Raisa Räisäsen, 16 v. katoaminen 16.10.1999 n. klo 23 Tampereen keskustassa (ketju 2)

[URSA]

En tarkoittanut, että NYT kannattaisi kenenkään mennä kaivelemaan alueella, kun on henkirikosepäily ja poliisi etsii ruumista alueelta. Tarkoitin ainoastaan, että kun joku oli aikoinaan ihmetellyt (ilmeisesti) tuoreita kaivantoja ja valokuvannut niitä, olisi ollut nopein tapa saada selitys niille kaivamalla vähän jostakin kulmasta kaivantoa auki.

Kaivannoista ei ole julkistettu valokuvia. Varmaan juuri siksi, ettei kukaan utelias lähtisi paikalle. Ja eiväthän ne välttämättä liity katoamiseen, mutta ovat tällä hetkellä epäilyttäviä sijainnin takia.

Kuuleeko naapurit mitään, jos uhri lyödään tajuttomaksi tai kuristetaan? Siellä ei ole välttämättä edes riidelty kovaan ääneen. Tai naapureita ei ole ollut juuri silloin kotona.

[reijoreipas]

Kuuleeko naapurit mitään, jos uhri lyödään tajuttomaksi tai kuristetaan? Siellä ei ole välttämättä edes riidelty kovaan ääneen. Tai naapureita ei ole ollut juuri silloin kotona.

Eihän tuollainen kevytrakenteinen seinä vaimenna ääntä juuri yhtään.

Naapuri on ollut mukana tai sitten kiristää tekijää tänäkin päivänä.

[jokke78]

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ ... la_puhuisi

16-vuotias Raisa Räisänen katosi Tampereella lokakuussa 1999. Hänen isänsä Pekka Räisänen on antanut itselleen luvan surra ja ajatella, ettei Raisaa enää löydy. Hän toivoo silti, että tyttären kohtalo vielä selviäisi.
Puhelu tulee sunnuntai-iltana. Vuosi on 1999, päivä lokakuun kuudestoista. Tampereen syksy on alkanut poikkeuksellisen lämpimänä, mutta nyt ilmassa on selvästi talven enteitä. Pekka Räisänen vilkaisee ulkolämpömittaria. Taitaa olla tulossa jo toinen nollakelin yö peräkkäin.

Se soitto ei vielä saa Pekkaa suunniltaan, mutta pelästyttää.

Puhelimessa on hänen entinen vaimonsa, ja asia koskee heidän 16-vuotiasta Raisa-tytärtään, joka asuu äidin luona. Tyttö on lähtenyt edellisenä iltana ulos ystävättärensä kanssa. Siitä on pian vuorokausi, eikä Raisaa ole kuulunut takaisin.


Isän ensimmäinen ajatus on, että tytär on mennyt jonkun kaverinsa luo yöksi.

Vähän oudolta se kyllä tuntuu. Yleensä Raisa ilmoittelee menemisistään. Raisa on myös lupautunut toimitsijaksi miesten sunnuntaiseen koripallopeliin, eikä hänellä ole tapana tehdä ohareita.

Raisan äiti on jo ehtinyt soittaa läpi tyttären kavereita ja tehdä poliisille katoamisilmoituksen. Pekka hyppää autoonsa ja ajaa mökille Teiskoon. Jospa Raisa olisi saanut päähänsä mennä sinne.

Perille päästyään Pekka huomaa heti, ettei siellä ketään ole. Ovi on lukossa.

Muutamassa keskustan ravintolassakin Pekka käy Raisan kummisedän kanssa ja näyttää henkilökunnalle Raisan kuvaa.

Kukaan ei muista nähneensä Raisaa.

Raisan puhelimeen ei vastaa kukaan.

Kun Raisa ei ilmaantunut kouluun, Pekalle tuli hätä.
"Maanantaina kävin kysymässä Raisaa koulusta, mutta ei hän ollut ilmaantunut sinnekään. Silloin minulle tuli hätä", Pekka Räisänen kertoo.

Pekan ääni kuulostaa hengästyneeltä.

1990-luvulla todettu Parkinsonin tauti vaikeuttaa hänen puhettaan ja tekee liikkeet jäykiksi. Sairaus on myös hävittänyt kasvoilta ilmeet. Jäljellä on yksi, vakava, hiukan surumielinen.

"Mieleen alkoi nousta kaikennäköistä. Jos Raisa oli vaikka lähtenyt menemään jonkun pojan kanssa jonnekin..."

Pienessä hetkessä ehtii ajatella monta asiaa, kun pelkää.

Tytär ja isä ehtivät käydä lomareissuilla myös ulkomailla, Rodoksella ja Portugalissa.
Tytär ja isä ehtivät käydä lomareissuilla myös ulkomailla, Rodoksella ja Portugalissa.
Varmat havainnot loppuvat Hämeenkadulle
Tämän me tiedämme.

Raisa Räisänen oli urheilulukiolainen ja koripallon maajoukkuevalmennettava.

