Kuolemanrangaistuksesta

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Ranta-Suutari kirjoitti:Kustannuskymysykset; vaan miten katsotaan taas näiden Snakarien ja heidän friendiensä uudet auervaaraisuudet? Mielestäni tällaiset tyypähdykset ovat niin vaarallisia, että heidän eliminoimisensa pitäisi olla suotavaa; siis esimerkiksi noin siirtämällä tuonpuoleiseen tai sitten tämänpuoleisessa elinkautiseen eristämiseen?

Vai ovatko tyttärensä näiden snakari-auervaarojen veitsien kautta menettäneet isät eri mieltä? Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi asijoitisija Heikki "Helppo-Heikki" Lampela haluaa heitä puolustaa ja heidän kauttaan itselleen hieman särvintä leivälleen levitellä?

Näinhän hän teki siinäkin tapauksessa, kun hän yritti kahden mustalaisen ja yhden heidän venkulakaverinsa tekemää yksinäiselle ja osin kehitysvammaiselle invalidille tekemää ryöstömurhaa selvittää "hätävarjeluksen liioittelemisella"? No, Feija ja kumppanit saivat silti elinkautiset.
Ei varmasti ketään sureta, jos tällainen moninkertainen raaka murhaaja teloitettaisiin. Mutta jos kuolemanrangaistus otetaan käyttöön, ei sitä voida varata vain esim. "kolme kertaa naisen raa'asti tappaneille henkilöille". Miksi naisen tappaminen olisi julmempaa kuin miehen (yleensä näin on, sillä nainen on miestä pienempi ja puolustautumismahdollisuudet ovat silloin heikommat) - tämähän olisi tasa-arvolain vastaista. Ja miten määritellään "raaka"? Tälläkin hetkellä poikkeuksellisen raaka teko tekee taposta murhan, mutta kuten olemme nähneet, niin usein oikeuden mielestä ampuma-aseen käyttö on mukamas tällainen raaka teko, kun taas 20 kertaa veitsellä iskeminen ei välttämättä ole.

Ja entä ikä- ja mielenterveys- eli vastuullisuuskysymykset?

Eli kuten sanottu, ongelma on siinä, että oikeus on sokea ja sama kaikille, ja oikeuden istunto koostuu ihmisistä, jotka tekevät omia arvioitaan, ja tutkinta eli poliisi koostuu ihmisistä, jotka tekevät virheitä.

Kuolemanrangaistusta kannattavat ihmiset eivät millään voi uskoa, että väärä tuomio osuisi omalle kohdalle, mutta niin voi kuin voikin tapahtua, jos ei itselle niin lähipiirissä. Joku aina ottaa ne virheprosentit. Miksi valtio, joka alentaa jatkuvasti nopeusrajoituksia, kieltää tupakoinnin, tarjoaa ilmaisen terveydenhoidon, säätää pakolliset palovaroittimet ja käyttää rahoja valistuskampanjoihin jotteivat ihmiset hukkuisi kännissä vesillä, hyväksyisi kuolemanrangaistuksen sivutuotteena tulevat viattomat uhrit?
Every ship must sail a world.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Miksi valtio, joka alentaa jatkuvasti nopeusrajoituksia, kieltää tupakoinnin, tarjoaa ilmaisen terveydenhoidon, säätää pakolliset palovaroittimet ja käyttää rahoja valistuskampanjoihin jotteivat ihmiset hukkuisi kännissä vesillä, hyväksyisi kuolemanrangaistuksen sivutuotteena tulevat viattomat uhrit?
Toisaalta, sama valtio priorisoi terveydenhoidossa. Sama valtio ei hyväksy kuolemanrangaistusta. Tämä johtaa henkirikoksien uusimisiin. Lue=varmasti enemmän viattomia uhreja kuin erheellisesti teloitettuja.

