Muhoksen perhekotimurha 7/2015

[On Anoi Kaa]

Lapsi on käsittääkseni aina erityinen. Nykymaailmassa sillekin on keksitty muunnelma, erityislapsi. Erityislapsi on aina sairas ja hänelle löytyy diagnoosi. Ei ole enää olemassa tyhmiä lapsia, vaikka gaussin käyrä raksuttaa omaa totuuttaan.

Mille mahtaa tuntua olla tyhmä lapsi tai aikuinen viisaiden maailmassa? Itse haluaisin olla joskus ajattelematta, tuntematta.

Tää aadee-HD -temppuilu on huippua(onko se joku V2:nen?, joissakin maissa n. 10% taitavat olla laillisella amfetaniinijohdannaisilla sen takia.
Kukahan teki tässä diagnoosin?
"Lassella diagnosoitiin adhd, johon hankittiin lääkitys. Se lisäsi ongelmia, sillä Lasse muuttui entistäkin levottomammaksi. Myöhemmin selvisi, ettei hänellä ole adhd:ta."

Voisin neuvoa lääkäreille, että antakaa lapselle piriä ja mikäli se rauhoittuu, sillä on adhd. Jos villiintyy, niin ei

[maija turjukka]

^Hahah, OAK, aika suoraviivaista diagnosointia, mutta noinhan se taitaa pääpiirteissäin mennä, ainakin tietynikäisillä pojilla.
Lisäisin kuitenkin sen verran, että ei se aina ole helppoa keskivertoa fiksummillakaan lapsilla, yhtälailla voivat joutua kiusatuksi ja/tai syrjäytyä omasta viiteryhmästään.

Mutta takaisin tähän keissiin, tuolta Lassen haastattelusta bongasin tämän pätkän:

Lasse on edelleen sitä mieltä, että adoptio on yleisesti ottaen hyvä asia. Hän kuitenkin kaipaisi adoptiovanhempien joukkoon muitakin kuin varakkaita ja korkeasti koulutettuja mallikansalaisia.
- Olisiko sellaisia adoptiovanhempia, jotka ovat kokeneet kovia ja nähneet itse kaikenlaista? Heillä voisi olla enemmän kokemusta auttaa niitä lapsia, jotka on kokeneet pahoja asioita, Lasse pohtii.
- Myönnän, että olin vaikea lapsi ja tein tyhmyyksiä. Uskon silti, että koti, perhe ja rakkaus olisivat kuitenkin voineet auttaa.

Melko paljon pitäisi nykysysteemin muuttua, että nuo Lassen toivomat, "kovia kokeneet" vanhemmat ylipäänsä kelpuutettaisiin adoptiovanhemmiksi. Sikäli kun heitä edes löytyy adoptiota hakevista, en oikein usko, että löytyisi.

[Tiina]

Kiitos tohtorille jutun kokonaistulkinnasta.

Murheellinen on tarina. Mutta on se kohtuutonta kyllä syyllistää vanhempiaan, jos ovat vuosien terapioiden jälkeen vihdoin luovuttaneet pojan suhteen. Onhan se järkyttävää, jos perheen toiset lapset joutuu pelkäämään yhden sekopään takia.
Mikään ihme tuskin olisi, vaikka olisi tappanut jonkun adoptioperheen jäsenenkin, kun ei tuntunut olevan mitään rajoja käytöksellä ja väkivallalla.

Miksihän perhe päättänyt adoptoida, jos omia(?) lapsia ollut jo kolme. Halunneet vielä lapsen vai halunneet olla "hyviä ihmisiä" ja antaa pojalle mahdollisuuden parempaan elämään?

[JurpÅ]

Mun mielest kyl huono yritys hakee säälii ja oikeutusta omille teollee...On paljon muitaki lapsii jolla on/ollu vaikeeta ym eikä ne ryöstele mummoi tai murhaa ketää

[meshukka]

Miksihän perhe päättänyt adoptoida, jos omia(?) lapsia ollut jo kolme. Halunneet vielä lapsen vai halunneet olla "hyviä ihmisiä" ja antaa pojalle mahdollisuuden parempaan elämään?

