Kuka murhasi Jukka S. Lahden?

[Pieni liekki]

Kannattaisi nyt itse kunkin jo viimein herätä todellisuuteen ja hyväksyä se tosiasia, että Tähtisentiellä on Jukka S. Lahden surma tapahtunut aivan aidosti ja oikeasti reaaliaikaisesti ilman minkään valtakunnan lavastustoimenpiteitä.

Minä ihmettelen sitä, kuinka Ulvilan murhatapauksen tutkinnassa on yritetty vuosien varrella mitätöidä se alkututkimus, jota on tehty ensimmäisen tutkinnanjohtajan aikana mm. silloisten päätutkijoiden toimesta. Kyseistä asiaa valaistaan Mikko Niskasaaren blogissa (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/190) teknisen päätutkijan osalta.

Motiivi Lahden murhalle voisi löytyä sitäkin kautta, kun alettaisiin tutkia kaikkien niiden henkilöiden taustoja, jotka liittyvät joillain lailla tähän tapaukseen ja joilla on ollut suuri tarve härkäpäisesti tehdä syyttömästä ihmisestä syyllistä.

Kuinka yleistä muuten on perättömillä lastensuojeluilmoituksilla uhkailu (kiristäminen) yleisesti ottaen yritysmaailmassa? Valitettavasti olen tietoinen, että Suomessa harjoitetaan myös tällaista kyseenalaista mustamaalaustoimintaa täysin asiallisia toiminnanharjoittajia kohtaan.

[sisotalo]

Toivotonta tässä vaiheessa alkaa etsiä Jukka Lahden murhaajaa sitä tutkineiden poliisien joukosta. Sen sijaan puolustustuksen virheet ovat ehtymätön lähde tämän kymmenen vuotta kestäneen turhan tutkimisen ymmärtämiseen. Anneli on nyt lopullisesti syytön murhaan, mutta lsh-asia on vielä täytin pimennossa. Koppikorvausten hakemisesta tuskin poliisin ja syyttäjän nostamisesta murhaajiksi on apua.

Ajatellaanpa kuinka paljolta olis säästytty jos Anneli Auer ei olisi syyskuussa 2009 alkanut kehitellä ajatusta siitä kuinka hän oli murhannut miehensä. Siinä, että häntä tutkittiin ei ollut virhe kun muita epäiltyjä ei päässyt esiin väärän DNAn takia. Sen olisi Joutsenlahti tehnyt paremmin kuin hänen seuraajansa. Tutkimus joka kohdistui Anneliin olisi ilman tunnustusta pysähtynyt itsestään, tai ainakin jos Anneli olisi itse valinnut ammattitaitoisen puolustajan.

Asianajajaksi hänen oma veljensä värväsi liikejuristi Juha Mannerin, joka ei käytännössä puuttunut asiakkaansa mahdottomiin muisteloihin vaan esitti, että kysymyksessä oli itsepuolustus.

Mitä virheitä puolustus on tehnyt lsh-jutussa ei ole tiedossa kun julkisuuteen vuodatetaan lasten mahdottomia juttuja. Tuomio tuli aivan muista asioista, mutta mistä, sitä emme saa tietää. Tärkeintä on tietenkin puolustuksen turvautumnen pelkästään psykologeihin, MJE vastaa tarvitaan lääkäri ulkomailta.

[Pieni liekki]

Toivotonta tässä vaiheessa alkaa etsiä Jukka Lahden murhaajaa sitä tutkineiden poliisien joukosta. Sen sijaan puolustustuksen virheet ovat ehtymätön lähde tämän kymmenen vuotta kestäneen turhan tutkimisen ymmärtämiseen. Anneli on nyt lopullisesti syytön murhaan, mutta lsh-asia on vielä täytin pimennossa. Koppikorvausten hakemisesta tuskin poliisin ja syyttäjän nostamisesta murhaajiksi on apua.

Taidat ajatella miesten logiikalla, koska minä olen valitettavasti pudonnut lähes täysin ajatustenjuoksustasi, jota en enää ole valitettavasti yrityksistäni huolimatta viime kesän jälkeen ymmärtänyt. Ei kai tässä kukaan etsi murhaajaa sitä tutkineiden poliisien joukosta, vaikka tiettyjen poliisien kytköksiä mahdolliseen Ulvilan murhaajaan tai itse murhatapahtumaan selvitettäisiin. Minusta kyllä korkeimmalta poliisijohdolta pitäisi vaatia kootut selitykset, miksi selvittämätöntä Ulvilan murhaa ei tällä hetkellä tutkita, vaikka kyseessä on ollut vakava väkivaltarikos. Pelätäänkö kaapista mahdollisesti esiin putkahtavia luurankoja?

Sisotalo on nyt ystävällinen ja tekee listauksen kaikista niistä virheistä, joista hän puolustusta syyttää. Ei kukaan voi puolustautua epämääräisiltä syytöksiltä, jos niitä ei ole yksilöity. Minä näen asian niin päin, että syyttäjälaitos oli syypää siihen, että Ulvilan surma-asian käsittely pitkittyi Anneli Auerin kohdalla aivan kohtuuttomasti ja että nämä turhat oikeudenkäynnit rikkoivat hänen perheensä ja aiheuttivat kaikenlaista muutakin harmia. Jos ihminen on oikeasti Anneli Auerin tukija, niin hän auttaa asiassa pyyteettömästi ja hyväksyy Auerin tekemät omat ratkaisut, kuten puolustusasianajajan valinnan. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että puolustuksella on käytössään erittäin rajalliset resurssit, kun taas syyttäjät voivat näköjään käydä meidän veronmaksajien kukkarolla lähes rajattomasti.