Kuolemanrangaistuksen vastustajat eivät millään voi uskoa, että omalle kohdalle, tai omalle perheelle, voi sattua niinkin ikävästi, että tulee vuoro olla henkirikoksen uhri.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Syyttömänä teloitetuksi joutuminen on mielestäni julmempaa kuin se, että joutuu henkirikoksen uhriksi, joka on periaatteessa vähän sama asia kuin onnettomuuden tai luonnonkatastrofin uhriksi joutuminen. Uskoisin, että omaistenkin on helpompi hyväksyä jälkimmäinen kuin edellinen, joka viime kädessä vain rapauttaa valtion ja virkavallan kunnioitusta. Peruskysymys on mielestäni se, ettei valtion pitäisi alkaa teloittamaan kansalaisiaan; silloin ollaan vaarallisella tiellä.

En ymmärrä, miksi pitää asettaa vastakkain nykyinen lepsu käytäntö ja kuolemanrangaistus; oikea elinkautinen esimerkiksi pakkotyölaitoksessa olisi sopiva rangaistusmuoto vakavien väkivaltarikosten uusijoille. Vankeinhoito voitaisiin näissä tapauksissa mieluusti ulkoistaa esim. Venäjälle.
Every ship must sail a world.
Arthur Nebe
Nikke Knatterton
Viestit: 197
Liittynyt: La Loka 13, 2007 9:05 pm

Viesti Kirjoittaja Arthur Nebe »

Vankeinhoidon Venäjälle ulkoistaminen taisi tulla 90-luvun puolessavälissä mukahauskana argumenttina asiallisen rangaistuskeskustelun torppaamiseksi ja on sellaisenaan verrattavissa ns. natsikorttiin.

Totean vain, että vankeinhoito on perustuslaillinen itsenäisen valtion sisäsyntyinen velvoite. Toisaalta vankeinhoidon taso ja taloudellinen panostus on arvokysymyksiä, jotka reflektoivat kunkin aikakauden henkeä. 2000-luvun yltiö-individualismin kyllästämä henki vaatii nextgen-pelikonsolit, täyden palvelun kirjastot, hyvinvarustetut kuntosalit solariumeineen ja huonepalvelua vastaavan henkilökohtaisen ylöspidon laitossiivouksineen.

Jo vankeinhoidon arvokäsitysten hiljalleen tapahtunut liukuminen tällaiseen asiantilaan tekee miltei mahdottomaksi käydä asiallista ja argumentoivaa keskustelua kuolemantuomiosta, koska lähes täydellistä vastakkaisuutta edustava nykypäivän tilanne saa jokaisen perustelun ja väitteen vivahtamaan vähintäänkin absurdilta.

Onko 2000-lukulaisen BigBrother-kansalaisen täysin mahdotonta lähteä revisoimaan käsitystään ihmisarvosta ja yhteiskunnan koostumuksesta? Yksilön merkitys on ollut ylikorostettua miltei 15-20 vuoden ajan ja tämän seuraukset ovat nähtävissä paitsi vankeinhoidossa, myös terveydenhuollossa ja opetustoimessa. Ensimmäinen askel kohti järkevämpää kriminaalipolitiikkaa olisi tosiasioiden tunnustaminen: vankeinhoidolla ja rangaistuskäytännöllä on myös yhteiskunnallinen merkitys ja yksilön oikeudet, velvollisuudet ja henkiset kärsimykset (käytän tarkoituksella provokatiivista ilmaisua) jäävät ja niiden tulee jäädä toisarvoiseksi kokonaisetuun nähden, jolla tarkoitetaan kansan enemmistön turvallisuudentunteen saavuttamista.

Kuolemantuomion suurin merkityksellisyys nousee esiin juuri tässä kontekstissa. Pelkästään sen olemassaolo kertoo viestiä kansakunnasta, jolla on puhdas ja selkeä moraalikäsitys ja joka on kykeneväinen puolustautumaan sitä rikkovia vastaan, tarvittaessa vaikkapa asettamalla kriminaalin yksilön hengen vähempiarvoiseksi kuin yhteisön kokonaisturvallisuuden.

