Lainataanpa tänne niinaberg.com KIRJASTOSTA (löytyy lisää) erinomainen listaus Ruotsista lasten valheita, jotka idioottituomarit ovat uskoneet, koska tälläkin palstalla vierailee tyhmiä, naiveja sinisilmäisiä kirjoitelmia fanaattisesta USKOSTAAN suomalaisiin tuomareihin ja lasten satuihin. Tiedämme varmasti puolet Suomen tuomareista olevan rikollisia pölvästejä, koska tuomarit ylennetään syyttäjistä, jotka ovat ammattivalehtelijoita. Siksipä juomarit aina uskovat vanhoja kavereitaan syytäjiä. Tavallaan oikeudenmukaista että salissa kaikki ovat samanlaisia luusereita kärsimässä toisistaan - rikolliset ja viranomaiset. Paitsi kun syyttömiä kansalaisia kidnapataan jatkuvasti sekaan.
Lapset tunnetusti oppivat valehtelemaan 2 vuotiaina ja synnynnäisinä "psykopaatteina" harjoittavat sitä ahkerasti, koska se on heidän vapaassa käytössään oleva (puolustus)menetelmä ja asekin aikuisten maailmassa.
Lukekaa alkua pitemmälle: herkullisia naurettavia konkreettia lyhyitä esimerkkitapauksia.
https://niinaberg.com/kirjasto/sharnber ... arviointi/
Max Sharnberg:
Tekstuaalianalyysi: Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien väitteiden totuusarvon arviointi, IPT, vol. 8.1996, käännös (otteita) Anu Suomela, tutkimuspäällikkö (emerita) Sexpo-säätiö Max Sharnbergin luvalla
ABSTRAKTI: Tekstuaalianalyysiä voidaan käyttää seksuaalisen hyväksikäytön väitteiden arviointiin. Tekstuaalianalyysissä kiinnitetään tarkkaa huomiota väitettyjen tapahtumien fyysisiin mahdollisuuksiin sekä tapahtumien sisäisiin ajallisiin suhteisiin. Muina metodeina ovat tapahtumien järjestyksen selvittäminen, erottelutekniikka sekä samankaltaisuuksien etsiminen. Paikkansa pitämättömät väitteet voivat johtua ulkoisesta painostuksesta, psykopatologiasta tai tavanomaisesta valehtelusta. Epätoden tuottajan, itse valheen sekä sen uskojan dynamiikka tulee tutkia, jotta valheellisten väitteiden esiintymistä voidaan ymmärtää.
Usein väitetään, että seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat äärimmäisen vaikeita tutkia, koska vain kaksi ihmistä tietää, mitä todella on tapahtunut. Kuka muu tahansa voi kuitenkin tehdä päätöksen pelkästään sen varassa kumpi hänen subjektiivisen käsityksensä mukaan puhuu totta. Jos tuomioistuimet eivät voisi lähettää ihmistä vankilaan subjektiivisten uskomusten perusteella, ei lapsia voitaisi suojella.
En kiistä, etteikö vaikeita tapauksia olisi olemassa, en kuitenkaan ole toistaiseksi törmännyt sellaiseen. Useimmissa tapauksissa asioiden todellinen laita voidaan havaita, jos huomio kiinnitetään tapauksen tietoihin ja jos käytetään järkevää menettelyä sen selvittämiseen millaista tietoa tapaus sisältää. Selvittely voi olla joko monimutkaista tai yksinkertaista, mutta joka tapauksessa se vaatii valtavasti aikaa.
Valitettavasti monet asianajajat, tuomarit, tutkijat, sosiaalityöntekijät, psykologit ja muut henkilöt, joita ei ole koulutettu systemaattiseen lähestymistapaan, keskittävät huomionsa vähiten informatiivisiin tietoihin. He saattavat myös tehdä johtopäätöksiä kyseenalaisin menetelmin. Lisäksi oikeusistuimet saattava päättää ihmisten kohtalosta kuunneltuaan todistelua lyhyesti parin päivän ajan. Vaikka käsittely olisi kestänyt kuukausia, on suurin osa saatettu käyttää ylimalkaisiin ja epäinformatiivisiin seikkoihin. On suuri joukko tapauksia joissa subjektiiviset päätökset voitaisiin korvata objektiivisella menettelyllä.