Auerin puolustusasianajajalla on ollut vastassaan tässä vuosien varrella neljä syyttäjää taustaorganisaatioineen. Sen, mitä minä olen asioita seurannut, niin käsittääkseni Manner on tehnyt loistavaa työtä samoin kuin Jari Aarnion puolustusasianajajakin. Minkä Manner sille mahtaa, että puolustaessaan Aueria hän on joutunut taisteluun tuulimyllyjä vastaan?

Ajatellaanpa kuinka paljolta olis säästytty jos Anneli Auer ei olisi syyskuussa 2009 alkanut kehitellä ajatusta siitä kuinka hän oli murhannut miehensä. Siinä, että häntä tutkittiin ei ollut virhe kun muita epäiltyjä ei päässyt esiin väärän DNAn takia. Sen olisi Joutsenlahti tehnyt paremmin kuin hänen seuraajansa. Tutkimus joka kohdistui Anneliin olisi ilman tunnustusta pysähtynyt itsestään, tai ainakin jos Anneli olisi itse valinnut ammattitaitoisen puolustajan.

Minusta ei voida sälyttää Anneli Auerin vastuulle niitä valemuistoja, jotka poliisi sai hänelle aikaan painostavilla kuulusteluilla ja omalla erittäin kyseenalaisella toiminnallaan, eli valehtelemalla epäillylle esitutkinnan aikana. Minusta on tehty suurin virhe siinä, että ainakin kolme varteenotettavaa tutkintalinjaa suljettiin ilmeisesti 1.8.2008, kun ensimmäinen tutkinnanjohtaja siirrettiin sivuun murhatutkinnasta. Oli myös suuri virhe ottaa Anneli Auer yksinomaiseksi pääepäillyksi, vaikka tutkijakolmikko Joutsenlahti, Mäkinen ja Koskinen olivat kokeneina poliisimiehinä jo aiemmin pystyneet sulkemaan omien tutkimustensa perusteella aviovaimon epäillyn tekijäjoukon ulkopuolelle.

Asianajajaksi hänen oma veljensä värväsi liikejuristi Juha Mannerin, joka ei käytännössä puuttunut asiakkaansa mahdottomiin muisteloihin vaan esitti, että kysymyksessä oli itsepuolustus.

Anneli Auerin veli värväsi siskolleen hyvän ja asiallisen juristin, joka on tehnyt vaikeissa olosuhteissa todella hyvää työtä. Jokaisella on mahdollisuus halutessaan perehtyä niihin julkisiin asiakirjoihin, jotka asianajaja on laatinut. Olen itse niitä lukenut ja havainnut ne ammatti-ihmisen ammattitaitoisesti kirjoittamiksi.

Valitettavasti Manner joutui mukaan monimutkaiseen tapaukseen kylmiltään. Hän tuli Auerin puolustusasianajajaksi tilanteeseen, jossa hänen päämiehensä oli saatu uskomaan tehneensä hirvittävän veriteon, josta hän ei todellisuudessa muistanut mitään ja jonka seurauksena hänen miehensä oli saanut surmansa. Oikeudenkäyntiin mennessä oli kyllä sekä Mannerille että Auerille selvinnyt, ettei Auer voinut olla syyllinen murhaan ja että murhan oli oikeasti tehnyt ulkopuolinen. Auer oli vaan saatu väliaikaisesti luopumaan omasta alkuperäisestä kertomuksestaan ulkopuolisesta murhaajasta ja kertomaan puppu-juttuja, jotka olivat mielikuvituksen rikastuttamia ja paikkansa pitämättömiä.

Mitä virheitä puolustus on tehnyt lsh-jutussa ei ole tiedossa kun julkisuuteen vuodatetaan lasten mahdottomia juttuja. Tuomio tuli aivan muista asioista, mutta mistä, sitä emme saa tietää. Tärkeintä on tietenkin puolustuksen turvautumnen pelkästään psykologeihin, MJE vastaa tarvitaan lääkäri ulkomailta.

Toivottavasti lääkärit heräisivät ja lähtisivät puolustamaan täysin perusteettomasti ilman kunnollista näyttöä väärin tuomittuja Anneli Aueria ja Jens Kukkaa. Tämä juttu pitäisi selvittää perinpohjin, jotta vastaavilta oikeusmurhilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Vaikeista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti. Nyt myös media vaikenee eikä kukaan uskalla nostaa kissaa pöydälle siitä, että kaksi syytöntä ihmistä on tuomittu syyllisinä lapsiin kohdistuneista rikoksista, joita ei ole todellisuudessa koskaan edes tapahtunut.

[sisotalo]

Toivottavasti lääkärit heräisivät ja lähtisivät puolustamaan täysin perusteettomasti ilman kunnollista näyttöä väärin tuomittuja Anneli Aueria ja Jens Kukkaa. Tämä juttu pitäisi selvittää perinpohjin, jotta vastaavilta oikeusmurhilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Vaikeista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti. Nyt myös media vaikenee eikä kukaan uskalla nostaa kissaa pöydälle siitä, että kaksi syytöntä ihmistä on tuomittu syyllisinä lapsiin kohdistuneista rikoksista, joita ei ole todellisuudessa koskaan edes tapahtunut.

