No hyvänen aika. Eihän jonkun rikosjutun tutkinnassa saa olla "LÄHTÖKOHTANA" mikään itselle tapahtunut asia. Eihän ne kuulu tähän rikokseen millään lailla. Siksi juuri lähtee tulkinnat väärään suuntaan, kun kaikki asiat kuvitellaan omasta näkökulmasta, että jos minun äitini oli vittumainen, niin kyllä oli Auerikin.sisotalo kirjoitti:Kylä se on pelkkää vittuilua käyttää hyväkseen sitä että kun keskustelija avoimesti kertoo oman perheensä onnettomuuden oleva lähtökohtana hänen puheenvuoroihinsa. Missään tapuksessa ei ole niin, että anti-annelisteilla olisi jotain karmeaa taustalla.
Tässä on nyt 19 palstalla vaikuttaneen, hyvin kiihkeästi Auerin syyllisyyteen uskovan ERI henkilön kirjoitus omista kokemuksistaan. Minkäköhän takia nämä ihmiset uskovat Auerin syyllisyyteen vastoin kaikkea tutkintaa ja tervettä järkeä?? Osaatko veikata mikä heitä yhdistää?
Vai voiko nyt tosiaan olla, ettei tälle palstalle osu kuin äärimmäisen vaikean lapsuuden kokeneita ihmisiä? Vai onko niin, ettei ns. "tavallista lapsuutta" juuri kukaan koekaan ja olenkin itse ihan poikkeava?
Voiko olla niin, että kun alla olevat kokemukset kokeneilta ihmisiltä kysellään, onko julkisesti tuomittu perheenäiti syyllinen, niin he vastaavat helpommin "kyllä", kuin ne, joiden perheissä ei ole ollut väkivaltaa, ihan riippumatta siitä, mitä rikostutkimus osoittaa? Sillä minä luulen, että tämä on 100% fakta. Omat kokemukset muuttavat käsitystä toisista ihmisistä ja huonot kokemukset lisäävät epäluuloa muita kohtaan. Tämä näkyy tietenkin kaikissa mielipiteissä. Ei löydy puunhalaajia eikä suvakkeja näistä, jostain kumman syystä.
Tämän listan päälle tiedän vielä oman naisystäväni, jonka äitisuhde on niin traumaattinen, että asiaa itketään vielä 40 vuotta myöhemmin, vaikka äiti on jo kuollut. Ja arvaa onko erittäin kiihkeästi sitä mieltä että Aueri vankilaan ja avain hukkaan? Ei tässä ole kyse mistään vittuilusta, vaan halusta selvittää, mistä ihmisten mielipiteet aiheutuvat. Kyllähän näistä tutkimuksia tehty on.
1. Säpsähtämiseni vähäpukeisten ihmisten kuvista johtuu ahdistavista lapsuusmuistoista.
2. Itse olen saanut selkääni eikä se mua ole kismittänyt jälkeenpäin, tiedän että aiheesta tuli mutta äidin psyykkinen pahoinpitely minua kohtaan joka alkoi teini-iässä vaivaa mieltäni edelleen....
3. : Ollessani nippanappa täysi-ikäinen äitini soitti minulle ja kertoi miltei tappaneensa isäni. No, ei ollut tappanut yrityksestään huolimatta. Äitini ei koskaan ollut eikä parikymmentä vuotta tapahtuman jälkeenkään ole koskaan ollut väkivaltainen.Kyseisestä tapahtumasta ei seurannut virallisesti muuta kuin asumusero.
4.: Kun vilkas mielikuvitus puolestaan on naille tyypillista, on ehka syyta selventaa, etta omat kokemukseni ovat puolison menettamisesta --eivat surmaamisesta.
5.: olenhan itsekin auttanut 10 vuotiaana isäni hirttoköydestä irti kun ei siinä juovuspäissään onnistunut. Sen yön nukuin isän vieressä. Siinä oppii empatiaa lasten kohtaloihin tai aikuisiinkin elämän kolhimiin.
6.: Olin itse avioerossa huostaanotettu lapsi, en sukulaisten luo. Äitini sanoi kerran, mm, kun kävin hänen luonaan, mm, että hänen oli eräänä päivänä tehnyt mieli hypätä alas asuintalonsa ylimmästä kerroksesta…. Ajattelin, että jos äiti hyppää, sitten hyppään minäkin, 10 v. Uhkasin äitiä myös 'katoamisella' (että karkaisin lastenkodista, 12-v)….. Äidille tosin en lapsuuden suruistani kertonut koskaan, en esim kuinka kova ikävä minulla oli ollut isää..
