Lasten kertomukset

[kekkuli12345]

Taas näkee kuinka tyhmä ihminen on, tuolloinhan kannettavissa alkoi jo olla kameroita joten johtojen kanssa pelleilyä ei edes tarvita, tietokone vaan takan päälle kansi auki ja näytönsäästäjä niin jukka ei arvaa mitään että on piilokamerassa. Jos jukka on yrittänyt välillä nousta niin ääni on tullut yhtäkkiä lähelle koneen mikrofonia, vielä kun nauhoitus tapahtuisi näin ja kone suunnataan olohuoneen rajan tuntumaan niin on rekomiehillä ja äönitutkijoilla ihmettelemistä. Nopea äänen voimistuminen voisi johtua tästä että samaan aikaan anneli menee lähemmäs takkahuonetta ja jukka lähemmäs äänilähdettä, tällöin se kuulostaa luonnottoman nopealta siirtymiseltä. Tällöin jatkojohtoakaan ei tarvita selittämään asioita.

Edit: tälläisestä nauhasta olisi myös hyvä katsella tapahtumia myöhemmin ja keksiä tarvittavia selityksiä

[Pieni liekki]

Tara oli palannut Hejacissa vanhimman tyttären ensimmäiseen isänsä murhan jälkeen tapahtuneeseen puhutteluun. Hahmotan itse tytöllä kolme käyntiä, joilla hänellä on silminnäkijähavaintoja takkahuoneen suunnalta:

1. käynti
Tyttö on herännyt paukkeeseen ja hän on lähtenyt tiedustelemaan vanhemmiltaan, mikä on kyseessä. Lapsi on ollut unenpöpperössä eikä hän ole tässä vaiheessa lainkaan ymmärtänyt, mistä on kyse. Hän on nähnyt takkahuoneen oven ikkunan olevan rikki ja lasinsiruja pitkin lattiaa. Isä on seissyt sängyn päädyssä ja kehottanut lasta palaamaan huoneeseensa. Äiti on nähdäkseni voinut olla tässä tilanteessa istuallaan vuoteella kohottamassa peittoa suojakseen sisään lentäneiltä lasinsirpaleilta.

Tyttö on tullut siis käynnilleen juuri niihin aikoihin, kun huppumies on pitänyt pienen tauon terassin puolella siirtäessään muovituolin takkahuoneen oven rikkoutuneen ikkunan eteen. Tyttö on palannut saman tien isän käskyttämänä huoneeseensa, jossa hän on pelännyt rosvoa eikä ole uskaltanut sytyttää huoneensa valoja.

Huoneistossa on saattanut olla muutenkin tässä vaiheessa pimeää.

2. käynti

Tappaja on tullut sisälle ikkunasta, käynyt Jukan kimppuun ja puukottanut äitiä vakavasti rintaan. Äiti on poistunut makuuhuoneesta ja ehtinyt saada yhteyden hätäkeskukseen. Takkahuoneesta kuuluu kurjia ääniä ja lopulta tyttö kuulee isän huutavan: "Apuun...tule, tule tänne apuun". Tyttö on mielestäni tässä vaiheessa liikkunut eteisaulassa oman huoneensa ja keittiön välimailla ja hän reagoi isänsä huutoon astumalla sen verran olohuoneen puolelle, että näkee isänsä makaamassa takkahuoneen lattialla. Olen miettinyt, olisiko tyttö voinut nähdä tässä vaiheessa myös lattialle jääneen veitsen.

Tyttö ei huomaa tässä vaiheessa huppumiestä, koska on pimeää ja äiti kutsuu tyttöä samaan aikaan puhelimeen. Tyttö aistii tappajan läsnäolon takkahuoneesta kuuluvien äänien perusteella, vaikka hänellä ei ole suoraa näköhavaintoa tappajasta vielä toisella käynnillään. Voi olla, että tappaja on jäänyt takan katveeseen tai että tytön lyhyen vilkaisun aikana on katse ollut täysin kiinnittyneenä isään ja muut havainnot ovat jääneet sen takia vähemmälle.

