Luin juuri Jarl Fahlerin kirjan Parapsykologia (löytyi omasta yläkerran kirjastostani). Kirja käsittelee ajatuksensiirtoa, selkeänäköisyyttä, ennaltatietämistä ja psykokinesiaa eli kaukovaikutusta, kummitteluilmiöitä, sivupersoonallisuuksia ja parapsykologiaa ja hypnoosia. Kirja on melko vaikeaselkoinen ja pitää lukea todella ajatuksen kanssa, että pääsee jyvälle. Kirja on v. 1975 ja käsittelee vanhoja tapauksia ja kokeita.
Nyt luen Mustaa Raamattua. Täytyy vaan pitää varansa, ettei pää sekoa lopullisesti!
Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?
Mustaa Raamattua lukiessa kannattaaki todella pitää varansa. Eräs sukulaiseni (en tarkemmin määrittele, läheinen kuitenkin) luki kyseistä kirjaa, ja vois ehkä sanoo et meni pää sekasi. 
arvaamaton teos, todellakin.
arvaamaton teos, todellakin.And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Ihan pakko kysyä yleisesti kaikilta, mitä ko. kirjassa sitten on, että pää menisi sekaisin?swisse kirjoitti:Mustaa Raamattua lukiessa kannattaaki todella pitää varansa. Eräs sukulaiseni (en tarkemmin määrittele, läheinen kuitenkin) luki kyseistä kirjaa, ja vois ehkä sanoo et meni pää sekasi.
Mulla on puolestaan parikin tuttua tullu täysin sekopäiseksi luettuaan normaalia raamattua, senkin pirullisen kirjan kanssa kannattaa pitää varansa.swisse kirjoitti:Mustaa Raamattua lukiessa kannattaaki todella pitää varansa. Eräs sukulaiseni (en tarkemmin määrittele, läheinen kuitenkin) luki kyseistä kirjaa, ja vois ehkä sanoo et meni pää sekasi.
Howler;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_raamattu
Jotta osaisi asettaa Mustan Raamatun oikeaan kontekstiin, kannattaa lukea Wikipediasta seuraava juttu:
http://en.wikipedia.org/wiki/Grimoire
Musta Raamattu on siis vain yksi tämän lajin, siis grimoire'jen edustaja, ja näitä 'noitien käsikirjoja' oli paljon liikkeellä Euroopassa 1500-1600-luvuilla.
Musta Raamattu löytyy myös verkosta, ja siinä on etupäässä kaikenlaisten taikojen suoritusohjeita. Jos on kiinnostunut niistä, kannattaa käydä läpi myös kirjassa käytettyjen symboleiden historiaa (esim. alkemistiset ja astrologiset symbolit, numerologia, pentagrammin historia jne.). Muuten kirja jää aika lailla mitäänsanomattomaksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Grimoire
Musta Raamattu on siis vain yksi tämän lajin, siis grimoire'jen edustaja, ja näitä 'noitien käsikirjoja' oli paljon liikkeellä Euroopassa 1500-1600-luvuilla.
Musta Raamattu löytyy myös verkosta, ja siinä on etupäässä kaikenlaisten taikojen suoritusohjeita. Jos on kiinnostunut niistä, kannattaa käydä läpi myös kirjassa käytettyjen symboleiden historiaa (esim. alkemistiset ja astrologiset symbolit, numerologia, pentagrammin historia jne.). Muuten kirja jää aika lailla mitäänsanomattomaksi.
Every ship must sail a world.
olen itsekin sitä lukenut...mielenkiinnosta kaikkea tuollaisat kohtaan enkä sitten tiedä mikssei siitä minulle mitään värinöitä sen pahemmin tullut...sen sijaan omen-elokuvat saivat aikaan painajaisia..lähinnä niissä esiintyvän musiikin takia....
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Olenkin tuonne kummitusjuttu-osioon kirjoittanut pari juttua.
Omia henkilökohtaisia kokemuksia yliluonnollisesta on muutama. Pari enneunta on tullut nähtyä, liittynyt lapsuudenystäviin ja ovat olleet ihan positiivisia.
Lapsena asuimme äitini kanssa isossa vanhassa omakotitalossa, talo oli tavallaan isovanhempieni kesätalo, he asuivat suurimman osan aikaa vuodesta Ruotsissa.