En todellakaan ole pitkään aikaan pysynyt mukana PL ajattelussa, ehkä muutos tuli juuri viime kesänä. Menimme yhdessä lukemaan Mannerin vastausta syyttäjän valituspyyntöön. Hänestä se oli erinomainen, minusta aivan mahdoton. Syyttäjän 24 argumenttiin ei puututtu, hoettiin vaan Annelin syyttömyyttä. Jos syyttäjä ei olisi sotkenut Ampujaa tähän asiaan olisi KKOssa voinut käydä kuinka tahansa. Jotenkin PS ratkaisee koko ongelman subjektiivisilla kannanotoilla Annelin ja eräiden muiden henkilöiden puolesta. Nyt minun pitäisi laatia lista puolustuksen virheitä, niistä olen kirjoittanut pitkään. Kun asia on saanut lopullisen ratkaisun voidaan niistä puhua vapaasti

Lsh-jutussa on lähes yksimielinen tuomio siitä, että Kukka ja Auer ovat yhdessä raiskanneet kaikki Auerin lapset. Tästä on pitkä matka siihen, että totuus voittaa. Puolustus on masentavalla tavalla epäonnistunut sen esiin tuomisessa. Tuomion purkaminen on hyvin raskas juttu. Siihen tarvitaan paljon rahaa ja parhaat mahdolliset voimat sekä Suomessa että ulkomailla.

[luxetveritas]

Jutun osapuolet ovat toimineet omien lähtökohtiensa ja vallitsevien rakenteiden määrittämissä puitteissa. Jälkiviisaus on jälkiviisautta eikä sille kannata antaa sen enempää arvoa.

Totta kai asianajajien osaamisessa on eroja. Epäilemättä Auerilla olisi voinut olla parempi, mutta olisi saattanut olla huonompikin asianajaja. Se, ettei JM ehtinyt paneutua juttuun asianmukaisesti aiemmin koitui Auerille suureksi vahingoksi. Murhajuttuihin kouliintunut asianajaja olisi todennäköisesti kieltänyt asiakastaan suostumasta mihinkään kuulusteluihin ilman asianajajan läsnäoloa ja ilman että olisi ensin tutustunut tapaukseen ja keskustellut asiakkaansa kanssa. Tämän tapauksen myötä JM on jo kouliintunut ja oletettavasti on oppinut virheistään.

Syyttäjäkin olisi voinut toimia paremmin ja paneutua aineistoon huolellisemmin ja laaja-alaisemmin eikä sortua epäasiallisiin lausuntoihin ja olettamuksiin, joiden tueksi ei lopulta ollut todisteita. Syyttäjä oli kuitenkin riippuvainen siitä aineistosta, jota poliisi toimitti. Saamansa aineiston perusteella syyttäjä kuitenkin arvioi, että syytekynnys ylittyi. Sen perusteella syyttäjälle tuskin jäi reaalista mahdollisuutta luopua syytteistä.

Vakavimmat virheet liittyvät nähdäkseni poliisin toimintaan jutun eri vaiheissa. Tämä käy ilmi myös hovioikeuden viimeisestä päätöksestä. Joihinkin havaittuihin epäkohtiin on puututtu poliisikoulutuksessa, toimintaohjeita täsmentämällä ja organisaatiota uudistamalla niin, että vastaavia ongelmia jatkossa vältettäisiin. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Tahallisia virheitä ei uudistuksilla voida elimininoida. Kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi tarvitaan lisäresursseja toiminnan laadun edelleen parantamiseksi sekä ulkopuolisen valvonnan uudelleenjärjestämistä. Virheisiin Ulvilan jutussa syyllistyneet tulisi joka tapauksessa asettaa vastuuseen käyttämällä niitä oikeudellisia väyliä,jotka lainsäädäntö nykyiselläänkin tarjoaa.

Mitä tulee seri-tuomioihin, niihin on vaikea ottaa asiaperusteisesti kantaa, koska aineisto on salaista. Sikäli kuin tuomiot perustuvat lasten kertomuksiin, joiden luotettavuus murhaoikeudenkäynneissä osoittautui kyseenalaiseksi, tuomioiden uudelleenarviointi tulee ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa, jos tuomioiden muutkin perusteet, kuten lääketieteelliset asiantuntijalausunnot, voidaan osoittaa kestämättömiksi. Lopullisen arvion tekeminen tuomioiden perusteiden kestämättömyydestä kuuluu tuomioistuinlaitokselle niissä puitteissa kuin lainsäädäntö määrää.

Salaliittoteorioihin suhtaudun erittäin epäluuloisesti. Sen sijaan luotan siihen, että Ulvilan surmaaja saadaan selvitettyä suuren yleisön tuella joko poliisin toimesta tai jopa ilman poliisia.

[Nicht schuldig]

Toivotonta tässä vaiheessa alkaa etsiä Jukka Lahden murhaajaa sitä tutkineiden poliisien joukosta. Sen sijaan puolustustuksen virheet ovat ehtymätön lähde tämän kymmenen vuotta kestäneen turhan tutkimisen ymmärtämiseen. Anneli on nyt lopullisesti syytön murhaan, mutta lsh-asia on vielä täytin pimennossa. Koppikorvausten hakemisesta tuskin poliisin ja syyttäjän nostamisesta murhaajiksi on apua.

Ajatellaanpa kuinka paljolta olis säästytty jos Anneli Auer ei olisi syyskuussa 2009 alkanut kehitellä ajatusta siitä kuinka hän oli murhannut miehensä. Siinä, että häntä tutkittiin ei ollut virhe kun muita epäiltyjä ei päässyt esiin väärän DNAn takia. Sen olisi Joutsenlahti tehnyt paremmin kuin hänen seuraajansa. Tutkimus joka kohdistui Anneliin olisi ilman tunnustusta pysähtynyt itsestään, tai ainakin jos Anneli olisi itse valinnut ammattitaitoisen puolustajan.