Onko väitetty teko fyysisesti mahdollinen
Ensimmäinen kysymys, joka on tehtävä, kun lähdetään tutkimaan seksuaalisen hyväksikäytön väitettä, on ”Onko väitetty teko fyysisesti mahdollinen?’. Tämä on kaikkea muuta kuin triviaali kysymys. Ihmisiä on lähetetty vankilaan teoista, joita kukaan inhimillinen olento ei kykenisi suorittamaan.
Möldrupin tapauksessa (tanskalainen 7000 ihmisen kunta), psykologi Sine Diemar ohjasi muutaman nuoren ja kaksi kehitysvammaista esittämään väitteen, että 35 henkilöä oli käyttänyt heitä seksuaalisesti hyväkseen. Kyseessä olivat seksuaaliset orgiat, jotka tapahtuivat tietyssä talossa. Kaikki olivat olleet alasti, kaikki teot oli videoitu. Syyttäjä tajusi, että 35 syytetyn tapaus johtaisi todennäköisesti syytteiden hylkäämiseen, joten hän hiljaisesti luopui 29 syytteestä.
Kun loput kuusi oli tuomittu, toimittajat Poul Bögh ja Niels Tobiensen kysyivät itseltään ”Millaisia videokameroita oli vuonna 1988? Paljonko sähköä ne tarvitsivat? Paljonko kyseisen talon sähköjärjestelmä pystyi tuottamaan, ennen kuin sulakkeet palaisivat?’ Tällainen hyvin yksinkertainen koe paljasti, että väitetty videointi oli kyseisessä talossa mahdotonta.
Yksi esimerkki fyysisestä mahdottomuudesta on ruotsalainen tapaus. 14-vuotias Embla väitti, että hänen isänsä oli maannut häntä 40–50 kertaa. Yhtä lukuun ottamatta aktit oli suoritettu lähetyssaarnaaja-asennossa. Isä oli kuitenkin ollut liikenneonnettomuudessa, jossa hänen kyynärpäänsä oli murtunut ja sittemmin tulehtunut, jonka vuoksi se oli yli vuoden ajan kipsissä. Hänen lääkärinsä todisti että tästä syystä hänen ei ollut mahdollista olla yhdynnässä lähetyssaarnaaja-asennossa.. Lisäksi gynekologisessa tutkimuksessa tuli ilmi, että Embla oli neitsyt. Tästä huolimatta Jönköpigin hovioikeus ryhtyi logiikan akrobatiaan perustellessaan päätöstään. Se totesi, että ehyt immenkalvo johtui siitä, että isä oli hangannut penistään tytön ulkoisiin sukupuolielimiin, ja Embla oli saattanut luulla, että kyseessä on yhdyntä (joutuu myös kysymään, miten lähetyssaarnaaja-asento soveltuu tällaiseen).
Tukholman hovioikeudessa käsiteltiin ”Jalkapallo -tapaukseksi’ nimeämääni tapausta. 13-vuotias Wendela väitti, että isä oli harjoittanut suuseksiä hänen kanssaan hänen nukkuessaan. Hän esitti täysin yksiselitteisesti olleensa unessa ainakin kahdella kerralla. Hän heräsi vasta kun isä sulki oven perässään. Syy siihen, että hän tiesi mitä oli tapahtunut, ei ollut se, että hän olisi havainnut siemennestettä suussaan. Ensimmäisessä poliisikuulustelussa hän yksiselitteisesti kertoi epäilevänsä oliko hänen suussaan ollut hänen oma peukalonsa vai isän penis. Onko mahdollista harjoittaa suuseksiä 13-vuotiaan kanssa herättämättä häntä? Lisäksi väitettiin, että aktin aikana isä seisoi sängyn päässä lattialla polvet sängyn päätyä vasten. Sänky oli seinän vieressä ja se oli 122 cm leveä. Tehdään sellainen hyväntahtoinen oletus, että isä oli ainakin kahdesti oli osunut paikalle tytön nukkuessa pää lähellä sängyn päätyä. Asiantuntijatodistajana ehdotin, että oikeuden miespuoliset jäsenet asettaisivat jalkapallon sängyn päätyyn symboloimaan tytön päätä, jotta he voisivat kokeilla ylettyvätkö he palloon. Sängyn korkeus oli 47 cm. Itse olen 169 cm ja onnistun tekemään tämän vain jos sänky on huomattavasti korkeampi. Wendelan isä on 182 cm pitkä.