Katoamispäivänään hän pelasi koripallo-ottelun Namikan kotisalissa Tampereella. Hän teki yli 20 pistettä, ja hänen joukkueensa voitti.

Illalla Raisa vaihtoi verkkarit minihameeseen, punaiseen hihattomaan toppiin ja mustaan bleiseriin ja lähti toisen tytön kanssa kaupungille. Siellä oli paljon väkeä, niin kuin aina lauantaisin.

Tampereella oli myös pidetty päivällä EU:n oikeus- ja sisäasioiden huippukokous, minkä takia kaupungissa oli poliiseja kaikkialta Suomesta.

Raisa arveli, että voisi tulla kotibileisiin, jos saisi jostain kyydin.
Raisa oli lainannut joltakulta täysi-ikäiseltä henkilöllisyyspaperit. Niiden avulla hän pääsi sisään nuorten suosimaan ravintola Casablancaan.

Raisa tanssi iltalomalla olleen varusmiehen kanssa, kunnes tämän oli lähdettävä takaisin varuskuntaan. Alkoholiakin Raisa joi, muttei ollut hirveässä humalassa.

Sitten Raisa soitti poikaystävälleen, joka oli mennyt kotibileisiin Pirkkalaan. Raisa arveli, että hänkin voisi tulla sinne, jos saisi jostain kyydin.

Puhelu loppui kello 22.18. Sen jälkeen Raisan puhelimesta ei enää soitettu eikä siihen vastattu.

Yhdentoista maissa Raisa erosi ystävättärestään Hämeenkadulla Sokoksen edessä. Ystävätär antoi hänelle 20 markkaa ja lähti poikakaverinsa kyydissä Huittisten Seurahuoneelle. Hän näki vielä, kun Raisa käveli Hämeenkadun yli.

Varmat havainnot Raisasta loppuvat siihen.

Raisa olisi nyt 30, mutta isälle hän on aina 16
Petsamon omakotialue on tamperelainen idylli. Somia pihoja, hyvin hoidettuja kaksikerroksisia puutaloja toinen toisensa kupeessa. Suuri osa rakennuksista on noussut metsämaisemaan sotien jälkeen.

Yksi taloista on Räisästenkin koti. 1950-luvulla samassa harmaaksi rapatussa talossa asui näyttelijä Veikko Sinisalo perheineen.

Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan on kotoa matkaa vajaat kolme kilometriä. Siellä Raisa syntyi maaliskuussa 1983.

Siis 30 vuotta sitten! Pekka Räisäsen, 59, on vaikea kuvitella sitä. Hänelle Raisa on aina 16-vuotias.

"Mukavia lapsia he kaikki olivat."
"Olin mukana synnytyksessä. Olihan se melkoinen kokemus. Vauvan veri jouduttiin heti vaihtamaan joidenkin vastaaineiden takia."

Perheeseen kuului jo isoveli äidin aiemmasta liitosta, ja pari vuotta myöhemmin syntyi pikkusisko.

Isän muistikuvissa Raisa oli määrätietoinen ja kiltti lapsi. Sitä hän ei osaa enää vuosien jälkeen sanoa, oliko tämä rauhallinen vai vilkas, tykkäsikö mekoista ja vaaleanpunaisesta vai oliko enemmän poikatyttö.

"Mutta mukavia lapsia he kaikki olivat. Ja ovat."

"Yleensä en jäänyt katsomaan pelejä, koska Raisa ei halunnut."
Kesäisin Räisäset reissusivat kotimaassa. Muutaman kerran käytiin Kuopion takana suvun omistamalla pienellä saarella. Siellä laidunsivat Räisästen kesälampaat ja pitivät huolen siitä, etteivät hylätyt viljelykset kasvaisi umpeen. Raisa ja sisko leikkivät lammaspaimenia.

Parinsadan metrin päässä kotitalosta oli talli, jossa tytöt kävivät ratsastamassa. Heillä oli omat hoitohevoset, joille piti hankkia yhtä ja toista. Autotalliin on jäänyt niiltä ajoilta purkki valjasrasvaa.

"En ole raaskinut heittää pois. Se on vähän niin kuin muisto."

Vanhempien eron jälkeen tytöt muuttivat äidin luo. Sinne oli matkaa vanhasta kodista vain nelisen kilometriä, joten koulu ja kaverit eivät vaihtuneet.

Joka toisen viikonlopun tytöt viettivät isän ja veljen luona Petsamossa. Saivat he käydä siellä muulloinkin, milloin vain halusivat. Monesti yläkerran huoneissa yöpyi myös kavereita.

"Rutiinit veivät suurimman osan ajasta, kun tytöt olivat meillä. Laitettiin ruokaa ja kuljetettiin koripallopeleihin ja -harjoituksiin. Yleensä en jäänyt katsomaan pelejä, koska Raisa ei halunnut. Jännitti varmaan."

"Joskus tytöt sanoivat menevänsä yhden kaverin tykö ja menivätkin toiselle".
Vaikka Raisa vietti paljon aikaa koripallosalilla, koulunkäynti ei kärsinyt. Hänen todistuksensa keskiarvo oli yhdeksän, ja Pekka muistaa, että tytöllä oli usein koulukirja mukana harjoituksissa.

