Haminan invalidisurma 1971

[EuroJR]

Onnittelut Euro JR-lle 1300 viestistä..... kaipa tarjoot kierroksen kaikille Pub Prison-issa

Kiitoksia näistä lämminhenkisistä sanoista. Kaikille naisille tarjoan kierroksin pubissa, jahka sinne kerkeän. Karvasääret hoitakoon omat juomansa. Miehille tarjoaminen on "uskontoni" vastaista

Asiaan palatakseni. Saikohan tuo satamavahti sitä viittä donaa palkkioksi?

[Tampereen Tyttö]

Eikö sitten toinen kämpässä yöpyjä todellakaan myöskään muistanut illan tapahtumista mitään?
Ainakin nukkui sikeästi, kun ei meteliin herännyt.

[Doctor Lecter]

Tulee mieleen hakemattakin se David Hollowayn surma Hgissä -84. Uskon, että tuon surman tekijä on edelleen keskuudessamme ja kukaan - ei kukaan edes läheisistä tiedä, mitä taakkaa tekijä perässään vetää.

Ja visusti varoo joutuvansa tekemisiin poliisin kanssa. Ajaakin piru aina alle sallitun nopeuden varmuuden vuoksi... Eikä taatusti hanki itselleen luvallista eikä luvatonta ampuma-asetta.

"Jussi" oli varmasti varovainen mies, mutta "se saatanan kapteeni niitten vanhentuneiden lääkkeitensä kanssa..."

Mietitäänpäs asiaa toiselta suunnnalta: jos Jussi olisi jäänyt kiinni heti, niin uskon tuomion olleen kovempi kuin mitä nyt ja häneltä olisi jäänyt tuon vankilan jälkeen kenties koulutus, ammatti ja työpaikka hankkimatta. Olisi kenties voinut antautua täysin rikolliselle uralle.

Ehkä nyt oli "parempi" jäädä kiinni, oli tavallaan jotain mistä ponnistaa.

[Doctor Lecter]

Olen lukenut jutusta eräästä vanha Rikospoliisin mukana-lehdestä. Sen verran voisin mainioon alustukseen lisätä, että surmattu invalidi pisti nuorukaiselle oikein tosissaan hanttiin, ennen kuin jäi kahakassa tappiolle.

Näin muistankin tosiaan olleen. Tuota lehteä minulla ei (vielä) ole, mutta otetaanpas tarkennuksia. Ensin Rikosvuosi 1982: "Tappeluhan siitä tuli". Sitten PPK 1983: Vaunussa oli sitten kehittynyt tappelu ja Heikki (siis Jussi) kertoi miehen alle jäätyään joutuneensa hakkaamaan miestä päästäkseen tästä eroon".

[vasikka]

Mutta Halloweenin tappajasta ei jäänyt sormen jälkiä. Tietysti aina on mahdollisuus, että löytyy ja sitä kautta päästäisiin vieläkin tekijän jäljille.

Tuntuisi, että ei olisi rikoksen vakavuuteen nähden ylivoimainen urakka testata kaikki pääkaupunkiseudun vastaavat lailliset aseet ja etenkin laittomat sitä mukaa, kun päätyvät poliisin haltuun.

Tulee mieleen hakemattakin se David Hollowayn surma Hgissä -84. Uskon, että tuon surman tekijä on edelleen keskuudessamme ja kukaan - ei kukaan edes läheisistä tiedä, mitä taakkaa tekijä perässään vetää.

Ja visusti varoo joutuvansa tekemisiin poliisin kanssa. Ajaakin piru aina alle sallitun nopeuden varmuuden vuoksi... Eikä taatusti hanki itselleen luvallista eikä luvatonta ampuma-asetta.

[Bombay]

Olipas mielenkiintoinen tarina, kiitos Doctor! Muistelen että jostain vanhasta Alibista tästä luin joskus kanssa.

