Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Pieni liekki]

Ei voi kuin todeta, että hyvin ovat pullat uunissa, jos Suomessa lähes törkein raiskauksen muoto on sormien laittaminen aikuisen naisen vaginaan. Mutta tuomitun ei kannata olla katkera, Suomesta löytyy myös mies, joka on tuomittu 10 vuoden vankeuteen seksuaalirikoksista, joiden tekotapaa ainakin minä olen pähkäillyt hiki otsalla ja ilman minkäänlaista järkevää lopputulosta.

Minä olen tullut siihen lopputulokseen, että Kukka sai 10 vuoden tuomion siitä, että oli ilmeisesti leikkisästi sohaissut pikkulapsia löylykauhalla saunomisen yhteydessä pepulle. Kyllähän aikuisten miesten tulisi tietää, ettei saunassa saa leikkiä ja että saunakauha on tarkoitettu ainoastaan löylyn lyömiseen.

[Officer Crabtree]

En lakkaa hämmästelemästä inhottavien rikosten trivialisointia, jota eräät nimimerkit täällä harrastavat.

[Kuolemannaakka]

En lakkaa hämmästelemästä inhottavien rikosten trivialisointia, jota eräät nimimerkit täällä harrastavat.

Enkä minä sitä järkyttävää kaksinaamaista jeesustelua, jota eräät aikuiset ihmiset täällä harrastavat.

[Officer Crabtree]

En kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, mitä jeesustelua on siinä, ettei hyväksy lasten raiskauksia. Tai aikuisten. Tai niiden vähättelyä. Oli tekijänä sitten kuka tahansa.

[Pieni liekki]

En kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, mitä jeesustelua on siinä, ettei hyväksy lasten raiskauksia. Tai aikuisten. Tai niiden vähättelyä. Oli tekijänä sitten kuka tahansa.

Mainitse yksikin nimimerkki, joka mielestäsi täällä Ulvila-osion keskustelijoiden joukossa hyväksyy aikuisten tai lasten raiskaukset. Minä en ole havainnut ketään. Keskustelua on kyllä käyty, mitkä tapaukset pitäisi luokitella raiskauksiksi ja mitkä pahoinpitelyiksi sekä rangaistusasteikon oikeudenmukaisuudesta. Kyllä täällä mielestäni jokainen kirjoittaja pitää raiskauksia ja pahoinpitelyitä tuomittavina tekoina.

[kerroush]

En kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, mitä jeesustelua on siinä, ettei hyväksy lasten raiskauksia. Tai aikuisten. Tai niiden vähättelyä. Oli tekijänä sitten kuka tahansa.

Mainitse yksikin nimimerkki, joka mielestäsi täällä Ulvila-osion keskustelijoiden joukossa hyväksyy aikuisten tai lasten raiskaukset. Minä en ole havainnut ketään. Keskustelua on kyllä käyty, mitkä tapaukset pitäisi luokitella raiskauksiksi ja mitkä pahoinpitelyiksi sekä rangaistusasteikon oikeudenmukaisuudesta. Kyllä täällä mielestäni jokainen kirjoittaja pitää raiskauksia ja pahoinpitelyitä tuomittavina tekoina.

Se, ettet sinä ole havainnut ketään tai mitään ei kerro muusta kuin heikosta kyvystäsi hahmottaa todellisuutta ympärilläsi.

Asenne teillä on kuitenkiin kohdallaan. Jospa kaikki olisivat yhtä järkeviä kuin te, niin raiskausten määrä romahtaisi murto-osaan. Sehän on määrittelykysymys.

Raiskaus ollisi vain sellainen, jossa uhri makaisi ainakin kaksi viikkoa lasaretissa p. paketissa ja raiskaajalla oli k. hellänä pitkän aikaa. Neitsyystutkimuksia tehtäisiin joka miehellä olevalla sauvalla. Jos mahtuu, niin tyttö ei ole neitsyt.

Kyllä raiskausrikokset vähenesivät. Sitähän te haluatte.

[Nicht schuldig]

Minna Joki-Erkkilän lääkärintodistus lasten vammoista on välitöntä näyttöä eli samalla tasolla kuin ovat lasten kertomukset.

Psykologien arviot kertomusten luotettavuudesta ovat käsittääkseni nk. välillistä näyttöä. Jos tätä lääkärintodistusta ei olisi ollut, olisi jäljelle jäänyt ainoastaan keskenään ristiriitaiset arviot akselilla Piha/Nuotio vastaan Santtila/Finnilä/Korkman.

