Auerin muistelmat

[Kuolemannaakka]

Saiko joku muuten Auerilta tai kustantajalta vastausta viestiinsä? Minä en ainakaan saanut. Oisko sitten johtunut siitä, etten laittanut yhteystietojani vielä ekaan viestiin, epäterveen varovaisuuden vallassa.

Anneli menetti nyt sitten yhden kirjan myyntitulot, kun olisin kolme ostanut. Nyt ostin vain kaksi=)

[Kuolemannaakka]

Saiko joku muuten Auerilta tai kustantajalta vastausta viestiinsä? Minä en ainakaan saanut. Oisko sitten johtunut siitä, etten laittanut yhteystietojani vielä ekaan viestiin, epäterveen varovaisuuden vallassa.

Anneli menetti nyt sitten yhden kirjan myyntitulot, kun olisin kolme ostanut. Nyt ostin vain kaksi=)

No, toisaalta en bannin vuoksi saanut alennuskoodia (kiitos vain lähettäneelle!), eli tuli maksettua kymppi ylimääräistä...


Ei menny ihan putkeen=)

[Päämiäs]

Kiinnostuneiksi [email protected]
ilmoittautuneet (omalla nimellään) ovat saaneet ensimmäisen luvun ja muutakin mukavaa.
http://intokustannus.fi/kirja/murhalesken-muistelmat/

Murhalesken muistelmien ensimmäinen luku, ole hyvä!
[email protected]
2.9.2016
Ohessa on Murhalesken muistelmien ensimmäinen luku, ole hyvä!
Pahoittelemme pientä viivettä tuotantoaikataulussa: kirja ilmestyy 16.9.2016. Lämpimät kiitokset kaikista kysymyksistä ja kommenteista! Ne on välitetty Annelillle.

Anneli esiintyy Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa la 17.9. klo 13,
Turun Akateemisessa kirjakaupassa ma 19.9. klo 17 ja
Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa 1.10. klo 14.
Järjestämme lisää kirjakauppaesiintymisiä loka- ja marraskuussa eri puolilla Suomea. Tervetuloa!
Lisäksi Auer esiintyy Helsingin Kirjamessuilla avajaispäivänä torstaina 27.10. kolme kertaa ja lauantaina 29.10. ainakin kerran.
--kustantaja

[Kuolemannaakka]

Kiinnostuneiksi [email protected]
ilmoittautuneet (omalla nimellään) ovat saaneet ensimmäisen luvun ja muutakin mukavaa.
http://intokustannus.fi/kirja/murhalesken-muistelmat/

Murhalesken muistelmien ensimmäinen luku, ole hyvä!
[email protected]
2.9.2016
Ohessa on Murhalesken muistelmien ensimmäinen luku, ole hyvä!
Pahoittelemme pientä viivettä tuotantoaikataulussa: kirja ilmestyy 16.9.2016. Lämpimät kiitokset kaikista kysymyksistä ja kommenteista! Ne on välitetty Annelillle.

Anneli esiintyy Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa la 17.9. klo 13,
Turun Akateemisessa kirjakaupassa ma 19.9. klo 17 ja
Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa 1.10. klo 14.
Järjestämme lisää kirjakauppaesiintymisiä loka- ja marraskuussa eri puolilla Suomea. Tervetuloa!
Lisäksi Auer esiintyy Helsingin Kirjamessuilla avajaispäivänä torstaina 27.10. kolme kertaa ja lauantaina 29.10. ainakin kerran.
--kustantaja

No ois siihen ekaan viestiin nyt voinut vastata, jonka sinne laitoin. Kun laitoin, että laitan sitten toimitusosoitteen, kunhan saan ensin tähän vastauksen, että on varmasti oikea osoite kyseessä... ja tilasin kolme kirjaa=)

Ei tainnut Auer itse niitä viestejä lukea lainkaan...

[Kuolemannaakka]

Hehheh, tulipa hölmöiltyä urakalla

Kyllähän sieltä vastaus tuli, mutta olin käyttänyt sähköpostiosoitetta, jota en tarkistanut=)) Meni vitosen alennus ohi suun, tai siis kympin, kun pari kirjaa ostin=) No, hyvään tarkoitukseen...

Tosin jos luvataan, että vastataan kesällä, niin vois sitten kesällä vastatakin...

[Caldera]

Minä en ole saanut kirjaa vielä ollenkaan. Tämä varoituksen sanana niille, jotka kuvittelevat kuten minä että puolitoista kuukautta ennen julkaisua tilattu kirja tulisi jotenkin etuajassa tai edes julkaisupäivään mennessä.

[Tiina]

Tästä opuksesta taitaa tulla kirjastojen kaikkien aikojen lainatuin kirja. Varauksia uutisten mukaan tehty jo niin paljon.

[Frankie]

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/auerin- ... 1473955893

Auerin kohukirja ei lunasta lupauksia: Epäilyt murhaajasta jäävät ilmaan
KOTIMAA16.9. 12.03 Päivitetty 12.18
INKA SOVERI

Anneli Auerin kirja ei lunasta lupauksia.