[EuroJR]

Rikosposti 5/1989
-----------------------------

Junavaunusurmasta tuli menestyskirja

Kotkalainen Timo Pusa sai kirjastaan "Tatuoitu sydän" J. L. Runebergin palkinnon. Oikeaan osui palkinto. Kirja kertoo mm. syyllisyydentunnosta, jota nuori mies tuntee surmattuaan vanhan pultsarin ja paettuaan sen jälkeen merille.

Vaikka kirja on sataprosenttisesti kirjailija Pusan oma, on tuo kirjan tapahtuma kuitenkin Rikospostinkin lukijoille tuttu. Kysymyksessä on tinuri Mikko Jääskeläisen surmatyö, joka selvisi sattuman kaupalla, kuten tarkkaavaiset lukijamme uistavat.

Sormenjäljethän löytyivät Italiasta ja tekijäj outui tuomiolle vasta sen jälkeen, kun hän aktiivisti itse oli tahtonut unohtaa tapahtumat, joihin hän ei halunnut uskoa itseään syylliseksi.

Pusan kirja ei ole rikosromaani, mutta kaikkien lukijoittemme kannattaa kyllä hankkia teos omakseen. Se on jotain uutta suomalaisessa kirjallisuudessa, jotain sellaista mihin emme "ravintolakirjailijoiden" aikakaudella ole tottuneet.

[Doctor Lecter]

Tuli tuossa "Klinu" Loikkasen tekoa kirjoittaessa mieleen Haminan vaunusurma. Ettäkö miksi? Siinäkin (tässäkin) uhri oli Mikko, hänellä pitkä sukunimi ja jo oletin, että onko Liimatainen sekin. Vaan eipä ollut, vaan uhri oli Mikko Jääskeläinen - kuten oheinen 6.6.1971 julkaistu uutinen kertoo:



Uutinen jossain sanomalehdessä.

[jarmo.janis]

Kiitos D.L.!

Tässä tapauksessa mielstäni ilmenee hyvin se seikka, että tekijä pystyy sulkemaan pois mielestään tekemänsä väkivaltarikoksen.
Ja elämään ihan kelpo elämää, ilman että olisi vastaaviin tekoihin enää syyllistynyt! Ns. kunnon kansalainen.
Hän ei itsekään siis uskonut tehneensä surmatyötä!
Veli olisi kyllä voinut vähän jämäkämmin suhtautua, kun kerran epäilyksiin aihetta oli.
Saattaa olla, että läheisillä monesti epäilys vähintään käy mielessä, mutta ei haluta uskoa toisesta pahinta tai ajatellaan että asiasta nousee melkoinenkohu jne.

Valitettavasti esille nostamasi seikat nykyään yhä useammin ja useammin vaikuttavat myös poliisin toimintaan. Erikseensanotusti silloin kun syyllinen on, tai on syytä epäillä että tekijä on, joko nainen/tyttö tai alaikäinen. Aika monta syytöntä miestä yhä edelleen käy koppihoidossa, lapsen tai naisen tekemässä rikoksessa, siksi koska jopa poliisin on vaikea käsittää mitä yhä pienemmät ja pienemmät lapsetkin näköjään voi tehdä.
Esimerkkini tulee kyllä ulkomailta, mutta muistakaa vaikka James Bulgerin tapaus, jossa uhri oli 2 v ja tekijät 10 - 11 vuotiaita. Samoin ne junatunneli ja bunkkerimurhat suomessa.
Ei edes poliisikaan ilman tosi kovaa näyttöä uskalla penkoa versiota, joka on "liian kamala ajateltavaksi".
Ulvilan murhastakin, niissä vaiheissa kun eka tutkinnanjohtaja oli joutumassa vastuusen omista tekemisistään, esitettiin ainakin lehtien palstoilla työtovereiden toimesta lausuntoja, joiden mukaan p.o. korkeaarvoinen poliisipäällystön edustaja olisi menettänyt malttinsa tutkinnassa aina kun uhrin vaimon syyllisyyden mahdollisuus nousi esiin.