3. käynti
Äiti on palannut puhelimeen tarkastuskäynneiltään ja hätäkeskusvirkailijan pyydettyä aikuista puhelimeen. Tyttö on kertonut tunteneensa sisimmässään tarvetta käydä katsomassa takkahuoneessa olevaa isää. Kun hän on saanut näköyhteyden isään, on häneltä päässyt tahdosta riippumaton kovaääninen kirkaisu. Näky on ollut karmea, kun isä on maannut vertavaluvana liikkumattomana lattialla. Samoihin aikoihin huppumies on loikannut ulos ikkunasta, kun on saanut tehtävänsä suoritettua. Tyttö on ainoana silminnäkijänä nähnyt huppumiehen poistumisen.

[sisotalo]

Kuulustelu 26-08-2009
Amanda: Joo mää menin illalla nukkumaan ja sit mää heräsin siihen kuulu jotain tosi kovaa räiskintää ja mää luulin et siel oli joku ukkonen tai jotain ja niin luuli muutkin ja tota ja yritin saada unta mutsit se vaan koveni ja mä menin kysymään äidilt ja iskältä et mikä se on sit ne sanova et se on ukkonen ja sit ja tota mä menin pois sit mää tulin koht hetken pääst takasin sit se oli jotenki se takaovi ..

Amanda siis kävi kaksi kertaa takkahuoneella ennen kuin Anneli oli edes noussut sängystä. Ensimmäisellä kerralla puhuttiin ukkosesta, mutta toisella kerralla isä oli pystyssä ja äiti suojasi itseään lasinsiruilta. Se näkyy myös jos katsoo videolta ensimmäisen Amandan puhuttelun alun 1-12-2006. Sen loppupuolella asiat menevät sekaisin kun Koskinen ja Lapinlahti ottavat ohjakset.

[Pieni liekki]

Kuulustelu 26-08-2009
Amanda: Joo mää menin illalla nukkumaan ja sit mää heräsin siihen kuulu jotain tosi kovaa räiskintää ja mää luulin et siel oli joku ukkonen tai jotain ja niin luuli muutkin ja tota ja yritin saada unta mutsit se vaan koveni ja mä menin kysymään äidilt ja iskältä et mikä se on sit ne sanova et se on ukkonen ja sit ja tota mä menin pois sit mää tulin koht hetken pääst takasin sit se oli jotenki se takaovi ..

Amanda siis kävi kaksi kertaa takkahuoneella ennen kuin Anneli oli edes noussut sängystä. Ensimmäisellä kerralla puhuttiin ukkosesta, mutta toisella kerralla isä oli pystyssä ja äiti suojasi itseään lasinsiruilta. Se näkyy myös jos katsoo videolta ensimmäisen Amandan puhuttelun alun 1-12-2006. Sen loppupuolella asiat menevät sekaisin kun Koskinen ja Lapinlahti ottavat ohjakset.

Olen samaa mieltä sisotalon kanssa, että vanhimman tyttären käyntejä takkahuoneella saattaa olla kaksikin ennen hätäpuhelua. Tällöin ensimmäinen kerta olisi todella siinä vaiheessa, kun ulkoa on kuulunut tytön herättänyttä kolinaa, mutta ikkunaa ei ole vielä rikottu ja vanhemmat eivät ole ehtineet nousta ylös sängystä. En usko, että kukaan pystyy tämän käynnin mahdollisuutta täysin poissulkemaan.

Sisotalo on myös oikeassa siinä, että lasta puhuttaneet poliisit veivät valitettavasti liian innokkaasti tai nopeassa tahdissa keskustelua eteenpäin, jolloin lapsi ei pysynyt vauhdissa mukana. Yhdeksänvuotias lapsi ei ajattele monimutkaisia juonikuvioita, joita mm. hejaccilaiset ovat vuosikausia viritelleet. Vanhin tytär vastasi erittäin säntillisesti poliisien kysymyksiin, mutta poliisit eivät malttaneet odottaa tytön vastausta, ennen kuin jo puhuivat hänen päällensä tai esittivät jatkokysymyksiä. Olin huomaavinani, että tyttö vastasi vielä edelliseen kysymykseen, kun poliisit olivat jo esittäneet seuraavan.