Tytöt, jotka esittävät vääriä syytöksiä – omasta aloitteestaan tai siksi etteivät kykene vastustamaan ulkoista painetta – saattavat kiinnittää hyvin vähän huomiota fyysisiin seikkoihin. Mutta miksi he kiinnittäisivätkään? Monet tuomarit ja lautamiehet näyttävät ohittavan väitetyn teon surrealistisuuden.
Ajallisten suhteiden yhdistäminen
Joiltakin tuomareilta ja lautamiehiltä puuttuu riittävä aikaan liittyvien faktojen käsittelyn ammattitaito. Liki kaikki ihmiset, joilla ei ole erityiskoulutusta kokevat erittäin vaikeaksi yhdistää useampia kuin kaksi ajallista suhdetta. Seuraavat esimerkit osoittavat yksiselitteisesti, miten tärkeää on kiinnittää erityistä huomiota ajallisiin suhteisiin.
18-vuotias Erna syytti päivähoitajansa miestä ajalta, jolloin Erna oli ollut 10–13-vuotias. Hän väitti, että mies oli maannut hänen kanssaan jopa 300 kertaa, joista 80–90%:a oli tapahtunut iltapäivisin klo 13–16 välillä makuuhuoneessa. Alioikeus tuomitsi miehen. Tuomiossa todettiin, ettei perustellulle epäilylle jäänyt sijaa sen suhteen, että molemmilla henkilöillä oli ollut tilaisuus olla kaksin Ernan väittäminä aikoina. Tyttö oli tehnyt luotettavan vaikutelman ja hänen kertomuksestaan tuli esiin omakohtainen kokemus. Se, että hän oli kertoessaan hyvin ahdistunut, oli lisätodiste kertomuksen paikkansapitävyydestä.
Kunnallinen viranomainen oli dokumentoinut kaikki päivämäärät ja kellonajat, joina Erna oli ollut päivähoidossa. Kaikki päivämäärät, joina päivähoitajan mies oli poissa työstä, oli myös dokumentoitu sosiaaliturvatietoihin tai työnantajan tiedostoon. Kun tosiasiat yhdistettiin, kävi ilmi että niiden 33 kuukauden aikana oli vain 4 päivää, joina nämä kaksi henkilöä olivat voineet olla yhdessä kello 12 ja 16.30:n välisenä aikana.
15-vuotias Betsy esitti kouluhoitajansa ja sosiaalityöntekijän pitkäaikaisen painostuksen jälkeen, että hänen isänsä oli raiskannut hänet kuudesta kahdeksaan kertaan. Yhdellä kerralla hänet oli raiskattu illalla. Seuraavana päivänä hän oli mennyt kouluun. Tultuaan koulusta samana päivänä hän oli raiskauksen vuoksi niin masentunut, että yritti itsemurhaa. Ei ole mahdollista, että Betsy olisi sotkenut tapahtumien päivät. Väitetyt tapahtumat tulivat ilmi noin seitsemän viikkoa myöhemmin ja raiskaus ja itsemurhayritys liittyvät suoraan toisiinsa.
Näiden kahden tapahtuman yhteen kuuluminen tekee mahdolliseksi paikallistaa raiskauksen päivämäärä lähes ehdottomalla varmuudella. Syyskuun 9 päivänä 1988 Betsy kävi sosiaalitoimistossa kouluhoitajan kanssa. Tämä on ensimmäinen tilanne, jossa hän kuuli seksuaalisen hyväksikäytön epäilystä. Tällöin Betsillä ei ollut ranteessaan viiltoa tai sidettä. 12. syyskuuta kouluhoitaja vaihtoi ensimmäistä kertaa siteen.