Harri Aalto
Pori
”Nyt on aika paljastaa tarinan roistot ja sankarit, tuoda esiin likainen peli kulissien takana ja tehdä samalla paluu takaisin alkujuurille joulukuuhun 2006: kuka murhasi mieheni Jukka S. Lahden.”
Oloissamme ainutlaatuisen henkirikostutkinta- ja oikeussalimyllytyksen Ulvilan surman pääepäiltynä vuosina 2009–2015 läpi käynyt Anneli Auer lupasi kustantajan mukaan näin kirjastaan Murhalesken muistelmat (Into Kustannus 2016).

Kirja julkaistiin tänään perjantaina.

Auer ei kuitenkaan lunasta lupauksiaan. Kirja ei sisällä sensaatiomaista paljastusta Auerin aviomiehen murhaajasta.

JENNI GÄSTGIVAR /ARKISTO
23928571.jpg
Anneli Auerin muistelmat julkistettiin perjantaina. Tässä kuvassa hän on kuvattuna SuomiAreena-tapahtumassa, Tuomas Enbusken haastattelussa.

Auer on saanut kokoon vain kirjavan tukun omia epäiltyjään. Heitä riittää pitkin matkaa, ja osa kaatuu omaan mahdottomuutensa jo Auerin omassa pyörittelyssä.

Auerin henkilökohtainen pääepäilty on Luvatan tehtaalta Porista (aiemmin Outokumpu Poricopper Oy) vuosia ennen Ulvilan surmaa irtisanottu mies, joka olisi syystä tai toisesta myöhemmin katkeroinut tehtaan henkilöstövalmentajana toimineelle sosiaalipsykologi Jukka S. Lahdelle.

Poliisi tarkasti aikanaan tämänkin miehen mahdollisen osallisuuden Lahden murhaan, mutta minkäänlaista näyttöä ei löytynyt.

Myöskään Auerin kirjassa esittämät salaliittoteoriat ”likaisesta pelistä kulissien takana” eivät tuo esiin mitään sellaista uutta, mitä hän ei olisi kertonut julkisuuteen aiemmin jo blogisivustollaan.

Kuten netissä, Auer nimeää myös kirjassaan poliisit, syyttäjät sekä muun muassa käräjäoikeuden tuomarit, jotka vainosivat häntä. Kirjasta ei kuitenkaan selviä, miksi Auerista olisi väen väkisin haluttu tehdä syyllistä.

Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin murhaepäilyistä helmikuussa 2015. Hän on nyt ehdonalaisessa vapaudessa Turun hovioikeuden langettamasta 7,5 vuoden vankeusrangaistuksesta, jonka perusteena olivat törkeät seksuaalirikokset.

[Päämiäs]

Anneli Auer vieraili kirjakaupassa Tampereella – kirjanostajat ottivat selfieitä Auerin kanssa
Kotimaa17.9.  13.57
Anneli Auer jakoi omistuskirjoituksia Suomalaisessa kirjakaupassa Tampereella.
Tuomas Rimpiläinen
Aamulehti

Noin 90–100 ihmistä saapui kuuntelemaan Anneli Auerin kirjaesittelyä Tampereella Suomalaisessa kirjakaupassa. Paikalla oli useita vartijoita, ja poikkeuksellisesti vain liikkeen Hämeenkadun puoleinen ovi oli auki.

Tilaisuus sujui rauhallisesti. Auerille esitettiin yleisöstä vain muutama kysymys, eivätkä ne sisältäneet minkäänlaista kritiikkiä. Auer esiintyi yhtä rauhallisesti kuin aiemmissakin julkisissa esiintymisissään.

Tilaisuus alkoi kello 13 ja jatkui puolisen tuntia. Sen jälkeen Auer jakoi vielä omistuskirjoituksia kirjansa ostaneille. Vuorot jaettiin vuoronumeroilla.

Omistuskirjoitusten jaon yhteydessä osa omistuskirjoituksen hakeneista otti Auerin kanssa selfieitä ja osa asettui Auerin kanssa tuttaviensa kuvattavaksi
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/anneli- ... in-kanssa/

[Xerxes]

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/auerin- ... 1473955893

Auerin kohukirja ei lunasta lupauksia: Epäilyt murhaajasta jäävät ilmaan
KOTIMAA16.9. 12.03 Päivitetty 12.18
INKA SOVERI

Anneli Auerin kirja ei lunasta lupauksia.


Harri Aalto
Pori
”Nyt on aika paljastaa tarinan roistot ja sankarit, tuoda esiin likainen peli kulissien takana ja tehdä samalla paluu takaisin alkujuurille joulukuuhun 2006: kuka murhasi mieheni Jukka S. Lahden.”
Oloissamme ainutlaatuisen henkirikostutkinta- ja oikeussalimyllytyksen Ulvilan surman pääepäiltynä vuosina 2009–2015 läpi käynyt Anneli Auer lupasi kustantajan mukaan näin kirjastaan Murhalesken muistelmat (Into Kustannus 2016).

Kirja julkaistiin tänään perjantaina.

Auer ei kuitenkaan lunasta lupauksiaan. Kirja ei sisällä sensaatiomaista paljastusta Auerin aviomiehen murhaajasta.

JENNI GÄSTGIVAR /ARKISTO
23928571.jpg
Anneli Auerin muistelmat julkistettiin perjantaina. Tässä kuvassa hän on kuvattuna SuomiAreena-tapahtumassa, Tuomas Enbusken haastattelussa.