Havaitsin kyllä myös sen seikan, että lasta ensimmäisen kerran puhuttaneet poliisit olivat hyväntahtoisia ja innokkaita saamaan tytöltä silminnäkijähavaintoja. Käsittääkseni he halusivat saada tytöltä varmistuksen omille havainnoilleen tapahtumakulusta surmapaikalla, mutta valitettavasti puhuttaminen hieman kärsi siitä, ettei tyttö pysynyt poliisien tempossa ihan täydelleen mukana.

[sisotalo]

Poliisit Koskinen ja Lapinlahti eivät suorittaneet varsinaista kuulustelua vaan halusivat tietoa, joka auttaisi murhaajan kiinni saamisessa. Se tilaisuus pitää kuintenkin katsoa videolta, litteroinnissa on hämminkiä monessa paikassa.

Kun äiti sitten pantiin tutkimuksen kohteeksi kuulusteltiin Amandaa 26/08 ja toisen kerran pari viikkoa myöhemmin peräkkäin pojan kanssa. Sieltä löytyy totuus siitä mitä Amandalta saadaan irti. Kuulustelu on aina oikeudenkäynnin pohja, eivät sellaiset tapahtumat kuin ensimmäisen päivän puhutelu, eivät keskustelut TYKSissä.

Erinomaista jo hyväksytään Amandan kaksi käyntiä takkahuoneella kun äiti oli vielä sängyssä. Se kolmas olikin 03.14 kun Amanda huusi nähdessään kuolleen isänsä.

Tällä rungolla olis mielenkiiotista kuulla mitä uusi Hätäpuhelun kuuntelu antaaa.

[Pieni liekki]

Poliisit Koskinen ja Lapinlahti eivät suorittaneet varsinaista kuulustelua vaan halusivat tietoa, joka auttaisi murhaajan kiinni saamisessa. Se tilaisuus pitää kuintenkin katsoa videolta, litteroinnissa on hämminkiä monessa paikassa.

Kun äiti sitten pantiin tutkimuksen kohteeksi kuulusteltiin Amandaa 26/08 ja toisen kerran pari viikkoa myöhemmin peräkkäin pojan kanssa. Sieltä löytyy totuus siitä mitä Amandalta saadaan irti. Kuulustelu on aina oikeudenkäynnin pohja, eivät sellaiset tapahtumat kuin ensimmäisen päivän puhutelu, eivät keskustelut TYKSissä.

Erinomaista jo hyväksytään Amandan kaksi käyntiä takkahuoneella kun äiti oli vielä sängyssä. Se kolmas olikin 03.14 kun Amanda huusi nähdessään kuolleen isänsä.

Tällä rungolla olis mielenkiiotista kuulla mitä uusi Hätäpuhelun kuuntelu antaaa.

Sisotalo hyvä,

Toinen poliisi oli muuten nimeltään Lapinniemi eikä Lapinlahti kuten olet pariin otteeseen maininnut. Kelaa viestiketjua taaksepäin, niin näet selostukseni vanhimman tyttären kolmesta silminnäkijähavainnoista takkahuoneen suunnalta. Pidän niistä kiinni, mutta en voi tyrmätä ajatustasi 0. käynnistä, eli siitä käynnistä, joka olisi tapahtunut ennen mainitsemaani 1. käyntiä. Tyttö on siis saattanut käydä isän ja äidin makuuhuoneessa kääntymässä siinä vaiheessa, kun ulkoa on kuulunut epämääräistä kolinaa, mutta ikkunaa ei vielä ollut rikottu.

[kekkuli12345]

2. käynti

Tappaja on tullut sisälle ikkunasta, käynyt Jukan kimppuun ja puukottanut äitiä vakavasti rintaan. Äiti on poistunut makuuhuoneesta ja ehtinyt saada yhteyden hätäkeskukseen. Takkahuoneesta kuuluu kurjia ääniä ja lopulta tyttö kuulee isän huutavan: "Apuun...tule, tule tänne apuun". Tyttö on mielestäni tässä vaiheessa liikkunut eteisaulassa oman huoneensa ja keittiön välimailla ja hän reagoi isänsä huutoon astumalla sen verran olohuoneen puolelle, että näkee isänsä makaamassa takkahuoneen lattialla. Olen miettinyt, olisiko tyttö voinut nähdä tässä vaiheessa myös lattialle jääneen veitsen.

