Rikollinen Psykiatria?

[Aps4]

Onko kukaan muu huomannut että psykiatrisessa hoitojärjestelmässä on jotain pahasti pielessä? Oletteko miettineet minkälaisia rahoja siinä on kiinni? Lääkebisnes on miljardikauppaa. Psykiatrin keskivertopalkka on 6000 euroa kuukaudessa. Oletteko koskaan tavannut psykiatrisen puolen lääkäriä joka koskaan tekee mitään muuta kuin määrää lääkkeitä? Automaattisesti, lyhyen keskustelun aikana jolloin lääkäri usein ei edes paljoa katso potilasta vaan tietokoneen näyttöä. Oletteko huomanneet kuinka helposti lääkehoito aloitetaan ja kuinka vastahakoisesti lopetetaan? Jos potilas saa erityiskorvauksen ja maksaa lääkkeistä 3 euroa niin Kela maksaa ylijäävän osan ( esim. 97 euroa ) ja lääkefirma saa täyden hinnan. Jokainen osastohoidossa ollut tietää kuinka samaa lääkeyhdistettä määrätään lähes kaikille, vaikka diagnoosit olisivat ihan erilaisia. On syytä epäillä että tämäkin tapahtuu rahan takia, lääkkeen halvempaa versiota ei ole vielä markkinoilla ja niinpä saadaan paremmat voitot. Esim. viimevuosina pitkävaikutteiset lääkkeet, Seroquel prolong. Kuinka moni potilas lopullisesti ja kokonaisvaltaisesti paranee? Mitä jos sinulle kerrottaisiin että olet parantumattomasti sairas, vaikka ET OIKEASTI OLISI? Kuka siitä hyötyisi? Onhan rahallisesti kannattavampaa että potilas pysyy sairaana, tuote myy.

[TiiaStiina]

Jos psykiatrin omainen sairastuu, onkohan samoista oireista sama hoito. Määrääkö psykiatri yhtä huolettomasti lääkkeitä omalle lapselleen kuin potilaille?

[Destiny]

No, lääkärin työ nyt sattuu olemaan sairauksien hoito ja usein sairauksia hoidetaan lääkkeillä. Sama lääke voi purra moneen vaivaan, esim. antibiootti voi olla sama, vaikka hoidettava kohde ei. Eri tulehdukset voivat hoitua yhdellä ja samalla antibiootilla. Samalla tavalla yksi lääke voi hoitaa erilaisia vaivoja pääkopassa.

Ei somaattisellakaan puolella lääkäri kauaa kuuntele ja usein vastaanotolta lähdetään lääkemääräyksen kanssa.

Mielipuolen ongelmat ovat lisääntyneet valtavasti länsimaissa. On hyvin tarpeellista kehitellä uusia lääkkeitä ja markkinat ovat hyvät eli alalle tulee tiiviiseen tahtiin uusia lääkkeitä ja toki niitä markkinoidaan käyttöön. Lääketutkimus ei ole ilmasta, kyllä siihen tarvitaan rahaa ja sitä tulee lääkemyynnillä. Lääketutkimusta ja kehitystyötä tekevät pääasiassa lääkefirmat. Jos ei rahaa tule, loppuu tutkimus- ja kehitystyö.

Eli miten psykiatriassa sitten pitäisi teidän mielestä hoitaa potilaita? Tarve on kuitenkin valtava.

[TiiaStiina]

En vastaa, korkeintaan kysyn ja ihmettelen. Tuttavani kertoi psyykenlääkkeitä käyttävästä omaisestaan. Lääkkeen, jonka yksi lääkäri oli määrännyt aivan huolettomasti, seuraava oli kieltänyt järkyttyneenä. Kuka loppujen lopuksi tietää kaikista vaikutuksista ja sivuvaikutuksista? Ja jos ei tiedetä, mikä silloin ratkaisee?