Tapa millä tuomarit päättelevät tällaisissa tilanteissa nähdään lukuisista ruotsalaisista tuomioista. Päättely etenee seuraavasti: ”Betsy on liittänyt raiskauksen toiseen tapahtumaan, eli itsemurhayritykseen, joka on objektiivisesti todennettu ja päivätty. Tämä yhteys luo perustan sille, että hän on kertonut totuudenmukaisesti raiskauksesta. Tekstuaalianalyytikkona kiinnitän ensinnäkin huomion siihen, että 9. syyskuuta oli perjantai. Tästä seuraa, että esitetyt faktat ovat liitettävissä yhteen vain kahdella tavalla. Betsy raiskattiin perjantai-iltana, hän meni kouluun lauantaina ja yritti itsemurhaa tultuaan koulusta lauantai-iltana. Tai Betsy raiskattiin lauantai-iltana, hän meni kouluun sunnuntaina ja yritti itsemurhaa tultuaan koulusta sunnuntai-iltana.
Nyt kuitenkin on niin, että Betsy oli 8. syyskuuta muuttanut sijaisperheeseen. Tämä tapahtui isän suostumuksella asiaan liittymättömästä neutraalista syystä. Sijaisperhe oli kirjannut kaiken, mitä Betsy teki perjantaina ja lauantaina. Ei ole mitenkään mahdollista, että hän olisi tavannut isänsä. Ei ole kovin kaukaa haettua olettaa, että Betsyn itsemurhayritys johtui siitä, että sosiaalitoimistossa häntä painostettiin esittämään väärä syytös isästään.
Lopulta Betsy esitti joukon kirjeitä, jotka hän väitti kirjoittaneensa jokaisen raiskauksen jälkeen. Hän oli aina esittänyt, että raiskaukset alkoivat sen jälkeen kun hänen äitinsä oli muuttanut pois yhteisestä kodista, mikä tapahtui 28.2.1986. Kuitenkin ensimmäinen kirje on päivätty 6.4.1984. Hän on toistuvasti esittänyt myös suullisesti, että ensimmäinen raiskaus tapahtui 1984 (tulemme näkemään, että hän oli psyykkisesti sairas, mutta ei tarpeen kertoa, miksi hän oli fiksoitunut vuoteen 1984). On siis olemassa kolme indikaattoria raiskauksen ajankohdasta: vuonna 1984, ensimmäisenä viikonloppuna äidin poismuuton jälkeen, sekä noin neljä kuukautta äidin muuton jälkeen. Outoa kyllä, kolmannesta raiskauksesta kertova kirje on päivätty toukokuulle 1986.
Aluksi Betsy väitti, että hänen poliisille antamansa kirjeet olivat alkuperäisiä. Kun hänelle osoitettiin, että kirjeiden käsiala ei vastannut hänen kouluaikaista käsialaansa vuosina 1984 ja 1986, hän muutti kertomustaan siten, että kirjeet olivatkin hänen myöhemmin tekemiään kopioita, koska hän oli kadottanut alkuperäiset.
6.4.1984 kirjeessä on kahteen kertaan ja tarkasti todettu, että kyseessä oli ensimmäinen raiskaus. Kun hänelle osoitettiin, että tämä väite erosi merkittävällä tavalla siitä, mitä hän oli kertonut poliisikuulusteluissa ensimmäisestä raiskauksesta, hän esitti, että kyseessä olikin toista raiskausta koskeva kirje. Tämä kuitenkin ainoastaan muutti ristiriidan ajankohtaa, mutta ei selittänyt sitä. Kolmas versio oli, että kirje koski jotain määrittelemätöntä raiskausta kolmannen ja neljännen raiskauksen välillä. Neljäs versio oli, että kirje oli yhdistelmä, jossa yksityiskohdat oli koottu eri raiskauksista. Korkein oikeus on kahdesti todennut, että juuri tämä tapahtumakuvaus on tuomion peruste.