Mutta osasi Raisa vedättääkin isäänsä, tai siskokset yhdessä. Nuorempi tytär on kertonut siitä Pekalle aikuisena.

"Joskus tytöt sanoivat menevänsä yhden kaverin tykö ja menivätkin toiselle. Sellaista nuoret tekevät."

Yksi tyttöjen tempauksista pääsi jopa pikku-uutiseksi Ilta-Sanomiin. Pitkän ruinaamisen jälkeen Pekka oli antanut heille luvan pitää talossa kotibileet.

Tapahtui klassikko: kutsuttuja oli 20, mutta sana lähti kiertämään, ja lopulta pihalla tungeksi kymmenkertainen määrä nuorisoa. Ja poliisi.

"Onneksi olin jäänyt juhlien ajaksi yläkertaan. Kun tulin alas, siellä oli yksi kaveri työntämässä taskuunsa meidän cd-levyjämme."

Elettiin syyskuuta 1998. Raisa oli 15-vuotias.

Etenkin kesällä lehtiin ilmestyy pikku-uutisia omille teilleen lähteneistä teineistä. Pekka uskoo tietävänsä, miltä heidän vanhemmistaan tuntuu.
Etenkin kesällä lehtiin ilmestyy pikku-uutisia omille teilleen lähteneistä teineistä. Pekka uskoo tietävänsä, miltä heidän vanhemmistaan tuntuu.
Mitä sanotaan miehelle, jonka lapsi on kadonnut?
Paikkauksia. Poistettavia hampaita. Juurihoitoa.

Raisan katoamisen jälkeisinä viikkoina ja kuukausina Pekka Räisänen yrittää suunnata tarmonsa hammaslääkärin työhön. Kun keskittyy puhdistamaan ientaskuja, ajatukset ovat edes pätkittäin jossain muualla kuin pelossa ja kauhussa.

Helppoa se ei ole: Pekan työpaikka on aivan Raisan koulun vieressä ja Raisan hymyilevä rippikuva lehtien lööpeissä ja etusivuilla.

Ystävät lohduttavat, minkä osaavat.

Pekka näkee heidän kasvoiltaan, miten vaikeaa se on. Mitä voi sanoa miehelle, jonka lapsi on kadonnut jäljettömiin? Otan osaa?

"Surua on niin vaikea pukea sanoiksi... Sitä pitää itse sisällään."
Entä mitä puhuu mies, jonka lapsi on kadonnut? Ja kenelle?

"En minä siitä kovin paljon puhunutkaan. Nykyisen vaimoni kanssa keskustelimme jonkin verran, mutta surua on niin vaikea pukea sanoiksi... Sitä pitää itse sisällään. Kun ei sitä oikein muille voi purkaa."

Raisan äidin kanssa?

"En ole puhunut. Ei ole kovin paljon puhuttu."

Raisan sisarusten kanssa?

"Ei sitä kovin hyvin pysty lasten kanssa puhumaan. Äitinsä kanssa he ovat enemmän tehneet semmoista surutyötä. Etenkin pikkusiskolle Raisan katoaminen oli tosi paha paikka."

Pekka ei tiedä, pelottaako häntä enemmän se, että tytär löytyy järven pohjasta, vai se, ettei löydy.
Pekka pääsee Raisan kummisedän kanssa avuksi kadonneiden etsintään erikoistuneen Reino Savukosken veneeseen, kun tämä tutkii Näsijärven rantavesiä koiran, kaikuluotaimen ja vedenalaisen kameran kanssa. Pekasta tuntuu hyvältä, kun hän saa tehdä jotain konkreettista.

Hän ei osaa sanoa, kumpi pelottaa enemmän: se, että tytär löytyy järven pohjasta, vai se, että hän jää kadoksiin.

Kotona yksin ollessaan Pekka asettaa levysoittimeen Raisan rakastamaa musiikkia, kuuntelee ja itkee. Jotkut sanoituksista kuulostavat jälkeenpäin hurjilta, niin kuin tamperelaisen Ilona-bändin kappale Näkemiin. Raisa on piirtänyt levyn sisäpussin täyteen sydämiä.

Toisemme jos kadotamme,

kohtaamme vain unissamme.

Ethän lähde palaamatta?

En voi olla koskematta,

osaa olla sanomatta:

Rakastan sua loputtomiin.

Raisan rippikuva palaa aina kanteen
Poliisi jatkaa katoamistapauksen tutkimista. Tutkintalinjoina ovat onnettomuus, henkirikos ja itsemurha.

Raisaa etsitään lähivesistä. Valvontakameroiden nauhoja käydään läpi. Yleisövihjeitä tarkistetaan.

Joku on nähnyt ristiverisen miehen taluttavan vaaleaa tyttöä autoon. Toinen kertoo huomanneensa Raisaa muistuttavan naisen Koskipuistossa keskustelemassa vanhemman naisen kanssa.