Tässähän ei ole vain kysymys psykologien tai psykiatrien tai psykoterapeuttien lausunnoista vaan vammadiagnostiikasta, joka on siis todistusaineistona aivan toisella tasolla oleva todiste hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Itse asiassa löytyy erilaisia myöhäisvaikutuksia, jotka saattavat toistua tapauksissa, joissa on kyseessä pahoinpitely lapsena tai hyväksikäyttö. Yhtä hyvin on sellaisia tapauksia, joista ei ole mitään näkyvää jälkeä havaittavissa, ei henkisessä mielessä eikä varsinkaan diagnoosimielessä. Usein näitä myöhempiä seurauksia kuvataan oppimisvaikeuksiksi, käytöshäiriöiksi ja muuksi oireiluksi. Pahoinpitelytapauksissa voidaan todeta esim. luunmurtumia. Mutta varsinaista sellaista vammadiagnostiikkaa, jolla voitaisiin todistaa joko hyväksikäyttö tai pahoinpitely lapsena ei välttämättä ole olemassakaan mikäli yllä kuvailtuja oireilua ei voida todeta.

Jos ajatellaan viiltelyjälkiä, jotka jäävät näkyviin, täytyisi silloin olla tämän viiltelyn syvyydeltään luokkaa subkutis eli tiettyyn mittaan ulottuva viilto, joka todellakin rikkoo ihon pintarakenteen. Useimmiten viiltelyjäljet ovat itse aiheutettuja, jos ne sijaitsevat paikassa, jonne oma käsi ulottuu. Pahoinpitelyjäljet sijaitsevat usein selässä tai pakaroissa tai sitten vastustusjälkiä käsivarsissa tai olkapäissä. Jotta ylipäätään iholle jälki voisi jäädä, täytyy saavuttaa tietty syvyys ja samoin jäljen täytyisi olla jossain, jonne oma käsi ei ulotu, jotta olisi todistettu, että se on ulkopuolisen aiheuttama.

UV-valo ei ulotu tähän syvyyteen, joka jättää pysyvän jäljen (subkutis). Jo pelkästään tällä tiedolla on todistettu, että kyseessä eivät voi olla ulkopuolisen aiheuttamat viiltelyjäljet, jotka näkyisivät vuosia myöhemmin. Lisäksi tiedetään, että viiltelyä ei tapahdu hyväksikäyttötapauksissa eikä yleensä pahoinpitelyissäkään, joita ei akuutisti hoideta. Minna Joki-Erkkilä tiesi, että kysymys UV-valossa on ”millimetreistä”, jo tällä tiedolla hän tietää saman kuin minäkin, todistus ei voi pitää paikkaansa.

Siinä on fysiikan lakien mukainen este. Eikä ole oletettavaa, että tämä olisi ollut tiedostamatonta toimintaa, joka johtuisi esim. erehdyksestä. Minna Joki-Erkkilä antoi väärän todistuksen oikeudessa lasten vammoista koskien UV-valolla löydettyjä arpia ja niiden vertaamista viiltelyarpiin, jotka ulkopuolinen olisi voinut aiheuttaa.

Tähän mennessä olen ihmetellyt sitä, että miksi tuomarit uskoivat Minna Joki-Erkkilää. Luulen keksineeni siihen jonkinlaisen selityksen. Hän on hyvin vakuuttava ja uskottava puhuja. Mielestäni hän on yksityiselämänsäkin puolesta ammattimainen puhuja. Hän osaa asettua kuulijan rooliin, hän osaa tuoda tunteita esille, hän osaa olla myös varma ja sitten taas osoittaa epävarmuutta ja tällä tavalla kunnioitusta kuulijaa kohtaa, kun sitä tarvitaan.

Vaikkakin on todennäköistä, että tuomarit itsekin halusivat uskoa näiden kahden syytetyn syyllisyyteen, silti on myös upeaa saada resonanssia sellaiselta tunteisiin vetoavalta henkilöltä, joka uskaltaa puolustaa kantaansa ilman sen kummallisempia ”kommervenkkejä”, sanaleikkejä tai epävarmuutta. Voin kuvitella Minna Joki-Erkkilän antaumuksellisen todistuksen, josta kaikuu häivähdys sellaista varmuutta, joka täyttää kaikki oman epävarmuuden aukot. Tämä paistaa lävitse julkisesta selosteesta hyvin selvästi, eli täydellinen tuomarien usko Minna Joki-Erkkilän tutkimuksiin. Selosteessa ei ole epävarmuudesta sanaakaan, vaan kaikki kyseenalainen on sitten käännetty nimenomaan sitä väittäjää itseään vastaan. Hyvä esimerkki tästä on se kohta, jossa ihmetellään ja lähes syyllistetään vanhinta lasta siitä, ettei hän ole kertonut olkapäässään väitetystä ristinmerkistä eikä sen syntyhistoriasta.