…Onneksi sain edes aikuisena tietää, että isäni ei ollutkaan sellainen hirviö, joksi äiti hänet minulle yritti uskotella. Minä en oikeasti pitänyt häntä hirviönä edes pienempänä, en vaikka hän oli väkivaltainen äitiä kohtaan.
7. : Aika mielenkiintoista, että täällä on muutama ihminen vaikeita ja shokeeraavia asioita kokenut elämässään (allekirjoittanutkin)
8. : Kyllä minä pienenä valvoin ja kuuntelin vanhempieni riitelyä yömyöhälle. Ikävä kyllä...
9. : Olen itse narsistin uhri
10.: [Jens Kukan] kirjeen luettuani tuli mieleen ihan oma exäni, joka pahoinpiteli minut ja tyttäreni
11.: Oletko kokenut itse traumaattisen lapsuuden? Tarkkaillut vaikkapa vanhempiesi riitoja yökaudet ja yrittänyt tarpeen tullen puuttua tapahtumiin?
12. : Minulla on ehkä vähän enemmän pelisilmää lasten tilanteeseen - koska toinen vanhemmistani oli tuollainen manipulatiivinen paskiainen, miksi Aueria epäillään. Valitettavasti. Onneksi ei nyt mitään Ulviloita tai sen kummempia tapahtunut - mutta paskiainen silti oli. Tämä vanhempani, täydellinen mulkvisti, osasi kyllä pitää 100% kulissit ulospäin eli tuskinpa perheemme ulkopuolella kukaan käsitti, että turpaan sai niin puoliso kuin lapsetkin tasaisin väliajoin.
13. : Joo Anneli oli saanut kaksi Opamox-merkkistä lääkettä sairaalassa ennen kuulustelua, ja ne ovat olleet varmastikin 15 mg, tämän tiedän itse paljon sairaalassa maanneena että ei ne vahvempia siellä anna. Ja sen ei luulisi noin rauhalliseksi tekevän kuin se Annelin teki, itse vedän joskus vitutukseen xanorin ohella diapamia ja 3-4 opamoxia ja kukaan ei huomaa mitään jos ei tiedä paitsi rauhallisen olemuksen.
14. : Muistiin ovat jääneet sukujuhlien tappelut, vanhempien raivoisat riidat ja omat selkäsaunat.
15. : Minun lapsuuden "harhani" on isäni kuolema, vaikka minulla isää tavallaan kait ollutkaan (itsemurha). Siihen liittyvät monenmoiset asiat…. …Eipä siinä kyllä se hiukan hämärä juttu olikin, eikä siitä ole paljon puhuttukaan, se oli itsemurha ja sillä sipuli. Monelle helpotuskin, ehkä.
16. : Mulla tipahti paino 10kg aika sutjakkaan kun löytyi oikeat humekset. Toki se 10 extrakiloa oli tullutkin mirtatsapiinin iloisella avustuksella kun kasvatti aikoinaan ruokahalua aivan valtavasti.. Nyttemmin on ollut ruokahalu (minulle) normaali. Venlafaxin on siitä hyvä, että kapselin saa avattua ja näin pienennettyä annosta tosi hitaasti jos mielii niin tehdä.
17. : Tässä tulee nyt aitoa näkökantaa äitipuolen alistamasta sekä perus- & ammattikoulussa kiusatulta mieshenkilöltä.Olen vakavasti & suunnitelmallisesti miettinyt sekä äitipuoleni että kiusattujen hävittämistä elävien kirjoilta.Kun ihmistä kiusataan systemaattisesti koko nuoruus & teiniiän alkaa taakka olemaan sietämätön.Sitä alkaa itsekin uskomaan että tää ei pääty ennenkuin nuo perkeleet tapetaan.Olen syönyt & syön SSRI-lääkkeitä eikä loppua näy.
18. :Uskon Annelin syyllisyyteen, minulla on lapsi. Olen myös varttunut väkivaltaisissa oloissa ja joutunut todistamaan pahoinpitelyjä sun muuta. Silloinkin olen ollut rauhallinen ja tuska ja paniikki ovat tulleet myöhemmin, vielä näin aikuisenakin.
19.: luettuaan Jarmo Björkqvistin kirjeen: Mieleen väkistekin palasi miten älyttömäksi riidat omassa entisessä suhteessa paisu joskus omalta osalta, uskomattomiin suorituksiin kun ei saanu minkäänlaista vastausta toiselta…
Tätä paskaa vuosikausia ja vähän viinaa päälle, perinteinen 1+1 riita ja lopputulos on varmasti aika lähellä jotain Jarmo Björkqvistiä..
Onneks tuli itellä ajoissa potkittua pois elämästä se akka.