Ei tuloksia.

Syksyllä 2005 tapaus siirtyy keskusrikospoliisille, joka alkaa tutkia sitä epäiltynä henkirikoksena.

Tammikuussa 2009 Raisan rippikuva ilmestyy taas lehtien sivuille. Poliisi tiedottaa, että tutkinta on edistynyt.

Raisa on yhä yksi yli kahdestasadasta kadonneesta suomalaisesta.
Poliisia kiinnostaa havainto, jonka mukaan Raisan näköinen nainen on otettu tumman auton kyytiin katoamisyönä kello 23.03. Auto muistuttaa vuoden 1957 Cadillacin Limousine-mallia.

On löytynyt uusiakin todistajia. Raisan tuntomerkkeihin sopiva nainen on kävellyt nopein askelin Kuninkaankadulla kello 23.53. Hänellä on ollut yllään pelkät sisävaatteet ja hihaton punainen toppi, vaikka lämpötila oli nollassa.

Eräs mies on kertonut tanssittaneensa nuorta, Raisan oloista naista ravintola Seurahuoneella joskus kello 23:n ja 24:n välillä. Hänen mukaansa nainen oli hyvin kylmissään ja etsi kavereitaan, joiden olisi pitänyt tulla samaan ravintolaan aikaisemmin.

Sitten? Ei mitään.

Tammikuussa 2013 poliisilla on avoinna yhteensä 207:n kadonneeksi ilmoitetun suomalaisen tapaukset. Raisa Räisänen on edelleen yksi heistä.

Asiat tuppaavat unohtumaan, onneksi
Kun televisiosta näytetään koripalloa.

Kun katukuvassa vilahtaa reipas, pitkänhuiskea tyttö.

Kun lehdessä on pikku-uutinen omille teilleen lähteneestä teinistä.

"Kyllähän Raisa tulee jatkuvasti mieleen. Vaikka on ajan kuluminen vähän helpottanut, silotellut muistoja", Pekka Räisänen sanoo.

"Äitini rukoilee edelleen joka päivä Raisan puolesta.
Pekka on huomannut, että asiat tuppaavat vähitellen unohtumaan: tapahtumat, tunteet, surun vaiheet.

"Ehkä sekin on surun kanssa selviämistä, että unohtaa."

Kun Raisan katoamisesta oli kulunut kolme vuotta, Parkinsonin tauti pakotti Pekan jäämään eläkkeelle. Elokuussa 2003 Pekka ja hänen kihlattunsa Virva menivät naimisiin. Elämään tuli uusi kiintopiste. Niin Pekka sen itse ilmaisee.

Samana päivänä kotipuutarhassa juhlittiin Pekan vanhempien kultahäitä.

"Äitini rukoilee edelleen joka päivä Raisan puolesta."

Pekka muistaa liikutuksen, ei Raisan ystävien sanoja.
Seuraava etappi koitti neljä vuotta myöhemmin, kun Pekka ja Raisan äiti päättivät hakea tyttärensä kuolleeksi julistamista. Äidille oli kovaa, kun hän oli aina vain saanut Raisan postia, veroilmoituksenkin joka vuosi.

Pekka näyttää maistraatista lokakuussa 2007 tullutta päätöstä. Se on asiallinen, virkamieskielellä laadittu paperi leimoineen:

Raisa Maria Räisäsen kuolinpäivä on 16.10.2004. Hakemuksen perusteella kadonnutta henkilöä on kutsuttu ilmoittautumaan Tampereen käräjäoikeudessa viimeistään 4.10.2007. Samalla on kutsuttu kaikkia kadonneesta tietäviä ilmoittamaan tietonsa tuomioistuimelle. Kutsu on julkaistu Virallisessa lehdessä.

Kun virallinen kuolinpäivä oli kirjattu, vanhemmat saattoivat järjestää muistotilaisuuden. Siellä puhuivat tutut tytöt, Raisan vanhat pelikaverit ja ystävät.

Pekka ei muista heidän sanojaan, mutta liikutuksen hän muistaa.

"Minun piti ottaa kuviakin, mutta unohdin ladata kameran akun. Oli se vähän semmoinen jännittävä tilanne."

"Nyt saa lopulta luvan uskoa, ettei Raisa enää palaa."
Hautapaikkaa Raisa ei saanut, mutta hänen nimensä on kaiverrettuna metallilaattaan Kalevankankaan hautausmaan muistolehdossa.

"Helpottaa, kun sinne voi nyt viedä kynttilän aina pyhäinpäivänä ja jouluaattona. On paikka, johon kohdistaa kaipuunsa. Ja on siinä ollut sitäkin, että nyt saa lopulta luvan uskoa, ettei Raisa enää palaa."

Mutta elämä jatkuu, ja siihen mahtuu paljon iloa. Nuorempi tytär valmistui juristiksi. Poika on maininnut aikeistaan mennä naimisiin.