Mutta miksi joku asiantuntijaksi oikeuteen pyydetty henkilö kertoisi asioita, joista hän tietää, että ne ovat äärimmäisen epävarmoja tai jopa mahdottomia?

Ensimmäinen ajatus olisi se, että tällainen on erittäin harvinaista. Luulen, että tämä on sittenkin päinvastoin. Luulen, että tällaisia asiantuntijalausuntoja annetaan paljon useammin kuin voisi kuvitellakaan. Mistä tässä ilmiössä on oikeastaan kysymys?

Ei ole oletettavaa, että Minna Joki-Erkkilällä ja ”Bahama-papereilla” olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. En siis usko, että kukaan olisi lahjonut lääkäriä antamaan tietoisena väärän todistuksen oikeudessa. Siitä huolimatta uskon, että tällä asialla on tekemistä nk. sisäsyntyisen korruption kanssa.

Luulen, että Minna Joki-Erkkilä on ollut osa suurempaa kansainvälistä ilmiötä, joka tulee esille syyttömänä tuomittujen tapauksissa. Voisin luetella useamman tapauksen, jossa on ollut kyseessä lääkärintodistus, johon liittyy jotain outoja. Vastaavia löytyy myös psykologian todistuksista sekä lisäksi vielä poliisin omista tutkimuksista tai tutkimatta jättämisistä. On hyvin vaikeaa olla objektiivinen, jos saa työtehtävän joltain, jolle on kiitollisuuden velkaa ja josta oma tulevaisuus riippuu. Mutta se on vain osa tätä kokonaisuutta. Se on se henkilökohtainen puoli.

Mutta entäpä, jos meillä onkin tässä hyvä ja jalo ihminen, joka tietää tekevänsä väärin? Miten sellainen voi olla mahdollista? Eivätkö nämä asiat ole ristiriidassa keskenään? Miten voi olla hyvä ja jalo ja antaa samalla väärän todistuksen toisesta ihmisestä?

Yksi vaihtoehto on se, että tämä hyvä ja jalo henkilö on vakuuttunut siitä, että hän tekee yhteiskunnalle palveluksen ja ”Jumalan työn” poistamalla yhteisöstä sen henkilön, jonka hän oletti olevan paha ja turmeltunut?

[sisotalo]

Hyvä erittely. Lisään kuitenkin, että MJE on vahvistanut, että se mitä Auerin lapset ovat kertoneet on totta. Nyt kun on osoitettu, että lapset tietoisesti valehtelevat Ulvilan surmassa putoaa pohja heidän todistukseltaan lsh-asiassa ja MJE jää yksi vahvistamaan, siis mitä.

Ratkaisevaa on se, että uuden asianajajan pitää tuoda esiin henkilö, joka tieteellisin perustein kumoaa MJEn tulkinnat siitä mitä hän on löytänyt. Nyt tämä on helppoa kun MJE ei enää voi tukeutua lasten tarinoihin.

Psykologit osoittavat tarpeettomuutensa kun he todistavat päin vastoin.

[Nicht schuldig]

Jos uhri on kuollut, mikä on välitöntä näyttöä? Entä jos tapaukselle on silminnäkijä ja oikeuslääkäri antaa lausuntonsa?

Tässä tapauksessa tuskin kukaan lähtisi miettimään, että uhrin oma kertomus on välitöntä näyttöä ja silminnäkijän todistus ja lääkärin tekemä ruumiinavaus raportti ei olisi välitöntä näyttöä.

Miksi ihmeessä pitäisi olla toisin, jos uhri on elossa ja kysymys on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyväitteistä? Mikä ihme tekee silloin lääkärinlausunnon vammalöydöksistä välillistä näyttöä, jos löydös on olemassa? Jos olettaisi näytön olevan välillisistä, eikö sen silloin pitäisi olla samalla myös aihetodistelua? Esimerkkinä voisi mainita lapsen oireilun, joka voisi liittyä hyväksikäyttöön tai sitten johonkin muuhunkin. Asiaa ei voi todistaa.