Halunneet olla "hyviä" ihmisiä. Se on mukava raahata sukulaisilla ja tuttavilla esittelemässä etelän hetelmää. Kato ku meiän perhe on niin suvaitsevainen ja monikulttuurinen! Suvaitsevaisten piireissä erityispisteitä saa siitä, mitä alikehittyneemmästä maasta adoptiolapsi on kotoisin. Ihonvärin tulee toki olla tumma, se on tärkein kriteeri.

Muistuupa mieleeni eräs paljon julkisuutta saanut Valtteri-poika adoptioäiteineen... Valtteri kokee joka päivä ankaraa rasismia, jopa siinä määrin etteivät edes bussit huoli mustaa poikaa kyytiin! Näistä rasismi-kokemuksista ei tietenkään ole silminnäkijähavaintoja, vain pienen pojat tarinat äitinsä tukemana. Mut ku se on kato niin kiva kerätä sympatiaa ja sääliä ku mä olen niin suvaitsevainen ja kansainvälinen ihminen että adoptoin mustan lapsen Afrikasta ja nyt sitä kiusataan joka päivä, säälikää! (jos lapsi olisi valkoihoinen, ei äiti saisi näitä satuilujaan julkisuuteen, sillä eihän ketään kiinnosta jos valkoihoista kiusataan.)

[Paa]

Ehkäpä kovia kokeneilla vanhemmilla ajettiin tässä takaa sitä, että ei adoptiovanhempien tarvi mitään köyhiä narkkeja olla, vaan tavallisia keskituloisia -jopa köyhähköjä- ihmisiä, joilla ei välttämättä ole varaa kustantaa adoptiolapsille kaiken maailman harrastuksia, mutta jotka ehkä paikkaavat tilannetta vaikka puuhaamalla enemmän yhdessä lasten kanssa. Ja että eletään sellaista elämää, missä rahalla ei vaan osteta itseä ulos ongelmista.

En tarkoita etteikö Lassen vanhemmat olisi aikaansa lapselle antaneet, mutta neljän lajin harrastaminen + koulu ja normi arkiaskareet = kuinka paljon perhe sitten loppujen lopuksi yhdessä perheenä touhusi ja eli. Ja olisko se mitään auttanut, en tiedä. Ei kovin häävi kuva noista vanhemmista tullut artikkelin perusteella, mutta en missään nimessä syytä heitä mistään, jos joku niin erehtyy luulemaan Kuulostaa vaan ikävältä jo hylätyn lapsen uudelleen hylkääminen vieläpä useasti, mutta minä en tiedä vanhempana olosta mitään, saati sitten tilanteista joissa lapsen kanssa ollaan umpikujassa. Varmasti kaikki aikuiset ovat parhaansa tehneet.

[Wickeddy]

^ tuossa on pointti.
Monesti kuvitellaan että sillä rahalla pärjää.
Vilkas lapsi jonka lähtökohdat elämälle on synkät.
Maksetaan harrastuksia niin pojalla on tekemistä. Miten näin ihan oikeasti asia meni?
Harrastukset on pois yhteisestä ajasta. Varsinkin useamman lasten perheessä sitä yhteistä aikaa ei oikeasti jää. Mitä lapsi tästä oppii? Ei ainakaan sitä rauhoittumista. En yhtään ihmettele että lapset oireilevat ja varsinkin se joka on ns. "Ulkopuolelta" otettu tähän menevään elämään mukaan joka olisi vaatinut jo alunperin sen säännöllisen ja turvallisen ympäristön.
-tuli mieleen kaverini jonka vanhemmat hankkivat hänelle kaiken mitä halusi jotta lapsi on iloinen ja saa ajan kulumaan. Rahalla kun saa onnen...
Ei vanhempien läsnäoloa paljoa lapsuudessa ollut mitä kaverini oikeasti olisi tarvinnut.
Terapiassa käy tänäkin päivänä menneisyyden tunteita purkamassa.