Asianajajaksi hänen oma veljensä värväsi liikejuristi Juha Mannerin, joka ei käytännössä puuttunut asiakkaansa mahdottomiin muisteloihin vaan esitti, että kysymyksessä oli itsepuolustus.

Mitä virheitä puolustus on tehnyt lsh-jutussa ei ole tiedossa kun julkisuuteen vuodatetaan lasten mahdottomia juttuja. Tuomio tuli aivan muista asioista, mutta mistä, sitä emme saa tietää. Tärkeintä on tietenkin puolustuksen turvautumnen pelkästään psykologeihin, MJE vastaa tarvitaan lääkäri ulkomailta.

Jos palataan tähän Annelin "tunnustuksen" alkuhetkiin, niin mielenkiintoinen kuvaus siitä löytyy kirjasta "Syylliseksi kirjoitettu" (Elina Noppari, Pentti Raittila, Pirita Männikkö) sivulta 18.

Siellä kerrotaan seuraavaa. Anneli vangittiin 28.9.2009. Poliisi ilmoitti tiedotteessaan 30.9.2009 seuraavaa:
"Jukka Lahden aviopuoliso on tänään kello 13.18 päättyneessä kuulustelussa myöntänyt surmanneensa Jukka S. Lahden.
Auerin puolustusasianajaja totesi jo 2.10.2009 eli kolme päivää myöhemmin Satakunnan radiolle antamassaan haastattelussa, että epäillyllä ei ole tapahtumista mitään muistikuvaa. "Hän on perustanut lausumansa siihen, että tietyt tutkimustulokset on esitelty hänelle, ja hän on sen perusteella pitänyt todennäköisenä, että hän on syyllistynyt epäiltyyn tekoon." Viikkoa myöhemmin puolustusasianajaja kiisti tunnustuksen vielä selvemmin. "Leski ei edelleenkään muista surmayön tapahtumia, joten koko tunnustus on spekulaatiota", sanoo Manner STTL:lle.

Eli Manner reagoi tosiasiassa hyvin nopeasti. Parin yön nukkumisen jälkeen. Toki on oletettavaa, että kun Manner sitten saapui tapaamaan vangittua asiakastaan hän varmaankin ajatteli, että kyseessä on sitten se perheriidan lopuksi tapahtunut "tragedia", jota lehdet lähtivät hyvin kiireessä tapahtumasta kehittämään. Satakunnan kansa kirjoitti jo 1.10.2009 otsikolla "Traaginen lopputulos oli se, että mies sai surmansa ja vaimo haavoittui" (lähde sama sivu 19).

Jos Anneli olisi ollut "ammattilainen", hän olisi käsittänyt olla hiljaa ja sanonut vain, että en tiedä. Mutta hänellä ei ollut kokemusta tällaisesta ja sen takia hän lähti spekuloimaan omalla syyllisyydellään poliisin johdattamana. Täytyy ottaa huomioon myös se, että tätä ennen Kuusirannan tullessa tutkinnanjohtajaksi 1.8.2008 tehtiin monia pakkotoimenpiteitä Annelia kohtaan, joista hän ei itse ollut edes tietoinen. Sen lisäksi olisi ollut järkevää, että myös tutkinnanjohtaja Kuusiranta olisi nukkunut edes sen yhden yön ja katsonut tunnustusta uudelleen kaikessa rauhassa eikä rynnännyt tekemään asiasta saman päivän aikana tiedotettaan.

On selvää, että LSH asiassa on mennyt suurin piirtein kaikki pieleen. Mutta johtuuko se puolustuksen heikkoudesta tai Mannerista? Kuitenkin kirjoitit itse jotain mitä minäkin olen miettinyt. Sanoit näin - Tuomio tuli aivan muista asioista, mutta mistä, sitä emme saa tietää.

[Ande]

Lainausta lyhennetty
Totta kai asianajajien osaamisessa on eroja. Epäilemättä Auerilla olisi voinut olla parempi, mutta olisi saattanut olla huonompikin asianajaja. Se, ettei JM ehtinyt paneutua juttuun asianmukaisesti aiemmin koitui Auerille suureksi vahingoksi. Murhajuttuihin kouliintunut asianajaja olisi todennäköisesti kieltänyt asiakastaan suostumasta mihinkään kuulusteluihin ilman asianajajan läsnäoloa ja ilman että olisi ensin tutustunut tapaukseen ja keskustellut asiakkaansa kanssa. Tämän tapauksen myötä JM on jo kouliintunut ja oletettavasti on oppinut virheistään.

Syyttäjäkin olisi voinut toimia paremmin ja paneutua aineistoon huolellisemmin ja laaja-alaisemmin eikä sortua epäasiallisiin lausuntoihin ja olettamuksiin, joiden tueksi ei lopulta ollut todisteita. Syyttäjä oli kuitenkin riippuvainen siitä aineistosta, jota poliisi toimitti. Saamansa aineiston perusteella syyttäjä kuitenkin arvioi, että syytekynnys ylittyi. Sen perusteella syyttäjälle tuskin jäi reaalista mahdollisuutta luopua syytteistä.