Tyttö ei huomaa tässä vaiheessa huppumiestä, koska on pimeää ja äiti kutsuu tyttöä samaan aikaan puhelimeen. Tyttö aistii tappajan läsnäolon takkahuoneesta kuuluvien äänien perusteella, vaikka hänellä ei ole suoraa näköhavaintoa tappajasta vielä toisella käynnillään. Voi olla, että tappaja on jäänyt takan katveeseen tai että tytön lyhyen vilkaisun aikana on katse ollut täysin kiinnittyneenä isään ja muut havainnot ovat jääneet sen takia vähemmälle.

Pili kun niin toitottaa että vain silminnäkijähavainnot merkkaa ja silminnäkijä oli nähnyt pesuhuoneen ovenkin, nyt sinä väität että tyttö astunut 'vain sen verran olohuineenpuolelle' että nähnyt iskän (eri asennossa kuin löydettäessa). Takanvieressä ei verijälkiä että siinä olisi piileskelty.
Seuraavaksi väität että on niin pimeää ettei tyttö nähnyt huppista, silminnäkijä kuitenkin itsekkin epäilee että oli valot kun näki niin selvästi.
Sitten kerrot että tyttö aistii huppiksen olemassaolon äänistä, samalla lailla kun poika joka aistii äitinsä syyllisyyden.
Sijainniksi väität 2-3m puhelimesta kun kutsutaan puhelimeen mikä ei sekään tue häkenauhan ääniä.
Lopuksi vielä vaihtoehto että tyttö on niin keskittynyt isäänsä ettei noteraa huppumiestä...tyttö siis aistii huppumiehen jo kauas mutta iskää kurkkiessa ei enää aistikkaan. Pilkkopimeässä huoneessa kuitenkin yhtäkkiä näkee iskän selvästi, ainut selitys on että huppumies on pukeutunut lamppuhaalariin jolloin säteilee valoa ympäriinsä mutta on niin kirkas että tyttö luulee huppumiestä lampuksi, huppumies jo murhaa suunnitellessa tiesi että tyttö tulee kurkkimaan joten osasi varustautua lamppuhaalarilla, selässä ollut akusto saattoi näyttää hupulta. Ei ihme ettei huppumiestä löydetty kun oli joulukuusen lamput haalarissa ja aina poliisin lähestyessä meni seisomaan johonkin pihaan ja lamput päälle.

Ilmeisesti sinulla on joku kaava miten tytön puheita pitää tulkita, joka kolmas lause vaan totta tms? Miten pitää tulkita "menikö meiän lavastus läpi"?
Miten pitää tulkita "teinhän mäki, niil saksil"?
Miten pitää tulkita "..vai kuvittelinks mä vaan"
Miten pitää tulkita "äiti ei menny ollenkaa sitä kautta"
Miten pitää tulkita "tapetaan meiän sukulaiset"?
Kiitos jo etukäteen koodiavaimesta jolla tytön puheet tulkitaan

[matahari]

Tarinat muuttuu. Muistakaa että Annulla oli vuosikausia aikaa aivopestä lapsiaan.
Muistakaa myös se tosiasia että lapsi pysyy vanhemmalleen lojaalina viimeiseen asti.

[garcia]

Mä en puolusta enkä syytä, tutkin asiaa. - Mut seuraavat faktat: Lapset ei pysy lojaaleina vanhempiaan kohtaan loppuun saakka, se on myytti. Eihän tässä poikakaan pysyny... - Tosta asunnon pilkkopimeydestä: 1.12.2006 oli täysikuu. Joten Tähtisentien piha kuten myös asunto on ollu osittain kuun valossa.

[matahari]

Mä en puolusta enkä syytä, tutkin asiaa. - Mut seuraavat faktat: Lapset ei pysy lojaaleina vanhempiaan kohtaan loppuun saakka, se on myytti. Eihän tässä poikakaan pysyny... - Tosta asunnon pilkkopimeydestä: 1.12.2006 oli täysikuu. Joten Tähtisentien piha kuten myös asunto on ollu osittain kuun valossa.

Ei pysynyt, mutta miettikääpä oikeasti miksi......toisen pää kestää enemmän kun toisen.
Takkahuoneessa oli valot. Talossa oli valot päällä jo pikkasta vaille yksi, vaikka Anneli kertoi että maate mentiin jo paljon aikaisemmin.