Ingalisan tapauksessa ajallisilla yhteyksillä on merkittävä rooli, mutta niiden todistusarvo on luonteeltaan enemmän psykologinen. Kesäkuussa 1989 hänen äitinsä ja isäpuolensa olettivat, että tyttö oli mennyt käymään isänsä luona. Sen sijaan hän menikin tyttöystävälleen, jota hänen vanhempansa pitivät huonona seurana (eivätkä suinkaan syyttä). Kun vanhemmat saivat tietää tästä, he käskivät tytön heti kotiin. Vastavetona Ingalisa teki sosiaalitoimistoon ilmoituksen isäpuolen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän esitti, että jos hän palaisi kotiin, hyväksikäyttö jatkuisi. Kun hän lähes välittömästi ilmoitti asiasta poliisille, hän väitti hyväksikäytön tapahtuneen maaliskuun 1. päivänä.
Poliisitutkimusten kuluessa Ingalisa ei muistanut tätä päivämäärää, vaan oletti että se oli väärin. Myöhemmin saman kuulustelun aikana hän muisti, että täysin erilainen tapaus oli sattunut maaliskuun 1. päivänä. Isäpuoli oli tällöin huutanut yhdelle hänen luokkatovereistaan ”Typerys’’. Tytöt olivat tuolloin keskustelleet siitä, pitäisikö tehdä rikosilmoitus herjauksesta. Lopulta Ingalisa oli yksin tehnyt poliisille ilmoituksen seksuaalirikoksista. Eli päivämäärä, jona sattuneesta tapauksesta Ingalisa olisi halunnut ilmoittaa poliisille, oli muuttunut insestiväitteen päivämääräksi. Onko oletettavaa, että aito insestin uhri, jolla on autenttinen tieto tapahtumista, esittäisi poliisille väärän päivämäärän, joka on lainattu kokonaan muusta vihamielisyyttä herättävästä tapahtumasta?
Samanaikaiset järjestyssuhteet
Tällaisia suhteita saattaa löytyä yllättävistä paikoista, ja niitä voi hyödyntää monin tavoin ja ne voivat olla erityisen paljastavia. Seuraavana yksi esimerkki. 17-vuotiaan Violetin isäpuoli oli jättänyt vaimonsa nuoremman naisen takia. Vaimo päätti kostaa ja painosti Violetin ilmiantamaan isäpuolensa siitä, että tämä oli hyväksikäyttänyt häntä 12-vuotiaasta lähtien. Ei ole vaikea havaita, mistä tällainen ajatus oli peräisin. Muutama vuosi aikaisemmin yksi Violetin koulutovereista oli tappanut vanhempansa. Poliisitarkastaja väitti perättömästi, propagandamielessä, että murhaajatar oli insestin uhri, joka oli kostanut tekijälle sekä toiselle vanhemmalleen sen, että tämä oli hyväksynyt hyväksikäytön. Tämä tarina sai suurta julkisuutta ja se oli keskeinen asenteiden muuttaja Ruotsissa. Violetin koulussa pidettiin valtava kampanja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kouluterveydestä vastaavat viranomaiset keskustelivat jokaisen oppilaan kanssa erikseen.
Viola meni kiltisti poliisin puheille, mutta ei suoriutunut tehtävästään kovin hyvin. Hän ei kyennyt tuottamaan minkäänlaisia yksityiskohtia väitetystä hyväksikäytöstä. Seuraavassa lainaus poliisikuulustelusta: (kuulustelija) ”Mutta kiltti Violet kulta, onko mitään sellaista tapahtumaa, johon voisit yhdistää asioita, mitään erityistä tilannetta? Tarkoitan, että oliko esimerkiksi syntymäpäiväsi, oliko perheessäsi tapahtunut jotain erityistä, tai soittiko joku ystäväsi, tai jotain vastaavaa. Voisitko muistella jotain joka liittyisi johonkin näistä väkivaltatilanteista, aikaan tai tapahtumaan’. Violet puisteli päätään ja sanoi, ettei hän voinut.