Auer on saanut kokoon vain kirjavan tukun omia epäiltyjään. Heitä riittää pitkin matkaa, ja osa kaatuu omaan mahdottomuutensa jo Auerin omassa pyörittelyssä.

Auerin henkilökohtainen pääepäilty on Luvatan tehtaalta Porista (aiemmin Outokumpu Poricopper Oy) vuosia ennen Ulvilan surmaa irtisanottu mies, joka olisi syystä tai toisesta myöhemmin katkeroinut tehtaan henkilöstövalmentajana toimineelle sosiaalipsykologi Jukka S. Lahdelle.

Poliisi tarkasti aikanaan tämänkin miehen mahdollisen osallisuuden Lahden murhaan, mutta minkäänlaista näyttöä ei löytynyt.

Myöskään Auerin kirjassa esittämät salaliittoteoriat ”likaisesta pelistä kulissien takana” eivät tuo esiin mitään sellaista uutta, mitä hän ei olisi kertonut julkisuuteen aiemmin jo blogisivustollaan.

Kuten netissä, Auer nimeää myös kirjassaan poliisit, syyttäjät sekä muun muassa käräjäoikeuden tuomarit, jotka vainosivat häntä. Kirjasta ei kuitenkaan selviä, miksi Auerista olisi väen väkisin haluttu tehdä syyllistä.

Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin murhaepäilyistä helmikuussa 2015. Hän on nyt ehdonalaisessa vapaudessa Turun hovioikeuden langettamasta 7,5 vuoden vankeusrangaistuksesta, jonka perusteena olivat törkeät seksuaalirikokset.

Miksi kirja ei kerro selvemmin epäillyistä henkilöistä?

Siihen on olemassa luonnollinen selitys: Jos niin tehtäisiin, saattaisi seurauksena olla koko joukko oikeudenkäyntejä kirjan kirjoittajaa vastaan ja kirjan myynti voitaisiin jopa kieltää. Tällainen vaara olisi olemassa.

Itse en ole löytänyt kirjasta mitään varsinaisesti uutta toistaiseksi, mutta olen kyllä lukenut kaikkea tietoa tapaukseen liittyen mm. keskustelupalstoilta. Sen voin minäkin sanoa, että syyttäjä antoi lehdistölle tietoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Tämän ovat monet huomanneet verrattuaan median tiedotusta ja esim. oikeuden päätöksiä, muita asiakirjoja, ja muita lähteitä.

" ... Poliisi tarkasti aikanaan tämänkin miehen mahdollisen osallisuuden Lahden murhaan ... "

Niin, kyllä poliisi on tarkastanut monen henkilön mahdollista osuutta tähän rikokseen. Yksi henkilö on ollut jopa syytettynä, mutta hänet on todettu syyttömäksi. Poliisi ja oikeus eivät ole löytäneet oikeaa syyllistä toistaisesti. Rikos on edelleen selvittämättä.

Kuka muuten kirjoitti? EI LATIAKAAN! Nyt kuitenkin syytettynä ollut on saamassa korvauksia valtiolta, koska on joutunut istumaan vankilassa, vaikka on sittemmin todettu syyttömäksi. Muistaako Frankie?

Toivotaan nyt, että oikea syyllinen saadaan vielä selville ja mappi voidaan sulkea. Tällainen rikos ei vanhene koskaan.

[ruffe]

Analyysi: Auerin kirja on röyhkeä - Olisiko aika loppupisteelle?



Asta Tenhunen

savonsanomat.fi – Savon Sanomat







Hovioikeudessa murhasyytteestä vapautunut Anneli Auer julkaisi perjantaina kirjan.

Auer ei ole vain murhasyytteestä vapautunut nainen, vaan hän on kärsinyt vankeustuomion muun muassa törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Pitkän rikosprosessinsa vuoksi Auerista tuli aikanaan valtakunnallisesti julkisuuden henkilö.

Vankilatuomion jälkeen Auer olisi voinut poistua julkisuudesta, värjätä hiuksensa ja vaikka vaihtaa sukunimeään, jos hän olisi halunnut eroon jatkuvasta yhdistämisestään Ulvilan murhaan.

Hiuksensa hän värjäsi, mutta tuli sitten myös entistä aktiivisemmin itse takaisin julkisuuteen. Auer kirjoitti kirjan ja on siihen liittyen ollut toistuvasti eri tiedotusvälineiden haastateltavana.

Ihanteellinen superäiti

Murhalesken muistelmat -kirja ei tuo paljon uutta tietoa, sillä lehdet ovat jo käsitelleet lähes kaiken asiatiedon esitutkinta- ja oikeudenkäyntiprosessista.

Auerin omat väitteet ja kokemukset peitepoliisista, joistakin kuulustelijoista, vankilaystävistään ja omista fiiliksistään ovat kirjan ainoa uusi anti.

Pääosin Auerin kirja on vain erittäin röyhkeä. Auer on huolestunut siitä, että häntä on julkisuudessa kuvattu ilman meikkejä tai kuinka poliisit ovat ihmetelleet hänen kotinsa sotkuisuutta.

Auer kertoo kuin suurta sankaritarinaa, miten hän miehensä menettäneenä yksinhuoltajana joutui esimerkiksi opettelemaan imurointia ja tiskaamista sekä hommaamaan itselleen miehiä, jotka käyttivät autoa huollossa.

