ReissuLasse kirjoitti:Totta että jokaisella tekijällä ja meillä kaikilla on se oma kokemus ja näkemys. Oleellista onkin vastaako tuo oma tuntemus millään tasolla todellisuutta ja onko tuossa mukana empatiaa vai pelkkää itsekeskeisyyttä. Mielestäni menee murhaajan sympatisoinnin puolelle jos aletaan pitää häntä nurkkaan ahdistettuna, ihan itse sinne nurkkaan on menty eikä olla haluttu mitää muuta ratkaisua vastaanottaa kuin se oma.
Ok, no jos ei aiemmista kommenteistani ole rivien välistä selvinnyt niin sanon ihan suoraan: en sympatisoi tekijää. Hän on tehnyt täysin väärin ja varsinkin ajattelen, että poliisit, ja pelastuslaitos yleensäkin, tekevät äärimmäisen tärkeää ja hyvää työtä. En hyväksy mitään väkivaltaa, en ketään kohtaan, en myöskään eläimiä. Enkä viranomaisia. Toivottavasti tuli nyt selväksi.
Oma spekuni kohdistuu puhtaasti siihen, miten tekijä on mahdollisesti tuon tilanteen kokenut, syy-seuraus-suhteet psykologisesti ajateltuna. Eikä oma spekuni heijasta minun omaa ajatusmaailmaani mitenkään. Yritän pohtia asioita objektiivisesti sen tekijän kannalta, miten hän on sen kokenut ja miksi hän sitten päätyi tähän tekoon.
Mielestäni hänellä on ollut jo vuosikausia patoutunutta vihaa sisällään. Viha veljeä kohtaan, viha ulosottomiestä ja pankkia kohtaan. Viha oikeuslaitosta kohtaan, joka ei anna hänelle oikeutta (hänen mielestään). Viha vakuutusyhtiötä kohtaan, joka vei "oikeudetta" hänet ulosottoon. Voi olla, että tämä viha on ollut päällimmäisenä hänen mielessään vuosikausia. Viha kaikkea kohtaan. Hän ei mielestään ole tehnyt mitään väärää. Kukaan ei ole onnistunut herättämään häntä huomaamaan, että kenovoitolla olisi voinut maksaa kaikki velat pois ja alkaa jollain tavalla alusta. Ehkä olisi ollut viisasta muuttaa hemmettiin siitä veljen naapurista. Mutta ei, piti itsepäisesti jäädä siihen asumaan. Minä olisin muuttanut hemmettiin ja aloittanut alusta. Mutta tekijä taisi luonteeltaan olla helposti katkeroituva. Sellainen, ettei voi antaa periksi ja unohtaa. Hän ei välttämättä koskaan antanut anteeksi ja unohtanut mitään vihaa ja katkeruutta, jota hän piti sisällään. Ja se kaikki patoutunut viha purkautui viime perjantaina. Minun oma mielipiteeni on, että monet katkeroituvat ihmiset ovat niitä, jotka tekevät juuri näitä laajennettuja itsemurhia. He eivät osaa unohtaa ja mennä eteenpäin, vaan se katkeroituminen kalvaa heidän sisällään, kunnes se päättyy kuolemiin, kuten tässä tapauksessa.