[joona.linna]

Mielenkiintoinen tapaus,miten jäänyt lukematta !Tack D.L. Löytyykö surmaajalle siis Jussille sukunimi ? Laivannimi auttais paljon ?

[joona.linna]

Miehen mielessä on menneisyyden polttomerkki. Hän pakenee merille äkkipäistä tekoaan, mutta syyllisyys seuraa kuin lintu laivaa; kotisatamaan on sitä paitsi jäänyt lasta odottava tyttö. Itseään mies ei pääse pakoon.(kuvaus kirjasta Tatuoitu sydän)

Kirjoittaja loi teoksellaan Tatuoitu sydän itsensä läpi saamalla useita arvostettuja palkintoja.

Mietin tuota poliisin tuntemaa ”sympatiaa” tekijää kohtaan. Varmasti ihan syystä, mutta entä jos uhri olisi ollut yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö tai vaikkapa pikkulapsi. Ehkä jälkimmäisessä tapauksessa olisi Jussinkin omatunto soimannut, mutta kun uhrina oli hyvinvointiyhteiskuntamme vähäosainen, invalidisoitunut alkoholisti, niin Jussi pystyi kieltämään tekonsa jopa itseltään.

Toivottavasti Jussin (PPK-kirjassa Heikki) elämä asettui vankilavuosien jälkeen raiteilleen.

Mielestäni Tatuoitu sydän on teenäinen kertomus Haminan murhaajasta.

Merimiehen oma moraali alkoi kolkuttaa vasta vankilassa,poliisi kertoo 1983 kirjassa otsikolla Henkirikosta ei unohdeta.
Merikapteenin hommia tehnyt yliperämies kiistää lähes loppuun asti tekonsa,"köydenpää tulee tulee vastaan" kymmenen pidätys päivän jälkeen!Tuomarin veli muistaakin veljensä kertoneen verissäpäin v.-71 tappaneensa jonkun juopon poliisin kysellessä v.-81. Oliko veljen ura menossa viemäristä alas vaikenemisen, veljensä ja yhden yhteiskunnan elätin takia?

Juttu on lukemisen arvoinen. Yli 100 000 tuhata sormenjälkeä ja lasinpalanen, jota pidettiin kassakaapin suojassa kymmenen vuotta. Se kertoo myös tutkivan komisaarion suuresta joululahjasta vuonna 1981. Komisaario saa pyynnön poliisiradiosta ottaa yhteyttä Krp;tstoon. Haminaan murhaaja on tunnistettu."Tieto on täydellinen ja miellyttävä yllätys, todellinen joululahja Kymeenläänin komisaariolle".

Tuli mieleen, voisiko tuo periksiantamaton komisaario olla huuliharppua soittava Sulo "Suti" Aittoniemi, joka kuoli äskettäin."Suti" työskenteli pitkään poliisissa muun muassa ylikomisaariona KRP;n Hämeen aluetoimistossa tapahtuman aikaan. Aittoniemi ei ollut kovin suosittu Presidentti Koiviston silmissä ja Ahvenamaalaiset pitivät häntä "korkeasaaren eläintarhaan" kuuluvana, niin "totuuden puhujia ei ole koskaan rakastettu!"


Saamani tiedon mukaan Finnlines oy suomalainen varustamo, joka oli surmaajan työnantaja, myi laivan pois. Kun laivojen myyntihistoriat on dokumentoitu ja ajankohta on tiedossa on todennäköistä, että alla oleva rahtilaiva oli henkirikoksen tehneen Yli-perämiehen viimeinen pesti.
Alla linkki (kuva) laivasta
http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.ph ... emId=24855

Tohtori kirjoittaa;
Toivottavasti Jussin (PPK-kirjassa Heikki) elämä asettui vankilavuosien jälkeen raiteilleen

Haminan yliperämies, jolla oli ollut Tatuoitu sydän opiskeli metsä/(maanmittaus) insinööriksi.