Korvatakseen Violetin heikkoa mielikuvitusta hänen äitinsä kirjoitti ”lyhyen tarinan’ siitä, mitä Violet oli kokenut. Vaikka Violet opetteli lyhyen tarinan ulkoa, hän ja äiti tekivät virheen, joka paljasti heidän tarkoitusperänsä. Aito insestin uhri saattaa valmistautua oikeudenkäyntiin. Hän saattaa tehdä muistilistan esimerkiksi ”kaupungin puisto’, ”isoäidin ullakko’, jotta ei unohtaisi tärkeitä tapahtumia. On kuitenkin olennaista, että eri harjoituskerroilla hän kuvaisi tapahtumat eri sanoin. Violet sen sijaan opetteli tarkan sanallisen muodon täysin samalla tavalla, kuin näyttelijätär harjoittelee vuorosanansa.
Tytön todistajanlausunto alkoi alioikeudessa yksipuhelulla, jossa oli 2481 sanaa. Liki sama toistui hovioikeudessa. Yksinpuhelut eivät olleet sanasta sanaan samoja, mutta lähes kaikki lauseet seurasivat toisiaan samassa järjestyksessä. Kaikki triviaalit lisäykset sijoittuivat taukoihin, mikä on tyypillistä näyttelijälle, kun hän unohtaa vuorosanansa. Ikään kuin tämä ei olisi riittänyt, joitakin sanontoja oli lainattu tv:n pseudodokumentista.
Karsimistekniikka
Tämän analyysitekniikan kuvasi ensimmäisenä Skinner (1983). Kun tutkitaan dialogeja, esimerkiksi poliisikuulusteluja, poistetaan kaikki toisen osapuolen ilmaisut ja jätetään vain toisen ilmaisut. Tekstuaalianalyysissä voidaan myös käyttää kahta palstaa, jolloin lukija voi seurata vain kysymyksiä, vain vastauksia tai molempia. Vaikka karsitussa dialogissa on kaikki vuoropuhelussa oleva informaatio, se on helpommin havaittavassa muodossa. Ei ole epätavallista, että psykologi tai tuomari jättää havaitsematta sen kuvion, että lapsi, jonka esitetään antaneen yksityiskohtaisen kuvauksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei tehnyt juurikaan muuta kuin vastasi kyllä tai ei johdatteleviin kysymyksiin.
Rachel oli 20-vuotias kun häntä kuultiin alioikeudessa. Hänen todistajalausunnossaan oli 330 ilmaisua, joista 288:ssa oli kuulumattomia osuuksia. Peräti 163:ssa niistä ei ollut mitään tytön itse tuottamaa informaatiota. Hän pelkästään myönsi sen, mitä hänelle esitettiin pääasiassa syyttäjän puolelta, muutoin hän vastasi ”en tiedä’. … On syytä kritisoida asianajajaa, joka ei kyennyt korostamaan sitä, että kuulusteltava, joka ei tuottanut yhtään kokonaista lausetta, ei tuottanut mitään käyttökelpoista tietoa.
Morfologinen metodi
Tähän menetelmää kuuluu kaksi vaihetta ja on vaarana sivuuttaa jälkimmäinen, joka kuitenkin on kaikkein tärkein. Ensin täytyy luoda kattava lista mahdollisista vaihtoehdoista (Zwicky, 1971). Sen jälkeen jokainen vaihtoehto tulee käydä läpi yksityiskohtaisesti. Saattaa käydä ilmi, että kaikki eri vaihtoehdot, joita hyväksikäytöstä esitetään, ovat mahdottomia tai käsittämättömiä.