[kekkuli12345]

Ja olishan se ollu aika valikoiva täysikuu jos ovenraosta osuu vaan pesuhuoneenoven alaosaan jukan päähän mutta muualla on niin pimeää ettei huppumiestä näy. Ai niin osuihan se valo ihohuokosiinkin ja tuli vielä huppumiehen takaraivon läpi niin että huokoset oikein hohkas. Ja annelistien mielestä pihalla oli niin pimeää ettei jukka nähnyt mitään eikä täten voinut tehdä vastarintaa. Logiikka kyllä sopii kahden veijarin tarinoiden jatkoksi, oli pimeetä mutta kuitenki valosaa, sellasta valosaa pimeyttä

[Human interest]

Eilen oli mielenkiintoinen artikkeli Ylen sivuilla. Otsikkona oli Tunnistaako aikuinen lapsen valheen? - Tutkimus: Eipä juuri. http://yle.fi/uutiset/3-9253807

Seuraavassa keskeisiä faktoja Ylen toimittajan siteeraamasta tutkimuksesta:

University of Californiassa tehdyn tutkimuksen mukaan aikuinen pystyi erottamaan valheen totuudesta vain 54 prosentissa tapauksista – eli vain hitusen useammin kuin arvaamalla. Tohtoriopiskelija Jennifer Gongolan johtamassa tutkimuksessa yhdistettiin tietoja 45 aiemmasta kokeesta, joihin osallistui yhteensä 8 000 aikuista ja 1 800 lasta.

Mukana oli lapsia aina 15-vuotiaiksi asti. Aiemmin on tiedetty, että jo kolmivuotiaat lapset osaavat valehdella.

[...] Aikuiset tunnistivat paremmin tilanteen, jossa lapsi pysyi totuudessa. Todenmukaisuus tunnistettiin 64 prosentissa tapauksista. Sen sijaan valehtelu ymmärrettiin valehteluksi vain 48 prosentissa tapauksista.

Aikuiset tapasivat olettaa, että heille puhuttiin totta, vaikka heille kerrottiin, että 50 prosenttia lapsista valehtelee, sanoo Gongola.


Myös suomalaista dosenttia haastateltiin asiasta:

Sajaniemen mukaan lapsen kohdalla on kuitenkin kyse orastavasta tietoisuudesta siitä, mikä väärin mikä oikein. Lapset puhuvat sitä, mitä he olettavat aikuisten haluavan kuulla. Heillä ei ehkä ole tietoista tarkoitusta valehdella, vaan kyse on lapsen tavasta reagoida yhteen palaan todellisuutta kerrallaan.

[...] Lapsi ei välttämättä aina edes ajattele valehtelevansa. Hän vain käsittelee kulloistakin todellisuutta ja yrittää saada sen sopimaan omassa mielessä olevaan senhetkiseen tilanteeseen. Sitä paitsi pienillä lapsilla moraalikehitys on vasta muotoutumassa, Sajaniemi muistuttaa.


Minä luulen, että Annelin lasten sijaisäiti ja ‑isä menivät niinsanotusti höplään. He eivät oikeasti olisi voineet kuvitella, että pikkulapset puhuisivat puuta heinää ja näin ollen ottivat tosissaan lasten jutut saatananpalvonnasta, eläinten uhraamisista, myymälävarkauksiin usuttamisesta ja raiskauksista (ja mitä muuta niitä nyt olikaan).

Annelin veli ja tämän vaimo ovat varmasti olleet aivan kauhuissaan ja järkyttyneitä saadessaan kuulla, mitä kaikkea Anneli, Amanda ja Jens (lasten kertoman mukaan) olivat nuoremmille lapsille tehneet...

[Kuolemannaakka]

Minä luulen, että Annelin lasten sijaisäiti ja ‑isä menivät niinsanotusti höplään. He eivät oikeasti olisi voineet kuvitella, että pikkulapset puhuisivat puuta heinää ja näin ollen ottivat tosissaan lasten jutut saatananpalvonnasta, eläinten uhraamisista, myymälävarkauksiin usuttamisesta ja raiskauksista (ja mitä muuta niitä nyt olikaan).