Jos esimerkiksi kyettäisiin löytämään uhrista tekijän dna:ta, olisiko se välitöntä eli suoraan näyttöä vai välillistä? En usko, että kukaan väittäisi jälkimmäistä.

Samoin jos ajatellaan, että pahoinpidelty lapsi olisi sairaalassa tapahtuman jälkeen esim. kallonmurtuman vuoksi, tulisiko kenenkään mieleen ajatella, ettei lääkärintodistuksella olisi suurinta merkitystä pahoinpitelyn toteamiseksi eikä esim. lapsen kertomuksella?

Julkisessa selosteessa on aika erikoista millä tavalla tuomarit ovat yrittäneet kikkailla näillä näyttökysymyksillä. Miksi ihmeessä he eivät suoraan sanoneet, että Minna Joki-Erkkilän tekemät löydökset ovat välitöntä näyttöä, hehän ovat uskoneet niihin jopa siinä mittakaavassa, että ovat laskeneet arpien lukumäärän.

Jos he ovat kyenneet laskea arpien lukumäärän, miksi ylipäätään suorittaa arpien laskenta, jos ei usko, että ne ovat löydöksiä? En minä näe mitään eroa siinä, että uhrista löytyy tekijän dna:ta, tai lääkäri kaivaa luodin jonkun ruumiista tai lapsella on kallovamma ja pari mustaa silmää pahoinpitelyn seurauksena täysin riippumatta siitä mitä uhri sanoo tai sanooko hän ylipäätään enää mitään.

Jos taasen ajatellaan, että lasten kertomaa aletaan miettiä siltä kannalta, että ovatko ne luotettavia vai ei, en välttämättä laittaisi tätä kumpaankaan kategoriaan en välilliseen enkä välittömään näyttöön. Sillä voi olla jonkinlainen lähinnä avustava funktio päättelyn teossa, mutta lopullisen päätöksen tekee kuitenkin tuomari. Hän päättää mihin hän uskoo varsinkin silloin, jos arviot ovat keskenään ristiriitaisia.

Minna Joki-Erkkilän lausunto oli välitöntä näyttöä, joka oli samalla tasolla kuin lasten kertomukset. Ei ole mielestäni ehkä edes mahdollista, ettei lääkärintutkimuksessa tehty löydös ole välitön todiste syyllisyydestä.

Tietenkin loppupeleissä olisi varmasti mukavaa hieman kikkailla erilaisilla käsitteillä ja tosiasiallisesti hämmentää peliä, jotta syntyisi vaikutelma siitä, että tämä prosessi (paljon osallisia – lääkäreitä) ohjaa tätä tuomarinajattelua. Kuitenkin prosessin lopputulos on aina oman ajattelun tulos varsinkin silloin, jos kysymys on jostakin, jota on vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Juuri näin on UV-valokuvien kohdalla. Ne eivät ole autenttisia, ne eivät osaa kertoa sitä vamman tai fysiologisen muutoksen syntyhistoriaa. Sen takia tuomareiden olisi tullut olla nimittämättä näitä arpia löydöksiksi. Niitä ei olisi tullut ottaa huomioon, vaikkakin muuta näyttöä ei sitten ollut. Vähäinen näyttö voi kieliä myös siitä, että henkilö on syytön. Näyttöä ei tarvitse ikään kuin keinotekoisesti synnyttää, jos sitä ei alun perinkään ole ollut olemassa.

[sisotalo]

En tiedä vastustaako NS käsitystäni, että nyt on todella tilaisuus purkaa lsh-tuomio. Nyt on kyseen alaista se primääri todistus, jonka antavat uhrit, siis tietenkin elossa olevat Auerin perheen jäsenet. Aikaisemmin arvelin, että MJE kannattaisi jopa peruuttaa todistuksensa kun lapset ovat osoittautuneet valehtelijoiksi. Anneli ei tähän uskonut.

Nyt ollaan tilanteessa, että todistukset tukisivat purku-oikeudessa todistajiksi kelpaavien nuorten ihmisten suusta. Jos he siellä sanovat, että aprillia syö silliä, niin ei MJE kannata todistaa vastakkaista. Silloin voidaan voidaan käyttää kaiken maailman psykologeja tarkastamaan puhuvatko lapset totta tällä kerralla.