Vakavimmat virheet liittyvät nähdäkseni poliisin toimintaan jutun eri vaiheissa. Tämä käy ilmi myös hovioikeuden viimeisestä päätöksestä. Joihinkin havaittuihin epäkohtiin on puututtu poliisikoulutuksessa, toimintaohjeita täsmentämällä ja organisaatiota uudistamalla niin, että vastaavia ongelmia jatkossa vältettäisiin. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Tahallisia virheitä ei uudistuksilla voida elimininoida. Kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi tarvitaan lisäresursseja toiminnan laadun edelleen parantamiseksi sekä ulkopuolisen valvonnan uudelleenjärjestämistä. Virheisiin Ulvilan jutussa syyllistyneet tulisi joka tapauksessa asettaa vastuuseen käyttämällä niitä oikeudellisia väyliä,jotka lainsäädäntö nykyiselläänkin tarjoaa.

Olen samaa mieltä, että poliisin toiminnasta voisi kirjoittaa kirjan. Sitä voisi käyttää oppikirjana otsikolla " ei näin".

Syyttäjä toimi niillä tiedoilla, mitä hänellä oli. Ei se ole syyttäjän vika, että ei ollut todisteita yhtäkään syytettyä vastaan. Ei Annelia eikä ketään muutakaan - ks. edellinen kohta.

Puolustuksesta olen jo aiemmin esittänyt epäilyn, että hän tietää jotain enemmän kuin me. Siksi hänen työnsä on "munankuorilla kävelemistä", eli pitää kaiken aikaa varoa tuomasta esiin mitään sellaista todistetta, joka todistaisikin asiakkaan syylliseksi. Hän lähtikin rakentamaan puolustusta hätävarjelun pohjalle aivan siltä varalta, että syyllisyystodiste saadaan selville.

[Caldera]

Puolustuksesta olen jo aiemmin esittänyt epäilyn, että hän tietää jotain enemmän kuin me. Siksi hänen työnsä on "munankuorilla kävelemistä", eli pitää kaiken aikaa varoa tuomasta esiin mitään sellaista todistetta, joka todistaisikin asiakkaan syylliseksi. Hän lähtikin rakentamaan puolustusta hätävarjelun pohjalle aivan siltä varalta, että syyllisyystodiste saadaan selville.

Mun mielestä Manner on koko ajan selkeästi tuonut esille että uskoo henkilökohtaisesti asiakaansa olevan syytön. Miksi hän tekisi näin, jos pitäisi Annelia syyllisenä? Kun lsh-syytökset tulivat esiin, toimittaja kysyi häneltä että uskotteko edelleen että Anneli on syytön ja Manner vastasi jotenkin niin että yhä enemmän vain. Mannerilla ei ole mitään velvollisuutta valehdella tällaisessa asiassa, hän voisi aivan hyvin muotoilla asian niin että minä puolustan neutraalisti asiakasta niinkuin Suomen laki määrää eikä minun mielipiteillä ole merkitystä, olin sitten sitä mieltä että syyllinen tai syytön. Oletko Ande siis sitä mieltä että Manner on epärehellinen henkilö joka on valmis puhumaan lehdistölle omantuntonsa vastaisesti ja opportunistisesti voittaakseen jotain? Minusta hän ei lainkaan vaikuta sellaiselta henkilöltä.

[sisotalo]

Hyvin on keskustelu Ulvilan surman merkillisestä oikeustapauksesta lähtenyt käyntiin. Tärkeintä on lukea kaikki se mitä "tunnustus"-kuulusteluissa sanottiin. Kuva on hyvin yhtenäinen. Anneli tekee todella parhaansa muistaakseen itsensä surmaajaksi, hän ei mene niin pitkälle kuin Manner, joka väittää, että kyseessä oli itsepuolustus.

Mannerin osuus on todella surkea. Ehkä hän todella uskoi, että häntä oli pyydetty puolustamaan perhetragedian eloon jäänyttä osapuolta. Mutta miksi hän teki sen niin huolimattomasti, ei ollut paikalla, ei lukenut edellisen kuulustelun tuloksia, eikä esittänyt kysymyksiä, jotka soittivat, että Anneli puhui mahdottomia. Kuulustelija Santaoja on todistuksessaan ihmetellyt, että miksi Manner ei koskaan lukenut mitä edellisessä istunnossa oli sanottu.

Minun subjektiivisen käsitykseni mukaan Amanda herätti äitinsä siitä syvästä tunteesta, että hän oli jotenkin aiheuttanut isän kuoleman. Tämä selviää heidän keskustelusta 2009-10-06. Ääni vapisten Anneli selvittää tyttärelleen, että hän on sen tehnyt, eikä sillä mitä Amanda sanoo ole mitään merkitystä tuomiossa. En oikein saa sitä irti Pekka Lehdon leikkaamasta episodista, mutta aidossa videossa se näkyy selvästi.

Se että liikejuristi, syytetyn veljen suosituksesta tuli mukaan juttuun on tietenkin karkea virhe. Mutta eivät ne Mannerin tyhmyydet tähän rajoittuneet. Kun tultiin ratkaisun paikkaan, syyttäjän valituspyyntöön jätti Manner kaikki syyttäjän esittämät 24 kohtaa vastaamatta. Pieni Liekki oli perään kuuluttanut sellaista ja minä tein sen. Siinä on listaa jota PL nyt kaipaa.

On tietenkin aivan turha väittää, että Manner olisi tahallaan tehnyt Annelista syyllisen. Jos todellinen asianajaja olisi päässyt mukaan heti syyskuussa 2009 ei mitään oikeudenkäyntiä Annelia vastaan olisi koskaan tullut. En todellakaan jaksa uskoa, että tämä sama liikejuristi olisi toiminut tehokkaasti lsh-jutussa. Siinä oli paikalla myös Kukan puolustaja Hakanen, mutta hän ei tuntenut Ulvilan surman taustaa ja saattoi hyvinkin uskoa, että Anneli oli siinä syyllinen, kuten oikeataan kaikki uskoivat syksyllä 2011 kun KKO käynnisti toisen kierroksen.

