Aizerbaidzan kirjoitti:Inner circlen linkkaamasta Ilta-Sanomien uutisesta:
Ilta-Sanomat kirjoitti:HUSSEIN vastusti Varsinais-Suomen käräjäoikeuden istunnossa säilössä pitämistään ja pyysi päästä vapaaksi. Hän kertoi, ettei aio piileskellä tai paeta, vaan toivoo voivansa jäädä Suomeen. Husseinin mukaan hän voisi asua sukulaisensa luona Helsingissä. Sukulaisia asuu myös Ruotsissa ja Nigeriassa, mutta Somaliassa Husseinilla ei ole kertomansa mukaan mitään. Somaliassa on Husseinin mukaan vaarallista.
Mitä Husseinilla Suomessa sitten on?
V: Ex-vaimo ja kaksi lasta, unohtamatta muslimiyhteisöä, mikä ei välitä vääräuskoisten poistamisesta.
Toinen Husseinin lapsista taisi jossain vaiheessa puolustella iskäänsä, geenit mahtoivat velvoittaa, muuten en ymmärrä. Kannattaa lukea tämä tuolta vuosien takaa, niin tajuamme millaisia petoja keskuudessamme liikkuu:
Lennox kirjoitti:Tästä aiheesta on vaikeaa löytää puolueetonta tekstiä, mutta ohessa kuitenkin kaksi kattavinta tapausta käsittelevää artikkelia.
15-VUOTIAAN KOULUTYTÖN SURMA SUUTUTTI KOKO SUOMEN
Teksti: Pentti Eerikäinen
Ensin lehdissä oli vain pieni uutinen henkirikoksesta. Seuraavina päivinä rävähtivät lööppeihin jättiotsikot muukalaisesta, joka oli surmannut nuoren koulutytön. Otsikoista nousi esiin ensin tyrmistys, suru, viha, katkeruus. Vieläkään ei oikein tajuta, mitä Tampereella tapahtui 10.11.1995. Sinä perjantaina Tuuli Ikonen, 15, päätti lähteä koulun jälkeen Tampereen Aitolahdesta Koskikeskukseen tapaamaan kavereitaan.
Tuuli ei ollut mitään jenginuoria tai asuntolähiöiden häiriköitä. Hän kuului seurakuntanuoriin ja olisi seuraavana kesänä mennyt rippileirille isoseksi. Koulussa Tuuli oli luokkansa huippuja, sillä keskiarvot olivat olleet reilusti yli yhdeksän, eikä hänen vanhemmillaan ollut pelkoa tyttärensä joutumisesta huonoille teille tai kaupungille yökausiksi jäämisestä.
Kello 19.40 Tuuli nousi kaverinsa kanssa bussiin, jolla lähti kohti kotiaan. Kaveri jäi aikaisemmalle pysäkille kuin Tuuli. Sitä 15-vuotias tyttö ei tiennyt, että hänen pari vuotta nuorempi sisarensa oli kulkenut vähän aikaisemmin samaa reittiä kotiin päin.
Maalliseen kotiinsa Tuuli ei koskaan päässyt.
Aitovuorentiellä hänen kimppuunsa syöksyi tumma mies. Tuuli yritti rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta hyökkääjä sai raahatuksi hänet tiensivuun. Hänellä oli puukko ja hän löi. Monta kertaa. Mielipuolisesti. Harkitusti...
Tampere suri
Paikalle osui auto, jonka valokiiloihin puukkomies joutui. Hän säntäsi pakoon, minkä vuoksi autoilija kiiruhti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Hälytys tapahtui nopeasti. Ambulanssi ja poliisi olivat pian paikalla, mutta Tuulin elämää ei voitu enää pelastaa.
Poliisi lähti suurin joukoin takaa-ajoon. Tytön surmaaja ei saanut kadota yöhön. Neljän tunnin jäljityksen aikana tuli yksi uhri lisää, kun takaa-ajava poliisikoira syöksyi tietä ylittäessään auton alle ja kuoli.
Mies saatiin kiinni ja vietiin poliisin suojiin Tampereelle.
Seuraavan päivän lehtiin ehti pieni uutinen Tampereella tapahtuneesta henkirikoksesta.
Isot otsikot räjähtivät ihmisten silmille vasta sunnuntaina ja maanantaina. Pian ne muuttuivat nimiksi, osoitteiksi, luokkakaveriksi, ystäväksi, tuttavaksi. Suruksi ja suuttumukseksi. Itkuksi ja ikäväksi.