[Nicht schuldig]

En tiedä vastustaako NS käsitystäni, että nyt on todella tilaisuus purkaa lsh-tuomio. Nyt on kyseen alaista se primääri todistus, jonka antavat uhrit, siis tietenkin elossa olevat Auerin perheen jäsenet. Aikaisemmin arvelin, että MJE kannattaisi jopa peruuttaa todistuksensa kun lapset ovat osoittautuneet valehtelijoiksi. Anneli ei tähän uskonut.

Nyt ollaan tilanteessa, että todistukset tukisivat purku-oikeudessa todistajiksi kelpaavien nuorten ihmisten suusta. Jos he siellä sanovat, että aprillia syö silliä, niin ei MJE kannata todistaa vastakkaista. Silloin voidaan voidaan käyttää kaiken maailman psykologeja tarkastamaan puhuvatko lapset totta tällä kerralla.

Myönnän olleeni naivi. Minä kuvittelin ennen joulua, että MJE tekee jonkun ratkaisun ja kirjoittaa kirjeen korkeimmalle oikeudelle ja kertoo vain erehtyneensä esim. uusi menetelmä ja jne. Se olisi ollut helppoa. Ja nyt on pääsiäinen jo ohitse eikä mitään tapahdu. Anneli on saattanut olla oikeassa. Lisäksi kuvittelin, että korkein oikeus olisi omasta tahdostaan ottanut tutkinnan uudelleen esille kaikessa rauhassa. Mitään ei tapahdu.

Joten mitä sitten voi enää tehdä. Fakta on kuitenkin se, että sitten täytyisi lasten ilmaista halunsa muuttaa kertomaansa. Enpä usko ainakaan tässä vaiheessa. Varsinkaan, jos heillä ei ole ollut kontakteja entiseen sukuunsa esim. isovanhempiin tai Amandaan.

Olen samaa mieltä, että nyt on mahdollisuus yrittää muuttaa tätä seksuaalirikostuomiota ja purkaa se, mutta sitten täytyisi olla perusteet. Hovioikeuden tuomio murhajutussa on yksi peruste. Lasten todistukset eivät täsmää tekniseen näyttöön.

Mielestäni samoin kuin Sisotalo tuossa yllä sanoo, olen edelleen sitä mieltä, että MJE:n kannattaisi viimeistään nyt tulla esille. Se on etu hänen kannalta katsottuna, koska jossain vaiheessa tapahtuu jotain, joka ratkaisee tämän jutun. Ei ihmisen tarvitse olla peluri mutta ei kannata myöskään olla pelkuri.

[Pieni liekki]

Mielestäni samoin kuin Sisotalo tuossa yllä sanoo, olen edelleen sitä mieltä, että MJE:n kannattaisi viimeistään nyt tulla esille. Se on etu hänen kannalta katsottuna, koska jossain vaiheessa tapahtuu jotain, joka ratkaisee tämän jutun. Ei ihmisen tarvitse olla peluri mutta ei kannata myöskään olla pelkuri.

Olen samaa mieltä, että MJE:n tulisi lähestyä korkeinta oikeutta ja selvittää ne olosuhteet, joissa hän on tehnyt Auerin lasten tutkimukset ja antanut niistä todistajalausuntonsa. Kristittynä ihmisenä hänen tulee ymmärtää mitä tarkoittaa käsky: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."

Minä ymmärrän, että MJE on ollut vuonna 2011 erittäin vihainen ja että hän on luullut pelastavansa neljä lasta murhaajan kynsistä. Tosiasiassa hän on kuitenkin itse "murhannut" ennakkoasenteillaan kolmelta lapselta äidin. Se, että omalle lapselle on tehty pahaa, ei oikeuta tekemään syyttömälle ihmiselle pahaa.

Toivon, että MJE ymmärtää omien tekojensa karmeat seuraukset ja että hän uskovaisena ihmisenä lähtee korjaamaan tätä lukkiutunutta pattitilannetta. Hänellä on siihen avaimet, kuten on Auerin pojalla ja sijaisvanhemmilla. Tilanne voisi myös lähteä laukeamaan, mikäli oikea Ulvilan surmaaja omaisi yhtään selkärankaa ja tunnustaisi tekonsa. Siinä sivussa selviäisi muutama muukin vielä vastausta kaipaava asia.

[Nicht schuldig]

Mielestäni samoin kuin Sisotalo tuossa yllä sanoo, olen edelleen sitä mieltä, että MJE:n kannattaisi viimeistään nyt tulla esille. Se on etu hänen kannalta katsottuna, koska jossain vaiheessa tapahtuu jotain, joka ratkaisee tämän jutun. Ei ihmisen tarvitse olla peluri mutta ei kannata myöskään olla pelkuri.