Pekan talon pienessä vinttikomerossa odottavat siisteissä pinoissa Raisan ja pikkusiskon vanhat lautapelit, potkuhevoset ja pehmolelut. Kuka tietää, ehkä niille joskus ilmaantuu uusia leikkijöitä.

"Ja kyllä minulla on jäljellä pieni toivo, että katoamistapauskin vielä jollain lailla selviää", Pekka sanoo.

"Jos vaikka joku tulisi uskoon ja päättäisi kertoa, mitä Raisalle tapahtui."

”Kun katoamisesta on kulunut näin pitkä aika, järki jo sanoo sen, että... Raisaa ei ole missään”, Pekka Räisänen sanoo.
”Kun katoamisesta on kulunut näin pitkä aika, järki jo sanoo sen, että... Raisaa ei ole missään”, Pekka Räisänen sanoo.
Pieni ihan tavallinen hetki
Lauantaina 16. lokakuuta 1999 Pekka on rautakaupassa, kun puhelin soi.

Raisa soittaa koripallosalilta. Joukkue pitää talkoilla kioskia aina, kun Namikalla on peli. Raisalla olisi ollut leipomisvuoro, mutta hän on autuaasti unohtanut koko asian. Siksi hän pyytää isää hakemaan kaupasta sämpylöitä ja tuomaan ne salille.

Rautakaupan vieressä on marketti. Pekka poikkeaa siellä ja ajaa Hämeenpuistoon Namikan tilojen eteen.

Raisa tulee autolle tuulispäänä, pitkät hiukset niskaan sidottuina.

Hän ottaa sämpylät, sanoo kiitos ja hei ja kiirehtii saman tien takaisin sisälle.

Sen jälkeen Pekka ei ole tytärtään nähnyt.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2013.

[japittaja]

Poliisi tutkii Multisillan alueella ruumiskoirien kanssa mahdollisia hautapaikkoja tai painanteita, joihin Raisan ruumis oltaisiin voitu kaivamalla kätkeä. Onkohan alueen läheisiä vesistöjä jo tutkittu ? Multisillan lähistöllä on ainakin Sääksjärvi ja Peltolammi, jonka länsireunan yli kulkee kevyen liikenteen reitti siltoineen (siinä radan vieressä) ja josta olisi mahdollista heittää ruumis helpohkosti vesistöönkin ? Lisäksi Multisillan länsipuolella sijaitsee kohtuullisen laaja erämaa-alue Pirkkalan suuntaan runsaine suolampineen, joihin ruumis olisi ollut helppo upottaa.

Ruumiin kätkeminen upottamalla esim. suolampeen tuntuisi helpommalta hävittämistavalta kuin vaivalloinen kaivaminen johonkin maahautaan.

[Gurney]

Mikähän juttu tämä uusi havainto on taas. Raisan katoaminen on yksi suomen kuuluisimmista rikoksista ja siitä saa lukea vieläkin säännöllisin väliajoin lehdistä. Ja nyt joku taksimies yhtäkkiä kymmenien vuosien jälkeen kertoo poliisille havainnoista. Miksi nyt, miksi ei aikaisemmin? En osta.

[MaAl]

Tuo taksimiehen todistus kuulostaa minustakin oudolle. Miksei kertonut aiemmin poliisille mitään. Ainut mikä tulee mieleeni, että tunsi tekijän ja suojeli tätä tai hän tiesi asiasta liikaa ja häntä kiristettiin olemaan hiljaa.
Omatunto voi myös kolkuttaa, mutta jos omatunnon kanssa on elänyt v.-99 asti niin miksi nyt meni kertomaan enään yhtään mitään. Todella outoa kyllä mielestäni.
Hyvä, että kaikki mahdollinen tutkitaan, mutta Raisan vanhemmille on varmasti raskasta kun taas annetaan toivoa uusien todisteiden myötä. Haavat revitään heiltä auki tasaisin väliajoin. Tutkittais hiljaisuudesa ja jos Raisan jäänteet löytyy,sitten vasta tiedotettaisiin vanhemmille. He joutuvat joka uutisen takia käymään suruaan läpi, se on varmasti joka kerta yhtä raskasta. Aika parantaa haavat jonkinverran, vaikka tapausta ei ikinä voi unohtaa.Nyt taas heille annetaan toivoa. Toivottavasti Raisan jäämistö nyt löytyy, saisivat tyttärensä hautaan(ja toivottavasti tekijä tuomionsa). Olisi vanhemmilla edes hautapaikka, missä voisivat käydä. Nyt nimi on vain laatta muiden joukossa ja vanhemmilla tuska missä heidän tyttärensä on. Voimia Raisan vanhemmille!

[mobiililaiteukkeli]

Tuossa Vinkkimiesten jaksossa poliisi pohdiskelee (kun ei varmasti voi kertoa todellista syytä, vaikka sen tietäisikin), että taksikuskin kertomatta jättämiseen saattaa olla syy esimerkiksi lähipiirin painostus, ettei "annettu kertoa". Voihan tuossa vaikka olla taustalla että vaimo kielsi kertomasta, koska ei halunnut sekaantua asiaan mitenkään, mutta nyt erottua tai vaimon kuoltua taksikuski "voi kertoa". Mutta outoa silti mielestäni,vakava asia kuitenkin. Taksikuskilla tai tappajan naapureilla tuskin on mitään tekemistä itse teon kanssa.

