Sukka ja männyntaimi (nk. rämemänty) ovat tallessa Rikosmuseossapaccasucco kirjoitti:
Käsitykseni mukaan miesten trikoosukka on edelleen tallessa,kuten myös Kyllikin suohaudan peitteeksi "istutettu" männyntaimi.Ja jälkimmäiseen asiaan palatakseni-puhuttiin nimenomaan puun taimesta,mutta on ollut myös puhetta siitä,että se olisikin ollut männynoksa.
Männynoksan iäksi myös todettiin muistaakseni 28 vuotta vuosirenkaiden perusteella.
Lisäys; ilmeisesti ruumiinavaus tehtiin heti löytöpäivänä ja näytteet lähetettiin Helsinkiin tutkittaviksi (Hesarin mukaan?). Mutta olisko tähän tarkennusta?6.12.1935 Auli Kyllikki Saari syntyy. Neljä vanhempaa sisarusta ja syntyy vielä yksi eli Kyllikki on kuudesta lapsesta toiseksi nuorin.
n. 1941-42 Kaatui koulumatkalla pyörällään ja löi pahasti päänsä.
1952 Kyllikki käy rippikoulun.
6/1952 Kotiapulaiseksi Kokemäelle.
30.8.1952 Auli Koskivirta löytyy kuolleena, on joutunut rattijuopon yliajamaksi samalla tiellä millä Kyllikki tulee kohtaamaan kohtalonsa.
9/1952 Aloitti kotikuntansa kirkkoherranvirastossa.
1952-1953 talvella Kyllikki soittaa kotiinsa saadakseen kyydin, kun ei itse uskalla tulla. "Aina ei ole uskallettua kulkea yksin".
19.3.1953 Kyllikki kirjoitti myöhemmin virsikirjan välistä löytyneen runon.
5/1953 Kirkkoherra Kanervo muutti Merikarvialle ja Kyllikin työ keskeytyi.
n. 10.5.1953 Jatkoi työtään Kirkkoherranvirastossa Yrjö Ala-Oppaan pyynnöstä.
17.5.1953 klo 13 Palasi kirkosta kotiin.
17.5.1953 klo 18 Lähti hartaustilaisuuteen. Tilaisuus päättyi noin klo 22.
17.5.1953 klo 22 jälkeen tytöt lähtivät yhdessä kotimatkalle. He pysähtyivät juttelemaan tuttujen nuorten kanssa ja lähdettyään pyöräilemään he törmäsivät kolmesti poikaporukkaan johon kuului sotilaspukuinen nuori mies.
17.5.1953 n. klo 22.10 (22.30 jossain lähteissä) Tytöt eroavat ja lähtevät koteihinsa.
17.5.1953 n. klo 22.10-22.15 Kyllikkiä vastaan tulee Jaakko "Tie-Jaska" Lähteenmäki (aika Lähteenmäen oma arvio). (Wikipediassa lukee "noin kello 22.40"). Tie-Jaska ei ollut havainnut autoja tai muita kulkijoita tieosuudella.
17.5.1953 klo 22.26 Aurinko laski. Hämärä kesti 1 tunnin ja 19 minuuttia, aurinko nousi klo 4.33.
17.5.1953 n. klo 22.30 Kyllikin lähinaapurissa asuva 12-vuotias Valma Hautaniemi saattaa kaveriaan Maija-Liisa Rajalaa ja havaitsee tien vieressä seistessään Kauhajoen suunnasta kovaa vauhtia ajavan auton jossa on kaksi miestä. Auto on vaalea keltaisenruskea ja toinen matkustaja on tunnettu "ulkonevahampainen mies".
17.5.1953 n. klo 22.50 Sama auto palaa vielä kovempaa vauhtia saman havaitsijan mukaan. Auto ajoi molemmilla kerroilla sammutetuin lyhdyin.
17.5.1953 Epäillyksi nouseva ja pidätetyksi joutuva entinen poliisi, kahvilan pitäjä oli todistajan mukaan klo 22-24 Kristiinankaupungissa. Hänen autonsa oli myös korjaamolla ajokelvottomana 4.5. - 30.5. välisen ajan.
17-18.5.1953 yöllä. Kauhajoen Uuroon kylässä asunut vanhempia naishenkilö Sylvia Hauskaviita oli myös nähnyt kovaa vauhtia sammutetuin lyhdyin ajaneen kerman värisen auton.
17-18.5.1953 Kaksi moottoripyöräilijää näkivät Karhunkankaan tienhaarassa pysähtyneenä auton jossa paloivat takavalot. Kyllikin veli Kalevi Saari ohitti hieman tämän jälkeen paikan eikä autoa enään ollut siinä. Kalevi oli saanut paikassa oudon pelon tunteen jota ei muuten tuntenut pimeässä kulkiessaan. Paikasta on noin 20km Isojoen kirkolle.
