Jemma esittää edelleen, että tytön kertomus ei ole johdonmukainen eikä pidä yhtä
äitinsä kertomuksen kanssa:
Tytön sanoma ei ole johdonmukainen Anneli Auerin kertoman kanssa: Anneli Auer kertoi törmänneensä tyttöön aulassa havaittuaan ”huppumiehen” tulevan sisään ja käyvän miehensä kimppuun. Anneli Auer oli myös saanut ”huppumieheltä” iskun rintaansa, juossut pakoon ja (ehkä) huutanut eteisessä lapsille jotain tappajasta.
Riittänee huomauttaa, että olen kirjoittanut artikkelin "Kolme käyntiä etc", missä käydään läpi kaikki sellainen tytön haastatteluissa ilmitullut aineisto, mikä liittyy tytön tutkimusretkiin
omasta huoneestaan takkahuoneen suuntaan.
Ja tämän aineiston olen yhdistänyt a) kaikkeen Anneli Auerin haastatteluissa ilmitulleisiin
tyttöä koskeviin havaintoihin b) hätäpuhelusta ilmitulleisiin seikkoihin. Tulos siis artikkeli
osoitteessa
http://www.nbl.fi/~nbl3145/kolmekayntia.htm.
Artikkelista nähdään, kuinka tytön kertoma suorastan hämmästyttävällä tarkkuudella osuu
yksiin sekä äitinsä kertoman että hätäpuhelun kanssa. Ja tämä selostus perustuu - toisin kuin
joidenkin muiden antama kuva tapahtumista - todistusaineistoon ja sen hyväksymiseen.
Jemma ihmettelee:
Miten oli mahdollista, ettei tyttö kuullut eikä nähnyt isänsä kanssa kamppailevaa ”huppumiestä” edes siinä vaiheessa, kun poistui taas huoneestaan ja meni toistamiseen takkahuoneen rajalle, (josta näki lattialla kuolleena makaavan isän ja isän vierellä olleen veitsen)?
Tyttö ei nähnyt "isänsä kanssa kamppailevaa huppumiestä" siitä ilmeisestä syystä, että
huppumies ei juuri tuolloin kamppaillut tytön isän kanssa. Surmateko oli kaksivaiheinen
(veitsi + astalo), ja tytönkin havaintojen mukaan surmaaja oli käynnin aikana jo luopunut
veitsestä (joka oli lattialla). Tämä on ilmeistä myös hätäpuhelun perusteella, koska iskujen aiheuttamat tuskanparahdukset ovat vaihtuneet toistuviksi avunpyynnöiksi (jolloin surmaaja ei voi olla jo muuten avuttoman uhrin kimpussa).
Eli surmaaja on tuossa vaiheessa siirtynyt uhrin kimpusta syrjään vaihtamaan asetta - siksi
tyttö ei näe tätä isänsä kimpussa. Ja tyttö on lähtenyt tutkimusretkelleen juuri siitä syystä,
että
kamppailun äänet ovat vaienneet, mikä voisi viitata siihen, että hyökkääjä on
mahdollisesti poistunut ja uhri tarvitsee apua.
Tytön olinpaikka ja "toisen käynnin" hetki selviää jokseenkin yksiselitteisesti tytön ja
Auerin haastattelusta - se tapahtui siis juuri ennen kuin tyttö Auerin pyynnöstä tuli
puhelimeen (sitä ennen tyttö oli keittiössä, niinkuin sekä tyttö että äiti ovat todenneet).
Jemma:
Miten puhelun alkaessa (tai kun äiti oli juuri menossa puhelimeen) maassa kuolleen näköisenä ja liikkumattomana maannut isä saattoi hätäkeskuspuhelun aikana yhtäkkiä raahautua ja/tai raahata huonekaluja kuuluvasti takkahuoneessa, huutaa kivusta (iskujen tahdissa), replikoida ja huutaa ”Annua” apuun? Vastaus: nauhalta.
Huonekalujen siirtyminen tapahtuu
ennen tytön käyntejä, kun uhri kamppaili veitsimiestä
vastaan ja oli tämän "tikattavana". Tyttön näki
jonkin aikaa (n. 40-50 sek) myöhemmin isänsä lattialla (siis ensimmäisen kerran). Jemma kääntää tapahtumajärjestyksen (en tiedä
millä perusteilla) ja tuo näyttämölle selitykseksi nauhurin, jollaista ei tarvita, kun tapahtumat
ymmärretään edes oikeansuuntaisesti.