Kirjan perusteella herää ihmetys, onko Auerille yllätys, että tuhannet perheenäidit ja -isät tiskaavat ja siivoavat arkisin ilman mitään numeron tekemistä asiasta.

Hyytävä yhdistelmä rikostutkintaa ja mieskuvailuja

Aviomiehensä murhan ja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkinnan Auer kuvailee osin samoin kuin media teki oikeudenkäyntiaineiston perusteella, mutta eniten hän keskittyy korostamaan kirjassaan omaa viattomuuttaan.

Oikeus vapautti Auerin murhasyytteistä, mutta hänellä on lainvoimaiset tuomiot vakavista seksuaalirikoksista. Se on lehtijutussa välttämätön mainita. Auerin väitteisiin eri tapahtumista tulee suhtautua niin, että ne ovat hänen kertomiaan ja näkemyksiään.

Esimerkiksi poliiseista Auer arvostelee julmiksi ja koviksi kaikkia, jotka epäilivät häntä henkirikoksesta. Muita miespoliiseja hän hehkuttaa yksi kerrallaan ammattitaitoisiksi ja ihaniksi.

Kaikkiaan kirjaa leimaakin kiusallinen sävy, kun Auer yrittää kertoa toisaalta rikostutkinnasta ja toisaalta samalla kuvata itseään viehätysvoimaisena – myös keskellä murhan selvittelyä! Se on hyvin erikoinen yhdistelmä, jota ei monista muistelmateoksistakaan löydy.

Tämä julkisuus on valittua

Kirja on kokonaisuudessaan silkkaa rahastusta ja julkisuuden tavoittelua: halua sanoa oma sanansa pitkään prosessiin vielä kerran.

Samaan aikaan Auer hakee valtiolta kolmen miljoonan euron korvauksia kärsimyksistä vedoten asiansa saamaan mittavaan julkisuuteen.

Valtiokonttori myönsi Auerille jo 488 000 euroa kärsimyskorvauksia ja 57 000 euroa ansionmenetyksistä. Nämä korvaukset tulivat murhan takia tuomitusta vankeusajasta, ja ne hän on jo saanut.

Kirjan tuotot tuonevat lohtua lisää. Samalla voi kuitenkin jäädä ihmettelemään, kuka lohduttaisi perheen lapsia.

Auerin kirja ja palaaminen julkisuuteen voivat olla rankkaa isänsä henkirikoksessa menettäneille lapsille, jotka eivät nyt kymmenen vuotta henkirikoksen jälkeenkään pääse eroon asiaan liittyvästä kohusta.

Auer kuvailee kirjassaan taas paljon lapsiaan – omasta näkökulmastaan. Lapset ovat kirjassa kuin koriste-esineitä Auerin vakuuttaessa, miten heillä oli idyllisen ihanaa entisen aviomiehen Jukan kanssa – ja sitten Jukan kuoleman jälkeen uusien miesystävien kanssa.

Juuri näiden kuvailujen takia kirja on omalla tavallaan hyytävä. Auer myös kirjassaan paljastaa, että hän esimerkiksi lopetti lapsille henkirikoksen jälkeen tarjotut psykoterapiakäynnitkin melko pian, koska ajatteli vain, etteivät lapset niitä tarvitse.

Neljän pienen lapsen elämä muuttui ilman heidän syytään eivätkä he kirjan perusteella saaneet tilanteessa apua äidiltään.

Vaikka Auer vapautui murhasyytteistä, kirjassa ei ole siltäkään osin mitään iloista, vaan juuri lasten osuus tapahtumissa tekee koko vyyhdistä loppuun asti synkän.

Ei tarvetta loata ihmisiä enempää

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olisiko sopiva aika laittaa piste.

Poliisit epäonnistuivat henkirikoksen tutkinnassa joulukuussa 2006 ja Ulvilan murhaan liittyvä tekninen ja taktinen tutkinta jäivät monilta tarpeellisilta osin tekemättä. Se ei enää muuksi muutu.

Jotkin vouhottajat etenkin netissä jatkavat ilmeisesti hamaan tappiin asti Ulvilan murhan mystifiointia, mikä on osaltaan tehnyt Auerista sellaisen julkkiksen kuin hän nyt on. Mutta henkirikosta ei enää selvitetä, sitä ei enää tutkita eikä siitä enää tuomita ketään.

Auerin ihanteelliset kuvaukset itsestään eivät muuta sitä, miten tapaus nousi ja jäi Suomen rikoshistoriaan, mutta historiaan tämä tapaus kuuluisikin ilman Auerin hehkutteluja.

Auer on tuomionsa kärsinyt ja toisesta asiasta vapautunut. Rikoksesta epäilty on syytön niihin asioihin, joista hänellä ei ole langettavaa lainvoimaista tuomiota. Tämä on täysin selvää, ja Auerilla on nyt mahdollisuus omaan elämäänsä.

Ja röyhkeydelläkin on rajansa. Omaa elämää Auerinkaan ei tule tavoitella toisten kustannuksella. Auer nimittäin heittelee kirjassaan vielä henkilöitä, jotka saattaisivat olla murhaajia. Poliisi on heidät vuosia sitten tutkinut ja todennut ulkopuolisiksi asiaan. Ihmisiä ei ole tarvetta enää vetää lokaan. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.