Ingalisa väitti että hänen isäpuolensa oli nuollut hänen sukupuolielimiään kolme kertaa. Yhden version mukaan isäpuoli oli antanut tytölle luvan tulla kotiin myöhemmin, jos tyttö suostuu nuolemiseen. Toisen version mukaan tyttö ei käsittänyt, mitä isäpuoli aikoi, kun hän alkoi vetää tytön housuja alas. Hän oli yhtä tietämätön myös toisella ja kolmannella kerralla, koska hän oli tällä välin unohtanut ensimmäisen tapauksen. Tässä syytöksessä on joukko muuttujia: housujen alas vetäminen ja nuoleminen, tietämättömyys ja sopiminen. Jos lähdetään liikkeelle siitä, että nuoleminen todella tapahtui ja järjestelemme muut kaksi muuttujaa eri järjestykseen, yksityiskohtainen tarkastelu tuottaa viisi vaihtoehtoa:
1. Isäpuoli oli nuollut Ingalisaa, he olivat sopineet tällaisesta kaupasta, mutta tyttö oli tietämätön siitä, miksi isäpuoli alkoi vetää housuja alas. Sovittuaan asiasta Ingalisalla oli ollut muistinmenetys, koska hän ei käsittänyt mitä oli tapahtumassa kun hänen housunsa otettiin pois.
2. Tässä vaihtoehdossa vaihdetaan vain muuttujien järjestys. Ingalisa oli täysin tietämätön siitä, miksi hänen housunsa vedettiin alas. Jälkeenpäin hän pysäytti isäpuolensa ja vaati vastapalvelusta. Sen jälkeen he tekivät sopimuksen.
3. Hän kertoi totuudenmukaisesti nuolemisesta ja sopimuksesta, mutta valehteli tietämättömyydestä.
4. Hän kertoi totuuden nuolemisesta ja tietämättömyydestään, mutta valehteli sopimuksesta.
5. Hän valehteli sekä sopimuksesta että tietämättömyydestään, mutta kertoi kuitenkin totuuden nuolemisesta.
Jos ei oteta huomioon trivialiteetteja, niin hovioikeuden tuomio sisälsi 46 sanaa. Tähän päivään mennessä isäpuoli ei tiedä, mitä hänen oletettiin tehneen. Yllä oleva lista paljastaa, miten heikosti tuomarit kykenivät yhdistelemään lausumia ja näkemään niiden välisiä suhteita. Hovioikeus ei nähnyt syytösten omituisuutta ja epätodennäköisyyttä, koska huomiota ei kiinnitetty konkreettisiin vaihtoehtoihin, eikä valittu niistä vaihtoehdoista, jotka olivat käytössä.
Satuilijan heikko realiteettien taju
Väärille syytöksille on ominaista se, että syytöksen esittäjällä on heikko realiteettien taju. Useimmiten satuilijat eivät kykene ajattelemaan tai kuvittelemaan, mitä muuta tilanteeseen kuuluisi, jos kertomus olisi autenttinen. Tästä ovat esimerkkinä edellä esitettyjen tapausten fyysiset ja ajalliset olosuhteet.
On samaan aikaan hyvin vaikeaa ja toisaalta helppoa luoda keksitty syytös, joka vastaa tapahtumien autenttista sisältöä. Tämä johtuu siitä, että valheen tuottaja ei ole ainoa, joka ei tunne reaalitodellisuuden luonnetta. Valheen vastaanottaja saattaa olla yhtä vähän tietoinen todellisuudesta, eikä siksi havaitse niitä omituisuuksia, joita valheen tuottaja ei ole osannut välttää.
Valheiden paljastaminen analyyttisillä tekniikoilla on oudosti samanlaista kuin unien katselu. Kouluttamaton henkilö tuntee vastustamatonta halua keskittyä siihen alueeseen, josta ei ole löydettävissä mitään, ja ohittaa sen alueen, jossa on olennaista informaatiota. Tässä mielessä psykologit, lautamiehet ja tuomarit eivät eroa tavallisista ihmisistä. He saattavat täysin kieltää syytöksen loogisen rakenteen, mutta heihin saattavat tehdä suuren vaikutuksen erilaiset ilmaisun piirteet. Jos surulliseen tarinaan liitetään surullinen ääni, surullinen ilme ja surulliset sanat, on johtopäätös usein se, että tarina on totta.