Sukunimeltään samaniminen tuomari sai kunniamerkin myöhemmin, mies oli ansainnut sen!

Invaliidi-juoppo Mikko Jääskeläisen kohtaloksi oli tarjota ilmaiset ryypyt nuorelle miehelle kerran maksetusta pullosta. Mikko ei rahoja halunnut, vaan heitti ne pois kadun ojaan.
Tuosta kiitokseksi invaliidi sai myöhemmin kirveen muotoisen lasinpalan, joka lyötiin silmäkuopasta läpi aivoihin!

Niin - kiittämättömyys on maailman palkka.

[Jeromiina]

Näin tuon pahoinpitelyvälineen, eli lasinpalasen aikoinani kun kävin Rikosmuseossa, jossa se on tallessa. Tekijän sormenjäljet voi erottaa vielä siinä myös.

[L'amourha]

Jääskeläisen surma-aikaiselle asuintoverille koitti lähdön aika 09.04.1976, surma tapahtui samassa "hotelli Ruukussa" kuin Jääskeläisenkin.

Atte Reingoldt hotelli Ruukku Hamina.jpg (19.5 KiB) Katsottu 2405 kertaa

[Still love]

Henki pakeni tässä tapauksessa Pekka Osvald Rautulaiselta. Surmatyö oli yliperämies Harri Hiltusen kädenjälkeä.
Hiltusen reilu 10 vuoden pakomatkan päätti Italian poliisin uuras työ. Tosin työnsarka ei liittynyt surmatyöhön vaan Harrin huumehommissa tohelointiin.

Surmapaikan tyyssija oli Lepikonrannan kaupungin sossun neronleimaus Hotelli Ruukku. Kyseinen loossi oli VR:n käytöstä poistettu retkeilyvaunu. Vaunuun majoitettiin miehiä, joille alkkoholi maittoi liian hyvin, sekä lisäksi sosiaalisesti työrajoittuneita. Pultsareiden majapaikka toimi tilapäisenä yöpymispaikkana.
Kansan suussa Lepikonranta sai paremmin tunnetun liikanimen Ruukkujen Tasanko.
Vaunussa huushollia piti myös tämän tarinan vainaja, selkäydinvamman saanut Pekka. Hän tarvitsi kainalosauvoja liikkuakseen ja olipa hetki ennen hengenottoa valitellut kipeitä paikkojaan aikoen käydä lääkärissä. Lääkäriä hän ei kuitenkaan tullut enää tarvitsemaan siinä mielessä kuin vakaa aie oli ollut, sillä hän oli saava vierailulle miehen, joka lopetti kivun tunnot yhdellä käyntikerralla. Mies oli sama, jonka nimi pysyisi salassa muille yli 10 vuotta.

