Fortuyn oli ollut tulossa haastattelusta ja joutui parkkipaikalla van der Graafin surmaamaksi. Van der Graafilla oli pidätyksen hetkellä yhä hallussaan ampuma-ase, jolla hän oli rikoksensa tehnyt.
Van der Graafia uhkasi elinkautinen, jota hän jostain syystä ei kuitenkaan saanut. Omasta mielestäni poliittinen motiivi on raskauttava asianhaara, koska rikos ei kohdistu vain yhteen henkilöön vaan myös demokratiaan. Van der Graaf kuitenkin selvisi 18 vuoden vankeustuomiolla. Vapauteen hän pääsi toukokuussa 2014 kärsittyään kaksi kolmasosaa tuomiostaan. Tuomio ei ollut oikein suhteessa siihen, että Theo van Goghin murhannut islamisti kuitenkin sai elinkautisen, josta vapautuminen ei Alankomaissa yleisesti ottaen ole kovinkaan todennäköistä.
Fortuynin murhan jälkeen Alankomaissa ovat menestyneet muut oikeistopopulistit; eihän yhden henkilön tappaminen muuta mitään, jos hänen ajatuksilleen on kansan keskuudessa tilausta. Van der Graaf siis valitsi todella oudon tavan toimia eikä ilmeisesti ollut kykenevä pohtimaan tekojensa seurauksia pitkällä aikavälillä. Hän onkin myöhemmin todennut, että teko olisi saanut jäädä tekemättä. Harmi, että tämä ajatus ei eksynyt hänen päähänsä ennen tekoa.
Myös tekijän asenteita homoseksuaalisuuteen yritettiin kartoittaa; hän oli jo ennen rikostaan tietoinen siitä, että Fortuyn oli homo, mutta kuulemma tällä ei ollut mitään kausaalista vaikutusta tekoon. Motiivi siis liittyi puhtaasti maahanmuuttopolitiikkaan ja suhtautumiseen muslimeihin.