[Destiny]

Onhan vaikutukset ja sivuvaikutukset tutkittu ja niistä löytyy yleensä pitkä lista, joka tulee lääkepaketin mukana. Kuitenkin jokainen reagoi lääkkeisiin yksilöllisesti eli lopulta se on potilas, jonka tulee ottaa yhteyttä lääkäriin, jos lääkkeen kanssa tulee ongelmia. Joku lääke voi sopia yhdelle, mutta ei toiselle, vaikka vaiva olisi sama. Ja tämä koskee kaikkia lääkkeitä.Kukaan ei voi millään tietää kaikkia vaikutuksia kaikilla potilailla, se on mahdotonta ja tämä varmastikin korostuu lääkkeillä, jotka vaikuttavat niinkin ihmeelliseen ja monimutkaiseen asiaan, kuin aivot ja aivotoiminta. Ihmisen aivotoiminta ja mieli on jo itsessään asia, mistä ei tiedetä likikään kaikkea.

Mikä ratkaisee? Lopulta potilas itse, jos ei ole pakkohoidossa. Potilaalla on vaiva, sairaus tai ongelma, johon hakee apua ja lääkäri antaa parhaaksi katsomansa hoidon/avun. Se on sitten potilaan päätös, käyttääkö hän saadun avun esim.lääkkeen. Kaikki toimi sisältää riskejä. Leikkauksissa on riskit, lääkkeillä on riskit. Se on sitten puntaroitava, onko hyöty haittaa isompi ja kannattaako riski ottaa. Lääkäri tarjoaa avun, mutta tarjotusta voi kieltäytyä, poislukien pakkohoito.

Jos laittaa itsenä lääkärin asemaan, niin voisi ajatella, että eivät he halua pahaa potilaille, he haluavat auttaa, se on heidän työnsä ja he ovat käyneet vuosia koulua päästäkseen työhönsä. En ymmärrä, mitä heidän pitäisi nyt sitten mielestänne tehdä? Varauksella suhtaudun myös tarinoihin kummin siskon kaimoista. Niistä puuttuu toinen puoli tarinaa, sen vastapuolen näkemys.

[TiiaStiina]

En nyt ihan laskisi vain sen varaan, etteivät lääkärit tahallaan kiusaa potilaita. Tuolla sanotaan että EU:ssa vain noin puolet vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivistä henkilöistä saa asianmukaista hoitoa:

http://ec.europa.eu/health/newsletter/1 ... ter_fi.htm

Onko tilanne oleellisesti parempi Suomessa? Hieman epäilen.

[Aps4]

Paperilla tämäkin näyttää hyvältä, mutta todellisuus on paljon karumpi. Psykiatria luulee löytäneensä vastauksen ja oikeanlaisen hoidon mielenhäiriöihin vaikka itseasiassa ei ole sitä löytänyt. Usein hoito ( =Lääkitys ) aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä se ratkaisee. Psykiatria on vakiinnuttanut asemansa ja nauttii lain turvasta sekä korkeasta rahallisesta hyödystä. Potilas on usein syrjäytynyt ja minimituloinen ja sellaisena hänet myös pidetään. Useimmiten potilas ei parane, ei eheydy, ei pysty pääsemään työelämään takaisin. Tällöin syytetään uhria eli potilasta itseään. Järjestelmä on täynnä näkymätöntä väkivaltaa. Miten tällainen sitten voi jatkua jos hoito on näin virheellistä eikä juuri kukaan parane? Koska A. Uhri Vaikenee, hän on niin alistetussa asemassa, heikoilla. Ja koska B. kuvio on rahallisesti tuottoisa, lääkefirmoille ym, se jatkuu. Koska C. Läheiset ovat usein niin auktoriteetti-uskovaisia että uskovat ennemmin valkotakkista "asiantuntijaa" kuin rakasta läheistä. Myös potilas saattaa luottaa lääkäriin enemmän kuin itseensä. Kuvitelkaa hammaslääkäriä jonka potilaista vain 1 prosentin hampaat paranee? Kipulääkkeiden myynti lisääntyisi huimasti!

[TiiaStiina]

Psykiatria on hirttäytynyt rahallisen hyödyn maksioimintiin. Potilas jää retuperälle, vastaanotolla häntä ei edes vilkaista. Lääkäri kumartaa tietokoneen näytölle. Raha juoksee.

Tähän kun saisi vielä kuvituksen.