Birgitan ensimmäinen katoaminen vuonna 1970 olisi liittynyt hänen työhönsä tavalla, josta on esitetty näkemyksiä ja variaatioita ainakin Åkerlundin ketjun sivuilla 2-4, sekä joissain kohdin tätä ketjua. Työhön tai työpaikkaan liittyvää katoamista puoltavat mm. ainutlaatuinen poissaolo töistä ilmoittamatta, asunnon penkominen sekä oppikirjamainen lähtö siten, että pakka jää mystisesti auki. Kun halutaan jättää ihmettelijöille tilaa mahdollisimman monelle teorialle, kuten henkirikokselle, ei tietenkään oteta passia, pankkikirjaa yms. mukaan, nehän viestivät heti siihen suuntaan, että on lähdetty omaehtoisesti. (Ja oliko tilillä edes rahaa..) Tarkoitus on ollut lähteä salassa.
Miksi on haluttu lähteä salassa? Vastaus: kiinnijäämisen ja sen seurauksien pelossa. Luulen, että suojelu on avainsana. Joko Birgitta on otettu ja päässyt rikoksen todistamiseen liittyvään todistajansuojeluohjelmaan (luovuttanut ja ilmiantanut rikollista materiaalia viranomaisille), tai periaatteeltaan samantyyppinen suojelu on järjestetty jonkin tiedustelupalvelun toimesta, riippuen siitä, kenen hyödyksi hän on toiminut (Supo, Stasi, CIA..) Passilla ja ainakaan pienellä summalla markanpennosia ei ole ollut siinä mielessä merkitystäkään, että talo on tarjonnut uuden identiteetin, mlk. passin ja sopivan määrän rahaa uuden elämän aloittamiseen. Kun (jokin) valtio haluaa jotain, se maksaa siitä (jos ei surmaa.)
Asetelma, että Åkerlund olisi lähtenyt elävänä yksityiselämästään johtuvista syistä, ilman katoamiseen liittyvää yhteyttä johonkin tahoon, huutaa ensiksikin motiivia (miksi kokonaan pois kuvasta, eikö kevyempikin malli olisi riittänyt). Jopa ennenkaikkea asetelma huutaa järjestelyjä (osaaminen, paperit, resurssit). Myös tästä näkökulmasta vaikuttaa siltä, että jos Åkerlund on lähtenyt elävänä, on hän saanut katoamisessaan apua, ja kaikista avuntarjoajista sopivimmin tämäntyyppiset totaaliset näyttämöltä poistumiset kuuluvat juuri tiedustelupalvelujen osaamisalueisiin. (Tietenkin on mahdollista, että Åkerlund olisi itsenäisesti hankkinut alamaailmasta kaiken tarvittavan, mutta miksi tuo kaikki ja niin totaalinen ja taitava exit, jos henki ei ole vaarassa.)
Talon sepän kanssa on sorvattu paperit kuntoon. Uudeksi sukunimeksi on valikoitunut Silander, jälleen kahdeksankirjaiminen alunperin ruotsinkielinen nimi kuten oli myös Åkerlund. (Ko. sukunimissä on myös viisi samaa kirjainta: e,r,l,n,d.) Birgitta on uudessa identiteetissäänkin halunnut pitää etunimensä, koska on ilmeisesti pitänyt siitä, käyttihän hän jo Åkerlundina etunimenään alun perin toista nimeään Birgittaa (Karin Birgitta Åkerlund). Sukuminen vaihtaminen on ollut must, etunimen vaihtaminen ei välttämättömyys, joskin se olisi ollut suositeltavaa (!).
Birgitan luultavin pakopaikka on ollut Italia, Ranska tai Ruotsi. Italia on ollut Birgitan matkakohde myöhemminkin ystävineen ym. Birgitta on palannut Suomeen, kun se taho, jota hän on ollut karussa, on tavalla tai toisella rauhoittunut, tai jos se asia, josta Birgitan katoaminen on saanut alkunsa, on vanhentunut tai muuttunut muulla tavalla merkityksettömäksi. Myös jokin salainen tehtävä muualla on voinut olla mahdollinen, jos sitä ei ole päässyt toteuttamaan normaalilla tavalla (näennäisesti tavallisena ihmisenä, eli päältä katsoen avoimesti, mutta todellisuudessa kaksoisroolilla, yleensä johonkin peitetyöhön).