Toivoisin, että täällä keskustelevat lukisivat Seppo Isotalon jo silloin julkaiseman käsityksen Anneli syyttömyydestä. Tähän urakkaan en olisi koskaan ryhtynyt, jos en aivan alusta alkaen ollut siitä täysin varma.

[Xerxes]

Niin, kuka murhasi Jukka Lahden?

Asianajajasta olen sitä mieltä, että hän saa minulta arvosanan tyydyttävä (lähellä on heikko). Tästä asiasta samaa mieltä kuin Sisotalo. Asianajaja on ollut liian varovainen puolustaessaan, vaikka syyttäjä on ampunut kuin tykillä kärpästä ja sataprosenttisella teholla ja kertonut jopa valheellisia tietoja. (Esim. että AA ollut poissa puhelimen äärestä 59 sekuntia, jona aikana surmasi miehensä. Äänitteeltä jokainen voi itse todeta tämän karkeaksi valheeksi.).

FBI:n arviota mahdollisesta päällenauhoituksesta olisi puolustus voinut käyttää paljon tehokkaammin hyväkseen. FBI:llä on varmasti tietoa, taitoa ja kokemusta tällaisista tutkimuksista, ja sillä on myös siihen pätevät ohjelmat ja laitteet. Jotkut muusikot ja muut ääniasiantuntijat Suomessa eivät yllä samalle tasolle. Ilman päällenauhoituksia AA ei voi olla se takkahuoneen surmaaja. Muutoinkin jos oletetaan AA tekijäksi niin joudutaan mahdottomiin selittelyihin koska lavastukset olisivat aivan liian vaikeat ja monipuoliset ja lisäksi aikaa vievät, että käytännössä ne eivät sovi AA:n tekemiksi. Kyllä hätäkeskusäänite sellaisenaan jo kertoo, että tekijä ei voi olla AA. Oikeudessa riittää "varteenotettava epäilys". Oikeusasteissa tämä on ymmärretty - poikkeuksena Satakunnan käräjäoikeus. Aivan ilmeisesti hovioikeus ja myös KKO on ollut sitä mieltä, että syytettynä on ollut syytön. AA:n verettömyys ja verijälkien puuttuminen olohuoneesta, keittiöstä ja pesuhuoneesta kertovat samaa. KKO palautti asian käsittelyn käräjäoikeuteen ilmeisesti siksi, että sen mielestä asia oli selvä, syytettynä ollut oli syytön ja käräjäoikeus oli sen mielestä tehnyt virheen. Antoi käräjäoikeudelle mahdollisuuden oikaista virheensä - näin minä ymmärrän.

Koska kuitenkin on ollut kovasti painetta tehdä AA:sta syyllinen, niin tähän on ilmeisesti joku syy olemassa. Tuskin tavalliset Porin poliisit ovat itse teon takana. Sen sijaan tulee mielee, että siellä Porin seudulla "paremmissa piireissä" voi olla henkilöitä, jotka eivät halua, että tämä rikos selviäisi pohjiaan myöten. Tämä vaikutusvaltainen taho on saanut aikaan sen, että osa Porin poliiseista on liittynyt samaan näkemykseen ollakseen kunnon porilainen. Tämän vaikutusvaltaisen tahon vaikutuksen alaisena ovat olleet syyttäjät ja osa Porin poliiseista. He ovat siten käytännössä olleet ajamassa väärää henkilöä syylliseksi. Osa uskoen niin, osa ollen tietoinen, että tämä syytetty on väärä henkilö. Muualla kuin Porin seudulla ei oikeuslaitos voi tehdä noin väärää päätöstä, ja noin heppoisin perustein. Mielenkiintoa herättää myös se, että sen alueen ylin poliisiviranomainen esti jutun siirron KRP:lle. Herää kysymys miksi? Tämä osa on teoriaa, mutta tällaisia ajatuksia tulee mieleen, kun miettii tätä tapausta.

Kiinnittää myös huomiota, että alkuperäiset tutkijat JJ, MM, ja KK olivat olleet sitä mieltä, että yhtenä epäiltynä ollut AA voidaan siirtää pois epäiltyjen listalta perustellusti. Hyvä huomio, ja painava mielipide. Näin olivat arvioineet suuresti arvostetut ja kokeneet poliisimiehet. Parin vuoden jälkeen tutkimuksen johto vaihdettiin sellaiseen, joka alkoi pitää pääepäiltynä surmatun puolisoa. Siirto KRP:lle estettiin. Joku taho halusi pitää tutkimuksen paikallisella poliisilla. Miksi? Kyllä tuossa olisi pitänyt havaita, että paikallinen poliisi ei ole se paras ja oikea paikka tukimuksen johdolle, niin kuin ei paikallinen käräjäoikeuskaan ollut paras paikka asiasta päättämään. Tuota epämääräistä tahoa voidaan sanoa vaikkapa "Porin Mafiaksi". Tämä on tietysti myös teoriaa, mutta tällaista tulee mieleen, kun yrittää perehtyä tähän asiaan.