[MaAl]

Mobiililaiteukkeli: En itsekkään taksikuskia epäile. Hänet on ilmeisesti pakotettu pitämään suunsa kiinni. Nyt veikkaan samaa kuin sinä, eronnut tms.ja vasta nyt uskaltaa vihdoinkin puhua. Taksikuskinkaan vaitiolovelvollisuus ei koske silloin, jos kyseessä tappo tai murha, silloin saa ja pitääkin puhua. Noh, joku painostus ilmeisesti ollut kuskia kohtaan, ei ole uskaltanut puhua.Outoa vaan kun muistaa kaiken niin hyvin ja aikaa kulunut noin kauan.

[kissafani]

Ehkä taksikuski pelkäsi työnsä tai maineensa puolesta. Ehkä tilanteessa oli jotain sellaista josta arveli saavansa kritiikkiä. Vanhempi ulkomaalainen mies ja nuori pelokas tyttö joka ilmaissut huolensa "kuinkahan mulle käy" eikä taksirahaa kotiin saakka. Voihan olla ettei ensin yhdistänyt tapauksia ja kun oivalsi asian oli kulunut jo aikaa ja pelkäsi siitä aiheutuvan ongelmia. Uskon että Raisa baari-illan jälkeen hyvinkin eri näköinen kuin rippikuvassa eikä hänestä juurikaan muita kuvia näytetty. Jospa taksikuski vasta eläkkeelle jäätyään sai sitten kerrottua asian.

[Routalempi]

Eikö ihmeteltäisi taksikuskin julkituloa positiivisesti. Hyvä, että tuli edes nyt. En tunne taksikuskien ohjepykäliä kovinkaan tarkasti, mutta muistelisin että hyvään ammattietiikkaan kuuluu se, että katsotaan asiakkaan perään sen aikaa, että pääsee turvallisesti ajettuun osoitteeseen. Eli, tässä tapauksessa johonkin asuntoon Multiojankatu 28-32 alueella - todennäköisimmin.

Mutta sitähän ei tässä tapahtunut, koska kuski ei osannut kertoa, mihin taloon / rappuun he todellisuudessa menivät. Jo kyydin alku oli viitteitä antava. Kaikki ei ollut kohdallaan, kun Raisa ilmaisi pelkonsa, ja koko noin 15-20 minuutin kyyti istuttiin hiljaa autossa. Ei yhdessä takapenkillä, vaan enemmänkin sama taksi jakaen; Raisa edessä ja mies takana.

En todellakaan syyttele taksaria mistään. Vaikka täällä on ihmetystä, epäilystä ja paheksuntaa asiaan liittyen, niin täytyy muistaa, että 99% meistä toimisi tositilanteessa samoin.

Oletetaan, että olisi mennyt heti maanantaina poliisin puheille. Juttu olisi saanut aivan toisenlaisen sävyn. Katoamisesta ei olisi tullut maan tunnetuinta tapausta liki 20 vuodeksi. Mutta. Taksari olisi saanut vilkuilla olkansa yli aina kotiovelleen saapuessa, säpsähtää jokaista puhelinsoittoa, aistia varjostusta ja outoja katseita. Tulla luulosairaaksi, koska ei voi tietää, jäikö taksin rekkari mahdollisesti mieleen.

Oma ja läheisten terveys ensin. Niin se menee. Puhumattakaan ammatin harjoittamisesta. Vinkkaamisen yhteydessä taksinkuljettajan käytös olisi tutkittu perinpohjin, ja siinä yhteydessä olisi käynyt ilmi nämä samat asiat kyydistä. Pahimmassa tapauksessa taksilupa pois, ja sitten kotiin työttömänä pelkäämään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Eikös ole aika kova hinta, jos tällä tapaa ajattelee..? Ja on ollut nytkin, kun on elänyt asian kanssa 17 vuotta Jaakobin painia käyden.

[Klywon]

^ Erittäin hyvin sanottu!

Meinasin jo vähän saarnata että vastahan täällä puitiin tuota taksikuskin käytöstä melko perinpohjaisesti. Sitten ajattelin että taitaahan siitä olla jo muutama sivu vierähtänyt, ja harvemmin jaksan itsekään kammata jokaista aihetta läpi aina jos tekee mieli postata.

Mutta tosiaan, Routalempi kiteytti tuossa loistavasti ne asiat mitä viimeksikin pohdiskeltiin. Noiden huomioiden valossa ei taksikuskin käyttäytymisessä ole mielestäni mitään niin outoa, että se ansaitsisi taivasteluja, saati taksikuskin syyllistämistä. Ennemmin ajattelisin, että hyvä ettei taksikuski vienyt vihjettä hautaansa, sillä nyt voi parhaimmassa tapauksessa olla ratkaisun avaimet jo käsissä.