Birgitta on palannut Suomeen jossain vaiheessa vuosien 1974-1979 välillä, eli Apu-lehden artikkelin (jossa vanhemmat kaipaavat häntä ilmeisen aidosti) ja Salon Birgitta Silanderin ensimmäisen tiedossa olevan rekisteröinnin välillä. Lahjakas parturi-kampaaja ei välttämättä tarvitse alan koulutustakaan, ja tietenkin Birgitta on voinut tehdä alan töitä tai kouluttautua jo siellä missä on ollut paossa. Tiedossa ei ole, onko Åkerlundia kaipailtu ko. vuoden 1974 artikkelin jälkeen, joten mistäpä tietää, jos vanhempien kotiin Kauklahteen on jossain vaiheessa tupsahtanut todella yllättävä vieras (tuttu). Sattuneesta syystä he eivät kerro muille (vain korkeintaan aivan läheisimmille / luotetuimmille), että kauan kadoksissa ollut tytär on palannut. Kun viranomaiset ovat isompien tahojen käskystä hiljaa (ja olisivat muutenkin ehkä jo luovuttaneita), ja omaisetkin ovat saaneet (uudella identiteetillä elävän) läheisensä takaisin, ei mediaa töki enää kukaan, ja juttu vaipuu unholaan.
Tieto, että Silander olisi parturoinut jo 1960-luvulla, on niin toisen käden tietoa, että se voi johtaa väärille jäljille, mistä syystä koko teoria menetettäisiin mahdollisesti turhaan.
Yhtä hyvin kuin tieto voi olla totta, on tieto voinut saada alkunsa vaikkapa tämäntyyppisestä, varsin yleisestä rikkinäisestä puhelimesta: yksi iäkkäämpi rouvas- tai herrashenkilö on Sassyssa käydessään kertonut Wallinille, että hän on käynyt Birgitalla jo 1960-luvun lopulta alkaen. Entä jos hän muisti tai sanoi väärin, ja hän onkin todellisuudessa käynyt Birgitalla 1970-luvun lopulta alkaen, jolloin Birgitalla todistetusti on ollut parturiliike? Puhekielessä yhdestä kanta-asiakkaasta tulee helposti "on kanta-asiakkaita, jotka.." Yhdestä ihmisestä puhutaan tuontyyppisissä yhteyksissä helposti jälkeen päin monikossa silloin, kun ei käytetä henkilön nimeä. Henkilö ikään kuin "katoaa yhdeksi anonyymiksi samankaltaisten joukossa", vaikka tuo joukko, jota viitekehys määrittelee, olisi todellisuudessa jopa vain yksi ihminen. Mm. näistä syistä en laita ratkaisevaa painoa "käynyt Birgitan kampaamossa 1960-luvun lopulta" heitoille.Roly esitti hyvän kysymyksen, mitä Birgitta teki vuodet 1988-99. Syy voi olla tavanomainen (esim. kotona, tai muu työ), tai sitten syy liittyisi siihen, mitä ehkä jo Åkerlund loppuvaiheissaan teki (tiedustelutoimintaa tms.) Sitten se iso kysymys: miksi Birgitta olisi kadonnut uudelleen? Tätä on pohdittu reilut 100 sivua. Onko Birgitta tehnyt pitkän agenttiuran, vai onko hän tehnyt jonkin talouskuprun Suomen lakia vastaan, vai onko katoaminen elämäntapana.. on ihmisiä, jotka jopa ihannoivat totaalista exitiä, "jos vain häipyisi nykyisistä kuvioista". Mitä tulee Birgitan raha-asioihin, niin niistähän ei tiedetä mitään, vaan vain arvaillaan sen perusteella, miltä päältä päin näyttää, ja miten asiat yleensä ovat ko. tilanteessa. Joka tapauksessa, jos henkilö on jo kerran kadonnut erittäin onnistuneesti ja on ko. henkilö enää mahdollisissa tiedusteluhommissa tai ei, ei kynnys uuteen häipymiseen varmasti ole niin korkea kuin useimmilla ihmisillä. Elämä on myös niin ihmeellistä, että olisi virhe sulkea sellainen vaihtoehto pois, että Birgitta olisi surmattu vuonna 2015. Siinä tapauksessa kerran elävänä kadonnut katoaisi myöhemmin kuoleman kautta siten, että katoamiset näyttävät hyvin samankaltaisilta.