Tässä viitekehyksessä on helpompi ymmärtää, miten "virheteloitukset" tulee nähdä hintana siitä ajattelumallista, joka viime kädessä pystyy täydellisimmin tarjoamaan turvallisuudentuneen kansalle ja venymään törkeimpien rikosten aiheuttaman turvattomuuden ja oikeudettomuuden tunteen tasalle ja tuomaan osoituksen siitä, miten tällaisellekin asetetaan todelliset rajat.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

^ On tavallaa huvittavaa, miten natsikorttisyytöstä (joka on jo itse natsikortin vetoinen argumentti keskusteluissa) käytetään ylläolevassa samalla, kun kirjoittaja itse edustaa fasistista ihmikäsitystä, jossa yksilöllä on arvoa ainoastaan yhteiskuntakoneen toimivana osana.

Totean vain, etten halua elää sellaisessa yhteiskunnassa.
Every ship must sail a world.
Arthur Nebe
Nikke Knatterton
Viestit: 197
Liittynyt: La Loka 13, 2007 9:05 pm

Viesti Kirjoittaja Arthur Nebe »

Siirryttiin sitten fasistikorttiin :wink:...

Kirjoitin, miten yksilön merkitys kaikessa päätöksenteossa on noussut suhteettomaan asemaan viimeisten 15-20 vuoden aikana. Tietääkseni 1980-luvulla ei Suomessa ollut sen kummemmin ilmassa fasismin tuulahduksia, kuin aiemminkaan. Sen sijaan yleisellä tasolla päätöksiä tehtiin niin koululaitoksessa, sairaanhoidossa kuin vankeinhoidossakin (puolustusvoimia unohtamatta, jossa yksilökeskeisyys on saanut myös uskomattomat mittasuhteet) käytännön syistä suurempia ryhmiä käsittävinä.

En peräänkuuluta nyt mitään koneromanttista visiota rekisterinumeroitujen kansalaisten kasvottomasta yhteiskunnasta, vaan asiallista pohdintaa siitä, onko nykyinen tapa suhtautua vankeihin yksilöinä lopulta parhaimpaan lopputulokseen johtava. Vanki edustaa sitä rikostyyppiä, jonka johdosta hän on vankeinhoitolaitoksen 'asiakkaaksi' päätynyt. Ryöstäjä, tappaja, murhaaja, raiskaaja tai talousrikollinen. Tiettyjen rikostyyppien edustajat ovat kuitenkin keskimäärin vaarallisempia kanssaihmisilleen kuin muut, joten keskimäärin tällaisiin ryhmiin tulisi kohdistaa voimakkaampia ehkäisytoimia. Ei liene liian monimutkainen ajatusprosessi?

Silti juurikin vankeinhoidon terapeuttinen yksilökeskeisyys estää meitä tekemästä edes suuren tason linjauksia tuomioita koskien. Kuolemanrangaistus, josta tässä koetin herätellä järkiargumentteihin perustuvaa keskustelua (vaan tunnemeiningillä lähdettiin ja ylinopeudella vieläpä), olisi juuri tällainen selkeä linjaus koskien törkeimmän rikoskategorian törkeintä 'huippua'.
Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 18206
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Yksilön korostamisen yhteydessä on tullut "maan tavaksi" hyväksyä jokaisen oma persoonallisuus sellaisenaan. Monet meistä haluavat korostaa omaa ihmeellisyyttään ja erinomaisuuttaan - jos ei muuten, niin vääntämällä naamaansa valokuvissa esim. irc-galleriassa. Kynnys tuoda julki itseään netin välityksellä on olematon.

Tämän yksilön ylikorostamisen myötä lähes kaikki sallitaan, lähes kaikki on normaalia. Lihaa syövä heteromies poljetaan lokaan, mutta heteroille naureskeleva homomies on villi juttu ja vielä hauskempaa on se kun tämä homo pääsee kertomaan näille muille kuinka pitää elää.