Ja mikä selittää "etukäteistallenteella" kuultavat monet vieraat äänet ("häivy", "aja", "se
jäi"), jos tallenteelle on ikuistettu aiemin yöllä tehty surmateko? Jemman mainitsemalle
"nauhalle" ei ole mahdollista lisätä ylimääräistä aineistoa, ellei kyseessä ole moniraitanauhuri,
jollaista taloudessa ei ollut.
Jemman toisellekymmenelle yltäneestä linkeistä aiempiin juttuihinsa jaksoin käydä läpi
vain pari, mikä vahvisti käsitystä siitä, että Jemman "tuotannossa" isomman vaikutuksen
tekee määrä kuin laatu. Otetaan esimerkki:
Tyttö on epätietoinen äitinsä liikkeistä ja omista huudoistaan ja kertoo sellaisia äitinsä repliikkejä ja toimintoja, jotka eivät käy yksiin esim. Anneli Auerin kodinhoitohuoneen kautta tapahtuneen pulssinkokeilureissukuvauksen kanssa ja joita ei voida kuulla hätäkeskustallenteelta.
Epätarkkuus viittaa siihen, että Anneli Auer on surmannut uhrin tai puukottanut tätä jo ennen hätäpuhelua ja järjestänyt ”huppumieshyökkäyksen” joko yksin tai yhteistuumin tyttärensä kanssa esim. hävittämällä todistusaineistoa, siirtämällä ja kääntelemällä uhria ja/tai käyttämällä etukäteistallenteita.
Auer on voinut sitouttaa tyttärensä surmaan ja vääriin todistuksiin monellakin tavalla, esim.
a) manipuloimalla ja kannustamalla tytärtään vahingoittamaan uhria ja uhkailemalla tätä kostotoimilla, mikäli tämä kertoisi havainnoistaan tai teoistaan ulkopuolisille,
b) selostamalla 9-vuotiaalle tyttärelleen, että ”ulkopuolinen tuli ja tappoi, mutta ehti lähteä, ennen kuin äiti ehti soittaa poliisille” – ”Onneksi äiti ehti äänittää tapahtumat nauhalle” – ”Jos esität kauhistunutta, kerrot nähneesi mustahuppuisen sedän, autat äitiä soittamaan isin valituksia sillä aikaa, kun äiti soittaa poliisille, niin poliisi ei varmasti syytä surmasta äitiä, joka oli vain viaton silminnäkijä, jota kauhea huppumies tuikkasi puukolla rintaan” – ja uhkailemalla sitten tyttöä osallisuudesta surman peittelyyn ja avunantoon rikoksessa, mikäli tämä murtuisi kuulusteluissa
tai
c) initioimalla tyttärensä okkultteihin harrastuksiin, joissa kaikki rikolliset toimet, kuten hyväksikäyttö, valehtelu, vääristely, harhaanjohtaminen (”hämärrytys”), hedonismi ja toisten vahingoittaminen (jopa tappaminen) nähdään hyväksyttävänä toimintana: anarkistisena vapaan hengen ja/tai yksilön sisäisyyden ilmentämisenä; ”puhtaana hengellisyytenä”; vastavetona alistamista, sääntöjä sekä vallitsevaa yhteiskunta- ja moraalijärjestystä vastaan.
"On voinut" - "viittaa siihen" - Jemma ei kuitenkaan tuo esiin ainuttakaan todistetta,
että näin olisi tapahtunut. Jos viitataan pojan todistuksiin surmatapahtumista ja siihen
liittyvistä seikoista, ei ole ollut vaikea todeta, että nämä eivät pidä yhtä rikospaikkatutkimuksen kanssa.
Jemma tosiaan laulaa railakkaasti nuotin vierestä, eikä parka itse huomaa sitä... tai jos
huomaa, sitä pahempi.
Valemuistojen ja hämärryttämisen kingi patsastelee satukirjansa julkistamispaikoilla, selfietä pikkulikkojen kaa ja sillee...