Olen samaa mieltä, että MJE:n tulisi lähestyä korkeinta oikeutta ja selvittää ne olosuhteet, joissa hän on tehnyt Auerin lasten tutkimukset ja antanut niistä todistajalausuntonsa. Kristittynä ihmisenä hänen tulee ymmärtää mitä tarkoittaa käsky: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."

Minä ymmärrän, että MJE on ollut vuonna 2011 erittäin vihainen ja että hän on luullut pelastavansa neljä lasta murhaajan kynsistä. Tosiasiassa hän on kuitenkin itse "murhannut" ennakkoasenteillaan kolmelta lapselta äidin. Se, että omalle lapselle on tehty pahaa, ei oikeuta tekemään syyttömälle ihmiselle pahaa.

Toivon, että MJE ymmärtää omien tekojensa karmeat seuraukset ja että hän uskovaisena ihmisenä lähtee korjaamaan tätä lukkiutunutta pattitilannetta. Hänellä on siihen avaimet, kuten on Auerin pojalla ja sijaisvanhemmilla. Tilanne voisi myös lähteä laukeamaan, mikäli oikea Ulvilan surmaaja omaisi yhtään selkärankaa ja tunnustaisi tekonsa. Siinä sivussa selviäisi muutama muukin vielä vastausta kaipaava asia.

Erikoiseksi tilanteen tekee myös se, että Minna Joki-Erkkilän aviopuoliso on evankelista, joka on uskovaisten piirissä on melko korkealla tasolla oleva saarnaaja. Tunnetuin evankelista oli muuten Billy Graham, aikoinaan olin itsekin häntä katsomassa. Sen lisäksi esim. Kalevi Lehtinen Suomessa, joka oli alunperin luterilaisen kirkon pappi. Ja lisäksi Niilo Yli-Vainion tietävät kaikki. Olin Pohjanmaalla käymässä olin silloin hyvin nuori ja siellä menimme kerran hänen kokoukseensa ja itse asiassa istuimme samassa autossa paluumatkalla. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja muistan sen hetken, kun se tilaisuus oli ohitse ja hän vaikutti hyvin hauraalta vanhalta mieheltä, jolta oli puhti pois. Hänen vaimonsa muistaakseni kuoli Israelissa, jossa kerrottiin, että hän olisi ollut Jumalan alttarin ääressä juuri hetki ennen kuolemaansa. Hänen vaimonsa sairasti syöpää. Silloin puhuttiin ihmeparantumisista ja ylipäätään ihmeistä, joita maailmassa tapahtuisi.

Olen jonkin verran tutustunut Kalevi Lehtisen kirjalliseen tuotantoon, jossa tosin on osia, jotka saattavat vaikuttaa hieman erikoisilta. Esim. hän on uskonut aivan aidosti siihen, että ihmiset voitaisiin jotenkin jaotella erilaisiin "kasteihin", joista sitten osa vaeltaisi taivaaseen ja toinen osa ikuiseen helvetin tuleen. Tämän määrittelyn tekisi sitten Jumala loppupeleissä ja maan päällä uskonsa tunnustaneet henkilöt tulevat automaattisesti sitten vaeltamaan taivaaseen. Henkilökohtaisesti en tänä päivänä enää kykene millään muodoin näin ajattelemaan, ja mielestäni se on elitismiä.

Tältä osin joskus itsekin tätä ajatusta lähellä olleena kykenen ymmärtämään Minna Joki-Erkkilän ajattelua, hän saattaa olla uskonut aivan vakaasti siihen, että Anneli on murhaaja ja hänen täytyy pelastaa nämä lapset. Mutta sitten täytyy tulla joku hetki, jossa katsotaan itseä peilistä juuri sellaisena kuin ihminen siellä itselleen näyttäytyy, ei siinä auta mikään, jos on tehnyt "pahan teon" niin silloin täytyy asia korjata, kun asian on itse tiedostanut tai joku toinen on sen selvittänyt.

[Pieni liekki]

Toivon vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko kukaan saanut selville, kuinka laajalti Suomessa on käytetty Obelux-laitetta kaltoin kohdeltujen lasten tutkimisessa vuonna 2011?

2. Missä paikoissa TYKSin lisäksi Obelux-laitteita käytetään nykyisin lasten pahoinpitelytapausten tutkimisessa ja mikä on tutkittujen tapausten lukumäärä per vuosi?