Juu, en vastusta homoja - olkaa mitä olette, mutta ilman meteliä. En myöskään ymmärrä tuota homofobiaa, että "se lähenteli ja sit mä tapoin sen". Ei yksi kerta homoksi tee...

Jokaiselle pitää antaa se toinen, kolmas ja jopa neljäskin mahdollisuus. Se on jargonia, joka pitää kitkeä pois. Loputun ymmärtäminen tuhoaa tämä sosialidemokraattien mädättämän yhteiskunnan lopullisesti.

Menee nyt OT:ksi ja palataan ruotuun... Tuon kuolemanrangaistuksen "esteenä" näen ihmisen erehtyväisyyden. Ja jotenkin mieltä kutkuttaa - vaikka se kalliiksi tuleekin, mutta otetaan ne rahat vaikka kehitysmaiden hyysäämisestä - antaa oikea elinkautinen vailla mahdollisuutta palata siviiliin. Otetaan käyttöön 30 vuoden tuomiot vailla mitään typeriä puolittamisia yms. Olisi sangen veikeää nähdä 30-vuotiaan murhaajan tai lapsennussijan ilme kun hän tajuaisi kävelevänsä kivilouhoksen portista ulos vapaana miehenä vasta 60-vuotiaana... Tai lapsennussija saisi vaihtoehtoisesti 15 vuotta, mutta pääsisi siviilin eunukkina.

Suomalaisista kansanedustajista kuolemanrangaistusta on viimeksi julkisesti kannattanut Tero Rönni (sd) vuonna 2004.
Viimeksi muokannut Doctor Lecter, Su Tammi 20, 2008 7:24 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Arthur Nebe kirjoitti:Siirryttiin sitten fasistikorttiin :wink:...

Kirjoitin, miten yksilön merkitys kaikessa päätöksenteossa on noussut suhteettomaan asemaan viimeisten 15-20 vuoden aikana. Tietääkseni 1980-luvulla ei Suomessa ollut sen kummemmin ilmassa fasismin tuulahduksia, kuin aiemminkaan. Sen sijaan yleisellä tasolla päätöksiä tehtiin niin koululaitoksessa, sairaanhoidossa kuin vankeinhoidossakin (puolustusvoimia unohtamatta, jossa yksilökeskeisyys on saanut myös uskomattomat mittasuhteet) käytännön syistä suurempia ryhmiä käsittävinä.

En peräänkuuluta nyt mitään koneromanttista visiota rekisterinumeroitujen kansalaisten kasvottomasta yhteiskunnasta, vaan asiallista pohdintaa siitä, onko nykyinen tapa suhtautua vankeihin yksilöinä lopulta parhaimpaan lopputulokseen johtava. Vanki edustaa sitä rikostyyppiä, jonka johdosta hän on vankeinhoitolaitoksen 'asiakkaaksi' päätynyt. Ryöstäjä, tappaja, murhaaja, raiskaaja tai talousrikollinen. Tiettyjen rikostyyppien edustajat ovat kuitenkin keskimäärin vaarallisempia kanssaihmisilleen kuin muut, joten keskimäärin tällaisiin ryhmiin tulisi kohdistaa voimakkaampia ehkäisytoimia. Ei liene liian monimutkainen ajatusprosessi?

Silti juurikin vankeinhoidon terapeuttinen yksilökeskeisyys estää meitä tekemästä edes suuren tason linjauksia tuomioita koskien. Kuolemanrangaistus, josta tässä koetin herätellä järkiargumentteihin perustuvaa keskustelua (vaan tunnemeiningillä lähdettiin ja ylinopeudella vieläpä), olisi juuri tällainen selkeä linjaus koskien törkeimmän rikoskategorian törkeintä 'huippua'.
Oma mielipiteeni noihin kaikenlaisiin kortteihin viittaamisesta on se, että se on turhaa sanojen tuhlausta, aivan sama kuin alkaisin etsimään kielioppivirheitä kaikista kommenteista joihin ikinä vastaan. Ja sitä paitsi, fasismista pitää voida puhua ilman, että joku heti huutaa "natsikortti" tms. Minusta sellainen on jotenkin lapsellista.