Olin noin 5-6-vuotias ja oli talvi. Äiti oli ostanut kaupasta minulle suklaapatukan jonka sisällä oli banaaninmakuista vaahtomaista höttöä. Minun huoneeni sijaitsi talon toisessa päässä ja suklaapatukka oli pöydälläni. Lähdin käymään äidin luona keittiössä, matkalla muistin suklaani ja käännyin takaisin hakemaan sitä. Suklaata ei ollut missään, etsin sitä hetken huoneestani, mutta en löytänyt sitä. Menin äidin luo keittiöön ja sanoin, että söitkö sinä äiti suklaani? Äiti sanoi ettei ollut nähnyt suklaapatukkaani sen jälkeen kun olin sen huoneeseeni vienyt! Etsimme yhdessä sitä kauan, mutta sitä ei mistään löytynyt.
Asuntomme sijaitsi tämän vanhan talon toisessa kerroksessa. Sitä suklaata etsiessämme kuulin yht'äkkiä kun olohuoneen ikkunaan koputettiin. Kysyin äidiltä kuuliko hän sen ja äiti sanoi kuulleensa. Kohta koputus kuului keittiön suunnalta. Menimme yhdessä keittiöön ja katsoimme ulos pimeyteen ja siellä ei näkynyt mitään. Sitten kuului koputusta makuuhuoneen suunnalta eli täysin toisesta suunnasta kuin äsken! Minua pelotti, olin vasta lapsi ja kysyin, että pelottaako äitiä myös, äiti sanoi ettei pelota yhtään. Jälkeenpäin ollaan puhuttu tästä ja äiti sanoi, että hän ei ollut koskaan pelännyt niin paljon.
Koputtelu loppui siltä illalta.
Aamulla kun äiti lähti viemään minua päiväkotiin löysimme pihalta isot miehen kengänjäljet, ne olivat yhteensuuntaan, meidän talolle päin. Takaisinpäin jälkiä ei ollut. Ne lähtivät meidän pihakaivolta päin ja olivat tosiaan vain talomme suuntaan. Tarkistimme, että jälkiä ei ollut edes pihalta poispäin.
Asuin talossa vielä teini-ikäisenäkin ja muutaman kerran yksin ollessani kuulin koputtelua. Koskaan äänille ei selvinnyt mitään järkevää selitystä. Talo oli vanha ja se oli kuulunut romaniporukalle ennenkuin isoisäni oli ostanut sen itselleen.
Omia henkilökohtaisia kokemuksia yliluonnollisesta on muutama. Pari enneunta on tullut nähtyä, liittynyt lapsuudenystäviin ja ovat olleet ihan positiivisia.
Lapsena asuimme äitini kanssa isossa vanhassa omakotitalossa, talo oli tavallaan isovanhempieni kesätalo, he asuivat suurimman osan aikaa vuodesta Ruotsissa.
Olin noin 5-6-vuotias ja oli talvi. Äiti oli ostanut kaupasta minulle suklaapatukan jonka sisällä oli banaaninmakuista vaahtomaista höttöä. Minun huoneeni sijaitsi talon toisessa päässä ja suklaapatukka oli pöydälläni. Lähdin käymään äidin luona keittiössä, matkalla muistin suklaani ja käännyin takaisin hakemaan sitä. Suklaata ei ollut missään, etsin sitä hetken huoneestani, mutta en löytänyt sitä. Menin äidin luo keittiöön ja sanoin, että söitkö sinä äiti suklaani? Äiti sanoi ettei ollut nähnyt suklaapatukkaani sen jälkeen kun olin sen huoneeseeni vienyt! Etsimme yhdessä sitä kauan, mutta sitä ei mistään löytynyt.
Asuntomme sijaitsi tämän vanhan talon toisessa kerroksessa. Sitä suklaata etsiessämme kuulin yht'äkkiä kun olohuoneen ikkunaan koputettiin. Kysyin äidiltä kuuliko hän sen ja äiti sanoi kuulleensa. Kohta koputus kuului keittiön suunnalta. Menimme yhdessä keittiöön ja katsoimme ulos pimeyteen ja siellä ei näkynyt mitään. Sitten kuului koputusta makuuhuoneen suunnalta eli täysin toisesta suunnasta kuin äsken! Minua pelotti, olin vasta lapsi ja kysyin, että pelottaako äitiä myös, äiti sanoi ettei pelota yhtään. Jälkeenpäin ollaan puhuttu tästä ja äiti sanoi, että hän ei ollut koskaan pelännyt niin paljon.