Kirjalla on vain ja ainoastaan tarkoitus kiilloitta Auerin julkisuuskuvaa. Ja hän epäonnistuu siinä loistavasti.

[Pieni liekki]

Murhalesken muistelmat on rehellisen ihmisen tilitys niistä vuosista, joina hän on joutunut lapsineen kokemaan huonosti tehdyn poliisityön vaikutukset elämässään. Valitettavasti koko perhe kärsii näistä seurannaisvaikutuksista edelleen, koska poliisi ja sosiaaliviranomaiset eivät tällä hetkellä hoida tehtäviään asian suhteen siten kuin kuuluisi. Olisi todella tärkeää, että esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen hankkisivat Annelin kirjan käsiinsä ja lukisivat kirjan sisällön ajatuksella.

Olen itse lukenut kirjaa kaksi kolmasosaa ja toistaiseksi mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tullut vastaan, mutta kirja on vahvistanut ja selkiyttänyt niitä käsityksiä, joita minulla on asiasta muutoinkin ollut. Vanha tätini menetti yöunensa kirjaa luettuaan, koska hän oli niin järkyttynyt Annelin ja lasten kohtalosta. Sydäntä on raastanut itselläkin, kun on joutunut seuraamaan, kuinka Suomessa viranomaisten ja lehdistön toimesta yhdestä henkilöstä on luotu koko kansan yhteinen syntipukki ja sylkykuppi. Samalla on menty rikkomaan jotain todella arvokasta, kun lapsilta on viety luottamus meihin aikuisiin ja siihen, että kykenemme asioita asianmukaisesti hoitamaan.

[Pieni liekki]

Toimittaja Asta Tenhunen on kirjoittanut seuraavasti:

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Auer ... taa/837348

Kotimaa 16.09.2016 13:39
Auer väittää peitepoliisin saaneen KRP:ltä Porschen ja ajaneen yli kahtasataa

Ulvilan murhatutkintaan liittyvistä kokemuksistaan kirjan kirjoittanut Anneli Auer väittää kirjassaan, että häntä tutkinut peitepoliisi sai poliisilta peiteautokseen Porschen ja kaahaili sillä liikenteessä.

Minusta Anneli Auerin kirjassa ei lukenut missään, että Auer väittäisi peitepoliisin saaneen KRP:ltä Porschen. Tietysti me jokainen voimme näin jälkikäteen kysellä, kenen autolla tämä tavalliseen lapsiperheeseen heidän yksityisasioitaan penkomaan laitettu poliisimies oikein ajeli ja kuinka suurella budjetilla hän uutta miesystävää perheessä leikki. Kalliiksi tulivat Sepon leikit yhteiskunnallemme ja niiden leikkien seurauksia maksellaan vielä pitkään. Onkohan Sepon peitetoimintaraportti nykyisin oppikirjamateriaalia Poliisiammattikorkeakoulussa?

[Nicht schuldig]

Analyysi: Auerin kirja on röyhkeä - Olisiko aika loppupisteelle?

Asta Tenhunen

Pitkän rikosprosessinsa vuoksi Auerista tuli aikanaan valtakunnallisesti julkisuuden henkilö.

Vankilatuomion jälkeen Auer olisi voinut poistua julkisuudesta, värjätä hiuksensa ja vaikka vaihtaa sukunimeään, jos hän olisi halunnut eroon jatkuvasta yhdistämisestään Ulvilan murhaan.

Hiuksensa hän värjäsi, mutta tuli sitten myös entistä aktiivisemmin itse takaisin julkisuuteen. Auer kirjoitti kirjan ja on siihen liittyen ollut toistuvasti eri tiedotusvälineiden haastateltavana.

Tämä julkisuus on valittua

Kirja on kokonaisuudessaan silkkaa rahastusta ja julkisuuden tavoittelua: halua sanoa oma sanansa pitkään prosessiin vielä kerran.

Kirjan tuotot tuonevat lohtua lisää. Samalla voi kuitenkin jäädä ihmettelemään, kuka lohduttaisi perheen lapsia.

Auerin kirja ja palaaminen julkisuuteen voivat olla rankkaa isänsä henkirikoksessa menettäneille lapsille, jotka eivät nyt kymmenen vuotta henkirikoksen jälkeenkään pääse eroon asiaan liittyvästä kohusta.

Neljän pienen lapsen elämä muuttui ilman heidän syytään eivätkä he kirjan perusteella saaneet tilanteessa apua äidiltään.

Vaikka Auer vapautui murhasyytteistä, kirjassa ei ole siltäkään osin mitään iloista, vaan juuri lasten osuus tapahtumissa tekee koko vyyhdistä loppuun asti synkän.

Ei tarvetta loata ihmisiä enempää

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olisiko sopiva aika laittaa piste.


Jotkin vouhottajat etenkin netissä jatkavat ilmeisesti hamaan tappiin asti Ulvilan murhan mystifiointia, mikä on osaltaan tehnyt Auerista sellaisen julkkiksen kuin hän nyt on. Mutta henkirikosta ei enää selvitetä, sitä ei enää tutkita eikä siitä enää tuomita ketään.