Surmaajan visiittiä ennen Pekka oli kulauttanut vatsan pohjaan alkkoholillisia juominkeja jääden istuskelemaan vuoteensa reunalle pulloine päivine. Huppelissa, mutta siinä määrin terveenä kuin tilansa puolesta ylipäätään yleensäkin mahdollista.
Rautulainen löytyi verissään ja henkensä menettäneenä Hotelli Ruukun käytävältä ja löydön tehnyt sotki välittömästi virkavallan luo niin lujasti kuin pyöräillään suinkin pääsi.
Rikososaston ylikonstaapeli Pirhosen saapuessa paikalle selvisi, että Pekka oli ollut kuolleena pidemmän tovin: iho tuntui jo kylmältä.
Vaunussa huusholleerasi surman aikoihin vain kaksi miestä. Toinen oli kuollut ja toinen tämän löytäjä.
Pirhosen älykkyyden vuoksi Krp kuitenkin kutsuttiin hätiin aikailematta. Ylikonstaapeli näet sisäisti, että puuttuvan kokemuksen vuoksi olisi parempi hankkia ammattimiestä avuksi henkirikoksen ollessa kyseessä. Hän myös varsin ansiokkaasti eristi välittömästi surmatyön näyttämön ja jätti erään sinitakkisista vartioimaan paikkaa.
Vartioaikaan sää oli lämmin ja aurinkoinen. Vielä Suomenlahti huokui kylmää, mutta tuuli ei käynyt mereltä päin, joten lämmintä piisasi. Kesän yhtenä varmana merkkinä saaressa vanhaa sisäsatamaa vastapäätä oleva Pursiseuran paviljonkikin oli avattu. Aiemmin sinne oli ollut asiaa vain pursiseuran jäsenillä vieraineen. Sittemmin paikasta oli muovautunut yleinen kesäravintola, eikä jäsenyyksien perään kyselty. Mutta tokkopa Ruukun väki sentään pursiseuralla kävi, vartiomies pohdiskeli...
Katsellessa ympärilleen hän huomasi, että Hotelli Ruukun ikkunoista kolme oli rikki. Rikotut ruudut olivat rivissä perätysten. Seuraavaksi hän huomasi, että Hotellin "pääoven" ikkunan lasikin oli säläytetty rikki.
Ylimääräisiä liikkujia ei tienoolla näkynyt vartioinnin aikana. Rautatievaunun ympäristö olikin lähinnä asukkaiden reviiristöä, jossa ei juuri muita liikkunut. Ehkä silloin tällöin pikkupoikia pulloja keräten.
Krp pyyhälsi paikalle ennen puolta päivää. Vartiomiehen pestissä ollut Ritvanen jäi uteliaisuuttaan seuraamaan ammattimiesten työn touhua, sillä hälle oli opetettu Otaniemen lyhkäisellä kurssilla hetkeä aiemmin rikostutkinnan tekniikkaa. Tämän vuoksi hän jäi seuraamaan mitä tuleman piti.
Kokeneiden tutkijain toimesta muun muassa siirrettiin varovasti talteen ruumiin pään vierestä löytynyt ikkunalasin kappale, joka oli huomattavan verinen terävämmältä kulmaltaan. Talteen kerättiin myös osin pirstoutuneen Vinetto -pullon suurimmat kappaleet. Jo paikan päällä nähtiin, että lasinpalan verijälkien ohella lasissa oli myös selviä sormenjälkiä.
Jälkiä löytyi runsaasti tapahtumapaikalta sekä tekijän sisääntulo - ja poistumisreitin varrelta.

Sairaalassa lääkärin suorittamassa tutkimuksessa selvisi, että Pekkaa oli hakattu toden teolla. Eri puolilla yläruumista oli useita pyöreitä "stanssausjälkiä". Sellaisia olisi voinut syntyä vinettopullon suulla hakatessa. Sen sijaan pään monilukuiset viiltohaavat näyttivät syntyneen surmapaikalta taltioidulla lasinpalalla tai vastaavilla teräväreunaisilla apuvälineillä.

Ruumiin löytäjästä yritettiin kovasti ja pidemmän aikaa leipoa syyllistä. Hän vannoi alituiseen syyttömyyttään. Sitten selvisi, että papillaarilinjojen jättämä kuviointi ei kerta kaikkiaan käynyt yksiin hänen sormenjälkiensä kanssa eikä hän näin ollen voinut olla veriteon syypää.
Oikeuslääkeopillisessa ruumiinavauksessa oli nimittäin selvinnyt, että Rautulaisen kuolinsyy oli paikalta poimitulla ikkunalasin terävällä kappaleella aiheutettu syvä, aivoihin saakka ulottuva pistohaava.