18.5.1953 n. klo 5.00 Vajaan kilometrin päässä Kaarankajärven rannasta asuva pienviljelijä Aarre Autio kuuli naisen avunhuutoja, miesten keskustelua ja kaksi pistoolin laukausta. Laukausten äänet kuulivat myös parin kilometrin päässä Autiosta asuvat Saranpään koulun opettajatar Tyyne Antola ja tyttärensä Paula. Aarre Autio oli noussut ja mennyt Kaarankajärven rantaviivan suuntaiselle tielle, jota oli kulkenut kaksi miestä ja heidän perässään hitaasti ajanut vaalea auto jossa oli kaksi miestä. Einari Koivusaari oli nähnyt lähellä järven rantaa olevan talonsa ikkunasta järvellä kaksi miestä veneessä. Koivusaaren naapurissa todettiin seuraavana aamuna että talon venettä oli lainattu.
18.5.1953 Isojoella alkoi autojen katsastustapahtuma jonka yhteydessä oli mahdollista suorittaa myös ajotutkintoja. Tämän epäiltiin aiheuttaneen normaalia enemmän liikennettä edeltäneelle viikonopulle.
18.5.1953 klo 7.20 Tilallinen Oskar Forsby ja poikansa Vilho havaitsevat 1.5 km meijeriltä runsaasti molemmin puolin maantietä jalanjälkiä, polkupyörän renkaan painamia ja auton kääntymisjälkiä. Tiellä oli myös paksua lasia. Miesten mukaan tien pehmeässä pinnassa oli selvästi nähtävissä kamppailun jälkiä.
19.5.1953 Illalla isä Eino Saari tekee ilmoituksen Isojoen nimismiehelle Eino Sipilälle katoamisesta. Jermon kirjan mukaan Saaret kyseli pappilasta Kyllikin perään, Alibin mukaan pappilasta kyseltiin miksei tunnollinen Kyllikki ollut tullut töihin kahteen päivään.
20.5.1953 30 miestä suoritti paikallisten poliisiviranomaisten toimesta tyttöjen erkanemispaikan lähistöllä ensimmäiset etsinnät.
N. 20.5.1953 Forsbyt kuulevat katoamisesta ja menevät kertomaan havainnoistaan. Jäljet ovat jo kadonneet.
21.5.1953 Suuretsinnät 600 miehen voimin.
21.5.1953 Maaherra K.G.R. Ahlbäck määrää läänin rikospoliisikeskuksen johtamaan Isojoen etsintöjä. Tutkimusten johtajaksi nimettiin Jorma Koskela, paikalle pystyttiin aluksi lähettämään vain nuori rikostutkija Jorma Kuula.
1-5.6.1953 Lellulaaksossa tehtiin metsänistutustöitä (Wikipediassa 1-6.6.).
9.6.1953 Kyllikin kuva julkaistaan lehdissä ensimmäisen kerran (Wikipedia).
16.6.1953 Läänin rikospoliisikeskuksen komisario Axel Skogman pääsee paikalle.
6.7.1953 Sisäasiainministeriö määräsi Koskelan ja Skogmanin avuksi komisario Juho Lähteen ja Erkki Luontolan Uudenmaan läänin rikospoliisikeskuksesta.
7(?)/1953 Ensimmäinen automies pidätettiin ja toinen (entinen poliisi?) ilmottautui itse seuraavana päivänä. Monet pitivät rikosta ratkaistuna koska varmana pidetyt syylliset oli saatu kiinni.
7/1953 Heinäkuun loppupuolella lähti liikkeelle huhu, että Merikarvialla oli nähty nainen joka piilotteli metsissä. Hän olisi mielenhäiriöön joutunut Kyllikki ja sillä oli useampi silminnäkijä.
7/1953 Hans Assmann muuttaa pysyvästi Suomeen. On vieraillut jo edelliskesänä olympialaisten aikaan. (Wikipedia)
22.7.1953 Kyllikin pyörä löytyi Lallunsuolta.
27.8.1953 Automiehet vapautettiin koska Kyllikin pyörästä ei löytynyt yliajoa tukevia jälkiä. Tutkijat ilmoittivat miesten pystyneen kertomaan itselleen pitävän alibin. Toinen pidätettiin vielä myöhemmin uudestaan mutta laskettiin vapaaksi. Skogman kertoi olleensa vakuuttunut miesten syyttömyydestä.
9/1953 Kuortaneen nimismies Vihanto aloitti etsinnät Kuortaneen Kaarankajärvellä.