En ole itse huomannut, että 1980-luvulla olisi oltu yhtään sen vähemmän yksilökeskeisiä kuin nykyisinkään. Tietty raja ylitettiin mielestäni ehkä 60-70-luvuilla, mutta 80-luvulla oli jo päästy nykyiseen käytäntöön.

Mielestäni vankien ajatteleminen potilaina eli mainitsemasi terapeuttinen lähestymistapa ja kuolemanrangaistus eivät ole vaihtoehtoja. Siinä välissä on valtava asteikko, jota ei jostain syystä nyt haluta käyttää, mikä on johtanut mielestäni oikeuslaitoksen maineen menetykseen kansalaisten silmissä.

Jos olet kuolemanrangaistuksen puolesta, niin ehkä haluat kommentoida niitä monia ongelmia, joita olen yo. viesteissäni esittänyt sitä vastaan? Tärkeimpänä kysymyksenä haluan esittää sinulle, olisiko sinusta ok jos sinut itse tai oma lapsesi, sisaruksesi tai vanhempasi lavastettaisiin murhaajaksi ja teloitettaisiin syyttömänä? Mitään 'todennäköisyys on niin pieni' -vastauksia ei tässä yhteydessä hyväksytä.
Every ship must sail a world.
Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 18206
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Vuoden 1996 tammikuussa tehtiin jonkun toimesta tutkimus kuolemanrangaistuksen palauttamisesta Suomessa. Tulokset julkistettiin saman vuoden huhtikuussa. Tutkimuksessa haastateltiin vajaat tuhat 15-74 vuotiasta henkilöä. Neljännes haastatelluista kannatti kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. Eniten kannatusta se sai alle 35-vuotiaiden keskuudessa.

Onkohan tämän jälkeen tehty uutta tutkimusta. Toki tilastopiikkinä näkyisi jos juuri ennen haastattelua olisi tapahtunut jokin raaka rikos ja/tai olisi annettu jokin "kansan mielestä" käsittämättömän alhainen tuomio.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Aariel
Vic Mackey
Viestit: 1954
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 12:02 pm

Viesti Kirjoittaja Aariel »

Kuolemantuomio liian helppo rangaistus. Niin on kyllä muutkin rangaistukset Suomessa ja vankilat on kuitenkin viittä vaille hotelleja. Tekisivät vankiloista kunnon mörskiä, niin olisin hyvin iloinen. Silloin tuomiot ehkä tuntuisivatkin jossain.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

abc kirjoitti:Jos olet kuolemanrangaistuksen puolesta, niin ehkä haluat kommentoida niitä monia ongelmia, joita olen yo. viesteissäni esittänyt sitä vastaan? Tärkeimpänä kysymyksenä haluan esittää sinulle, olisiko sinusta ok jos sinut itse tai oma lapsesi, sisaruksesi tai vanhempasi lavastettaisiin murhaajaksi ja teloitettaisiin syyttömänä? Mitään 'todennäköisyys on niin pieni' -vastauksia ei tässä yhteydessä hyväksytä
Ei ole minusta ok.

Tässä kuitenkin vastakysymys:

Onko sinusta ok, kun jo kylmäveriseen murhaan syyllistynyt pääsee uudestaan kadulle ja tappaa sinut, oman lapsesi, sisaruksesi vai vanhempasi? Tämän todennäköisyys on suurempi, kuin syyttömän teloitus, mutta edelleenkään mitään "todennäköisyys on niin pieni" -vastauksia ei tässä yhteydessä myöskään hyväksytä.