Koputtelu loppui siltä illalta.
Aamulla kun äiti lähti viemään minua päiväkotiin löysimme pihalta isot miehen kengänjäljet, ne olivat yhteensuuntaan, meidän talolle päin. Takaisinpäin jälkiä ei ollut. Ne lähtivät meidän pihakaivolta päin ja olivat tosiaan vain talomme suuntaan. Tarkistimme, että jälkiä ei ollut edes pihalta poispäin.
Asuin talossa vielä teini-ikäisenäkin ja muutaman kerran yksin ollessani kuulin koputtelua. Koskaan äänille ei selvinnyt mitään järkevää selitystä. Talo oli vanha ja se oli kuulunut romaniporukalle ennenkuin isoisäni oli ostanut sen itselleen.
~Nemi~
Kiitos linkistä, mutta en nyt tarkoittanut, että mikä Musta raamattu on vaan mikä siinä saa ihmisiä sekoamaan? Siis minkälainen teksti esim.?Bombay kirjoitti:Mulla on puolestaan parikin tuttua tullu täysin sekopäiseksi luettuaan normaalia raamattua, senkin pirullisen kirjan kanssa kannattaa pitää varansa.
Howler;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_raamattu
Kun nuorin poikamme asui vielä kotona, hän tuli koulusta kotiin. Ketään ei ollut kotona. Keittiössä (alakerrassa) ollessaan, hän kuuli mahtavan rytinän yläkerran suunnasta. Koira oli tullut vauhkoksi samassa rytäkässä.
Poika oli arvellut yhtäkkiä, että ehkäpä isä onkin jo kotiutunut ja mennyt yläkertaan painoja nostamaan ja joutunut onnettomuuteen. Eteisen oven avatessaan edessä olivat rappuja alas vyöryneet painonnostovehkeet, siis nuo renkaat, jotka painonnostopenkkiin värkätään.
Painonnostopenkki oli tilapäisesti sijoitettu eteisaulaan yläkertaan, koska huonetta oltiin järjestelemässä uuteen uskoon. Painonnostotelineet olivat ns. kananjalat (eli yksi tuki eteenpäin ja kolme taaksepäin). Poika oli kavunnut portaita ylös levyjen ohitse ja nähnyt pystyssä seisovat painonnostotelineet. Kuinka levyt olivat hypänneet telineistä lattialle ja siitä alakertaan, se jäi arvoitukseksi.
Poika oli arvellut yhtäkkiä, että ehkäpä isä onkin jo kotiutunut ja mennyt yläkertaan painoja nostamaan ja joutunut onnettomuuteen. Eteisen oven avatessaan edessä olivat rappuja alas vyöryneet painonnostovehkeet, siis nuo renkaat, jotka painonnostopenkkiin värkätään.
Painonnostopenkki oli tilapäisesti sijoitettu eteisaulaan yläkertaan, koska huonetta oltiin järjestelemässä uuteen uskoon. Painonnostotelineet olivat ns. kananjalat (eli yksi tuki eteenpäin ja kolme taaksepäin). Poika oli kavunnut portaita ylös levyjen ohitse ja nähnyt pystyssä seisovat painonnostotelineet. Kuinka levyt olivat hypänneet telineistä lattialle ja siitä alakertaan, se jäi arvoitukseksi.
-
Bleddyn
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 587
- Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 12:33 am
- Paikkakunta: K-S Survival Program.
Isomummollani oli viimeisinä vuosinaan metallinen kävelykeppi, joka natisi kovasti. Siitä äänestä aina tiesin hänen olevan tulossa huoneeseen. Kuulin kepin natinaa vielä useita kuukausia hänen kuolemansa jälkeenkin. Keppi tosin oli heitetty roskalavalle heti isomummon kuoleman jälkeen. Naurettiin silloin veljen kanssa, että juuri niin isomummon tapaista. Muista kummituksista kuuluu askelia tai koputuksia, meidän isomummosta kepin natinaa... 