Itse rikos sattui vuonna 2006. Vuonna 2009 ryhdyttiin syyttämään rouvaa miehensä murhasta. Asiaa käsiteltiin oikeudessa kuusi kertaa, kun otetaan huomioon myös Korkeimman Oikeuden palautuspäätös käräjäoikeuteen ja valitusluvan hylkäämispäätös. Vasta 9 vuotta rikoksen jälkeen tuli lopullinen vapauttava tuomio, kun KKO hylkäsi syyttäjän valitusluvan Vaasan hovioikeuden toisesta päätöksestä. Myös Vaasan hovioikeuden ensimmäinen päätös oli ollut vapauttava. Siinä kierrettiin kehää 9 vuotta. Se sellaisenaan on jo ankara rangaistus olipa syytetty syyllinen tai ei. Sitä ei voi mitenkään syyttömäksi havaitulle epäillylle enää hyvittää.

Mielestäni oikeudenmukaisuus olisi vaatinut Bodomin tapaan myös tässä toisen pätevän puolustusasianajan Mannerin tueksi. Nimenomaan tällaisiin rikoksiin erikoistuneen ja taitavan asianajajan. Lopullinen päätös oli oikea, mutta aivan turhaa vitkuttelua ja pelaamista ajan kanssa siinä oli mukana, ehkä tahallisesti ja jonkun tahon toiveiden mukaan.

Johdonmukainen arvio tuosta edellisestä on, että oikea tekijä jossakin tiedetään. Se voi olla suppea mutta vaikutusvaltainen joukko. Tätä mieltä. Faktaa tämä ei ole. .. ..

[sisotalo]

Mielestäni oikeudenmukaisuus olisi vaatinut Bodomin tapaan myös tässä toisen pätevän puolustusasianajan Mannerin tueksi. Nimenomaan tällaisiin rikoksiin erikoistuneen ja taitavan asianajajan. Lopullinen päätös oli oikea, mutta aivan turhaa vitkuttelua ja pelaamista ajan kanssa siinä oli mukana, ehkä tahallisesti ja jonkun tahon toiveiden mukaan.

Johdonmukainen arvio tuosta edellisestä on, että oikea tekijä jossakin tiedetään. Se voi olla suppea mutta vaikutusvaltainen joukko. Tätä mieltä. Faktaa tämä ei ole. .. ..

Viisaasti kirjoitat, mutta siten päädyt kuitenkin siihen, että epäonnistunut porilainen juonittelu on jupakan takana. Kyllä tässä voidaan asiaa perata ihan faktojen pohjalta paljon pidemmälle. Olen tuonut esille asianajajan surkeuden kohta kohdalta, mutta mitä siellä olisi toinen puolustaja voinut tehdä? Asiat ovat aika yksinkertaiset. Rahastamassa oli ainakin kaksi muuta, mutta mitään eivät saaneet aikaan.

[luxetveritas]

Korostan, että jälkiviisasteluni Auer-prosessista perustuvat julkisiin tietoihin, joista tuskin kaikkeen niistäkään olen voinut tutustua. Sellaista julkista tietoa epäilen kuitenkaan löytyvän, joka pakottaisi muuttamaan käsitysteni päälinjoja. Jos kaikkia asianosaisia kuitenkin haastattelisin, olen vakuuttunut, että moni nyt oudolta vaikuttava asia hyvin todennäköisesti saisi selityksensä. Sellaisen tietopaketin pohjalta saattaisin tehdä toisenlaisiakin arvioita.

Kommenttina pohdintaan puolustusasianajajasta, pitäisin tuomioistuinkäsittelyn kannalta toissijaisena sitä, mikä on hänen henkilökohtainen mielipiteensä päämiehensä syyllisyydestä. Asianajajana hän on velvoitettu puolustamaan päämiestään kaikin käytettävissään olevin laillisin keinoin. Tähän sisältyy toki se, ettei hän esitä julkisuudessakaan mitään mikä heikentäisi tämän asemaa vaan päinvastoin parantaa sitä. Ensisijaisesti tämä tapahtuu kuitenkin kumoamalla ja kyseenalaistamalla syyttäjän esittämät todisteet tuomioistuimessa. Tarvittaessa hän voi myös esittää päämiehensä syyttömyyttä tukevaa aineistoa, mutta - on syytä korostaa että - tämän syyttömyyttä hän ei kuitenkaan ole velvoitettu todistamaan. Tuomarit tekevät ratkaisunsa näytön arvioinnin perusteella, joten asianajajan sympaattisuudella, silmienvärillä tms. ei ole merkitystä lopputuloksen eli tuomion kannalta.

Edellinen koskee yleisesti niitä periaatteita, joiden mukaan asianajotoimintaa itse arvioin. Mitä tulee JM:n toimintaan, sen alkuvaihetta koskevan kritiikkini lisäksi toisin esiin myös sen taidon ja terävyyden, jolla hän suullisessa tuomioistuinkäsittelyssä ainakin hovissa syksyllä 2014 osoitti Aueria syksyllä 2009 kuulustelleen ryk TS:n todistajalausunnon falskiuden. JM:n ammattitaidon ja huolellisuuden ansiosta TS menetti käytännössä kasvonsa ja osoittautui poliisina suorastaan ammattikuntansa häpeätahraksi.

[sisotalo]

Ei tässä mitään jälkiviisautta ole kun koitetaan ymmärtää miksi Ulvilan surman selvittely on harhapolulla nyt jo kymmenen vuotta. Yleinen mielipide Suomessa on edelleen Annelin syyllisyyden kannalla. Nimimerkki ottaa hurjasti kantaa Juha Mannerin puolesta ja Tapio Salonojaa vastaan- Voisinko pyytää täsmennystä. Minkä Manner tekee hyvin ja missä kohdassa Tapio Santaoja menettää kasvonsa?

[Nicht schuldig]

Niin, kuka murhasi Jukka Lahden?