Eiköhän vastaus ole samalla lailla itsestään selvä.

Kumpi puoli painaa vaa-assa enemmän? Menee mielipiteeksi. Itse pidän muutaman syyttömän teloitusta pienenä sen rinnalla, mitä lukumääräisesti suurempi joukko kuolee moninkertaisten tappajien/murhaajien takia.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

EuroJR kirjoitti:
abc kirjoitti:Jos olet kuolemanrangaistuksen puolesta, niin ehkä haluat kommentoida niitä monia ongelmia, joita olen yo. viesteissäni esittänyt sitä vastaan? Tärkeimpänä kysymyksenä haluan esittää sinulle, olisiko sinusta ok jos sinut itse tai oma lapsesi, sisaruksesi tai vanhempasi lavastettaisiin murhaajaksi ja teloitettaisiin syyttömänä? Mitään 'todennäköisyys on niin pieni' -vastauksia ei tässä yhteydessä hyväksytä
Ei ole minusta ok.

Tässä kuitenkin vastakysymys:

Onko sinusta ok, kun jo kylmäveriseen murhaan syyllistynyt pääsee uudestaan kadulle ja tappaa sinut, oman lapsesi, sisaruksesi vai vanhempasi? Tämän todennäköisyys on suurempi, kuin syyttömän teloitus, mutta edelleenkään mitään "todennäköisyys on niin pieni" -vastauksia ei tässä yhteydessä myöskään hyväksytä.

Eiköhän vastaus ole samalla lailla itsestään selvä.

Kumpi puoli painaa vaa-assa enemmän? Menee mielipiteeksi. Itse pidän muutaman syyttömän teloitusta pienenä sen rinnalla, mitä lukumääräisesti suurempi joukko kuolee moninkertaisten tappajien/murhaajien takia.
En edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan mikään oikeuttaisi syyttömien teloituksen valtion toimesta. Kuka haluaa elää sellaisessa valtiossa, jossa julkisesti myönnetään että tällaisia mokia tapahtuu? Sellaisille valtioille on ihan omat nimityksensä, mutta sivistysvaltio ei ole yksi niistä.
Every ship must sail a world.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

En edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan mikään oikeuttaisi syyttömien teloituksen valtion toimesta. Kuka haluaa elää sellaisessa valtiossa, jossa julkisesti myönnetään että tällaisia mokia tapahtuu? Sellaisille valtioille on ihan omat nimityksensä, mutta sivistysvaltio ei ole yksi niistä.
Eihän valtio teloita syyttömiä. Myöhemmin toki on tapahtunut (harvoin, mutta kuitenkin) että syyttömän "maine palautettiin". Joskin teko on jo tehty, eikä syytöntä enää henkiinkään saa. Yhtä lailla teloitusta vastasi menneessä maailmassa pitempi vankilatuomio epäinhimilllisissä oloissa.

Minä taas en edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan mikään oikeuttaisi syyttömien sivullisten surmiin valtion toimesta, joka päästää henkirikoksesta moninkertaisesti tuomitun vapaalle jalalle. Kuka haluaa elää sellaisessa valtiossa, jossa julkisesti myönnetään että tällaisia mokia tapahtuu? Sellaisille valtioille on ihan omat nimityksensä, kuten esim. sivistysvaltio.

Toki meitä molempia tyydyttävä ratkaisu voisi olla "Elinkautinen=elinkautinen", ja että siihen tuomittaisiin tappojen ja "varttihullupaperien" sijaan herkemmin perustein. Tähän sitten kohta joku vastaa, kuinka kallista vankeinhoito on. Eipä siinä mitään, otetaan oppia muualta ja yksityistetään valtiot. Voiko tätä sitten kutsua "sivistysvaltioksi"? Ei varmaankaan sosiaalitanttojen ja partaradikaalien mielestä. Mulle ihan sama vaikka kutsuttaisiin kylddyyripäämaaksi tai uudeksi natsivaltioksi.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

EuroJR kirjoitti: Eihän valtio teloita syyttömiä.