Luettuani tuon kirjoituksen tapahtumasta Lassen kannalta niin olenko ainoa kenelle jäi mielikuva ettei Lasse edes kadu tekoaan?

[Tiina]

^Et ole ainoa.

Toisten päällehän tuo on syytä laittamassa. Perheen olisi vaan pitänyt ymmärtää, vaikka itse käyttäytyi kuinka huonosti. Ehkä hänellä tosiaan on tuo epäilemänsä kiintymyshäiriö.

Kaikki adoptoidut ei suinkaan käyttäydy näin. Viime viikon kadonneen jäljillä- ohjelmassa oli venäjältä adoptoitu poika etsimässä äitiään ja sisaruksiaan venäjältä. Ja hän kyllä kovasti kiitteli omaa adpotiotaan ja perhettään. Nyt kun tapasi äitinsä ja sisarensa, niin tunne varmaan vahvistui.
Ei olisi ollut omalla äidillä tarjota parempaa kasvuympäristöä mitä on täällä saanut.

Tänään ohjelmassa muuten on thaimaasta adoptoitu etsimässä sukuaan. Täytyykin katsoa miten hällä on mennyt. Kovin tunteikas poika/mies ainakin mainoksesta päätellen.

LIsäys: Kovin hyvin ei ole hänelläkään mennyt iltalehden mukaan:

http://www.iltalehti.fi/viihde/20161024 ... 0_vi.shtml


Jaakko adoptoitiin Suomeen 2,5-vuotiaana. Nyt hän haluaa löytää äitinsä.


Jaakko etsii biologista äitiään Thaimaasta.
Elämä Suomessa on ollut vaikeaa.

Helsinkiläinen Jaakko, 25, adoptoitiin Suomeen Thaimaan köyhistä ja vaikeista oloista 2,5-vuotiaana. Elämä uudessa kotimaassakaan ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Sukset adoptioperheen kanssa menivät ristiin pahemman kerran, ja lopulta välit katkesivat tyystin. Lastensuojelulaitokseen Jaakko joutui 13-vuotiaana, minkä lisäksi myös koulukiusaaminen ja masennus tulivat tutuiksi. 18-vuotiaana hän muutti omilleen.

- Juhlin ja tein paljon virheitä. Olin erittäin riitainen ja äärimmäisen eksyksissä, koska minulla ei ollut perhettä, Jaakko sanoo illan jaksossa.

Lähtökohdat ovat periaatteessa paremmat kuin monella muulla kotimaiseen realityyn osallistuneilla. Jaakolla on tiedossa esimerkiksi äidin nimi ja joitain taustatietoja. Biologinen äiti on luovuttanut lapsensa omalle äidilleen, joka on antanut Jaakon pois lastenkotiin kolmen neljän kuukauden ikäisenä.

Matkan edetessä ilmenee, että äidin elämä on ollut rankkaa. Siksi ohjelman juontaja Anni Hautala varoittaa Jaakkoa tulevasta.

- Pitää sanoa sellainen juttu, että alkoholin kanssa on ollut ongelmia ja varmaan jonkin muunkinlaisia ongelmia. Voi olla, että sen huomaa hänestä. Voi olla, että hän ei ole ihan tasapainossa. Voi olla vähän sellaista, ettei voi olla varma, kuka on kuka, Anni muotoilee huolensa Jaakolle.

Jaakko haluaa kaikesta huolimatta saada vastaukset kysymyksiinsä. Miksi äiti luopui hänestä? Onko hän ollut mielessä kertaakaan vai onko hänet tyystin unohdettu?

*****************

Pitäisikö nämä kansainväliset adoptiot oikeasti lopettaa?
Ei tunnu hyvää näistä seuraavan kuin poikkeustapauksissa.

Jos lasta ei normikeinoin kuulu, niin siten on sitten tarkoitettu.
Ja jos taas haluaa leikkiä hyvää ihmistä ja "pelastaa" jonkun, niin varmaan kannattaisi ennemmin ottaa kulkukoira tai kissa.
Ne osaa sentään olla kiitollisia. Kokemusta on!