Koska kuitenkin on ollut kovasti painetta tehdä AA:sta syyllinen, niin tähän on ilmeisesti joku syy olemassa. Tuskin tavalliset Porin poliisit ovat itse teon takana. Sen sijaan tulee mielee, että siellä Porin seudulla "paremmissa piireissä" voi olla henkilöitä, jotka eivät halua, että tämä rikos selviäisi pohjiaan myöten. Tämä vaikutusvaltainen taho on saanut aikaan sen, että osa Porin poliiseista on liittynyt samaan näkemykseen ollakseen kunnon porilainen. Tämän vaikutusvaltaisen tahon vaikutuksen alaisena ovat olleet syyttäjät ja osa Porin poliiseista. He ovat siten käytännössä olleet ajamassa väärää henkilöä syylliseksi. Osa uskoen niin, osa ollen tietoinen, että tämä syytetty on väärä henkilö. Muualla kuin Porin seudulla ei oikeuslaitos voi tehdä noin väärää päätöstä, ja noin heppoisin perustein. Mielenkiintoa herättää myös se, että sen alueen ylin poliisiviranomainen esti jutun siirron KRP:lle. Herää kysymys miksi? Tämä osa on teoriaa, mutta tällaisia ajatuksia tulee mieleen, kun miettii tätä tapausta.

Johdonmukainen arvio tuosta edellisestä on, että oikea tekijä jossakin tiedetään. Se voi olla suppea mutta vaikutusvaltainen joukko. Tätä mieltä. Faktaa tämä ei ole. .. ..

Mielenkiintoa herättää myös se, että miksei LSH-juttua siirretty pois Satakunnan poliisin alueelta? Nämä kaksi asiaa murha ja LSH liittyivät niin vahvasti toisiinsa, että poliisijohdon olisi pitänyt siirtää tämän jälkimmäisen käsittely Uudenmaan alueelle hoidettavaksi. Sen sijaan asiaa jatkoi Porin poliisilaitos, joka sai vielä tukea alueen muilta yksiköiltä.
Obelux-ketjussa olen myös tuonut esille näitä asiantuntijavalintoja, jotka liittyvät paikalliseen organisaatioon tai osaamiseen. Tätä aluetta olen tutkinut jonkin verran ja minulle on syntynyt käsitys siitä, että organisaatiot ovat pelanneet tässä yhteen.

Se on totta, että Manner oli hoitanut enimmäkseen muun alueen kuin murhatutkimuksen puolustuksen tehtäviä. Ja on mahdollista, että tämä LSH oli jopa tutkimaton alue hänelle. Tätä siis en tiedä. Kysymys on kuitenkin siitä, että onko Mannerin osuus ollut ratkaiseva vai ei. Mielessäni on piirtynyt kuva, joka välittää jotain aivan muuta. PL esitti asian siten, että syyttäjä käytti neljää eri syyttäjistä koostuvaa kokonaisuutta ja nimitti tätä taisteluksi tuulimyllyjä vastaan. Mielestäni vertaus on osuva tähän tilanteeseen.

[Xerxes]

Mielestäni oikeudenmukaisuus olisi vaatinut Bodomin tapaan myös tässä toisen pätevän puolustusasianajan Mannerin tueksi. Nimenomaan tällaisiin rikoksiin erikoistuneen ja taitavan asianajajan. Lopullinen päätös oli oikea, mutta aivan turhaa vitkuttelua ja pelaamista ajan kanssa siinä oli mukana, ehkä tahallisesti ja jonkun tahon toiveiden mukaan.

Johdonmukainen arvio tuosta edellisestä on, että oikea tekijä jossakin tiedetään. Se voi olla suppea mutta vaikutusvaltainen joukko. Tätä mieltä. Faktaa tämä ei ole. .. ..

Viisaasti kirjoitat, mutta siten päädyt kuitenkin siihen, että epäonnistunut porilainen juonittelu on jupakan takana. Kyllä tässä voidaan asiaa perata ihan faktojen pohjalta paljon pidemmälle. Olen tuonut esille asianajajan surkeuden kohta kohdalta, mutta mitä siellä olisi toinen puolustaja voinut tehdä? Asiat ovat aika yksinkertaiset. Rahastamassa oli ainakin kaksi muuta, mutta mitään eivät saaneet aikaan.

"Porilainen juonittelu" ei mielestäni epäonnistunut. Vaikka ensisijainen tavoite oli ehkä saada väärä henkilö epäillyksi ja tutkinnan kohteeksi ja ehkä tuomituksikin, niin mahdollisesti toissijainen tavoite oli tutkimuksen tahallinen ohjaaminen väärään suuntaan, kaikkinainen ajan peluu, viivyttäminen, niin että asiat vanhenevat, mielenkiinto koko juttuun laimenee, ja tapaus unohtuu. Tämä lainvoimaisen päätöksen viivyttäminen onnistui, ja se voi riittää. Toisaalta se saattoi ollakin se lopullinen tavoite. Tulihan lainvoimainen päätös voimaan vasta noin 9 vuotta rikoksen jälkeen. Se saattoi riittää tavoitteeksi. Nyt voidaan sanoa suurelle yleisölle, että kaikki mahdollisuudet on tutkittu ja juttu siirretään Ö-Mappiin. Tämä on mielestäni teoria, joka näyttää mahdolliselta. Juttu haudataan sinne ratkaisemattomien rikosten joukkoon. Kyllikki Saaren tapaus, Tulilahti, Bodom ja tämä siihen mukaan. On niitä kyllä tutkittu vanhempiakin murhia. .. ..