On yleisesti tiedossa, että kuolemarangaistuksissa sattuu myös virheitä, joten ne valtiot, joissa se on käytössä, teloittavat syyttömiä. Asiaa ei muuta se, että se yritetään vaieta kuoliaaksi.
Myöhemmin toki on tapahtunut (harvoin, mutta kuitenkin) että syyttömän "maine palautettiin". Joskin teko on jo tehty, eikä syytöntä enää henkiinkään saa. Yhtä lailla teloitusta vastasi menneessä maailmassa pitempi vankilatuomio epäinhimilllisissä oloissa.
"Maineen palautukset" ovat vähän kyseenalaista hommaa. Tulee mieleen, miten tietyissä yhteiskuntajärjestelmissä aina kahdenkymmenen vuoden välein joku raato roudataan haudasta joko kaulakiikkuun tai sitten maineenpalautusta ja uudelleenhautausta varten... :lol:
Minä taas en edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan mikään oikeuttaisi syyttömien sivullisten surmiin valtion toimesta, joka päästää henkirikoksesta moninkertaisesti tuomitun vapaalle jalalle. Kuka haluaa elää sellaisessa valtiossa, jossa julkisesti myönnetään että tällaisia mokia tapahtuu? Sellaisille valtioille on ihan omat nimityksensä, kuten esim. sivistysvaltio.
Tällä hetkellä meillä on sivistysvaltiossa ongelma, ja paha sellainen, joka rapauttaa tätä järjestelmää. Mutta täytyykö asioita parannettaessa aina mennä suoraan toiseen äärimmäisyyteen (eli tässä tapauksessa kuolemanrangaistuksen käyttöönottoon)?
Toki meitä molempia tyydyttävä ratkaisu voisi olla "Elinkautinen=elinkautinen", ja että siihen tuomittaisiin tappojen ja "varttihullupaperien" sijaan herkemmin perustein. Tähän sitten kohta joku vastaa, kuinka kallista vankeinhoito on. Eipä siinä mitään, otetaan oppia muualta ja yksityistetään valtiot. Voiko tätä sitten kutsua "sivistysvaltioksi"? Ei varmaankaan sosiaalitanttojen ja partaradikaalien mielestä. Mulle ihan sama vaikka kutsuttaisiin kylddyyripäämaaksi tai uudeksi natsivaltioksi.
Tuskinpa on kovin kallista pitää pystyssä lämmitettyä laitosta, jossa tarjotaan ruoka ja petipaikka, ja unohdetaan nykyiset kuntosalit(!) tms. Ja yhteiskuntarauhasta pitää aina maksaa, tavalla tai toisella.
Every ship must sail a world.
pastori
Armas Tammelin
Viestit: 72
Liittynyt: La Maalis 15, 2008 2:28 am

Kuolemanrangaistuksesta

Viesti Kirjoittaja pastori »

En kannata kuolemanrangaistusta - mutta se, miksi en kannata, johtuu vain ja ainoastaan yhdestä syystä: tuomioistuimet erehtyvät ja itse asiassa ne erehtyvät paljon useammin kuin yleisesti kuvitellaan.

Muistaisin lukeneeni joskus jostain, että kun dna -tutkimuksia alettiin jenkeissä toden teolla tehdä, paljastui kiistattomasti, että vähintään toistasataa SYYTÖNTÄ oli eri puolilla maata teloitettu.

Em. luku ei tietysti vankimäärään ja maan väkiluun suhteutettuna ole kovin suuri, mutta haluaisitko, että lapsesi, veljesi, isäsi, siskosi, äitisi, sukulaisesi, kaverisi tmv. kuuluisi tuohon syyttömänä teloitettujen ryhmään ? En minäkään.
Vastaa Viestiin