Katupartiot korvaavat oikeuslaitoksen – Turkki vajoaa yhä syvemmälle
Teksti: Gareth Jenkins, Istanbul - Käännös: Matti Virtanen
17.7.2016
Turkissa neljännesvuosisadan asunut brittitutkija ja toimittaja Gareth Jenkins kertoo Talouselämän lukijoille arvionsa perjantai-iltana alkaneesta ja launtaiaamuna epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä. Jenkinsin mukaan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin käynnistämä oikeuslaitoksen puhdistus ja hallitsevan AKP-puolueen katupartioiden väkivalta ovat huolestuttava merkki Turkin vajoamisesta oikeudettomaan tilaan. Gülen-liikkeen syyllisyydestä kaappaukseen ei ole esitetty uskottavaa näyttöä.
Armeijan upseereiden epäonnistunut salahanke presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kaatamiseksi lauantain vastaisena yönä näyttää syöksevän Turkkia kohti entistä autoritaarisempaa hallintoa, syvemmälle poliittisen epävakauden ja yhteiskunnallisten jännitteiden aikaan. Maan koko oikeusjärjestelmä on uhattuna.
Ei mennyt kuin muutama tunti kaappausyrityksen alkamisesta, kun Erdoğan käytti sitä tekosyynä ottaakseen oikeuslaitoksen valtaansa: hän käski pidättää tuhansia tuomareita ja syyttäjiä, mukaan lukien perustuslakituomioistuimen ja korkeimman oikeuden jäseniä.
Erdoğan teki vaarallisen päätöksen myös yllyttäessään kannattajansa kaduille vastustamaan kaappaajia, sen sijaan että hän olisi luottanut hallitukselle uskollisiin turvallisuusjoukkoihin. Sosiaalisessa mediassa leviävät videot näyttivät kansanjoukkojen pahoinpitelevän ja lynkkaavan sotilaita, mukaan lukien varusmiehiä, joille kaappauksen johtajat olivat uskotelleet heidän olevan mukana sotaharjoituksessa.
Monet kaappausyritykseen liittyvät yksityiskohdat ovat yhä hämärän peitossa. Emme vielä tiedä mukana olleiden sotilaiden määrää emmekä sen johtajien nimiä. Yritys näytti kuitenkin alkaneen perjantai-iltana noin kello 22 paikallista aikaa Istanbulissa, kun sotilaat sulkivat molemmat Bosporinsalmen sillat.
Alkuvaiheessa saatiin myös tietoja Cobra-taisteluhelikoptereiden hyökkäyksestä Kansallisen tiedustelulaitoksen MIT:n päämajaan, ja kaupungilla kuului voimakas räjähdys poliisin erikoisjoukkojen päämajalta. Sekä MIT:n että poliisin erikoisjoukkojen johtajat on nimitetty poliittisin perustein, ja niiden tiedetään olevan uskollisia Erdoğanille.
Pääministeri keksi syyllisen
Tiedot yhteenotoista Istanbulissa ja Ankarassa lisääntyivät yön aikana, ja pieni joukko sotilaita otti haltuunsa valtiollisen Turkin yleisradion TRT:n päärakennuksen. Kaappaajat pakottivat uutisjuontajan lukemaan julistuksensa. Sen mukaan sotilaat kuuluivat ”Kotimaan rauhan neuvostoon”, jolla oli Turkin asevoimien tuki. Julistuksessa ilmoitettiin, että armeija on ottanut vallan, julistanut voimaan sotatilalain ja ulkonaliikkumiskiellon koko maahan.
Alussa epävarmuus oli suurta: tiedossa ei ollut, onko kaappareilla todellakin armeijan ylimmän johdon tuki, vai ovatko he vain pieni omin päin toimiva joukkio. Tilannetta pahensi se, ettei julkisuuteen saatu mitään lausuntoa Erdoğanilta itseltään, joka oli lomailemassa Välimeren rannalla. Myöskään hallitseva Oikeus- ja kehityspuolue AKP ei saanut julkisuuteen mitään lausuntoa tapahtumista.