3. Onko olemassa Obelux-laitteelle käyttöohjetta, kun laitetta käytetään ihmisillä olevien vammojen kuvaamiseen?

4. Käytetäänkö Obelux-laitetta ihmisten kuvaamiseen vastoin laitteen valmistajan määrittämää käyttötarkoitusta?

5. Millä luvilla Obelux-laitetta käytetään ihmisten kuvaamiseen?

6. Mitkä ovat ionisoimattoman UV-valosäteilyn turvalliset säteilyaltistuksen enimmäismäärät (säteilyraja-arvot ja altistusajat) lasten/aikuisten tutkimuksissa?

7. Kuinka Säteilyturvakeskus käytännössä valvoo Obelux-laitteen käytön asianmukaisuutta?

8. Kuinka Obelux-laitteen käyttöön ja kuvien tulkintaan pätevöidytään käytettäessä laitetta lasten pahoinpitelyepäilyjen tutkinnassa?

[Unensieppaaja]

ICD-10
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnistus ja hoito

Lääkärin käsikirja
11.2.2013 • Viimeisin muutos 11.2.2013
Merja Mäki, Sirpa Taskinen ja Tuula Tamminen

Poliisin virka-apupyynnön johdosta suoritettava lapsen kuuleminen tapahtuu keskussairaaloiden lastenpsykiatrian klinikoissa tai suurissa perheneuvoloissa ja somaattinen tutkimus keskussairaaloiden lastentautien klinikoissa.

Arvioidaan lapsen psyykkistä vointia ja hoidon tarvetta.

Huomioitavaa
Suoritettavissa tutkimuksissa pyritään objektiivisuuteen ja eri osapuolten oikeusturvan turvaamiseen.

Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn herääminen

Lapsi kertoo asiasta itse.
Lapsen käytös ja oireet viestittävät ongelmista (ks. alla).
Muiden tutkimusten yhteydessä
Pedofiilin toiminnan paljastumisen yhteydessä herännyt huoli lapsen tilanteesta

Oireet

Fyysiset havainnot
Mustelmia, ruhjeita, haavoja tms. epätyypillisissä paikoissa (esim. käsivarret, reisien sisäpinta)
Ärsytystä, valkovuotoa, turvotusta tai haavaumia sukupuolielimissä
Sukupuolitauti
Raskaus

Tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt

Seksualisoitunut käytös (viettelevä suhtautuminen toisiin, toisten sukuelinalueiden koskettelu, avoin/pakonomainen masturbointi)
Masentuneisuus, sulkeutuneisuus
Levottomuus, ahdistuneisuus
Aggressiivisuus, epäsosiaalinen käytös
Pelokkuus, fyysisen kontaktin välttely, karkailu
Käytöksen äkillinen taantuminen (esim. peukalon imeminen, kastelu) tai muuttuminen (esim. vetäytyminen)
Itsetuhoinen käytös (esim. viiltely, itsensä vaaratilanteisiin altistaminen, itsemurhayritys)
Huumaavien aineiden ja päihteiden käyttö

Kaikkien hyväksikäytettyjen lasten käytös ei kuitenkaan muutu, vaan he saattavat tehdä parhaansa pysyäkseen huomaamattomina.

Toiminnalliset oireet (oireilun luonne, alku, intensiivisyys)
Syömisvaikeudet
Unihäiriöt, painajaisunet
Kastelu, ummetus, tuhriminen
Näitä oireita ilmenee myös monissa muissa tilanteissa, mutta ne antavat aina aihetta asioiden lisäselvittelyyn 2.

Oireiden yhteydessä on huomioitava lapsen ikä, aiempi oireilu, oireilun äkillisyys ja intensiivisyys sekä läheisten aikuisten näkemys lapsen oireista.

Alkuvaiheessa selvitellään aikuista/aikuisia haastattelemalla tekijöitä, joiden pohjalta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily on herännyt, ja tarvittaessa pyydetään sosiaalitoimi mukaan.

Lapsen haastattelu jätetään pääsääntöisesti poliisin/erikoissairaanhoidossa tehtäväksi.

Lapselle tehdään somaattinen tutkimus (ei gynekologista tutkimusta!)

Tarvittaessa kartoitetaan tilannetta lisää esim. seuraamalla lasta päiväkodissa tai koulussa.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset on keskitetty yliopistollisiin keskussairaaloihin, keskussairaaloihin ja suurin kasvatus- ja perheneuvoloihin.