12.9.1953 Naaraukset Kaarankajärvellä aloitettiin ja ne jatkuivat lokakuulle.
10.10.1953 Aloitettiin vielä etsinnät Kyllikin löytämiseksi. Heti ensimmäisenä päivänä löytyi Kyllikin oikean jalan kenkä.
10.10.1953 Helsingin Sanomissa kerrotaan että yliajo -linjasta on luovuttu. Jutussa on myös maininta että tieosuudella on aiemminkin ahdisteltu naisia.
11.10.1953 n. klo 10 Ilmari Hietaoja löytää multakökkäreen ja kuivuneen männynoksan jonka alta paljastuu Kyllikin hauta.
11.10.1953 klo 11.30 Skogman ja Koskela sekä lääninlääkäri O.A. Hokkanen saapuvat Vaasasta paikalle. Hauta on jo kaivettu auki ja eristetty.
12.10.1953 Kaarankajärven pohjoispäästä löytyi pistoolin hylsy.
14.10.1953 Kyllikin vasemman jalan kenkä löydettiin 16 metrin päästä ensimmäisen kengän löytöpaikasta.
15.10.1953 Lääninlääkäri Hokkanen kertoo Kyllikin tulleen kuristetuksi, mutta kumoaa tiedon myöhemmin. (Hesarissa?)
23.10.1953 Helsingin Sanomat uutisoi työmiehen (ojankaivaja) pidätyksestä. Hänelle kuitenkin löytyi äidin ja veljen antama alibi. (Wikipedia)
1953 syksy. Ojankaivajaa ja lankomiestä kuulustellaan. Lankomies muuttaa tämän jälkeen Ruotsiin.
17.10.1953 Aamulehti uutisoi nuoria vastaan (kolmisen viikkoa aiemmin) pyöräilleestä naisten vaatteisiin pukeutuneesta miehestä joka käänsi päänsä pois vastaantulijoiden kohdalla.
25.10.1953 klo 13 Kyllikin hautajaiset, jotka toimitti Isojoen kirkkoherra Yrjö Ala-Opas. Samana iltana Yleisradio välitti tilaisuudesta taltioidun jälkilähetyksen.
30.10.1953 Piispa Gulinin yleisön osaston kirjoitus, jossa hän vaati malttia Kyllikin tapauksen suhteen, julkaistiin ja hänelle tuli "ammattitunnustajalta" puhelu kesken kirkolliskokouksen. Tunnustus ilmoitettiin poliisille mutta se todettiin vääräksi.
8.11.1953 Suuri kansalaiskokous joka päättää lähettää neljän hengen ryhmän maaherran luokse vaatimaan tutkimusten tehostamista. Sisäasiainministeriö määrää kolme tutkijaa Vaasan lääninrikospoliisin avuksi.
4/1954 Yksityisetsivät ja vieraspaikkakuntalaiset tutkijat poistuvat paikkakunnalta.
15.4.1955 Tapausta käsiteltiin Isojoen- ja Karijoen käräjäkunnan lakimääräisten talvikäräjien II istunnossa ns. kuolemansyyn juttuna.
20.2.1956 n. klo 23 Kanervo pidätettiin Kihniön pappilasta epäiltynä siveellisyysrikoksesta.
1956 Parkanon talvikäräjillä käsiteltiin papin tapausta ja nostettiin syyte alaikäiseen sekaantumisesta ja naineena kihlautumisesta. Samaan aikaan poliisi teki lisätarkistuksia papin osuudesta Kyllikin tapaukseen.
29.2.1956 Uusi Suomi uutisoi että Kanervon alibi pitää.
6.4.1956 Pappi pidätettiin. Samana vuonna pappi myös saattoi raskaaksi 15-vuotiaan tytön.
12.8.1956 Kyllikin jutun viralliset tutkimukset lopetettiin.
1957 Papin vaimo otti eron (Suomi24 -speku?).
1962 Hymylehdessä Kanervo kiisti tuskin tunteneensa Kyllikkiä. Myönsi kuitenkin tuntevansa Lellulaakson suon lähiympäristön.
1963 Kokoonkutsuttiin (tien vieren taululla?) kansalaiskokous Kyllikin katoamispaikalle. Kokoonkutsujaa ei ilmaannu, mutta polku Kyllikin suohaudalle on kivetty.
1967 Vihtori Lehmusviita kuoli Isojoen terveyskeskuksessa sairauteen.
1970 syksy. Jutun johdossa pisimmän ajan ollut komisario Axel Skogman jäi eläkkeelle.