Kesti yli tunnin ennen kuin yksi turkkilainen uutispalvelu sai puhelimeen pääministeri Binali Yildirimin. Hän myönsi, että ”pieni ryhmä” sotilaita yrittää järjestää vallankaappausta, mutta vakuutti hallituksen ottavan tilanteen pian hallintaansa. Pääministeri sanoi myös, että salaliittolaiset ovat Yhdysvalloissa maanpaossa olevan islamilaisen saarnaamiehen Fethullah Gülenin kannattajia.
Erdoğanin ja hänen entisen liittolaisensa Gülenin välit ovat huonontuneet nopeasti vuoden 2013 jälkeen, ja heidän välillään on menossa valtataistelu Turkin valtiokoneiston hallinnasta. Sen taistelun Erdoğan on nyt voittamassa.
Yön mittaan kävi selväksi, että kaappareita on selvästi enemmän kuin vain ”pieni ryhmä”. Mukana oli yksikköjä ainakin maavoimista, santarmijoukoista ja ilmavoimista. Heidän toimintansa keskittyi kuitenkin lähinnä Istanbuliin ja Ankaraan, kun muu maa näytti pysyvän rauhallisena. Samalla saatiin tietoja, joiden mukaan armeijan yksiköt ovat ottaneet yhteen, eli asevoimat eivät olleet liikkeellä yhtenäisenä.
Sosiaalisessa mediassa levinneiden vahvistamattomien huhujen mukaan Turkin armeijan esikuntapäällikkö Hulusi Akar ja useita muita asevoimien johtohenkilöitä olisi joutunut kaappareiden panttivangiksi ja kuljetettu piiloon salaisiin paikkoihin.
Katupartiot liikkeelle
Varhain lauantaiaamuna 16. heinäkuuta turkkilainen TV-kanava CNNTurk onnistui saamaan yhteyden Erdoğaniin matkapuhelimen Facetime-sovelluksella. Jossakin turvahuoneen kaltaisessa tilassa ollut presidentti näytti rasittuneelta ja järkyttyneeltä.
Samaan aikaan alkoi näyttää siltä, että kaappaajien määrä oli sittenkin suhteellisen vähäinen. Siitä huolimatta Erdoğan kehotti kannattajiaan kaduille vastustamaan kaappausyritystä, sen sijaan että hän olisi luottanut poliisiin ja muihin hänelle uskollisiin turvallisuusjoukkoihin.
Etenkin viimeksi kuluneen vuoden aikana AKP:n katupartiot ovat muuttuneet entistä aktiivisemmiksi. Niillä on ollut tapana paitsi osoittaa mieltään Erdoğanin puolesta, myös pelotella ja pahoinpidellä presidentin oletettuja vastustajia ja arvostelijoita. Esimerkiksi viime vuoden syyskuussa AKP:n katupartiot hyökkäsivät kymmeniin kurdien HDP-puolueen toimipaikkoihin eri puolilla Turkkia. Partiot huusivat Allahu Akbar (Jumala on suuri), ja tuhosivat myös Hurriyet-sanomalehden toimitusta Istanbulissa. Hurriyetiä kustantaa maan suurin mediayhtiö Dogan, joka omistaa myös CNNTurkin.
AKP:n hulinoitsijoita ei rangaistu mitenkään, ja Dogan-ryhmän tiedotusvälineistä on sittemmin tullut lähes kritiikittömiä Erdoğanin ja AKP:n äänitorvia.
Armeijan aluekomentajat eri puolilla maata odottivat aluksi komentoketjun mukaisesti hiljaisina pääesikunnan ilmoitusta hallituksen tukemisesta. Vähitellen kävi kuitenkin selväksi, että pääesikunnan johto oli tosiaankin otettu vangiksi, jolloin yksittäiset komentajat alkoivat oma-aloitteisesti julkistaa hallitusta tukevia kannanottoja ja kaappareille suunnattuja vetoomuksia kapinan lopettamisesta.