[sdude]

Tuntuu oudolta ajatella sitä mahdollisuutta, että ruumiin kätkijät/hävittäjät olisivat valinneet kätköpaikaksi aivan multisillan lähialueet. Jos asettuu surmaajan tai ruumiin kätkijöiden asemaan, luonnollisempaa olisi viedä ruumis jonnekin todella kauas surman tapahtumapaikasta. Tosin, eihän siitäkään ole mitään varmaa tietoa, että surma edes on tapahtunut tuolla Multiojankatu 28:ssa. Olen näin ollen pessimistinen siitä että tytön jäänteet löytyisivät tuolta Multisillan lähimetsistä, mutta ymmärrän toki, että sieltä on etsittävä ensiksi. Jos sieltä etsintä ei tuota tulosta, sitten voikin olla mahdotonta enää tietää, mistä seuraavaksi pitäisi etsiä.

[Routalempi]

Nii-in, omakin mutuni sanoo, että jos ja kun auto on käytössä, ruumiin kätköpaikka voi olla melkein missä tahansa. Tietyin reunaehdoin.

Mulle ruumiin kantaminen miesvoimin rapun edessä odottavaa autoa kauemmaksi on ihan hollywoodia. Jos tämä skenaario nyt on niin yksioikoinen kuin olettaa sopii (Raisa kohdannut maallisen tiensä pään Multisillassa), niin auto on kyllä jostain löytynyt.

Onhan tämän mieskyytiläisen kautta asiaan "sitoutettu" jo nämä taksin ympärillä hyörineet kaverit. He ovat kuitenkin viimeistään jossain kohtaa sunnuntaita soittaneet ja tiedustelleet, miten ilta meni, kun lähditte keskustasta Multsuun teetä keittämään ja Iskelmäradiota kuuntelemaan.

Tai todennäköisesti paniikki on iskenyt jo yöllä. Mitä ikinä onkin tapahtunut, niin kuolemaan on varmasti varauduttu yhtä paljon kuin sähkökatkoon jääkiekkofinaalilähetyksen aikana.

Siitä eteenpäin kaikki on yhtä kaaosta, paniikkia, syyttelyä ja pelkoa. Kuumottava tilanne, jossa ruumis retkottaa olohuoneen lattialla = äkkiä eroon. Jos ei valmiiksi ole paikkaa mielessä, niin silloin amatööriprofiloijan valtuuksin arvelisin, että tuollainen, noin kilometrin säde tapahtumapaikalta voi olla lähellä totuutta.

Ei niiden kaivantojen ja lähialueiden tutkiminen varmasti turhaa ole missään nimessä. Liian optimistinen ei ehkä kannata olla, mutta jos tähän saataisiin valjastettua edes hetkeksi iso liuta vapaaehtoisia virkamiesten tueksi (vrt. Kesti, ja Nela Nuuksiossa). Koulutettu koirahan tähän tarvitaan, joten lähinnä sellaisia henkilöitä ajattelin.

[Klywon]

Ehkä kannattaa vielä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Raisa oli päälle 180-senttinen, kun taas hänet Multisiltaan johdattanut mies ainakin taksikuskin kertomuksen mukaan oli Raisaa lyhyempi.

Jos ruumiin hävittämisestä on vastuussa tämä kyseinen mies, en pitäisi millään uskottavana että tämä olisi kantanut itseään pidemmän, 180-senttisen ruumiin minnekään maastoon, siellä vielä kaivanut kuopan ja haudannut sinne. Miten tämä olisi edes kantanut ruumiin? Jätesäkissäkö? Entäs lapio? Kyseessä on täytynyt olla suhteellisen järeä työväline, ruumiille kun ei maastosta kai millään lasten muovilapiolla hautaa kaiveta. Ainoa mahdollisuus tämän skenaarion toteutumiselle on, että tekijällä itsellään on ollut auto, jolla ruumis ja mahdolliset tykötarpeet (lapio) on roudattu dumppauspaikalle.

Vaikka mies olisikin ollut jonkinsortin vahva-jussi, kuinka pösilö täytyisi olla että lähtisi roudaamaan ruumista ihmisten ilmoille siinä luulossa ettei jätä johtolankoja, vaikka kello olisi mitä tahansa. Kuvitelkaa, että teidän pitäisi kantaa kuollut ihminen ihan vaikka vaan oman asunnon ovelta rappukäytävän läpi alaovelle. Melkoiset sotasuunnitelmat ja ruumiinpakkaamiset siinä joutuisi tekemään, ja siltikin kuumotus siitä että joku öinen kulkija yllättää sinut rappukäytävässä epäilyttävän säkin kanssa, olisi äärimmäinen.