Selvisi, että Rautulainen oli erään Kala-Kallen suulla sanottuna koko kaupungin ainut rehellinen pummi. Kala-Kalle ei muille markkoja lainaillutkaan. Pekan kohdalla hän teki poikkeuksen ja viimeisimmän lainaamansa markkasumman Pekka oli surmapäivänään käynyt pulittamassa hänelle takaisin. Markkoja pienestä eläkkeestä Pekan lompsaan oli tämän jälkeen jäänyt vielä parisen sataa ja nämä varannot olivat nyt hukkateillä.

Poliisi muun muassa keräsi riviin joka ainoan surmailtana Haminan varuskunnasta iltalomalla olleen sotilaan.
Yli 4500 henkilön sormenjälkiä vertailtiin lasinpalasta löytyneeseen. Tuloksetta.
Viikot kuluivat. Tutkimuksia johtanut komisario Leppäluoto kulki kuva surmapaikalta talteenotetusta sormenjäljestä aina muassa salkussaan, vähäisintäkin johtolankaa auliisti seuraten...
Kaikilla viidellä Ratakadun sormenjälkimiehellä oli pian edessään työpöytänsä yläpuolella seinään kiinnitettynä suurennos Rautulaisen surma-aseen lasinpalasta otetusta peukalonjäljestä ja vertailussa työnsarkaa riitti. Yli 60 000 rekisteröityä kansalaistakin tarkastettiin. Käsipelillä. Osumaa ei tullut.
Vielä 10 vuoden kuluttuakin sormenjälkimiesten pöydillä oli esillä Pekan surmatyön tekijän sormenjälki. Toki se oli piirtynyt myös heidän aivoihinsa taltioituneina ja yhä jokaisen uuden luokitukseen tulevan konnan jäljet vertailtiin tähän jälkeen refleksinomaisesti. Tähän kaikkeen oli paljolti osuutta Leppäluodolla, jolle sormenjälkiasia oli muodostunut lähes tulkoon pakkomielteeksi.

Aikaa vierähti ja elettiin syys-kesää 1981. Merten toisella puolella Italiassa pikkukaupungin unealiaat tullimiehet valpastuivat oitis kiinnittäessään huomiota siihen, että täällähän joku laivaväestä pudottelee mereen pillereiden näköisiä pikkuesineitä. Tullimiehet ryntäsivät innostuneina poimimaan parempaan talteen osittain satama-altaan pinnalle jäänyttä nappitavaraa.
Paikallisessa laboratoriossa nämä todettiin huumaaviksi aineiksi ja Italian poliisi sai aiheen rynnäköidä pian lähdössä olleeseen suomalaisalukseen. Aluksen päällikölle tehtiin selväksi, että laiva ei liiku peninkulmaakaan ennen kuin huumehemmo on haavissa, vaatikoon vaikka koluamisen kolista mastonhuippuun asti.
Odotukset megaluokan huumejutun paljastumiseen romahtivat nopeasti, kun selvisi että pillereiden heittelijä olikin laivan yliperämies. Mies tuumasi italialaiselle virkavallalle : Huumerikosten kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, mutta ehkä oli väärin, että tyhjensin laivan lääkekaapista vanhentuneita lääkkeitä mereen.
Mutta Italian poliisi piti sisukkaasti kiinni teoriastaan ja päätti tarkistaa asian pohjamutia myöten.
Pillerimieheltä otetut sormenjäljet lähetettiin kopion muodossa normaalina virkapostina Italian kansainvälisiä asioita hoitavalle osastolle ja sieltä edelleen Helsinkiin Ratakadulle.
Kohteliassa saatekirjeessä kerrottiin englanniksi sormenjälkien kuuluvan täällä huumerikoksesta kiinni otetulle ja yhä epäillylle suomalaiselle yliperämies Harri Hiltuselle.
Kirjeen sanoma ei Ratakatulaisia kiinnostunut pätkääkään. Sen sijaan lomassa ollut sormenjälki sai sydämet pamppailemaan kiivaaseen tahtiin, se kun näytti hätkähdyttävän kovasti samalle kuin mitä oli reilu kymmenen vuotta syynäillen tuijoteltu!
Lisävarmistus kertoi, että match oli viimein todellakin löytynyt.
Heti seuraavaksi pirautettiin komisario Leppäluodolle Kouvolaan.