[On Anoi Kaa]

Syylliset ulkoistavalla ei tule olemaan käyttöä yhteiskunnassa. Vankilakierre on nyt alkanut, sääliksi käy seuraavaa uhria jo nyt.

...
Kaikki adoptoidut ei suinkaan käyttäydy näin. Viime viikon kadonneen jäljillä- ohjelmassa oli venäjältä adoptoitu poika etsimässä äitiään ja sisaruksiaan venäjältä. Ja hän kyllä kovasti kiitteli omaa adpotiotaan ja perhettään. Nyt kun tapasi äitinsä ja sisarensa, niin tunne varmaan vahvistui.
Ei olisi ollut omalla äidillä tarjota parempaa kasvuympäristöä mitä on täällä saanut.
...

Jos tämä on se 18.10. esitetty jakso, tämä Iiro-poju liittyy olennaisin osin tähän ketjuun eli en kauheesti kehuskelisi ihqusta elämästä(jossain muualla istuisi ja pitkään...):
37-vuotias mies surmattu Mikkelissä 12.7.2014

[Tiina]

^Juuri tuota tarkoitin.

No ohjelmassa kertoi kyllä olleensa koulukiusattu, mutta adoptioperhettä ei kyllä moittinut kertaakaan. Rakkautta ja huolenpitoa kehui saaneensa.
Mutta silti ei ole siis hyvin mennyt hälläkään.

Kaikki adoptiot kieltoon siis! Ei noista hyvää seuraa!

Jos luoja ei lasta suo, niin se on niin tarkoitettu. Ja jos et kunnolla pysty huolehtimaan itsestäsikään, niin sitten ainoa eläinkin mitä suosittelen on satiainen!

[Nippu]

Kirjoitin tämän ketjun sivulla 17 omia käsityksiäni adoptiosta ja kiintymyssuhdehäiriöstä, joten en nyt palaa siihen suoraan enää. Se kuitenkin, että tämän (Kadonneen jäljillä?) tyypin tausta, jossa hänet saatujen tietojen mukaan annettiin lastenkotiin 3-4 kk iässä, on erittäin suuri riski kiintymyssuhdehäiriön syntymiselle erityisesti noissa maissa, joissa hoito on laitosmaista, kuten Lassenkin tarinasta ilmenee. Lapsen tärkein ikä on syntymästä vuoden vanhaksi ja jos hän silloin kokee vakavia ja/tai jatkuvia laiminlyöntejä, kiintymyssuhdehäiriön kehittyminen on erittäin todennäköistä! Tunnen Suomessa syntyneitä adoptiolapsia, jotka ovat saaneet hyvää ja huolehtivaa hoitoa syntymästään saakka mahdollisesti biologisilta vanhemmilta, tai ainakin sijaisperheessä/lastenkodissa ja myöhemmin adoptioperheessä ja jotka ovat aivan normaaleja aikuisia.

Se on sitten kokonaan eri asia, miten mahdollisen kiintymyssuhdehäiriön saanutta lasta tulisi hoitaa ja kasvattaa, että hän kykenisi siitä paranemaan... Suomalaisessa systeemissä se ei tahdo nykyään onnistua, jos vaurio on riittävän vakava ja siksi saadaan sitten näitä tappajia, jotka eivät oikein tunnu edes katuvan tekojaan

[Paa]

Jos lasta ei normikeinoin kuulu, niin siten on sitten tarkoitettu.
Ja jos taas haluaa leikkiä hyvää ihmistä ja "pelastaa" jonkun, niin varmaan kannattaisi ennemmin ottaa kulkukoira tai kissa.
Ne osaa sentään olla kiitollisia. Kokemusta on!