Auerin ihanteelliset kuvaukset itsestään eivät muuta sitä, miten tapaus nousi ja jäi Suomen rikoshistoriaan, mutta historiaan tämä tapaus kuuluisikin ilman Auerin hehkutteluja.


Eiköhän tämä ollut nyt tässä.

Yllä osittain lainattuna.

Asta Tenhunen on aika hauska. Hän on itse median edustaja ja tietää, ettei ole mitään painiketta, jota voisi painaa ja julkisuus päättyisi sitten siihen. Sen lisäksi hän on löytänyt syyllisen tähän julkisuusrumbaan, he ovat "netin vouhottajat" eivät siis sittenkään pääasiassa media itse tai sopan luoneet viranomaiset.

Näitä pisteen laittajia jutulle on muuten tullut kyllä muitakin esille esim. silloinen tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta, joka itse siis toi Anneli Auerin julkisuuteen.

Sekään ei näytä Astalle riittävän, että Anneli katoaisi julkisuudesta. Vaan hän toivoo tapauksen katoavan sinne rikoshistoriaan. Toimittaja ei ymmärrä mikä on historiaa ja mitä tällä hetkellä tapahtuu. Nyt tapahtuu mielestäni se, että paljastuu miten tällainen tuomitseminen on tapahtunut, mitä taustalla on, ketä asiaan on sekaantunut.

Ärsyttävää on tämä imellys, jonka Asta on onnistunut artikkeliin luomaan koskien näitä lapsia. Eikö Astan mielestä vahinko tapahtunut silloin, kun lapset erotettiin äidistään? Eikä silloin, kun äiti tulee julkisuuteen kertomaan tarinaansa. Eikö kysymys siitä, kuka nyt lohduttaisi Annelin lapsia ole aika hulvaton. Pitäisikö Annelin lapsia nyt lohduttaa sen takia, ettei heidän äitinsä olekaan murhaaja?

Mielenkiintoista on myös Astan viittaus netin vouhottajiin. Jossain on siis vouhottajia ja sitten on tämä vakaa medioita edustava toimittajakunta, joka saa tiedon viranomaisilta ja kirjoittaa naisesta, joka murhasi miehensä ja raiskasi lapsensa, joka kidutti eläimiä, harjoitti saatananpalvontaa ja jonka lapsissa on satoja näkymättömiä arpia?

Kovin varmalta Asta myös kuulostaa antaessaan arviotaan Lahden murhan selviämisestä.
Mistä hän voi olla niin varma, ettei tekijää löydetä koskaan eikä tästä tuomita ketään?

Asta lopettaa artikkelin lauseeseen, eiköhän tämä ollut tässä. Vastaan tähän, että siltä ei mielestäni kyllä nyt näytä vaikka varmasti yksi sun toinenkin nyt toivoisi voivansa painaa sitä off-nappulaa.

[Xerxes]

Analyysi: Auerin kirja on röyhkeä - Olisiko aika loppupisteelle?


Asta Tenhunen - savonsanomat.fi – Savon Sanomat

Hovioikeudessa murhasyytteestä vapautunut Anneli Auer julkaisi perjantaina kirjan.

Auer ei ole vain murhasyytteestä vapautunut nainen, vaan hän on kärsinyt vankeustuomion muun muassa törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Pitkän rikosprosessinsa vuoksi Auerista tuli aikanaan valtakunnallisesti julkisuuden henkilö.

Vankilatuomion jälkeen Auer olisi voinut poistua julkisuudesta, värjätä hiuksensa ja vaikka vaihtaa sukunimeään, jos hän olisi halunnut eroon jatkuvasta yhdistämisestään Ulvilan murhaan.

Hiuksensa hän värjäsi, mutta tuli sitten myös entistä aktiivisemmin itse takaisin julkisuuteen. Auer kirjoitti kirjan ja on siihen liittyen ollut toistuvasti eri tiedotusvälineiden haastateltavana.

Ihanteellinen superäiti

Murhalesken muistelmat -kirja ei tuo paljon uutta tietoa, sillä lehdet ovat jo käsitelleet lähes kaiken asiatiedon esitutkinta- ja oikeudenkäyntiprosessista.

Auerin omat väitteet ja kokemukset peitepoliisista, joistakin kuulustelijoista, vankilaystävistään ja omista fiiliksistään ovat kirjan ainoa uusi anti.

Pääosin Auerin kirja on vain erittäin röyhkeä. Auer on huolestunut siitä, että häntä on julkisuudessa kuvattu ilman meikkejä tai kuinka poliisit ovat ihmetelleet hänen kotinsa sotkuisuutta.

Auer kertoo kuin suurta sankaritarinaa, miten hän miehensä menettäneenä yksinhuoltajana joutui esimerkiksi opettelemaan imurointia ja tiskaamista sekä hommaamaan itselleen miehiä, jotka käyttivät autoa huollossa.

Kirjan perusteella herää ihmetys, onko Auerille yllätys, että tuhannet perheenäidit ja -isät tiskaavat ja siivoavat arkisin ilman mitään numeron tekemistä asiasta.

Hyytävä yhdistelmä rikostutkintaa ja mieskuvailuja

Aviomiehensä murhan ja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkinnan Auer kuvailee osin samoin kuin media teki oikeudenkäyntiaineiston perusteella, mutta eniten hän keskittyy korostamaan kirjassaan omaa viattomuuttaan.