Istanbulissa sijaitsevan Ensimmäisen armeijan komentaja meni jopa niin pitkälle, että hän alkoi sijoittaa joukkoja lähelle kaappareiden valtaamia rakennuksia tarkoituksenaan vallata ne takaisin.
Joissakin paikoissa kapinalliset alkoivat antautua tajuttuaan, että heillä ei ollut asevoimien johdon tukea ja että hallituksen takana oli paljon enemmän sotilaita. Joissain paikoissa kaappaajat kuitenkin ryhtyivät tulitaisteluun poliisijoukkoja ja muita armeijan yksiköitä vastaan.
Yön ja aamun kuluessa sattui useita välikohtauksia, joissa sadat AKP:n katupartioiden jäsenet ottivat yhteen pienten kapinallisryhmien kanssa. Sosiaaliseen mediaan levisi videoita ja valokuvia, joka näyttivät AKP:läisten hyökkäävän sotilaita vastaan, ja joissain tapauksissa he myös lynkkasivat sotilaita, joista osa oli jo poliisille antautuneita varusmiehiä.
Pidätysten aalto
Lauantain puoleenpäivään mennessä suuri osa kaappaajista oli joko vangittu tai tapettu, mutta pieni osa miehitti edelleen valtaamiaan rakennuksia. Myös panttivankina olleet esikuntaupseerit oli tähän mennessä vapautettu. Kuolonuhrien määräksi ilmoitettiin virallisesti 265, joista 161 oli poliiseja, hallitukselle uskollisia sotilaita tai siviilejä. Kapinallisten tappioiksi ilmoitettiin yhteensä 104 kuollutta upseeria ja heidän komennossaan toiminutta varusmiestä. Pidätettyjen sotilaiden määrä nousi yli puolentoista tuhannen. Joukossa oli ainakin viisi kenraalia ja 29 everstiä.
Lauantai-iltapäivän aikana pidätettyjen määrä kasvoi nopeasti, ja illalla kiinni otettuja oli jo 3 500. Osa heistä ei ollut itse mukana kapinassa, mutta heidät pidätettiin epäiltynä osallisuudesta hankkeeseen.
Pian saatiin myös merkkejä siitä, etteivät kaikki pidätykset liittyneet kaappausyritykseen. Kävi ilmi, että pidätettyjen joukossa oli myös kolmanen armeijan komentaja kenraali Erdal Öztürk, joka oli jo perjantai-iltana tuominnut kaappauksen ja kehottanut siihen osallistuvia yksikköjä palaamaan kasarmeilleen välittömästi.
Huoli puhdistusten kiihtymisestä kasvoi lauantai-iltana, kun saatiin tieto 2 745:n tuomarin ja syyttäjän sekä 140:n korkeimman vetoomustuomioistuimen Yargitayn jäsenen pidätysmääräyksistä. Kiinni otettiin myös 48 valtioneuvoston oikeudellisen osaston Danistayn jäsentä sekä kaksi perustuslakituomioistuimen tuomaria. Kaikkia heitä epäillään osallisuudesta vallankaappausyritykseen. Kukaan ei ole selittänyt, miten näin nopeassa ajassa oli mahdollista kerätä näyttöä niin monen ihmisen osallistumisesta salahankkeeseen.
Oikeuslaitoksen edustajien pidätykset ovat erityisen huolestuttavia, koska Erdoğan on jo pitkään ollut turhautunut kyvyttömyyteensä hallita Turkin oikeuslaitoksen ylintä johtoa. Vuonna 2010 pääministerinä ollessaan hän oli saanut läpi perustuslaillisen muutoksen, joka antoi hallitukselle vallan määrätä tuomareiden ja syyttäjien nimityksistä.