Match in heavenista tiedon saatuaan Leppäluoto setvi varovaisesti, missä tämä tällainen yliperämies nyt sitten olisi, ja missä miekkonen mahdollisesti oli ollut yli 10 vuotta aiemmin. Tällä välin Hiltunen oli koko ajan yhä laivallaan, joka seilasi maailman meriä kaikessa rauhassa.
Ilmeni, että Hiltunen oli ollut Rautulaisen surmatyön aikoihin Haminassa. Tuohon aikaan hän oli ollut arvoltaan nuori jungmanni. Näinä välivuosina oli sitten tullut käytyä kaikki luokat merenkulkuoppilaitoksessa. Mies oli valmistunut sitten merikapteeniksi ja purjehtinut jo välillä useaan eri kertaan kauppalaivan päällikkönäkin.
Alkuinnostuksen tasaannuttua Leppäluoto päätti, ettei nyt olisi sentään aihetta ryntäillä ulkomaiden satamakaupunkeihin. Surmaajan tapaamista oli varrottu jo yli 10 vuotta, ja hän tuumi että malttaisi kyllä odottaa vielä tovin aikaa.
Hiltusen laivan liikkeisiin liittyvät tiedustelut tehtiin varovaisemmin kuin erään tarun mukaan murto huopatossutehtaalle yön kähmässä. Päivää ennen kuin laivan oli määrä saapua ensimmäiseen kotimaan satamaan Turkuun Hiltusen Harri muassa, Leppäluoto lähetti kiireisen virka-apupyynnön paikalliselle poliisille.
Kun Harri asteli satamaa kohti, hän joutui pidätetyksi kesäkuussa 1970 Haminassa tapahtuneen Pekka Osvald Rautulaisen murhatyöstä.

Harri protestoi pidätyksen syyn kuultuaan niin voimakkaasti ja uskottavasti, että turkulainen komisario pirautti Leppäluodolle kotiin myöhään illalla kertoen miehen syyttömyyden vakuutteluista. Lisäsipä vielä, että ei itsekään usko sivistyneentuntuisen pidätetyn olevan Leppäluodon etsimä mies. Mutta Leppäluoto uskoi, ja niin mies pysyi kiinni otettuna putkassa. Miestä hän lupasi tulla itse tervehtimään heti seuraavana aamupäivänä.
Ennen putkaan pääsyään Harrilta oli otettu sormenjäljet ja kerrottu ylimalkaisesti, että se kuului talon normaalikäytäntöön. Ennen kuin Leppäluoto starttaili virkasaabiaan lupaamalleen visiitille, ennen putkaan panoa otetut ja Italian poliisin lähettämät jäljet vertailtiin vielä surmapaikalta taltioituun surmatyön lasissa olevaan sormenjälkeen, ja ne kävivät yksi yhteen. Tästä Hiltunen oli autuaan tietämätön ja lasketteli jos minkälaista luikuria ollen myös huomattavavan hämmästynyt häneen vuosien kuluttua kohdistetuista väitteistä.
Leppäluodolle hän sanoi:
-Haminassahan minä kait siihen aikaan asuin ja olen saattanut jopa olla maissakin siihen aikaan, mutta mitä tekemistä minulla muka olisi jonkun täysin tuntemattoman invalidin surmaamisen kanssa.
-En edes tunne nimeltä koko miestä.
Leppäluoto lupasi tarjota miehelle kyydin ja majoituksen Kouvolassa poliisin toimesta. Jospa vaikka muistikin alkaisi pelata siellä hippasen paremmin. Motivaattoriksi antoi vielä miehelle ohjeen valmistautua oikein pitkään oleskeluun ankeissa pidätysoloissa. Mutta surmapaikan tappoaseen löytyneestä sormenjäljestä hän ei maininnut mitään...