Oikeus vapautti Auerin murhasyytteistä, mutta hänellä on lainvoimaiset tuomiot vakavista seksuaalirikoksista. Se on lehtijutussa välttämätön mainita. Auerin väitteisiin eri tapahtumista tulee suhtautua niin, että ne ovat hänen kertomiaan ja näkemyksiään.

Esimerkiksi poliiseista Auer arvostelee julmiksi ja koviksi kaikkia, jotka epäilivät häntä henkirikoksesta. Muita miespoliiseja hän hehkuttaa yksi kerrallaan ammattitaitoisiksi ja ihaniksi.

Kaikkiaan kirjaa leimaakin kiusallinen sävy, kun Auer yrittää kertoa toisaalta rikostutkinnasta ja toisaalta samalla kuvata itseään viehätysvoimaisena – myös keskellä murhan selvittelyä! Se on hyvin erikoinen yhdistelmä, jota ei monista muistelmateoksistakaan löydy.

Tämä julkisuus on valittua

Kirja on kokonaisuudessaan silkkaa rahastusta ja julkisuuden tavoittelua: halua sanoa oma sanansa pitkään prosessiin vielä kerran.

Samaan aikaan Auer hakee valtiolta kolmen miljoonan euron korvauksia kärsimyksistä vedoten asiansa saamaan mittavaan julkisuuteen.

Valtiokonttori myönsi Auerille jo 488 000 euroa kärsimyskorvauksia ja 57 000 euroa ansionmenetyksistä. Nämä korvaukset tulivat murhan takia tuomitusta vankeusajasta, ja ne hän on jo saanut.

Kirjan tuotot tuonevat lohtua lisää. Samalla voi kuitenkin jäädä ihmettelemään, kuka lohduttaisi perheen lapsia.

Auerin kirja ja palaaminen julkisuuteen voivat olla rankkaa isänsä henkirikoksessa menettäneille lapsille, jotka eivät nyt kymmenen vuotta henkirikoksen jälkeenkään pääse eroon asiaan liittyvästä kohusta.

Auer kuvailee kirjassaan taas paljon lapsiaan – omasta näkökulmastaan. Lapset ovat kirjassa kuin koriste-esineitä Auerin vakuuttaessa, miten heillä oli idyllisen ihanaa entisen aviomiehen Jukan kanssa – ja sitten Jukan kuoleman jälkeen uusien miesystävien kanssa.

Juuri näiden kuvailujen takia kirja on omalla tavallaan hyytävä. Auer myös kirjassaan paljastaa, että hän esimerkiksi lopetti lapsille henkirikoksen jälkeen tarjotut psykoterapiakäynnitkin melko pian, koska ajatteli vain, etteivät lapset niitä tarvitse.

Neljän pienen lapsen elämä muuttui ilman heidän syytään eivätkä he kirjan perusteella saaneet tilanteessa apua äidiltään.

Vaikka Auer vapautui murhasyytteistä, kirjassa ei ole siltäkään osin mitään iloista, vaan juuri lasten osuus tapahtumissa tekee koko vyyhdistä loppuun asti synkän.

Ei tarvetta loata ihmisiä enempää

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olisiko sopiva aika laittaa piste.

Poliisit epäonnistuivat henkirikoksen tutkinnassa joulukuussa 2006 ja Ulvilan murhaan liittyvä tekninen ja taktinen tutkinta jäivät monilta tarpeellisilta osin tekemättä. Se ei enää muuksi muutu.

Jotkin vouhottajat etenkin netissä jatkavat ilmeisesti hamaan tappiin asti Ulvilan murhan mystifiointia, mikä on osaltaan tehnyt Auerista sellaisen julkkiksen kuin hän nyt on. Mutta henkirikosta ei enää selvitetä, sitä ei enää tutkita eikä siitä enää tuomita ketään.

Auerin ihanteelliset kuvaukset itsestään eivät muuta sitä, miten tapaus nousi ja jäi Suomen rikoshistoriaan, mutta historiaan tämä tapaus kuuluisikin ilman Auerin hehkutteluja.

Auer on tuomionsa kärsinyt ja toisesta asiasta vapautunut. Rikoksesta epäilty on syytön niihin asioihin, joista hänellä ei ole langettavaa lainvoimaista tuomiota. Tämä on täysin selvää, ja Auerilla on nyt mahdollisuus omaan elämäänsä.

Ja röyhkeydelläkin on rajansa. Omaa elämää Auerinkaan ei tule tavoitella toisten kustannuksella. Auer nimittäin heittelee kirjassaan vielä henkilöitä, jotka saattaisivat olla murhaajia. Poliisi on heidät vuosia sitten tutkinut ja todennut ulkopuolisiksi asiaan. Ihmisiä ei ole tarvetta enää vetää lokaan. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.

Kirjalla on vain ja ainoastaan tarkoitus kiilloitta Auerin julkisuuskuvaa. Ja hän epäonnistuu siinä loistavasti.