Tutkimuksia suorittavien henkilöiden tai ainakin osan heistä tulisi olla kokeneita, ja heidän tulisi saada riittävää työnohjausta asiassa.

Tutkimuksiin tulisi osallistua aina vähintään kaksi työntekijää, jotta taataan
asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturva asioiden objektiivinen käsittely ja työntekijöiden ahdistuksen hallitseminen.

Haastattelijana on aina lasten kehitystä tunteva henkilö, kuten lastenpsykiatri tai psykologi.

Jotta lapsen kertoma olisi oikeudellisesti pätevä, se tulee videoida. Ellei tähän ole mahdollisuutta, haastattelijan kysymykset ja lapsen vastaukset merkitään muistiin sanatarkasti tai nauhoitetaan.

Haastattelussa käytetään siihen kehitettyä oikeuspsykologista haastattelurunkoa.

Haastattelijan ei tule tarjota omia käsityksiään tapahtuneesta eikä hän saa esittää johdattelevia kysymyksiä.

Lapsen haastatteluissa pyritään mikäli mahdollista saamaan lapsen vapaa kerronta tapahtuneesta ja vasta tämän jälkeen edetään avoimien kysymysten kautta suljettuihin kysymyksiin.

Lapsen kertomaan tulee aina suhtautua vakavasti, mutta on myös välttämätöntä, että tutkimusten yhteydessä arvioidaan lapsen kertoman luotettavuutta.
Kerätään lapselle läheisiltä aikuisilta (vanhemmat ym.) haastattelemalla tietoja seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn esille nousemisen syistä ja vaiheista sekä lapsen aiemmasta kasvusta ja kehityksestä.

Pienten lasten kohdalla voidaan perheen sisäisessä hyväksikäyttöepäilyssä tutkimuksia täydentää lapsen ja vanhemman vuorovaikutustutkimuksilla.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset ovat vaativia ja aikaa vieviä.

Tutkimusten yhteydessä arvioidaan vaihtoehtoisia selityksiä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn esille nousemiseen. Näitä ovat mm. lapsen kertoman/oireiden ylitulkinta tai väärinymmärrys, muu motiivi kuin huoli epäilyn esille nostamisessa (esim. huoltoriita), vanhemman psyykkinen sairaus/trauma yms.

Lapsen somaattisen tutkimuksen tarkoituksena on
tehdä havaintoja mahdollisista fyysisistä vaurioista (mustelmat, haavaumat jne.) tarkistaa lapsen terveydentila
todentaa mahdollinen sukupuolitauti ja/tai raskaus
tarvittaessa ohjata raskauden keskeytykseen.

Somaattisen tutkimuksen suorittaa lastenlääkäri ja/tai nuorisogynekologi. Tutkivan henkilön aiempi kokemus vastaavista tutkimuksista on suotavaa. Tehdyt havainnot kirjataan tarkasti tai valokuvataan.

Ennen tutkimusta lapsi ei saa käydä pesulla eikä vaihtaa vaatteita.
Laboratoriotesteissä voidaan tuolloin löytää merkkejä hyväksikäyttäjän spermasta, eritteistä, vaatteiden kuiduista yms.

Lapsen somaattiset tutkimukset suoritetaan kiireellisenä, mikäli epäillystä tapahtumasta on aikaa alle 14 vrk. Tuolloin on vielä mahdollisuus havaita limakalvovaurioita.

Tutkimuksen suorittaminen
Aloitetaan normaalilla pediatrisella tutkimuksella. Tutkitaan lisäksi suun alue, rinnat, pakarat ja kiinnipitämisen jäljet esim. olkavarsista ja reisistä.
Sukuelinten ja peräaukon alue tutkitaan.

Sammakkoasento avustavan aikuisen sylissä tai lapsi on kontallaan tutkimuspöydällä. Inspektio riittää.

Immenkalvon tila tarkistetaan.
Jos oletetusta yhdynnästä on alle 3 vrk, näytteet 2 emättimestä tai peräsuolesta voidaan ottaa kostutetuilla pumpulitikuilla.
Mahdolliset vammat on syytä valokuvata, koska ne paranevat melko nopeasti.

Insestiä epäiltäessä on huomioitava, että myös perheen muut lapset ovat voineet joutua hyväksikäytön kohteiksi.

© 2016 Kustannus Oy Duodecim

Olen lyhentänyt artikkelia. Pääsen lääkärin tietokantoihin. En ole katsonut löytyykö julkisesti saatavasta aineistosta samat tiedot. Jos näin on niin voin poistaa tekstin.