joey kirjoitti:sorsake kirjoitti:Onko kukaan muu huomannut tällaista pikkuseikkaa (joka saattaa olla oman mielikuvitukseni tuotetta): siinä kaverien kuvaaman videon kohdassa missä Eric pyörittää kännykkää koulun cafeterian pöydällä hänellä on tosi omituinen harhailevan tuijottava, etten sanoisi vajaaälyinen katse... Tietty ihmisillä on monenlaisia katseita usein (eikä tämä siis todista mitään), mutta jotenkin se vain on pistänyt silmään.
_o/ Kiinnitin myöskin siihen huomiota. En tiedä mitä itse vihjailet/ajat takaa (josko ajat mitään?), mutta kyse voisi hyvinkin olla jonkinnäköisestä lääkityksestä. Todennäköisestihän tämä on täysin ylitulkintaa ja ylivilkasta mielikuvitusta ja Eric on vain ollut ajatuksissaan
Milloinkas se Ericin lääkitys alkoikaan...? En nyt äkkiseltään muista.
Itse kuitenkin olen tulkinnut sen niin, että se on ollut mietteissään monenkin jutun takia: Päiväkirjoissa se kertoo aseiden, tappamisen ja NBK:n (sekä elokuvana että suunnitelmana) täyttävän kokonaan mielensä ja että kaikki mitä se näkee, koskettaa jotenkin sitä tulevaa suunnitelmaa. Koska Eric oli tuohon mennessä kai jo harrastanut ampumista ilmeisesti kuitenkin, niin ehkä sen aivot tosiaan ei kerennyt ajattelemaan yksinkertaisesti mitään muuta kuin sitä miten se tulee tappamaan nämä kaikki ihmiset täällä, miten kyseinen ruokala tulee olemaan pelkkää romua räjähdyksien jäljiltä ja ehkä - tämä siis vain ehkä - se hieman mietti sitäkin, miten kaikki tulisi päättymään. Katuiko Eric edes pienessä osassa mielessään sitä suunnitelmaa? Kyllä, sehän on selkeästi luettavissa sekä päiväkirjasta, basement tapesien kirjoituksista että niissä viimeisissä viesteissä mitä hän antaa läheisilleen ja tuttavilleen videon välityksellä.
Olen itse ajatellut sen niin, että ehkä Eric ja Dylan olisivat saattaneet vetäytyä suunnitelmasta, jos kummallekin olisi ollut jatkopaikka koulun jälkeen. Dylan vaikutti jopa varsin oikeasti kiinnostuneelta yliopistosta ja ihmisistä siellä (ellei se sitten ollut näyttelyä) ja tuntui tosissaan suunnittelevansa mitä tekisi tulevaisuudessa. Ericin suunnitelmat menivät mönkään sitten sekä sen rintakehäongelman että valehtelun vuoksi, jolloin hän ehkä koki ettei ole mitään syytä jatkaa normaalissa elämässä. Ehkä he olivat sopineet, että tehdään kaikki valmiiksi, nauhat ja kaikki ja mikäli käy niin, ettei kumpikaan tai jompi kumpi pääse eteenpäin koulun jälkeen, ammutaan kaikki. Ehkä Dylan tunsi onnellisuutta siitä, ettei ainakaan hänen vuoksi tulisi suunnitelma toteutumaan, koska hän sai opiskelupaikan. Sitten kun Ericin jutut meni mönkään, tunsi hän velvollisuudekseen seurata parasta kaveriaan loppuun asti ja tarttui aseeseen. Suunnitelmat oli tehty valmiiksi, ainoa mitä piti tehdä, oli tosissaan toteuttaa ne. Mikäli elämä olisi näyttänyt parempaa puolta molemmille koulun jälkeen, olisi paperit, pommit ja suunnitelmat ehkä tuhottu.
Tai sitten ei. Ei voida tietää.
Mutta Ericin harhailevan katseen laittaisin ihan kokonaan kuitenkin ajatuksissaan olemisen piikkiin, tai sitten väsymyksen piikkiin. Hän kai kuitenkin kulutti koneella aikaa yömyöhiin, samoin kuin suunnitelmien ja yöllisten kostoiskujensa kanssa. Kuten jokainen tietää, silloin kun on väsynyt ja päässä pyörii jotain itselle tärkeitä asioita jotka eivät liity mihinkään, sitä ei näytä aina siltä järkevimmältä ja terävimmältä veitseltä Fiskarsin veitsitelineessä.
.