--------------------------------------------------------

Nimimerkki "ruffe" siis on 18.9.2016 kirjoittanut tänne ja lainannut erästä lehtikirjoitusta, joka ilmeisesti kuvastaa myös hänen omia näkemyksiään. Tuo lehtikirjoitus kuvastaa jyrkkää ja tuomitsevaa näkemystä Anneli Auerin toiminnasta tämän prosessin aikana. Tässä muutamia lainauksia tuosta lehtikirjoituksesta lisättynä allekirjoittajan kommenteilla.
--------------------------------------------


Vankilatuomion jälkeen Auer olisi voinut poistua julkisuudesta, värjätä hiuksensa ja vaikka vaihtaa sukunimeään, jos hän olisi halunnut eroon jatkuvasta yhdistämisestään Ulvilan murhaan.

Monet olisivat tehneet noin. Sellainen menettely olisi voitu tulkita oletettujen rikosten myöntämiseksi. Tässä näyttää siltä, että henkilö on halunnut tulla rohkeasti julkisuuteen omalla nimellään puolustamaan syyttömyyttään. Se voidaan tulkita näinkin.

Pääosin Auerin kirja on vain erittäin röyhkeä. Auer on huolestunut siitä, että häntä on julkisuudessa kuvattu ilman meikkejä tai kuinka poliisit ovat ihmetelleet hänen kotinsa sotkuisuutta.

Auer kertoo kuin suurta sankaritarinaa, miten hän miehensä menettäneenä yksinhuoltajana joutui esimerkiksi opettelemaan imurointia ja tiskaamista sekä hommaamaan itselleen miehiä, jotka käyttivät autoa huollossa.

Ottaen huomioon kirjan aiheen ja näkökulman ei se vaikuta erityisen röyhkeältä. Hyvin monet naiset ovat huolissaan juuri tuossa mainituista asioista. Kaikki perheenäidit eivät ole "keskivertoäitejä". Nykyperheissä kotityöt voivat jakautua puolisoiden kesken vapaammin kuin ennen. Anneli Auer mm. pyöritti yritystä kotonaan. Ilmeisesti aviomies teki kotitöitä siinä perheessä tavanomaista enemmän. Se on sallittua.

..... mutta eniten hän keskittyy korostamaan kirjassaan omaa viattomuuttaan. Oikeus vapautti Auerin murhasyytteistä, mutta hänellä on lainvoimaiset tuomiot vakavista seksuaalirikoksista. Se on lehtijutussa välttämätön mainita. Auerin väitteisiin eri tapahtumista tulee suhtautua niin, että ne ovat hänen kertomiaan ja näkemyksiään.

Kyllä kirjan yksi päätarkoitus on nimenomaan korostaa kirjan kirjoittajan viattomuutta. Kirjan kirjoittaja voi tuntea sen velvollisuudekseen. Tottakai ne ovat hänen kertomiaan ja näkemyksiään. Kun on lukenut tietoja noista seksuaalirikos oikeudenkäynneistä, on voinut havaita, että siellä on ollut todistajina erittäin päteviä ja pitkälle kouluttuja huippuasiantuntijoita, jotka ovat olleet sitä mieltä, että todellista asiallista näyttöä seksuaalirikoksista ei ole olemassa. Tosin siitä on olemassa lainvoimainen tuomio, ja se on jo käytännössä kärsitty. Mahdollisesti asianosainen aikoo vielä hakea sen tuomion purkamista. Siinä mielessä se puoli on vielä kesken. Aika näyttää tapahtuuko siinä vielä jotakin. Ainakin kirjan kirjan kirjoittajan mielestä hän on siihen rikokseen syytön. Sivulliset eivät saa tarkkoja tietoja tästä, koska suuri osa aineistosta on salaista. Niinpä siihen ei voi ottaa jyrkkää kantaa näillä tiedoilla.

Kirja on kokonaisuudessaan silkkaa rahastusta ja julkisuuden tavoittelua: halua sanoa oma sanansa pitkään prosessiin vielä kerran.

Tuskin on pelkkää rahastusta. Hyvin vaikeiden koettelemusten jälkeen tapahtumien jälkipuinti voi tapahtua esim. kirjoittamalla siitä kirja. Se on kirjoittajalle terapiaa. Monet kirjailijat varmaan hyväksyvät tämän näkemyksen. Kirjoittaja voi todella tuntea itsensä syyttömäksi ja "... haluaa sanoa oman sanansa pitkään prosessiin vielä kerran ..." .

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olisiko sopiva aika laittaa piste.

Poliisit epäonnistuivat henkirikoksen tutkinnassa joulukuussa 2006 ja Ulvilan murhaan liittyvä tekninen ja taktinen tutkinta jäivät monilta tarpeellisilta osin tekemättä. Se ei enää muuksi muutu.

Ei ole vielä aika laittaa pistettä! Ulvilan murha on yhä selvittämättä ja "Murha ei vanhene kokaan!". Vai pelkääkö joku, että oikea tekijä saadaan vielä selville ja tuomitaan. Ei sellaista pitäisi pelätä vaan toivoa että niin kävisi. Lieneekö tutkinta v. 2006 ollut tavanomaista kehnompaa - jos olisi ollut, niin tapausta pitäisi sitä suuremmalla syyllä vieläkin tutkia, jotta rikos selviäisi. Koko perhettä ja sukua kohtaan tällainen lähes 10 vuotta kestänyt prosessi on aina erittäin ikävä. Se on sitä, eikä sille mahda mitään - niin vain on.