Suru-uutinen tavoitti Tuulin vanhemmat pikkujoulujuhlasta.
Isänpäivä oli sunnuntaina. Tuulin pöydällä oli valmiiksi tehty isänpäivän kortti. Se jäi antamatta. Jäljellä oli vain suuri suru. Kaikkein kovin, mikä isää ja äitiä, sisarta ja veljeä voi koskaan kohdata.
Suru ja suuttumus levisi Tampereelle ja pian koko Suomeen.
Erityisen voimakkaasti se kosketti Tuulin koulua, jossa kuolema vieraili jo toisen kerran kahden vuoden sisällä. Edellinenkin uhri oli nuori tyttö, jonka häiriintynyt poika surmasi.
- Niin kaunis on maa, niin kirkas on taivas, lauloivat itkevät koulukaverit Tuulin muistojuhlassa.
Kuin Kyllikki Saari... Tuuli Ikosen julma kohtalo takertui lehtien etusivuille poikkeuksellisen tiukasti. Surmapaikasta tuli tamperelaisten vaelluskohde ja hiljentymispaikka. Kynttilät paloivat lumihangessa viikkokausia Tuulin rippikuvan vieressä.
Tampereella järjestettyyn hengelliseen muistojuhlaan kokoontui yli 5000 ihmistä.
Vanhempien mieliin palasi Suomen tunnetuin rikostapaus, Kyllikki Saaren surma. Ihmiset muistavat Kyllikin rippikuvan ja surmayön, jolloin uskonnollismielinen tyttö surmattiin kotimatkallaan.
Tänä aikana on poikkeuksellista, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset lähtevät liikkeelle ilmaisemaan suuttumuksensa ja surunsa.
Tuulin vanhemmat tulivat avoimesti julkisuuteen. He näyttivät surunsa julkisesti. He tuomitsivat teon ja tekijän. He kyselivät: - Miksi? Miksi? Miksi?
Silti he eivät halunneet lietsoa vihaa. Siksi he eivät vaatineet kostoa samalla mitalla. - Tuulin hautajaiset olivat kauniit, sanoi Tuulin isä ajankohtaisen kakkosen suorassa lähetyksessä.
- Tuulin on nyt hyvä olla. Lepää rauhassa lapseni.
Tuuli Ikosen siunaustilaisuudessa jokainen isä ja äiti tajusivat, millainen onnettomuus Ulla ja Kari Ikosta oli kohdannut.
Abdikarir Osman Hussein
Tampereen poliisivankilassa lojui lavitsallaan Somalian kansalainen Abdikarir Osman Hussein (26).
Hän oli autuaallisen tietämätön siitä, millaisen myrkyn oli Tampereelle ja koko Suomelle kylvänyt.
Toisaalta kesti jonkun aikaa ennen kuin Suomi tiesi, millainen mustan marraskuun mies tämä herra Hussein on: 19.11.1993 Abdikarir Osaman Hussein raiskasi puukolla uhaten 13-vuotiaan tamperelaistytön!
Nyt Abdikarir Osman Husseinin epäillään surmanneen 15-vuotiaan Tuuli Ikosen.
Kaksi tyttöä, kaksi lasta, mutta yksi ja sama mies!
Silti tämä mies on itsekin isä. Hänellä on kaunis suomalainen vaimo ja kaksi pientä lasta.
Suuri kysymys on tiedotusvälineissä ollut: miksi tätä somalia ei karkotettu ensimmäisen rikoksen sovituksen jälkeen?
Häntä ei voitu karkottaa. Hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta. Hänellä ei ollut pakolaisstatusta, vaan hän oli saanut oleskeluluvan ns. humanitäärisistä syistä. Korkein hallinto-oikeus olisi luultavasti kumonnut karkotuspäätöksen.
Suomeen herra Hussein saapui somalien suuressa aallossa Venäjän kautta. Tammikuussa 1993 hän avioitui suomalaisnaisen kanssa. Ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna.
Pariskunta asui Tampereen Hervannassa Y-säätiön omistamassa kolmen huoneen ja keittiön käsittävässä huoneistossa. Työtä hänellä ei ollut, joten yhteiskunta piti perheestä huolen.
13.tammikuuta 1994 Hussein tuomittiin 13-vuotiaan tytön väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta 2 vuoden ja 10 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen.
Hän vapautui syksyllä 1995 ja surmasi kahden kuukauden kuluttua Tuuli Ikosen.