Jatketaan kahden elävänä katoamisen linjaa. Molemmat katoamiset ovat erinomaisesti toteutettuja. Tapauksia tarkastelevalle päällepäin näkyvä tulos ainakin on katoamisen syyn eri vaihtoehtojen sekamelska (erityisesti Silanderin tapauksessa). Toisaalta katoamiset ovat niin samankaltaisia, että liian räikeiksi jätetyt yhteydet ja samankaltaisuudet tapausten välillä ovat huomattavissa, mikä on ollut omalta osaltaan omiaan herättämään epäilyksiä. Samankaltaisuus on toisaalta "ymmärrettävää" siinä mielessä, että kun homma on kerran onnistunut, on lähtökohtaisesti paras ratkaisu olla muuttamatta radikaalisti mitään, ja jatkaa sillä sapluunalla, joka on toiminut ennenkin. Henkirikosten kohdalla puhutaan useita ihmisiä surmanneen surmaajan "kädenjäljestä" eli tietystä, ominaisesta tavasta tehdä surma. Nyt voisi puhua katoajan kädenjäljestä, joka näissä tapauksissa kieltämättä on huomiotaherättävän samankaltainen.
Molempien tulkitaan kadonneen keskellä Suomen suurinta kaupunkia kesäaikaan arkipäivänä, mahdollisesti valoisaan vuorokaudenaikaan. Ihmisvilinässä autoon nouseminen on looginen vaihtoehto, koska se herättää vähiten huomiota, eikä sitä todennäköisimmin rekisteröi kukaan. On myös huomattava, että sekä Åkerlundin että Silanderin katoamisessa on ensimmäinen poissaolo ylipäätään mistään ollut poissaolo työstä tai työhön liittyvästä tapaamisesta. (Kun miettii muita katoamisia, niin vain joissain tapauksissa kadonnut on puuttunut ensimmäisenä työyhteyksistä, useimmin tyhjä tuoli ilmenee ensimmäisenä jossain muualla kuin työpaikalla.)
Taka-Töölö, Etu-Töölö, Hakaniemi, kahvila Marskinbaari (ja myös Vanha Ylioppilastalo) ovat kaikki maksimissaankin vain reilun parin kilometrin päässä toisistaan. Tälle alueelle sijoittuvat Åkerlundin asunto, sekä Åkerlundin että Silanderin tiedossa olevat työpaikat ja katoamispaikat, sekä myös kv. tiedusteluyhteyksiin "erikoistunut" kahvila Marskinbaari. Birgitta on siis Suomessa ollessaan operoinut päivittäin hyvin pienellä alueella, joka on myös Suomessa tapahtuneen taannoisen (ja tapahtuvan nykyisen?) tiedustelutoiminnan polttopiste. Alue sisältää ministeriöiden, virastojen ja monien muiden hallinnollisten ja poliittisten organisaatioiden toimistoja (joista joihinkin kv. tiedustelu on ollut / on soluttautunut). Ylipäätään alue voidaan nähdä tavallaan Suomen keskuksena, liittämättä tähän arvolatauksia. Tästä näkökulmasta on luonnollista, että agentti hakeutuu tuolle alueelle, tai kääntäen, tuolla alueella elävää henkilöä (myös nuorta) yritetään värvätä tiedustelutoimintaan todennäköisemmin kuin muualla, tai ylipäätään mahdollisuudet randominakin sekaantua tiedustelutoimintaan ovat suurimmat.
Tiedustelutoiminnan esiintyminen Suomessakin on ollut moninaista, ja sen lonkeroita eri instansseihin voi vain arvailla aiheesta kirjoitettujen julkaisujen lisäksi. Keskeistä tässä yhteydessä on perusymmärrys siitä, että tiedustelua ei ole Suomessa ollut vain Bond-elokuvissa, vaan etenkin kylmän sodan aikana se oli täyttä totta, ja siihen saattoi joskus sekaantua kantaväestökin olematta varsinaisesti agentti. Ja edelleen, mitä onnistuneempaa on ollut salaus, sitä enemmän ihmetellään jälkeen päin, että näinköhän oli noin, voiko olla totta.. Homma vaan kun ei toiminut ennen eikä jälkeen päin niin, että agentti esittäytyy tyyliin: "Olen vakooja Se ja Se päivää. Palvelen Suomessa valtion X laskuun, tehtäväni on urkkia täältä niitä ja niitä tietoja. Tehtäväni on liittynyt myös neiti Åkerlundiin/Silanderiin.."
Tai kävikö Birgitta mahdollisesti jonkun asiakkaan kotona? Oletan osan kanta-asiakkaista olleen Birgittaa vanhempia tai samanikäisiä, joten joillekin liikkuminen voi olla hankalaa. Ja sitä kautta on voinut tapahtua jotakin jonkun toimesta tai tulla jokin syy, miksi piti kadota.