Annelin veli ja tämän vaimo ovat varmasti olleet aivan kauhuissaan ja järkyttyneitä saadessaan kuulla, mitä kaikkea Anneli, Amanda ja Jens (lasten kertoman mukaan) olivat nuoremmille lapsille tehneet...

Heille sentään "heidän omat" lapsensa puhuivat näitä juttuja, mutta kun on niinkin tyhmää porukkaa, että uskovat nuo jutut pelkkinä kuulopuheina, sitä en käsitä. Oikeasti. Kyllä aikuisilla ihmisillä pitää jonkinlainen perusäly olla. Kauhea ajatus, millä eväillä moni täällä elämäänsä elelee.

Kirjassaanhan Auer ei voinut uskoa, että syy Arin ja Minnan käytökseen olisi ollut pelkästään hyväuskoisuudessa lasten puheille. Hän uskoi, että kyseessä oli ainakin osin tietoinen teko, vaikka syytä ei osannut ymmärtääkään. Kuka ylipäätään laittaa oman sisarensa vankilaan rahan takia? Tietysti osasyynä oli varmaan rakkaus niitä nuorempia lapsia kohtaan, etteivät halunneet heitä enää menettää takaisin Annelille. Tämmöiset sijaisäitikuviot ei kyllä käytännössä oikein toimi.
Mitenkään läheiset välithän ei Arilla ja Annelilla olleet aikaisemminkaan. Ja Minnalla nyt vielä vähemmän. Voi hyvin olla, että hän on tässä todellisuudessa taustalla.

[zem]

KN:

Mitenkään läheiset välithän ei Arilla ja Annelilla olleet aikaisemminkaan. Ja Minnalla nyt vielä vähemmän. Voi hyvin olla, että hän on tässä todellisuudessa taustalla.

Murhalesken muistelmissa kerrotaan, että lsh-jutussakin "taustalta" löytyy tuttu hahmo:

Psykologit eivät saa esittää lapsille johdattelevia kysymyksiä.
Sama ei tietenkään päde sijaisvanhempiin. Kun yksi lapsista
oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin nimen, Tapio
Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin
nukkumajärjestelyistämme. Silloin ei tosin ollut vielä puhuttu
mitään raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ihme,
että Jenskin tuli pian mukaan kertomuksiin, kun hänen ilmestymisensä
oli tilattu. (Murhalesken muistelmat, s. 246. Alleviiv. Zem.)

Olisi mielenkiintoista tietää, missä sävyssä ja asiayhteydessä lapsi oli maininnut Jensin nimen? Oliko maininta jotenkin edellyttänyt "nukkumisjärjestelyiden" selvittämistä? Vai kuuluiko "nukkumisjärjestelyiden selvittäminen" jälleen kerran Tapio Santaojan orkestroimaan (ja mahdollisesti tutkinnanjohtaja Salonsaaren tukemaan) syyllistämisstrategiaan? Santaojan
hahmo tuntuu häilyvän koko ajan taustapiruna niin murha-asiassa (missä monet katastrofiin johtaneet "ideat" näyttävät olevan kehitty hänen aivosoluistaan) kuin sittemmin
lsh-jutussakin. Kummallista?

[Pieni liekki]

Jotenkin ihmettelen tätä hysteriaa Mikkelin ja Jyväskylän suunnalla, mitä Annelin aiotut kirjaesittelyt siellä herättivät. Jos täysipäiset aikuiset ovat tänä päivänä kauhuissaan mahdollisista moraalisista haittavaikutuksista, joita Annelin esiintyminen kirjastoissa ja kauppakeskuksissa saattaisi aiheuttaa, niin kaikki varmasti ymmärtävät miten peloissaan Annelin kolme nuorinta lasta ovat olleet vuonna 2011 pelätessään joutuvansa muuttamaan murhaajan luokse asumaan.

Vuonna 2011 Annelin vapautuessa vankilasta häntä syyllistettiin täysin perusteettomasti eri tahoilla ja valitettavasti poliisi-/syyttäjävetoisesti. En ymmärrä, miksi poliisien keskuudessa pidetään Annelia ehkä vielä edelleen syyllisenä miehensä murhaan, vaikka kaikki omalla järjellä varustetut ammattitaitoiset poliisit pystyvät olemassa olevan todisteaineiston perusteella sulkemaan Annelin epäiltyjen ulkopuolelle hyvin nopeasti.