Pitäisinkin spekuloinnin arvoisena, että mikäli tekijöitä on vain yksi, kyseessä olisi paloittelumurha. Pieniä palasia on helpompi kanniskella kasseissa ja pusseissa, periaatteessa ilman autoakin. Tämä voisi selittää myös useat epämääräiset kaivannot, joita lähistöllä on noihin aikoihin havaittu. Paloitteluun on kuitenkin täytynyt mennä aikaa useampi tunti ja siitä on hyvin varmasti vuotanut asuntoon verijälkiä, jotka on myöhemmin siivottu. Ruumiskoiraa se ei kuitenkaan hämää, vaan tällaisessa tapauksessa epäillyn asunnon löytyessä koira kyllä tunnistaa vuosikausia vanhatkin hajut (vrt. tapaus Raija Juutila).

Vaihtoehtoisesti murhaan, tai viimeistään ruumiin hävittämiseen on osallistunut useampi henkilö, vaikkapa nämä miehet, joiden kanssa epäilty vaihtoi muutaman sanan ennen taksiin astumista. Helppo ratkaisu olisi, jos nämä miehet olisivat niitä uutisoituja pizzamiehiä, jotka ovat asuneet Multisillassa kimppakämpässä tai naapureina (uutisoinnin mukaan osa pizzerian työntekijöistä asui Multisillassa). Siellä on sitten tavattu porukalla, ja mitä ikinä onkaan tapahtunut, se on johtanut kuolemaan. Ruumiista on hankkiuduttu yhteistuumin eroon: jollain porukan jäsenistä on ollut auto jolla on kenties kuljettu yhdessä töihinkin.

Oli tekijöitä sitten yksi tai useampi, ruumiin hävitykseen mitä todennäköisimmin liittyy auto. Kun asukkaiden henkilöllisyys selviää, tämä auto kyetään jäljittämään, ja ruumiskoirat sen merkkaavat jos siellä on ruumista säilytetty.

[sdude]

Jos oletetaan, että surma on kuitenkin todennäköisimmin tapahtunut tuon osoitteen Multiojankatu 28 siinä talossa, jota kohti taksimiehen mukaan pari lähti kävelemään taksilta, surman tapahduttua ruumiin mahdollisessa paloittelussa, pois kuljetuksessa, ja kätkemisessä varmaankin on ollut useita tekijöitä. Luonnollisimmalta tuntuisi että nimenomaan pizzerian silloista porukkaa tai joka tapauksessa tekijän/tekijöiden ulkomaalaistaustaisia tuttuja/sukulaisia. Mutuiluni mukaan pizzamiehet eivät useinkaan ole kovin selvillä ympäröivistä seuduista, ja lähialueiden maastoista, tuskin pahemmin poistuvat asfaltilta ja harvemmin ovat mitään eräjormia, ja siinä valossa ruumiin kätköpaikka voisi olla kuitenkin lähellä Multiojankatu 28:aa. Tuohon aikaan ei myöskään ollut esim. mitään Google Mapsia tai vastaavia muistaakseni, joita hyödyntäen olisi voinut miettiä ruumiin kätköpaikkaa kauempana. Internetkin oli melkoisen alkuvaiheessa eikä lainkaan joka kodissa ollut tietokonetta internet-yhteydellä puhumattakaan mistään älylaitteista tai tableteista.

Kun ottaa huomioon oletetun tekijän kulttuurillisen muslimiuskonnosta peräisin olevan halventavan suhtautumisen naisiin voi olla kyseessä hyvinkin seksuaalirikos, esim. jonkun porukan suorittama joukkoraiskaus tai sellaisen yritys, ja tytön vastaan kamppailemisen yhteydessä on voinut surma tapahtua. Täytyy muistaa että tyttö taksiin noustessaan pelkäsi tulevaa. Miesmatkustajan sananvaihto taksin ulkopuolella ennen kyydin alkamista saa aikaan pahaenteisen kuvan siitä että jostain on sovittu ennalta, ehkä muiden saapumisesta asunnolle vähän myöhemmin. Tyttö on voinut olla alunperin halukas jatkamaan iltaa yhden miehen kanssa mahdollisesti, jos sitäkään, mutta varmastikaan ei ainakaan jonkun etelä-Eurooppalais porukan jaettuna huvina.

Ruumiin pois kuljetus varmastikin on vaatinut auton kuten Routalempi edellä totesi, ja vaikkei sellaista ilmeisesti oletetulla tekijällä ollutkaan, varmasti jollain tutulla on ollut.

Alun perin jonkun muun spekuloima tytön meno Keskustorin Kebab -pizzeriaan yöllä lämmittelemään kuulostaa johdonmukaiselta, ja siellä on voitu tytölle luvata kyyti kotiin tai Pirkkalaan poikaystävän bileisiin, kunhan ensin on käyty jollain tekosyyllä miehen asunnolla multiojankatu 28:ssa. Aivan mielelläänhän tyttö ei kuitenkaan olisi halunnut asunnolle miehen kanssa mennä, koska kerran oli lausunut "mitenkähän mulle käy", eli pelko on astunut kuvaan mukaan jossain vaiheessa ennen taksiin astumista.

Toivon tosissani että asia selviäisi, taksikuskin ulostulo asiassa oli kyllä aivan ratkaisevan tärkeä siihen että edes jotain mahdollisuuksia selviämisestä olisi.