Kesäkuuhun 2016 mennessä jo neljäsosa maan tuomareista ja syyttäjistä oli vaihdettu – kyseessä on Turkin oikeushistorian suurin mullistus. Ne syyttäjät ja tuomarit, jotka olivat olleet mukana AKP:tä vastaan nostetuissa jutuissa oli joko erotettu tai alennettu. AKP:n tukemia juttuja ajaneet syyttäjät ja puolueen toiveiden mukaisesti tuominneet oikeuden puheenjohtajat olivat puolestaan saaneet ylennyksiä.
Turkin korkea-arvoisimmat oikeusneuvokset ovat kuitenkin edelleen hallituksen ja presidentin ulottumattomissa, koska heitä suojelee eri laki. Ennen kaappausyritystä hallitus oli kuitenkin jo hyväksynyt lain, joka olisi antanut sille täyden vallan määrätä myös Yargitayn ja Danistayn nimityksistä. Oppositiopuolueet olivat yrittäneet estää muutoksen valittamalla siitä korkeimpaan oikeuteen.
Vanha syntipukki
Erdoğan ja AKP:n johtama hallitus eivät toistaiseksi ole esittäneet mitään todisteita siitä, että julkisuudessa usein mainittu islamilainen Gülenin liike olisi vastuussa kaappausyrityksestä. Gülenin kannattajien tiedetään kyllä saaneen jäseniään armeijan johtopaikoille viime vuosikymmenen puolivälissä, jolloin Gülen ja Erdoğan olivat vielä hyvissä väleissä.
Gülenistien määrä on kuitenkin vähäinen, ja suurin osa heistä on alemman tason upseereita, luutnantteja tai kapteeneja. Huhujen mukaan korkeintaan neljä tai viisi korkean tason upseeria voidaan lukea Gülenin kannattajiin.
Kaappausyrityksen kulku ei myöskään noudattanut Gülen-liikkeen toimintaperiaatteita. Vaikka järjestö onkin Turkin virallisella terrorismilistalla, sen ei ole koskaan osoitettu käyttäneen väkivaltaa tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Kun Gülen ja Erdoğan vielä olivat liittolaisia, myös poliisissa ja asevoimissa toimivat gülenistit ottivat osaa hallituksen vastustajien pidätyksiin, syyttämiseen ja vangitsemiseen. Silloin toimintaan liittyi kuitenkin usein hyvin suunniteltu propagandakampanja, jolla muokattiin yleistä mielipidettä epäiltyjä vastaan.
Nyt mitään suunnitelmallista kampanjaa ei ole nähty, mikä antaa syyn olettaa, että kaappauksen suunnittelijat ovat kemalisteja, Turkin tasavallan vuonna 1923 perustaneen Kemal Atatürkin kannattajia. Valtaosa Turkin asevoimien upseerikunnasta on edelleen maallista valtaa kannattavia kemalisteja.
Viime vuosina Turkin saamaton media on kuitenkin ottanut tavakseen kutsua kaikkia Turkin presidentin vastustajia ja arvostelijoita Gülenin kannattajiksi. Hallituksen julkinen reaktio kaappausyritykseen näyttää noudattavan samaa kaavaa.
Lynkkaajat vapaalla
Vielä huolestuttavampaa on Erdoğanin päätös käyttää AKP:n katupartioita kaappauksen pysäyttämiseen, sen sijaan että hän olisi käyttänyt turvallisuusjoukkojaan. Lauantaiaamuna sekä hallituksen edustajat että Turkin tiedotusvälineet ylistivät katupartioiden toimintaa.
Mitään ei ole ainakaan toistaiseksi tehty lynkkauksiin osallistuneiden rankaisemiseksi, vaikka ainakin yhdeltä sotilaalta katkaistiin kaula.
Erdoğan ja AKP kehottivat taas lauantai-iltana kannattajiaan menemään kaduille ”suojelemaan demokratiaa”. Tässä tilanteessa muiden puolueiden kannattajat tekivät viisaasti jäädessään kotiin.