Niinpä. Monet kuitenkin ajattelee, että koska heilläkin on oikeus saada lapsi, niin se kersahan sitten hankitaan. Ei tavallaan osata tyytyä/hyväksyä sitä tilannetta, jossa syystä tai toisesta ollaan vaan oma halu saada lapsi on toteutettava. Joskus tuntuu että ihmiset kokee heillä olevan pelkkiä oikeuksia, jotka on toteuduttava mielihalujen niin vaatiessa, hinnasta viis.

Mäkin ajattelin ettei paljon taida Lassea kaduttaa. Mahtaako edes osata katua. Uhrin kärsimys ei vissiin kiinnosta, oma uhriutuminen kylläkin.

[Tojo]

Voi olla kyseessä ihan perinteinen psykopatiakin (siihen on kyllä viitteitä tämän kaverin tunnekylmyyden vuoksi).

Siihen ei ole parannuskeinoa, eikä psykopaattia voi opettaa tuntemaan empatiaa. Mikään terapia saati rakkaus ei siihen vaikuta; aivot ovat jo syntymästä fysikaalisesti kykenemättömiä tunteisiin.

Koulutetussa perheessä olisi voitu ehkä parhaimmassa tapauksessa kannustaa poika korkeaan koulutukseen ja siitä kautta vaikka esimiesasemaan, jossa olisi voinut purkaa patoumiaan itkettämällä alaisiaan, ettei olisi väkivaltaan tarvinut turvautua.

Nyt ei kuitenkaan vaikuta hyvältä. Ideaalissa maailmassa tuon tyyppiset ihmiset eivät katuja juuri mittailisi - nyt jää nähtäväksi, kuinka monen kanssaihmisen terveyden tulee ko. jannun elämä jatkossa kustantamaan.

[Tackleberry]

Pitäisikö nämä kansainväliset adoptiot oikeasti lopettaa?
Ei tunnu hyvää näistä seuraavan kuin poikkeustapauksissa.

Jos lasta ei normikeinoin kuulu, niin siten on sitten tarkoitettu.
Ja jos taas haluaa leikkiä hyvää ihmistä ja "pelastaa" jonkun, niin varmaan kannattaisi ennemmin ottaa kulkukoira tai kissa.
Ne osaa sentään olla kiitollisia. Kokemusta on!

Kyllä on harvinaisen typerää ja kusipäistä tekstiä Tiinalta.

Halunneet olla "hyviä" ihmisiä. Se on mukava raahata sukulaisilla ja tuttavilla esittelemässä etelän hetelmää. Kato ku meiän perhe on niin suvaitsevainen ja monikulttuurinen! Suvaitsevaisten piireissä erityispisteitä saa siitä, mitä alikehittyneemmästä maasta adoptiolapsi on kotoisin. Ihonvärin tulee toki olla tumma, se on tärkein kriteeri.

Siinä toinen kusipää.

Täällä sitä lässytetään aina psykopatiasta, mutta nämä viestit ovat kyllä aika hyviä osoituksia tunnekylmyydestä kun kyse ei enää olekaan siitä "omasta" rodusta. Yhtäkkiä siinä kohtaa se empatia lopahtaakin.

[meshukka]

Halunneet olla "hyviä" ihmisiä. Se on mukava raahata sukulaisilla ja tuttavilla esittelemässä etelän hetelmää. Kato ku meiän perhe on niin suvaitsevainen ja monikulttuurinen! Suvaitsevaisten piireissä erityispisteitä saa siitä, mitä alikehittyneemmästä maasta adoptiolapsi on kotoisin. Ihonvärin tulee toki olla tumma, se on tärkein kriteeri.

Siinä toinen kusipää.

Täällä sitä lässytetään aina psykopatiasta, mutta nämä viestit ovat kyllä aika hyviä osoituksia tunnekylmyydestä kun kyse ei enää olekaan siitä "omasta" rodusta. Yhtäkkiä siinä kohtaa se empatia lopahtaakin.

En koe tarpeelliseksi kokea empatiaa tappajia kohtaan. En kotimaisia enkä ulkomaalaisia tappajia kohtaan. Olen siis tunnekylmä, mahdollisesti jopa psykopaatti. Rasistinatsi nyt ainakin!