1972 Pentti Kankaanpää alkoi tutkia tapausta. Hän päätyi kahteen epäiltyyn, joista kumpikaan ei ollut enään hengissä 1972.
1975 Aake Jermo haastatteli Skogmanin ja kävi haastattelemassa myös Isojoella asukkaita. Kirjoitti kirjan "Murha ei vanhene koskaan".
26.6.1977 Kauko Kanervo kuoli
10/1980 Nykypostissa neljän sivun juttu Kyllikistä, siinä haastateltu myös Kalevia ja isä Einoa.
1987 Kyllikin suohaudalle pystytetiin muistomerkki Kyllikin siskon Alli Hernesharjun ja hänen miehensä Eskon toimesta. (Wikipedia)
12.12.1992 Kyllikin äiti Vilhelmiina "Mimmi" Saari kuoli.
14.4.1993 Kyllikin isä Eino Saari kuoli.
1997 Hans Assmann antoi kuolinvuoteellaan (kuoli 1998) rikospoliisi Matti Paloaron ymmärtää surmanneensa Kyllikin auto-onnettomuuden jälkimainingeissa.
19.6.1997 Yle esitti ensimmäisen kerran dokumenttisarjan "Ei vanhene koskaan" jakson "Kyllikki Saari – musta sirkus".
2000 KRP:n rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala sanoi että poliisi on selvittänyt todennäköisen murhaajan, mutta teknisen näytön puutteessa juttua ei voi/voitu viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi.
2004 Isojoen entinen palopäällikkö Varpelaide kertoi Ilta-Sanomille epäilynsä "musta partaisesta miehestä".
13.10.2011 Maiju Penttilä (o.s. Yli-Hietala) kuoli.
Olisiko K. noin pienenä kuin 6-7 -vuotiaana kaatunut, koska jossain viitattiin siihen, että hyvin alkanut oppikoulun käyminen olisi kariutunut tuon päävamman takia? Kyllikki oli syntynyt ihan loppuvuodesta 1935, joten olisi ollut kovin nuori edes ekaluokkalaiseksi v.41-42?n. 1941-42 Kaatui koulumatkalla pyörällään ja löi pahasti päänsä.
n. 1948 - 1949 Kaatui koulumatkalla pyörällään ja löi pahasti päänsä.
23.5.1953 22-vuotias Pentti Ojala oli todistajien mukaan kysellyt Kristiinankaupunkilaisessa ravintolassa mm. että "Ovatkohan ne tytön kengät jo löytyneet sieltä puskikosta?". Rikospoliisi sai jäljitettyä tämän Isojokisen miehen ja pidätti hänet kuulusteluihin joulukuussa 1953. Mies kiisti jyrkästi todistuksen ja sai alibin kotiväeltään. Hänet vapautettiin ennen joulua.
21.10.1953 Sekatyömies Vihtori Lehmusviita pidätetään. Paikkakuntalaiset eivät usko hänen syyllisyyteensä.
12.2.1954 Axel Skogman ilmoittaa, että Kyllikkiä ja polkupyörää on säilytetty välillä muualla.
Olikin sellainen olo, että jotain jäi kommentoimatta eilenpaccasucco kirjoitti:Ihan muistinvaraista,ja siitäkin syystä epäluotettavaa tietoa Kyllikin hautajaistilaisuudesta:Alahärmäläinen liikemies vaati puoli tuntia kestäneessä puheessaan hallituksen päätä vadille ja kuolemanrangaistuksen palauttamista Suomeen.
Nämä eivät olleet tekijän tuntomerkit vaan kuvaus tapauksen entisestä tutkijasta Tapani Tikkalasta. Kyseinen kuvaus on peräisin Tikkalan henkilöhaastattelusta.Pikkufisu kirjoitti: Miehestä olevat tiedot:
# Tekohetkellä 48 vuotias
# 188cm pitkä
# Sinisilmäinen
# Kasvoiltaan viiksekäs
Luonteeltaan pikkutarkka ja perusteellinen
Nykyisin epäilty tekijä on jo kuollut.
Tästä asiasta keskustelimme juuri tuolla sivulla, jonka aiemmin linkitin:strangelove kirjoitti:Nämä eivät olleet tekijän tuntomerkit vaan kuvaus tapauksen entisestä tutkijasta Tapani Tikkalasta. Kyseinen kuvaus on peräisin Tikkalan henkilöhaastattelusta.Pikkufisu kirjoitti: Miehestä olevat tiedot:
# Tekohetkellä 48 vuotias
# 188cm pitkä
# Sinisilmäinen
# Kasvoiltaan viiksekäs
Luonteeltaan pikkutarkka ja perusteellinen
Nykyisin epäilty tekijä on jo kuollut.