Asuimme muutama vuosi sitten talossa, joka osoittautui myöhemmin hometaloksi. Ensimmäinen outo kokemukseni kyseisessä talossa oli kun heräsin yöllä ja tunne että huoneessa on joku tai jotain oli valtava. Mitään näkyvää huoneessa ei ollut ja samanlaista olotilaa ei kyseisen kerran jälkeen ole ollut. Seuraava tapahtuma oli kun kyseinen huone oli nyt lasten huoneena. Lapset olivat silloin 2 ja 3 vuotiaat. Istuimme vaimon kanssa olohuoneessa ja lasten huoneen ovi oli kiinni. Yhtäkkiä kuului askeleet, jotka tulivat ovelle asti(itse istuin n.2 metrin päässä ovesta). Ajattelimme että jompikumpi lapsista herännyt, mutta miksei aukaise ovea. Lopulta aukaisin oven ja lapset nukkuivat peittojensa alla niinkuin olivat nukahtaessaankin ollut. Tälllainen samanlainen tapahtuma tapahtui yhteensä 3 eri iltana. Asuimme kyseisessä talossa noin 2.vuotta. Kun olimme muuttaneet ja nukutin lapsia uudessa kodissa ensimmäisenä iltana niin poika kysyi että "tuleeko se sama täti seisomaan sängyn viereen niinkuin siellä edellisessä talossa?" Uskotteko, että kylmät väreet herahtivat selkäpiihin. Kuulin myöhemmin että talon ei edellinen, mutta sitä edellinen asukas oli naispuoleinen lääkäri, joka oli tappanut itsensä synnytys psykoosissa. Yrittiköhän hän saada meidät pois hometalosta =)
HUI SAATANA, näin mahdollisimman hillitysti ilmaistuna.lepajoki kirjoitti:Asuimme muutama vuosi sitten talossa, joka osoittautui myöhemmin hometaloksi. Ensimmäinen outo kokemukseni kyseisessä talossa oli kun heräsin yöllä ja tunne että huoneessa on joku tai jotain oli valtava. Mitään näkyvää huoneessa ei ollut ja samanlaista olotilaa ei kyseisen kerran jälkeen ole ollut. Seuraava tapahtuma oli kun kyseinen huone oli nyt lasten huoneena. Lapset olivat silloin 2 ja 3 vuotiaat. Istuimme vaimon kanssa olohuoneessa ja lasten huoneen ovi oli kiinni. Yhtäkkiä kuului askeleet, jotka tulivat ovelle asti(itse istuin n.2 metrin päässä ovesta). Ajattelimme että jompikumpi lapsista herännyt, mutta miksei aukaise ovea. Lopulta aukaisin oven ja lapset nukkuivat peittojensa alla niinkuin olivat nukahtaessaankin ollut. Tälllainen samanlainen tapahtuma tapahtui yhteensä 3 eri iltana. Asuimme kyseisessä talossa noin 2.vuotta. Kun olimme muuttaneet ja nukutin lapsia uudessa kodissa ensimmäisenä iltana niin poika kysyi että "tuleeko se sama täti seisomaan sängyn viereen niinkuin siellä edellisessä talossa?" Uskotteko, että kylmät väreet herahtivat selkäpiihin. Kuulin myöhemmin että talon ei edellinen, mutta sitä edellinen asukas oli naispuoleinen lääkäri, joka oli tappanut itsensä synnytys psykoosissa. Yrittiköhän hän saada meidät pois hometalosta =)
Tuo "Tuleeko se sama täti seisomaan sängyn viereen niinkuin siellä edellisessä talossa?" oli ylivoimaisesti pelottavinta mitä olen ikinä kuullut.
Nyt nukutaankin sitten pari seuraavaa yötä valot päällä
No huh huh. Mulla on kammo noista sängyn vieressä seisojista.. Tässä ei nyt ole mitään yliluonnollista, mutta kerran olen herännyt, ja vielä painajaisunesta, siihen, että joku ihmishahmo seisoo pimeässä huoneessa hiljaa sänkyni vieressä. Sadasosasekunnissa olen täysin hereillä ja yritän näytellä nukkuvaa, aivojen kelatessa täysillä tilannetta. Murtovaras? Raiskaaja? Entisen asukkaan haamu? Miten selän takana nukkuvan poikaystävän saisi vaivihkaa herätettyä? Kunnes hahmo kääntyy ja kävelee pois. Vähän ajan päästä eteiseen syttyy valo ja sen aikainen poikaystävä astelee terassille tupakille...Ja minä kun olin aivan varma, että se nukkui siellä selän takana.