/elinkautiseen sen enempää heidän mielentilastaan välittämättä?
Täytyy tehdä vähän tutkimustyötä, että voin esitellä pari esimerkkiä muista massamurhaajista, joita ei ole tuomittu kuolemaan, vaikka heidät olisi voitu hyvin perustein tuomita sellaiseenkin rangaistukseen.
Millaista "hulluutta" sitten vaaditaan tällaiselta murhaajalta, että hänet voidaan jättää tuomitsematta. Tämä onkin vaikeampi kysymys, sillä meidän tavallisten? ihmisten mielestä kaikki sarjamurhaajat ovat luonnollisesti täyshulluja ja äärimmäisen sairaita yksilöitä. Tällaisten sarjamurhaajien (+ muidenkin murhaajien ym.) tuomitsematta jättäminen perustuu siihen murhien tekohetkeen liittyvään "kontroloimattomaan" olotilaan, mitä meillä kutsutaan syyntakeettomuudeksi. Tekijä ei siis "tiedä" mitä hän on tehnyt tai mistä syystä (mielen vakavasta sairaudesta johtuen). Suurin osa sarjamurhaajista on kuitenkinollut pirullisen tehokkaita ja suunnitelmallisia näitä hirmutekojaan tehdessä eli he ovat olleet 101% "läsnä" näitä karmeita hirmutekojaan tehdessä.
Vaikka ihminen olisi hyvinkin sairas mieleltään, se ei siis aina riitä automaattisesti mihinkään syyntakeettomuuteen. Eräs tunnettu USA:lainen kriminologi on todennut, että kaikki hänen tuntemansa murhaajat täyttävät vähintään yhden seuraavista kolmesta ehdosta: 1. murhaajalla on selkeä aivovamma (synnynnäinen tai tapaturman aiheuttama), 2. murhaajalla on mielenterveysongelmia tai todettu mielisairaus, 3. murhaajaa on käytetty seksuaalisesti hyväsi tai häntä on muutoin kohdeltu kaltoin lapsuudessa tai nuoruudessa (pahoinpidelty henkisesti tai ruumiillisesti). Nämä kriteerit täyttyvät varmaankin yli 90% tunnetuista sarjamurhaajista? Näin ollen lähes kaikilla heillä on myös sellainen henkinen "sairaus/vamma", joka on siis selkeästi edesauttanut heidän ryhtymistään/ajautumistaan sarjamurhaajiksi. Jos siis tämä "yleinen" hulluus riittäisi tuomitsematta jättämiseen (esim. mainittu kuolemaantuomio), niin varmaankin suurin osa näistä sarjamurhaajista olisi lähetetty mielisairaaloihin, eikä teloituskammioon. Eräät sarjamurhaajat ovat jopa korostaneet "hulluttaan" oikeudenkäyntiensä aikana, mutta yleensä hyvin huonoin tuloksin. Toisaalta taas eräät tunnetut sarjamurhaajat ovat olleet hyvin selkeästi "täysin sekaisin", mutta heidät on tuomittu kuolemaan/elinkautiseen sen enempää heidän mielentilastaan välittämättä?
Täytyy tehdä vähän tutkimustyötä, että voin esitellä pari esimerkkiä muista massamurhaajista, joita ei ole tuomittu kuolemaan, vaikka heidät olisi voitu hyvin perustein tuomita sellaiseenkin rangaistukseen.