*Jatkuu hieman myöhemmin kuvien kera.

*Lähteenä edellä mainittujen asioiden pohjilta käytetty lehteä Rikospoliisin mukana 2/1984.

[Still love]

Jatko - ja samalla loppuosa:

Kuulusteluissa Harri kiisti jyrkästi edes käyneensä Haminan Lepikonrannan Hotelli Ruukuksi nimetyssä rautatievaunussa. Paikan hän toki tiesi - kuten tiesivät jokainen haminalainen. Mutta ei puhettakaan, että nyt Harri olisi sentään pultsareiden loukossa käynyt...
Päivien vieriessä Hiltunen muuttui yhä hermostuneemmaksi. Aika ja kuulustelevan komisarion raudanlujuutta huokuva itsevarmuus sai hikikarpalot kihoamaan Harrin selkäpiitä pitkin.
Reilu viikko siinä vierähti, että Harrin muisti tuntui palailevan. Mies murtui ja kertoi tarkasti yön tapahtumista, jotka kävivät yksiin tutkijain hyvin tietämien huomioiden kanssa.
Surmayönä nuori Hiltunen oli ollut palailemassa juuri kesäksi avatusta Pursiseuran paviljongin kesäravintolasta varsin juovuksissa, kun oli yksin kotimatkallaan reittinsä varrella kohdannut Rautulaisen. Miehen nimeä Hiltunen ei tiennyt, mutta tämä oli hänelle ennestään tuttu ulkonäöltä. Rautulainen oli tarjonnut pullostaan ryyppyjä ja niitä Hiltunen oli ottanutkin. Jonkin ajan kuluttua Hiltunen oli yrittänyt maksaa paukkunsa, mutta Rautulainen oli kieltänyt ottamasta maksua vastaan. Tällöin Harri oli ajatellut, että perkele, ettei muka pummille merimiehen raha kelpaa, mutta oli niellyt kiukkunsa ainakin alkuun.
Tiellä alkanutta pullon tuhoamista oli yksissä tuumin jatkettu yöllä Hotelli Ruukun suojissa, kunnes miesten välille oli kehkeytynyt tappelu. Rautulainen oli ollut kova vastus osittaisesta alaraajahalvauksesta huolimatta. Niin kova, että tappelun tiimellyksessä malttinsa menettänyt Harri oli miehen kukistamiseksi turvautunut Vinettopulloon ja jatkossa lisäksi särkyneen ovilasin kappaleeseen.
Harrilla oli eritoten kiukustuttanut omasta mielestään aiemmin mainittu markkojen kelpaamattomuus viinamaksuksi ja Rautulaisen yksi käsiksikäynti, jonka Harri oli tulkinnut olevan jonkinlaista seksuaalista lähentelyä.
Surmatyön ansiosta Harrille säännösteltiin kakkua 9 vuotta Haminan raastuvanoikeuden puolelta. Kouvolan hovi pienensi kakun määrää muuttaen siivua 8 vuoden kokoon. Korkein oikeus ei myöntänyt muutoksenhakulupaa syyttäjälle eikä myöskään syytetylle paatti-Harrille.

Edit. korjaus; eka kuvatekstistä poiketen kyseessä on tietysti surman uhrin Pekan huone, eikä Harrin huone.

Harrin huone poliisin kuvaamana

IMG_20230621_194213.jpg (158.15 KiB) Katsottu 1484 kertaa

Hotelli Ruukku aka alkkisten asuntola

IMG_20230621_194451.jpg (106.09 KiB) Katsottu 1484 kertaa

Tästä ovesta oli luultavasti irrotettu surmatyön lasinkappale

IMG_20230621_194712.jpg (114.86 KiB) Katsottu 1484 kertaa