Lapset olivat hirvittävässä tunteiden ristiriitatilanteessa vuoden 2011 veneretkellä, jossa he eristettyinä muista sukulaisista (sijaisvanhempiaan lukuunottamatta) alkoivat tarinoida sellaisia kertomuksia kuin heiltä odotettiin. Sijaisvanhemmille kerrottiin lasten toimesta tarkempia kuvauksia murhayöltä, vaikka kukaan näistä kolmesta lapsesta ei ollut murhayönä veriteon aikaan noussut edes sängystään. Kaksi nuorinta olivat todennäköisesti nukkuneet autuaan tietämättöminä ympärillään tapahtuneesta. Kolme nuorinta lasta ovat selvittäneet kuulleensa teonkuvaukset isosiskoltaan ja äidiltään, joille nämä tarinat tulivat tietoon todellisuudessa aivan puskista yllättäen.

Syyttäjä kiinnostui siinä määrin lasten lennokkaista kauhutarinoista, että määräsi lapset hetimiten tarkempiin tutkimuksiin. Lapset palkitsivat syyttäjän uusilla tarinoilla, joita eivät edes sijaisvanhemmat olleet aiemmin kuulleet eivätkä he olleet havainneet väitettyjen pahoinpitelyiden seurauksena syntyneitä kymmeniä arpia. Onneksi sentään löytyi syyttäjän avuksi lääkäri, joka sai poliisilta lainaksi Obelux CR9 -UV-valolaitteen ja niin löytyi parhaimmillaan yhdeltä lapselta jo yli 100 viiltelyyn viittaavaa arpea. Syyttäjä myhäili tyytyväisenä partaansa, kun lapsilta alkoi tulla tarinaa äidin, isosiskon ja äidin entisen miesystävän suorittamista yhteisorgioista taloyhtiön kuntosalissa. Parhaimmillaan lasten kertoman mukaan seksileikkejä olivat olleet seuraamassa niin naapurin lapset kuin äidin entisen miesystävän jälkikasvukin.

Kummallista kyllä ainakaan syyttäjää ei näyttänyt yhtään vaivaavan se, että näillä Annelin perheen ulkopuolisilla lapsilla ja Annelin vanhimmalla tyttärellä ei ollut mitään omakohtaisia kokemuksia itseensä kohdistuneista pahoinpitelyistä tai seksuaalisesta häirinnästä. Toisaalta eihän syyttäjää näyttänyt vaivaavan sekään, että saatananpalvontaväitteistä jouduttiin luopumaan näytön puutteesta. Jos nuorimpien lasten puheita olisi ollut uskominen, niin heidän kotonaan olisi piirrelty seiniin verellä ja tuhkalla, uhrattu hiiriä ja lintuja sekä juoksenneltu alastomina dildot päässä pitkin pihaa. Ehkä syyttäjälle riitti, kun sai oikeuden tuomarit uskomaan lapsille väitetyiksi tehdyt anaali- ja emätinpenetraatiot.

Me kaikki saamme tietysti olla onnellisia siitä, että kauheimmilla mahdollisilla kuviteltavissa olevilla tavoilla raiskatut ja pahoinpidellyt lapset ovat parantuneet fyysisistä vammoistaan sataprosenttisen täydellisesti. Tämä on suorastaan lääketieteellinen ihme, että näin voi käydä, kun immenkalvotkin olivat tytöille kasvaneet takaisin.

Itseäni on jäänyt vaivaamaan, ettei äidin ole annettu koskaan esittää yhtään kysymystä nuoremmille lapsilleen näihin heidän tarinoihinsa liittyen. Miksi lasten ei ole annettu tavata äitiään edes valvotuissa olosuhteissa? Minusta lapsia on kohdeltu väärin, koska heidän ei ole annettu tavata lähisukulaisiaan sijaisvanhempia lukuunottamatta. Missä nämä oikeuslaitoksemme kaltoin kohtelemat lapset mahtavat olla nykyään? Ei kai heitä ole pistetty suljettuun laitokseen, jotta heidät saadaan pysymään hiljaa? Kyllä näillä kolmella lapsella pitäisi olla oikeus elää normaalia elämää ja tavata halutessaan niin äitinsä kuin isänsä sukulaisia.