Objektiivisesti katsottuna autenttisen tapahtuman loogista rakennetta on hyvin vaikea matkia. Siksi jos syytökseen sisältyy looginen rakenne, se on vahva merkki totuudenmukaisuudesta. Vastakohtana ovat sellaiset ilmaisun piirteet, jotka yleisesti liittyvät todenmukaiseen kuvaukseen, mutta joita monien, joskaan ei kaikkien, on helppo matkia. Näin ollen ”toden ilmaisun piirteitä’ yhdistetään – ei pelkästään todenmukaisiin syytöksiin – vaan suureen määrään vääristä syytöksistä. Tuomarien ja lautamiesten olisi pidettävä mielessä, että vääriin syytöksiin liitetyt ”toden ilmaisun piirteet’ ilmenevät tapauksissa, joissa syytöstä pidetään ”ilmeisen totena’.
Satuilijoille on tyypillistä se, että jokainen vale on itsenäinen ilman suurtakaan yhteyttä henkilön esittämiin muihin tosiin tai epätosiin lausumiin, tai ulkoisiin tosiasioihin. Koska heille on tyypillistä, että he keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan, he vaikuttavat hyvin luotettavilta. Valehteleminen on vakuuttamistekniikka. Jos ihminen ei ole poikkeuksellisen älykäs, hän ei käyttäisi tällaisia tekniikoita vuosia tai vuosikymmeniä, mikäli eivät jatkuvasti saisi sitä palautetta, että heidän valheensa uskotaan. Tästä syystä on totta, että tapavalehtelijat vaikuttavat erittäin luotettavilta.
Tapavalehtelijaa ei kuitenkaan pidä nähdä henkilönä, joka on kehitellyt taiturimaisia tekniikoita muiden pettämiseksi. Virtuoosimainen valehtelija on pikemminkin yksilö, joka on passiivisesti mukautunut tavallisten ihmisten yleisiin heikkouksiin. Satuilijan ei tarvitse suuremmin vältellä ristiriitaista tietoa, koska kuulija ei havaitse välttämättä niistä räikeimpiäkään. Sen sijaan kaikki on panostettava asiaankuuluvaan äänensävyyn, ilmaisun muotoihin jne. Todellisuudessa tapavalehtelija antaa usein paljon luotettavamman henkilön kuvan, kuin ihminen, joka rehellisesti kertoo totuuden.
Valheiden kaksi lähdettä
Ei voi liikaa painottaa seuraavaa tosiasiaa, kaikki tai ainakin melkein kaikki valheet lähtevät kahdesta ja vain kahdesta lähteestä: standardiominaisuuksista ja autenttisten tilanteiden muuntelusta. Standardiominaisuuksia voi sijoittaa melkein kehen tahansa ihmiseen tai tilanteeseen. Niiden ei tarvitse olla halventavia, mutta usein ne ovat. Kuka tahansa, joka haluaa diskvalifioida toisen, voi ”sattumalta’ ilmaista, että hän on mielisairas, huumeiden käyttäjä tms. Standardiominaisuudet voivat säilyä vuosisatoja tai olla lyhytikäisiä. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun homoseksuaalisuus lopetti olemasta tällainen, ja lasten hyväksikäyttö tuli muotiin aivan äskettäin.
Toiseen luokkaan kuuluvat esimerkiksi sellaiset täysin totuuden vastaiset syytökset, jotka koostuvat useammasta osasta, joista valtaosa ovat täysin tosia. Näitä kahta luokkaa voi myös sekoittaa keskenään. Edesmennyt pääministeri Palme kävi mielisairaalassa katsomassa dementoitunutta äitiään. Hänen väitettiin käyvän säännöllisessä hoidossa huumeriippuvuutensa vuoksi. Toinen luokka on erittäin varteenotettava, mikä voidaan havaita useimmista ruotsalaisista tuomioista. Tuomarit päättelevät, että väärissä syytöksissä on pelkästään epätosia elementtejä ja että valehtelijat kehittelevät valheet ja yksityiskohdat tyhjästä ilmasta.
Autenttinen esimerkki: Tyttö väitti, että isä oli maannut hänen kanssaan vähän ennen joulua ja että se tapahtui pari päivää trigonometrian kokeen jälkeen. Voitiin osoittaa objektiivisesti, että tyttö läpäisi trigonometrian kokeen 16. joulukuuta. Tuomari piti tätä todisteena siitä, että tytön kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli totta.
