Tiina ei ole yksiselitteisesti kaikesta esittämästään väärässä. Selkeästi vain siinä mennyt vikaan, että vetänyt mutkia suoriksi sanoessaan hätävarjelua käyttävän taviksen saavan syyttettä niskaansa esimerkiksi taposta. Jos olisi sanonut että tavis saattaa saada syytteen esimerkiksi taposta tai sen yrityksestä hätävarjelun liioitteluna, että ei ole lainkaan päivänselvää hyväksytäänko oikeuskäytännössä (vaikka lain sanassa sanottaisiin) muitta mutkitta hätävarjelu teon syyksi etenkin jos kyse vakavimmasta kuolemaan johtavasta väkivallan keinon käytöstä. Eihän se olekaan päivänselvää.
Olosuhteet/konteksti vaikuttavat kaikkinensa. Laitoin aiemmin pidempää juttua näistä, aika savotta läpikäytäväksi jos/kun ei olla oikeuden ammattilaisia ja kun heillekään ei ole aina selvää, miten jutut menevät ja miten niitä tulkitaan (tästä myös ko. aiemmassa linkkitekstissä). Parasta taviksen kannalta hätävarjelutilanteiden arvioinnin kannalta (ja oman selustansa turvaamiseksi) on nähdäkseni se, että hänellä ei olisi käsillä "vain sana sanaa vastaan" - tilanne jossa vastapuoli eli hyökkääjä voisi periaatteessa väittää/valhedella ihan mitä sattuu ("tuohan hyökkäsi ensin...."), vaan taviksen kannalta ihantellisinta olosuhteiden arvioinnin kannalta olisi että hänellä olisi todistajia jotka olisivat nähneet tapahtuman ja että kyse olisi ollut välittömästä hengenvaarasta ja että tapahtumaan liittyvät seikat henkilöitä myöden olisivat ns. ihanteelliset, jolloin hätävarjelun oikeutus olisi jopa niin selvää
(esim. pelkäävä vanhus vs hullu vaarallinen väkivaltarikollinen, myös että uhka mieluiten todellistunut hengenvaaralliseksi hyökkäykseksi jolloin selvempää vakavimman väkivallan keinon käyttäminen hätävarjeluna ja ettei paikalla virkavalta-apua) että jo esitutkintavaiheessa syyttäjä esitutkintajohtajan esityksestä päättäisi esitutkinnan hätävarjeluasian osalta loppuneeksi eikä se etenisi edes syyteharkintaan.
Poikkeuksellisen ihanteellista hätävarjelun käyttäjän kannalta olisi äsken kuvattu skenaario, kun olisi niin päivänselvää että hätävarjelusta kyse jotta asiaa ei vietäisi turhaan prosessoitavaksi syyteharkintaan ja siitä edelleen mahdollisesti oikeuteen. Esitutkintalain 3 luvussa esitutkinnan lopettamisen suhteen viitataan lähinnä lievempiin rikoksiin, mutta periaatteessa siellä jätetään saman luvun 10 pykässä mahdollisuus myös muunkinlaiseen (tietyin varauksin, mm. yleisen ja yksityinen etu...) toimittamatta jättämiseen tai lopettamiseen.
Käsittääkseni
yleensä kuitenkin * mitä vakavammasta asiasta (kuten hengen menetys) kyse, niin mieluusti varmistetaan oikeudessa asti oliko kyse rikoksesta kuten hätävarjelun liioitteluna tehdyistä rikoksista vai sovelletaanko liioittelua anteeksiantoperusteena vai oliko kyse rikoksen oikeudenvastaisuuden poistavasta teosta, hätävarjelusta: halutaan siis tutkia/prosessoida tarkemmin mitä vakavimmissa sfääreissä mennään.
Myös (*vakavammuuden lisäksi) mitä epäselvemmestä tilanteesta kyse, niin mieluusti oikeudessa varmistetaan missä mennään. Hätävarjelutilanteita arviotaessa käsittääkseni saatetaan tehdä rajanvetoa hätävarjelun liioitteluun nähden ja liioittelun arviointi tuo uuden sekamelskan tähän soppaan, jota ei kannata kokata kuin oikeuden liesillä. Kun ei tuo hätävarjelun liioittelukaan ole liian yksioikoiseksi tehtyä - toisaalta se voi tarkoittaa rikollista toimintaa (syytettä sen alla tehdystä taposta, tapon yrityksestä jne) ja toisaalta jos oikeus niin katsoo, hätävarjelun liioittelu voidaan katsoa anteeksiantoperusteeksi ja siten tekijä voidaan jättää rankaisematta eikä tekoa pidetä moittavana.
Syyttäjille valtakunnansyyttäjänvirastosta annetusta ohjeistuksesta otetta, josta ilmenee kuinka mielellään ohjataan hätävarjelujuttuja eteenpäin oikeuteen arviointiin.
"Päätös tehdään tällä perusteella ("ei rikosta" - oma lisäys) silloin, kun syyttäjän käsityksen mukaan kaikki asian oikeudelliselle harkinnalle merkitykselliset seikat ovat tulleet riittävästi selvitetyiksi, mutta tunnusmerkistötekijän, syyllisyyden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisen vuoksi asiassa ei ole kyseessä rikos. Perusteluissa on tällöin lausuttava, mikä tunnusmerkistötekijä ei täyty tai mistä rikoksen rakenneosan puutteesta on kysymys.
Oikeudenvastaisuuden puuttuminen voi tarkoittaa sitä, että tekijällä on ollut menettelynsä perusteena oikeutettu hätävarjelu tai pakkotila. ------
Syyntakeisuuden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisesta on kuitenkin
oltava esitutkinta-aineiston perusteella vakuuttava selvitys, jotta syyteharkinnassa voitaisiin päätyä syyttämättä jättämiseen sillä perusteella, ettei teko ole rikos. Valtaosassa tapauksia syyntakeisuuden arviointi kuuluu tuomioistuimelle ja usein myös oikeudenvastaisuutta koskeva harkinta sopii paremmin tuomioistuimen tehtäväksi. "
http://www.vksv.fi/text/fi/index/julkai ... salto.html